Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu
Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsen
Helsingin yliopiston historiantutkija
Teologian tohtori
Ville Jalovaara
Uutiset
24.5.2013
Tavattavissa Vuosaaressa 6.6.
Lue lisää »
11.5.2013
Kruunuhaan foorumi 22.5
Lue lisää »
8.5.2013
Itäkeskuksen maalaismarkkinat 19.5.
Lue lisää »
Tornitalo Jätkäsaareen?Perjantai 10.5.2013 klo 12:46 - Ville Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyyn tulee ensi keskiviikkona Jätkäsaaren 33-kerroksinen tornihotelli. Torni on, kuten vastaavat hankkeet yleensä, herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Viime syksyn kunnallisvaalien aikana vastasin kysyttäessä, että Helsinkiin voidaan rakentaa korkeitakin taloja, mutta niiden sijoittelua kaupungin kokonaiskuvaan olisi syytä tarkoin pohtia. Kanta on sama yhä edelleen. Sopiva tornitalo-alue voisi olla mieluummin esimerkiksi Keski-Pasilassa, koska se ei ole aivan rantaviivassa kiinni. Nykyistä trendiä sijoittaa Helsinkiin yksi neula sinne ja toinen tuonne en pidä kovin pitkälle harkittuna, kun kaupunkia kuitenkin rakennetaan kokonaisuutena vuosikymmenien periaatteella tulevat sukupolvet toivottavasti myös huomioiden. Jokaisessa kaupunginosassa ei tarvita omaa pilvenpiirtäjää. Vuosaaressa, jossa asun meillä on paikallinen tornitalo omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja nyt Jätkäsaaren tulisi saada oma neula. Jos kaupungissa on tarvetta lisätä hotellikapasiteettia, niin sitäkin voidaan rakentaa, mutta on vaikea tavoittaa, sitä että hotellin on oltava yli satametrinen torni ollakseen kannattava sijoitus. |
Opetuslautakunta ja Alppilan koulun tapausTiistai 7.5.2013 klo 22:56 - Ville Helsingin opetuslautakunnassa käsittelimme tänään kuukauden päivät otsikoissa olleen Alppilan koulussa sattuneen välikohtauksen johdosta erotetun opettajan tekemän oikaisuvaatimuksen. Lautakunta perehtyi asiaan perusteellisesti ja teki päätöksen hyväksyä opettajan oikaisuvaatimuksen. Lautakunnan näkemyksen mukaan opettajan voimankäyttö kyseisessä tilanteessa oli kuitenkin siinä määrin ylimitoitettua, että siitä oli paikallaan antaa kirjallinen varoitus, mutta ei lähteä työsuhteen purkuun, mikä on rankin mahdollinen toimenpide, jonka työnantaja voi kohdistaa työntekijään, kun arvioi tämän toimineen työssään sopimattomasti. Päätöstä puolsi myös se, ettei kyseisen opettajan aiemmasta toiminnasta ole tullut huomautettavaa. Alppila on viimeisten viikkojen aikana ollut vahvasti lautakunnan jäsenen agendalla. Median tiedusteluista huolimatta olen pitänyt kiinni kannasta, etten lähde arvioimaan etukäteen tulevan päätöksen suuntaan julkisuudessa. Tämä on hyvän hallintotavan mukainen käytäntö ja muutenkin perusteltua. Yksi valitettava piirre koko tapauksessa on ollut ne seuraukset, joita kohtuuttomat mittasuhteet saaneesta julkisuudesta on epäilemättä seurannut kaikille asianosaisille ja myös Alppilan kouluyhteisölle. Sinänsä julkinen keskustelu koulurauhasta ja opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista on tarpeellista, mutta jokaisen yksityisyyden suoja tulee voida aina taata. Tässä tilanteessa se luonnollisesti on ollut haasteellista, koska opettaja itse toi tapauksensa julkisuuteen, minkä sinänsä ymmärrän perustelluksi hänen näkökulmastaan. Oikeusvaltion toimintaperiaatteet maassamme on oltava sellaiset, että yksilö voi luottaa siihen, että hän saa niin työnantajan kuin oikeusviranomaisten taholta oikeudenmukaisen kohtelun riippumatta siitä, että onko asian ympärillä niin sanottua julkista painetta vai ei. Tämän vuoksi on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, miten vastaavankaltaisia koulussa sattuneita konfliktitilanteita jatkossa hoidetaan alusta asti. Viranomaisten tulisi mielestäni selkeyttää käytäntöjä siinä, missä määrin ne voivat lähteä julkisesti käymään keskustelua vastaavanlaisen koulussa sattuneen tapauksen yksityiskohdista. Nykyisenä aikana, jolloin niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median rooli voimakkaasti korostuu, yksilön yksityisyyden ja oikeusturva on voitava turvata nykyistä paremmin. Niin viranomaisten tiedotuspolitiikkaa kuin virallisten asiakirjojen salassapitomääräyksiä olisi näkemykseni mukaan syytä tarkastella, kun hallituksen valmistelee parhaillaan niin sanotun koulurauhalain uudistusta. Koulurauhalain uudistuksen yhteydessä on syytä arvioida myös, onko kurinpito-, ojentamis- ja turvaamistoimenpiteitä käsittävää perusopetuslain 36 pykälää tarpeen selkeyttää, koska sen tulkinnasta Alppilan tapauksen yhteydessä esitetty toisistaan merkittävästi poikkeavia tulkintoja. Opetuslautakunnan tänään tekemän päätöksen jälkeen on toivottavaa, että julkinen keskustelu Alppilan selkkauksen ympärillä pian rauhoittuu ja niin Alppilan koulun työrauhaa kuin asiassa mukana olleiden henkilöiden yksityisyyttä kunnioitetaan. