Euroopan unioni on meidänkin maassamme ollut viime vuodet kovan arvostelun kohteena. Vakavia virheitä on tehty ja kritiikille on oikeutettu sija. Vaadittaessa enemmän tai vähemmän täydellistä unionin purkamista kuitenkin usein unohtuu, että koko prosessi sai alkunsa yli 60 miljoonaa uhria vaatineen toisen maailmansodan jälkeen, kun eurooppalaiset halusivat estää sodan toistumisen.

Keväällä 1951 Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa laativat sopimuksen raskaan teollisuuden – hiilen ja teräksen tuotannon – asettamisesta yhteiseen hallintoon, jotta mikään maa ei enää kykenisi yksin tekemään aseita ja kääntymään muita vastaan. Tämän jälkeen mukaan tuli muita ja integraatiota jatkettiin. Muodollisesti yhtenäinen Eurooppa on vielä verraten nuori asia. On hyvä muistaa, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten Euroopan jakoi kahtia rautaesirippu ja maailma eli 40 vuotta ydinsodan vaaran varjossa.

Blogissa ei ole mahdollisuus listata kaikkia Euroopan historian vaiheita. Historian suurta kokonaiskuvaa ei kannata kuitenkaan unohtaa EU:ta arvosteltaessa. Integraatio aloitettiin kahden verisen maailmansodan ja niitä edeltäneen vuosisatojen taistelemisen jälkeen. Eurooppalainen yhteistyö on tie jolta ei kannata kääntyä kovin lyhytnäköisesti vastakkaiseen suuntaan. Tämä on niin suurten kuin pientenkin valtioiden etu.

Nyt Euroopan sydämessä oleva velkapommi on saatava yhteistoimin purettua ilman, että se aiheuttaa enää yhtään suurempaa tuhoa, jotta myönteinen kehitys voi maanosassamme jatkua myös tulevaisuudessa.