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä on se, että kriisitilanteita kouluissa pystyttäisiin mahdollisimman pitkälle ennalta ehkäisemään ja niiden sattuessa selvittämään asioita mahdollisimman pitkälle kouluyhteisössä. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että oppilashuoltoon, koulun ja kodin yhteistyön kuin opettajien työssä jaksamiseen on käytettävissä riittävät resurssit. Tässä vastuu on koko yhteiskunnalla. |
Opetuslautakunnan tiedote 7.5.2013Tiistai 7.5.2013 klo 16:56 Opetuslautakunnan tiedote 7.5.2013 Helsingin opetuslautakunta on kokouksessaan 7.5. 2013 hyväksynyt opettaja Antti Korhosen oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksessaan opettaja vaati oikaisua Alppilan yläasteen rehtorin päätökseen, jolla tämä oli purkanut opettajan määräaikaisen päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen Alppilan koulun erityisopettajana. Kumotessaan opetusviraston päätöksen purkaa opettajan virkasuhde lautakunta kuitenkin katsoo, että opettajan voimankäyttö on ollut tilanteessa kohtuutonta ja opettajan tulee saada toiminnastaan varoitus. Opettajan voimankäyttö ei ole ollut tilanteessa välttämätöntä, vaan sitä on pidettävä tilanteeseen nähden ylimitoitettuna. Lautakunta ei katso, että perusteet opettajan virkasuhteen purkamiselle olisivat täyttyneet, vaikka rehtori menetti luottamuksensa opettajan toimintaan. Opettaja ei ole saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ole aikaisemmin nähnyt opettajan työssä moitittavaa. Opetuslautakunnan näkemyksen mukaan oikea toimenpide työnantajan puolelta olisi ollut varoituksen antaminen opettajalle. Koulurauhan turvaamisessa Helsingin opetuslautakunta pitää tärkeimpänä kriisitilanteiden ennaltaehkäisemistä. Pienet ryhmäkoot, riittävä oppilashuolto, oppilaiden osallisuuden vahvistaminen ja opettajien tuki työssään jaksamiseksi ovat lautakunnan näkemyksen mukaan paras keino taata koulurauha. Opetusviraston tehtävänä on varmistaa, että myös määräraikaiset opettajat saavat työhönsä riittävän perehdytyksen. PJ. Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.) Vpj. Wille Rydman (Kok.) Anniina Palm (Kok) Bernt Nordman (Vihr.) Markku Hannula (Vihr.) Nasima Razmyar (SDP) Ville Jalovaara (SDP) Juha Leoni (Vas.) Marja Nyman (PS) Johan Ekman (SFP) |
Två dagar efter Tukholman pohjoimainen pääkaupunkikokousLauantai 27.4.2013 klo 20:53 - Ville
Tukholman kaupungintalolla pidetyn kaksipäiväisen kokouksen teema oli ”Kasvava kaupunki – globalisaation ja kaupungistumisen mahdollisuudet ja haasteet.” Päivien aikana kuulluissa esitelmissä ja käydyissä keskusteluissa ilmeni, että pohjoismaiden pääkaupungit todellakin ovat varsin samankaltaisten kysymysten edessä (asumisen korkea hinta, seudullinen yhteistyö ym.) ja sen vuoksi yhteistyö ja ajatustenvaihto maiden välillä on hyvinkin hyödyllistä. Pääkaupunkiyhteistyö on tärkeätä myös sikäli, että kaupunkimme ovat globaalilla kentällä lopulta verraten pieniä toimijoita. Kilpailun sijaan siksi onkin viisampaa tehdä yhteistyötä. Seuraava pääkaupunkikokous järjestetään Reykjavikissa keväällä 2015. |
Mikä on kohtuullinen aika jonottaa päivystykseen?Perjantai 26.4.2013 klo 14:04 - Ville Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnilla käsiteltiin viime keskiviikkona Helsingin terveyskeskuspäivystyksen jonotusaikoja. Kysymyksen taustalla oli useilta kaupunkilaisilta viime aikoina kantautunut palaute, jonka mukaan lääkäriin pääsyn odotusajat erityisesti Haartmanin päivystyksessä saattaa viikonloppuna venyä jopa viiden tunnin pituisiksi. Valtuuston kyselytunti järjestetään kerran kuussa ja valtuutetut voivat jättää sinne etukäteen kaupunginjohdolle kirjallisessa muodossa kysymyksiä tärkeiksi kokemistaan asioista. Käytännön muukaan muutama kysymyksistä käsitellään suullisesti kyselytunnilla ja niistä on mahdollisuus keskustella. Loppuihin annetaan kirjallinen vastaus. Terveyskeskuspäiväystä koskeva kysymykseni ja sen vastaus on luettavissa kaupungin sivulta. Sosiaali- ja terveystoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn vastauksen mukaan päivystykseen pääsee Helsingissä keskimäärin alle kahdessa tunnissa. Lääkärille pääsee kiireellisyysluokituksen, ei tulosjärjestyksen mukaan. Tälle menettelylle on perustelunsa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jonotusajat saattavat monien kohdalla venyä kohtuuttoman pitkiksi. Se, että esimerkiksi lääkäriin lähtiessä ei pysty lainkaan arvioimaan, että kuinka kauan siellä kuluu, tekee tilanteen vaikeaksi esimerkiksi monissa yksinhuoltajaperheissä, koska lapselle on järjestettävä lääkärikäynnin ajaksi hoito. Vertailukohtana voidaan todeta, ettei yksityisellä puolella tarvitse käytännössä jonottaa lainkaan. Kysymykseni vastaukseen olisi toivonut tarkempia sairaalakohtaisia tilastoja jonotusaikojen pituuksista. Täytynee tarvittaessa palata niihin myöhemmin. Terveyskeskuspalvelut on kuntalaisten näkökulmasta kaupungin ydintoimintaa ja päivystystoiminnan asiakaslähtöisyyttä tulee nykyisestä pyrkiä parantamaan. Toivottavaa onkin, että erityisesti tulevaan kesään varaudutaan päivystyksessä riittävin resurssein, koska aiemmilta vuosilta on kokemuksia, että erityisesti silloin jonot voivat olla silloin poikkeuksellisen pitkiä. |
Mikä lääkkeeksi akateemisen työttömyyden kasvuun?Maanantai 22.4.2013 klo 20:12 - Ville Helsingin Sanomat nosti tänään otsikoihin nopeassa kasvussa olevan akateemisten alojen työttömyyden. Yhä useampi valmistuu suoraan kortistoon ja tämän vuoksi Akavan tänään esittämä huoli siitä, ettei korkeakoulutettujen työttömyyteen kiinnitetä riittävästi huomiota, on syytä ottaa eri tahoilla vakavasti. Esimerkiksi Helsingin lakkautettiin jokin aika sitten korkeakoulutettujen työttömyyteen erikoistunut Kluuvin työvoimatoimiston yksikkö ja hajautettiin palvelut. Samalla vakuutettiin, että palvelutaso ei heikkene. Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt tasaisin väliajoin kiinnittämään huomiota erityisesti helposti katveeseen jäävään tutkijakoulutusasteen, tohtorien ja lisensiaattien, yleistyvään työttömyyteen, josta itsellänikin on viimeksi kokemusta reilun vuoden takaa. Uusimman Akavan työttömyystilaston mukaan helmikuussa meni tutkijakoulutusasteella rikki tuhannen (1067) työttömän raja. Lisensiaattitutkinnon ollessa nykyään varsin harvinainen, suurin osa tästä joukosta on väitelleitä tohtoreita. Lisäystä edelliseen vuoteen on ollut yli kaksikymmentä prosenttia. Työttömien ohella lukematon määrä myös tutkijakoulutettuja on epävarmoissa muutamien kuukausien pätkätyösuhteissa tai täysin koulutusta vastaamattomassa työssä, jos on sellaisen onnistunut ylikoulutukseen kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta saamaan. Paljon puhuttu työvoimapula odottaa ainakin toistaiseksi vielä tuloaan. On selvää, että niin maamme korkeakoulujen kuin koulutuspolitiikkaa suunnittelevien tahojen on syytä pysähtyä näiden korkeiden työttömyyslukujen edessä. Oppilaitosten tulee aktiivisesti pyrkiä tukemaan kouluttamiansa kandidaatteja, maistereita ja tohtoreita rekrytoimisessa työelämään ja tarkastella muutenkin toimintaansa nykyistä enemmän työelämän ja työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta. |
Takuun pitää toteutua myös HelsingissäPerjantai 12.4.2013 - Ville (Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 12.4.2013) Helsingin Sanomat uutisoi (Kaupunki 6. 4 opetusministeriön valitettavasta päätöksestä esittää Helsingille vain 720:tä ammatillisen koulutuksen lisäpaikkaa kaupungin tarvitseman 1 500 paikan sijaan. Ministeriön päätös vaarantaa hallituksen kärkihankkeena olevan nuoriso- ja koulutustakuun toteutumisen Helsingissä. Pääkaupunkiseudulla oli vuonna 2010 vain 26,7 prosenttia nuorisoikäluokasta ammatillisessa koulutuksessa, kun maan keskiarvo on 45,1 prosenttia. Tämä merkitsee, että Helsingin nuoret ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna muuhun maahan ja siksi on toivottavaa, että opetusministeriö korjaa suunnitelmiaan ja varmistaa koulutustakuun toteutumisen myös Helsingissä. |
KeskustakirjastostaMaanantai 25.3.2013 klo 12:13 - Ville Osallistuin viime perjantaina Meilahden taidemuseossa avattuun Helsingin keskustakirjastohankkeen arkkitehtuurikilpailussa jatkoon päässyttä kuutta ehdotusta esittelevän näyttelyn avajaisiin. Malleihin voi käydä kuka tahansa tutustumassa museossa huhtikuun alkuun saakka ja myös verkossa. Ajatus siitä, että Töölönlahdelle saataisiin hyvin saavutettava kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä oleva olohuone, on periaatteessa kannettava. Keskustaan tarvitaan muitakin kuin kaupallisia tiloja. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa keskustakirjastosta on tullut merkittävä turistikohde, jota tullaan katsomaan kauempaakin. Keskustakirjaston kaltaisten suurten rakennushankkeiden suurimpana haasteena on luonnollisesti - erityisesti näinä aikoina - rahoitus. Kirjaston rakennuskuluiksi on arvioitu noin 75 miljoonaa euroa. Olen pitänyt hankkeen kannattamisen ehtona, että kulut eivät jää liiaksi Helsingin kaupungin vastuulle, eikä keskustakirjaston rakentaminen vaaranna - pitkälläkään tähtäimellä - tärkeätä lähiöiden elinvoimaisuutta tukevaa lähikirjastoverkkoamme. Tätä vasten on hyvä, että kaupunkihallitusryhmien viime viikonloppujen neuvotteluissa hyväksymään kaupungin seuraavan nelivuotiskauden strategiaan kirjattiin selkeästi se, että keskustakirjastoa viedään eteenpäin yhteistyössä valtion ja muiden toimijoiden kanssa vaarantamatta lähikirjastoverkkoa. Kaupungin budjetissa on ollut jo vuosia 35 miljoonan varaus keskustakirjastolle. Tämän lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmassa 2013–2016 on varattu keskustakirjastolle noin kahdeksan miljoonaa euroa. Kaupunki neuvottelee parhaillaan eri tahojen kanssa siitä, että mistä loput rahoituksesta voidaan saada ja näiden neuvottelujen tulokset tietenkin ratkaisevalla tavalla vaikuttavat hankkeen toteutumismahdollisuuksiin. |
Terveisiä Hilttonista!Keskiviikko 20.3.2013 klo 12:01 - Ville Kävin eilen katsomassa Helsingin kaupungin nuoriso-asiainkeskuksen kutsusta Tennispalatsissa Virpi Suutarin ohjaaman uuden Hilton dokumenttielokuvan, jossa kerrotaan itähelsinkiläisten nuorten elämästä Hiltoniksi kutsumassaan nuorisoasuntosäätiön vuokratalossa. Dokumentin ulkoinen miljöö on Itä-Helsingissä asuville hyvinkin tuttu, nuorten elämän arjen todellisuus riittävässä määrin ei. Miran, Jannen, Tonin, Peten ja Maken tarinat tuovat paljon julkisuudessa puhutun nuorten syrjäytymiskehityksen niin lähelle katsojaa, kun se ehkä ylipäätänsä dokumentin keinoin on mahdollista. Dokumentissa turhautumisen ja ajelehtimisen tunteen täyttämät päivät seuraavat nuorten elämässä toisiaan. Opiskelu tai työmotivaatiota ei löydy. Takana tuntuu olevan ainakin omassa mielessä peruuttamattomilta tuntuvia menetettyjä mahdollisuuksia. Maksamattomat laskut kasaantuvat. Kerran menetetyt luottotiedot eivät palaa ja vaikeuttavat tilaisuutta niin sanotusti aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä. Dokumentista tavoittaa myös sen tunteen, että aina hyvääkään tarkoittavat kaupungin sosiaalityöntekijät ja nuorten sukulaiset eivät tavoita heidän todellisuuttaan. Hilton kertoo myös sen, että tasa-arvoa ja yhdenmukaisia koulutus ja työmahdollisuuksia korostavassa yhteiskunnassamme monen elämän askelmerkit on pitkälle määritelty jo ennen syntymää. Kodilla ja vanhemmilla on suuri merkitys. Askelmerkkejä on mahdollista tietenkin muuttaa, mutta siinä tarvitaan hyvien lähimmäisten ja myös yhteiskunnan aitoa kiinnostusta nuoresta yksilönä. Se, että onko sitä riittävästi tässä ajassa vai onko jokainen vain kiinnostunut oman itsensä ja lähipiirinsä menestyksessä, on tarpeellinen kysymys. Samaan aikaa elokuvasta välittyy myös se kuinka suuri merkitys voi olla ystävyydellä ja sillä, että elämässä on yksikin ihminen, joka aidosti uskoo ihmiseen ja tämän mahdollisuuksiin. Se, että tässä samassa kaupungissa on yhä enemmän erilaisia nuorten elämän todellisuuksia, jotka eivät lainkaan kohtaa tosiaan on huolestuttavaa. On niitä, jotka ovat kiinni töissä tai opinnoissa ja niitä jotka eivät ole. Kuljetaan samoilla kaduilla, mutta täysin erimaailmoissa. Hiltonia voikin lämpimästi suositella kaikille niille, jotka pohtivat suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa sitä miten nuorten työelämän ja opintojen ulkopuolelle jäämistä pitäisi lähestyä. Valmiita vastauksia Hilton ei tietenkään anna, mutta ehkä jotain viitteitä siitä miten asiaa voisi yrittää lähestyä. |
Koulutustakuun toteutuminen Helsingissä on varmistettavaTorstai 14.3.2013 klo 14:24 - Villle Helsingin Sanomat nosti tänään keskusteluun tärkeän teeman. Kaupunginjohtajan kaavailema 400 miljoonan vuosittainen investointikatto rajoittaisi uusien tilojen rakentamista ja peruskorjauksia niin, että vuoden alusta voimaan astuneen nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen Helsingissä saattaa vaarantua. Asia on nyt pinnalla, sillä seuraavan nelivuotiskauden strategiasta käydään parhaillaan neuvotteluja kaupungin poliittisten ryhmien välillä. Tilakysymyksen näkökulmasta ongelmallista on myös, jos strategiaan kirjataan, ettei kaupungin omassa käytössä olevien toimitilojen kokonaispinta-ala saa kasvattaa. Tämä on vaikea yhtälö, jos samaan aikaan palveluja tarvitsevien lasten, nuorten ja ikäihmisten määrä lisääntyy ja kaupunkiin muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä. Opetuslautakunnalle tulleiden tietojen mukaan ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lähivuosina lisätilat arviolta 3800 opiskelijalle. Ahdasta on jo nyt monin paikoin ja siksi noin 800 menee nykyisen tilavajeen täyttämiseen, 800 koulutustakuun velvoitteeseen, ja tuhat nuorten yhteiskuntatakuun hoitoon. Loppu tarvitaan nykyisten vuokratilojen ja luovutettavien tilojen korvaamiseen. Helsingin Sanomat käsitteli tänään kirjoituksessaan ammattikoulutusta, mutta on hyvä muistaa, että myös peruskoulujen oppilasmäärän on arvioitu kasvavan vuodesta 2012 vuoteen 2017 noin 3700 oppilasta. Jos käyntiin ei saada lisää koulujen rakennus ja olemassa olevien laajennushankkeita, ahdasta on tiedossa myös peruskoulun puolella. Samaan aikaan tulisi olla tarjoilla korkeatasoista opetusta lähikoulussa, jotta lähikouluperiaatteen toteutumisesta voitaisiin pitää kiinni. Tilanteen tekee monimutkaiseksi se, että samaan aikaan monia kouluja - asteesta riippumatta - vaivaavat pahat sisäilmaongelmat, jotka merkitsevät jatkuvaa korjauskierrettä. Monien 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen koulurakennusten elinkaarta voidaan jatkaa vain mittavilla korjauksilla tai rakentamalla kokonaan uudet tilat. Hyvä esimerkki uudisrakennusta vaativasta tilasta on Vuosaaressa 1970-luvun puolivälissä valmistunut Tehtaanpuistoon ylä-asteen ja lukion rakennus, johon kävin alkuviikosta kouluvierailulla tutustumassa. Suomen ja Euroopan taloudelliset näkymät voisivat olla paremmatkin. Helsingin osalta tilanne ei kuitenkaan ole niin vakava kuin miltä äkkiseltään näyttää. Lisäksi on tärkeätä, että myös taloudellisesti epävarmana aikana pidetään huolta siitä, että yhteiskunnan myönteiset tulevaisuuden näkymät varmistetaan kauas tulevaisuuteen turvaamalla lapsille ja nuorille hyvät koulutusmahdollisuudet. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, koulutustakuu, peruskoulu, ammattikoulutus |
Helmikuun viimeinen kaupunginvaltuustoTorstai 28.2.2013 klo 14:15 - Ville
Ensimmäisenä esillä oli Kauko Koskisen (kok.) aloite Malmin lentokentän 75-vuotisjuhlavuoden viettämisestä. Aloite oli selkeästi tarkoitettu puheenvuoroksi ajankohtaiseen keskusteluun kentän tulevaisuudesta. Tässä totesin, että historiantutkijana ymmärrän kentän perinnearvon hyvin, mutta myös kaupungin vaikea asuntotilanne on otettava alueen käytön tulevaisuutta pohdittaessa huomioon. Tämän vuoksi uuden lentokentän paikkaa tulisi aktiivisesti etsiä Helsingin läheltä, sillä ennen kuin nykyisen lakkauttamista voidaan harkita, on uusi toimiva paikka riittävän läheltä Helsinkiä oltava selvillä. Ilmailuun hyvin myönteisesti suhtautuvana pidän tärkeänä sitä, että myös lentoiminnan tulevaisuudesta Helsingin seudulla huolehditaan kunnolla. Valtuustossa oli esillä myös valtuutettu Eija Loukoilan (vas.) aloite Vuosaaren sillan korjaamisesta. Vastauksessa aloitteiseen kaupunginhallitus totesi, että ”sillan peruskorjaus on ajankohtainen vasta vuosina 2018 - 2019. Rakennusvirasto on ryhtynyt selvittämään kaupunkisuunnitteluviraston kanssa uuden kevyen liikenteen sillan rakentamista nykyisen sillan peruskorjauksen yhteydessä.” On tietenkin parempi, että jotain tapahtuu tietyllä aikataululla, mutta yhdessä Loukoilan ja eräiden muiden valtuutettujen kanssa toin esille huoleni siitä, että kevyen liikenteen kannalta vaaralliselta vaikuttavan sillan korjaamisen aloittaminen lykkääntyy vielä useampia vuosia. Salissa puhuttiin – tällä kertaa Mirka Vainikan (sd.) - aloitteen pohjalta jälleen viime kokouksen tavoin ikä-ihmisten alennuslipuista. Kaupunginhallituksen vastauksessa asia siirrettiin HSL:n tulevien tariffipohjaisten linjausten asiaksi. Omassa näkemyksessäni painotin sitä, että on toivottaa, että Vainikan aloitteessa esitetty toivomus tässä yhteydessä myös muistettaisiin. Emma Karin (vihr.) Vaasankatu kävelykaduksi aloitteen osalta pidin kannatettava Hannu Oskalan (vihr.) kokoukseen tuomaa muutosesitystä, että kävelykadun kesäaikaisen kokeilun mahdollisuus selvitettäisiin. Omassa puheenvuorossani painotin nimenomaan vihreää valoa jatkoselvitykselle, jonka pohjalta voitaisiin arvioida onko kävelykatu kokeiluun lähteminen alueen asukkaiden kannalta hyvä vaihtoehto. Tärkeätä on huolehtia myös autojen pysäköintimahdollisuuksista, hälytysajoneuvojen kulusta ja muutenkin yleisestä viihtyvyydestä. Jos siihen lähdetään, se olisi myös mahdollisuus arvioida, että miten tällainen ratkaisu kaupunkiin soveltuu. Eilisen kokouksen yhteydessä jätin myös ensimmäisen talousarvio-aloitteeni, jossa esitän koulujen oppilailta minulle kantautuneen palautteen johdosta, että ensi vuoden budjetissa kouluruoka annokseen voitaisiin käyttää 10 senttiä nykyistä enemmän. Helsingin kaupunki käyttää tällä hetkellä yhden kouluruoka-annoksen raaka-ainekustannuksiin 0,60 eurosta 1 euroon riippuen päivän ruoasta ja annoskoon suuruudesta. Keskusteluissa useiden helsinkiläisten nuorten kanssa on viime aikoina tietooni tullut, että erityisesti ylä-asteen oppilaiden parissa esiintyy tyytymättömyyttä kouluruuan laatuun ja sen johdosta monet saattavat jättää välistä kokonaan osallistumatta kouluruokailuun ja syövät esimerkiksi eväitä. Toivottavaa on, että tämä aloite, jonka useampi valtuustotoveri allekirjoitti, etenisi myönteisesti. |
Minne menet Helsingin talous? pohdintoja eilisestä kaupunginvaltuustostaTorstai 14.2.2013 klo 11:01 - Ville Helsingin kaupunginvaltuusto keskusteli eilen usean tunnin ajan ensi vuoden talousarviosta. Kuten Helsingin Sanomat tänä aamuna kuvasi, salissa näytti olevan useita näkyjä siitä miltä Helsingin talousnäkymät lähitulevaisuudessa näyttävät. Eniten yksimielisyyttä tuntui olevan siitä, että Suomen talouteen kohdistuu lähivuosina merkittäviä haasteita ja ratkaistava olisi se, miten Helsingin tulisi näihin suhtautua. SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Osku Pajamäki arvioi, että kaupunki on taloudenpidossaan onnistunut varsin hyvin, mutta edellisen strategiakauden keskeisessä tavoitteessa, eli eriytymiskehityksen pysäyttämisessä varsin huonosti. Tavoite oli terveys- ja hyvinvointierojen kasvun pysäyttäminen, mutta kehitys onkin ollut päinvastaista. Tästä johtuen miinusmerkkisen suuntauksen kääntäminen on tällä kaudella SDP:n päätavoite ja siihen etsimme muilta tukea. SDP:n näkemys on, että kaupungin kilpailukykyä ja tasa-arvoista kehitystä ei voi asettaa vastakkain. Toinen edellyttää toista. Osku Pajamäki arvioi myös, että yleisistä heikoista talousnäkymistä huolimatta kuva Helsingin taloudesta ei ole yksin niin negatiivinen kuin on annettu ymmärtää. Puheenvuoroja pyydettiin runsaasti ja oma aikani tuli vasta myöhemmin illalla. Kiinnitin päähuomioni siihen, että niin talousarviossa kuin parhaillaan työn alla olevassa kaupungin nelivuotisstrategiassa kaupungin henkilöstömäärä halutaan jäädyttään vuoden 2012 tasolle, vaikka kaupungin väkiluku kasvaa jatkuvasti, nuorten määrä lisääntyy ja väestö ikääntyy. Valitettavana uhkana on tänä vuonna myös työttömyyden lisääntyminen, joka puolestaan todennäköisesti lisäisi julkisten palveluiden käyttöastetta. Ymmärrän sen, ettei tässä taloustilanteessa merkittäviin henkilöstölisäyksiin ole mahdollisuutta, mutta olisi myös suoraan myönnettävä että palvelujen kysynnän kasvaessa kategorinen jäädyttämispäätös merkitsisi julkisten palveluiden tason romahtamista. Tätä ei muistaakseni mikään ryhmä viime syksyn vaaleissa luvannut, vaan pikemminkin päinvastaista. Siitä miten kaupunginjohto ja tätä linjaa kannattavat poliitikot yhtälön toimivuuden näkevät, ei vielä ainakaan eilisen illan aikana tullut minulle täysin selkeää kuvaa. Toivottavaa on, että näkemykset asian käsittelyn edetessä tarkentuvat ja Helsingin poliittiset ryhmät löytävät enenevässä määrin yhteisen näkemyksen siitä, millaisin valinnoin väestön eriytymiskehitys voidaan katkaista taloudelliset näkökulmat tietenkin myös huomioiden. |
Sarajevon laukausten pitkä kaikuTiistai 12.2.2013 klo 15:46 - Ville
Museon tunnetuin esine on auto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip surmasi heidät. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja jännittynyt tilanne johti siihen, että kuukausi Sarajevon laukausten jälkeen alkoi maailmansota, jossa sai surmansa kuusitoista miljoonaa ihmistä. Vaikka arkkiherttuan murha oli konkreettinen lähtökohta sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Myös jokin toinen vastaava tapahtuma olisi mahdollisesti voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen sodaksi tai sitten ei. Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli monet: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomikin itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan. Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955. Vaikea historia on ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, että tämän Wienin museon motto on: ”Sota kuuluu museoihin”. Tämä on oikea periaate, sillä olen maailmalla käynyt sellaisissakin historiaa esittelevissä museoissa, joissa asenne sotaan on enemmänkin sankaritaruja kiillottava kuin sodan todellisuuden kaikessa karmeudessaan kuvaava. Ensi vuonna Sarajevon laukauksista ja ensimmäisen maailmansodan syttymistä tulee kuluneeksi sata vuotta. Luodinreikien lävistämän Gräf & Stift merkkisen auton katseleminen herättää monia pohdintoja, vaikka Euroopan horisontissa ei onneksi ole nyt vastaavanlaisia asevarustelun ja sotilaallisen bloggiutumisen uhkakuvia kuin viime vuosisadan alussa. Myönteisen kehityksen jatkon varmistaminen on myös pitkällä vuosisadan tähtäimellä pidättävä Euroopan yhteisenä päämääränä, jotta emme milloinkaan palaisi sille tielle joka lähti liikkeelle Sarajevosta 1914. |
Alueellisten terveyserojen kasvu Helsingissä on pysäytettäväLauantai 2.2.2013 klo 14:53 - Ville Helsingin uusi kaupunginvaltuusto palasi eilen Hyvinkäältä kaksipäiväisestä seminaarista. Pääagendamme oli keskustella tämän valtuustokauden strategiaohjelma-ehdotuksesta. Uutena valtuutettuna sain paljon asiatietoa ja tutustuin muiden ryhmien edustajiin ja kaupungin virkamiesjohtoon. Maailman, Suomen ja sitä kautta Helsingin talouteen seuraavina vuosina kohdistuvat haasteet tulivat selväksi, samoin se, että puolueiden välillä on eriäviä näkemyksiä siitä miten niitä pitäisi ratkaista. Helsingin Sanomat nosti seminaarin alkaessa esille kokoomuksen suunnitelmat vähentää merkittävästi kaupunkimme terveyskeskusten määrää ja jatkoi tänään samasta teemasta. Seminaarissa puhuttiin hyvin paljon muustakin ja äänessä olivat kaikki poliittiset ryhmät, kuten Helsinki Kanavan taltioinneista voi käydä katsomassa. Kaupunkimme päälehti olisikin voinut varata seminaarille enemmänkin palstamillimetrejä ja tuoda esille esimerkiksi esillä olleita asunto- ja koulutuspolitiikkaan liittyviä teemoja. SDP:n valtuustoryhmä arvioi kokouksessa, että viime valtuustokauden suurin miinusmerkkinen kehitys oli terveys- ja hyvinvointierojen kasvu ja siksi tämä suuntaus olisi nyt pystyttävä kääntämään yleisen talouden synkistä näkymistä huolimatta. Ryhmässämme korostui asuntopolitiikan, nuorten yhteiskuntatakuun voimaan saattamisen ohella terveyserojen kaventamisen merkitys. Kaupungin taloudellisen hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää nykyistä enemmän myös kohtuuhintaisia asuntoja sekä panostuksia koulutukseen ja terveyteen. Hyvinvoiva kaupunki on pohja myös yrittäjyyden vahvistamiselle. Kaupungin tekemien selvitysten mukaan alueelliset terveyserot Helsingissä ovat merkittävästi lisääntyneet. Osa alueista saa sairastavuuden, kansantautien, työkyvyttömyyden ja työikäisten kuolleisuuden mittareilla muita alueita selkeästi heikommat arvot. Näillä alueilla myös väestön koulutustaso on matalampi, työttömyysaste korkeampi ja pienituloisten osuus suurempi. Alueellinen eriarvoistuminen on siis Helsingissä jo huomattavan suuri ongelma, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan tällä valtuustokaudella kaikkien poliittisten ryhmien yhteistyötä. Toimivat kaupungin julkiset terveyspalvelut ovat parhaita keinoja torjua terveyserojen kasvua. Avainasemassa on riskiryhmien tavoittaminen ajoissa kohdennettujen terveystarkastusten ja neuvonnan avulla riittävän lähellä omaa elinympäristöä. Tätä taustaa vasten suhtaudun varautuneesti Helsingin Sanomissa esillä olleisiin kokoomuksen suunnitelmiin karsia merkittävästi terveysasemien määrää. Tarkemmat arviot voi antaa vastaa, kun uutisessa mainittu selvitys valmistuu. Hieman yli 600 000 asukkaan pinta-alaltaan laajassa kaupungissa niin Myllypurosta kuin Vuosaaresta on jatkossakin löydyttävä oma asema, kuten myös useasta muusta paikasta. Joitain perusteltuja tarkistuksia voidaan tietenkin tehdä. Tästä on hyvä esimerkki myönteiseksi koettu- lyhyen matkan ja toimivan julkisen liikenneyhteyden päähän - tehty Itäkeskuksen palveluiden siirto Myllypuron uudelle asemalle. Toimiva julkinen terveydenhuolto on yhä suomalaisen hyvinvointivaltion kivijalka ja siksi on tärkeätä, että sen mahdollisuudet torjua terveyserojen kasvua turvataan erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina. |
Ensimmäinen kaupunginvaltuustoPerjantai 18.1.2013 klo 11:58 - Ville Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui vaalien jälkeisessä kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa viime keskiviikkona. Kyseessä oli siis myös minun ensimmäinen kokoukseni. Kaikki oli uutta ja mielenkiinoista. Ajattelin kiitollisuudella niitä yli yhdeksääsataa helsinkiläistä, jotka olivat minut tähän luottamustehtävään valinneet. Ennen kokousta Osku Pajamäen johtama SDP:n valtuustoryhmä kokoontui tavan mukaan läpikäymään tulevan kokouksen asiat ryhmähuoneeseemme Helsingin Vanhalle Raatihuoneelle. Tässä yhteydessä minut valittiin jäseneksi ryhmän viisijäseniseen valmisteluvaliokuntaan, joka kokoontuu yleensä aina ennen valtuustoryhmän kokouksia pohjustamaan sen päätöksentekoa. Valtuutetun työhän on paljon muuta kuin se mitä itse valtuustosalissa tapahtuu. Erilaisia neuvotteluja, yhteydenpitoa eri tahoihin ja esityslistoihin ym. perehtymistä on runsaasti. Omasta ryhmästä siirryimme kello kuudeksi varsinaiseen valtuustosaliin. Kokous alkoi perehtymisellä salitekniikkaan ja tärkeimpänä päätösasiana oli vahvistaa valtuustoryhmien välissä neuvotteluissa sovitut valinnat eri luottamustehtäviin, eli kaupungin eri johtokuntiin ja lautakuntiin. Minun kohdallani Helsingin demarien piirikokouksen joulukuussa tekemä esitys opetuslautakunnan toiseksi varsinaiseksi SDP:n jäseneksi näin nyt siis virallistettiin. Lautakunnan puheenjohtajaksi tulee vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja sen ensimmäinen kokous on helmikuun alussa. Lasten ja nuorten varaan rakentuu maamme tulevaisuus, joten odotan tämän tärkeäksi kokeman tehtävän alkua myös mielenkiinnolla. Valtuusto kokoontuu pää-asiassa kahden viikon välein, eli seuraavan kerran kaupungintalolla tämän kuun lopulla 30.1. kello 18.00. Tervetuloa silloin tai jollain muulla kerralla seuraamaan valtuuston kokousta paikan päälle salin lehterille tai netin välityksellä Helsinki Kanavalta, josta myös edellisten kokousten taltiointeja voi jälkeenpäin katsoa. |
Tie tohtoriksi on mutkistunutSunnuntai 13.1.2013 klo 12:49 - Ville Työhön liittyvä epävarmuus koskettaa nykyään yhä useampia suomalaisia. Toisin kuin menneinä vuosina korkeakaan koulutus ei nykyään takaa työtä. Viime vuoden lopulla tutkijakoulutusasteen työttömyydessä ylitettiin yhdeksänsadan raja. Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden työryhmän viime torstaina julkaiseman tutkimuksen tulosten mukaan työn epävarmuus ei liity ainoastaan valmistumisen jälkeiseen aikaan vaan se tulee tutuksi jo väitöskirjavaiheessa. Kattavan otannan omaavan tutkimuksen esiintuomat luvut ovat seisauttavia. Selvityksen mukaan työsuhteen epävarmuus vaivasi 70 prosenttia vastaajista. Työttömyys oli joukossa tuttua. Yli puolella nuoremmista tutkijoista työsopimus oli alle vuoden mittainen. Tämä merkitsee sitä, että tutkimuksen tekemisen sijaan päähuomio menee äkkiä sen pohtimiseen mistä elanto seuraavaksi vuodeksi. On selvää, että moni näiden faktojen edessä pohtii, onko väitöskirjatyön aloittaminen mielekästä, vaikka tutkimuksen tekeminen itsessään kiinnostaisikin. Nuorten tutkijoiden työryhmän kysely saa tohtorityöttömyys tilastojen ohella pohtimaan nykyisen tohtorikoulutusjärjestelmän ja koulutusmäärien mielekkyyttä. Tämän vuoden kesäkuun Acatiimi-lehdessä julkaistussa kolumnissani (Acatiimi 6/12 Kuka uskaltaa palkata tohtorin?) kiinnitin huomiota siihen, että työnantajien valmius ottaa vastaan tohtoreita tulisi muuttua, jotta nykyisillä koulutusmäärillä kaikilla valmistuneille löytyisi töitä. Nyt tohtorikoulutus nähdään usein pikemminkin ylikoulutuksena kuin laaja-alaisia valmiuksia antavana meriittinä. Edellä mainitun selvityksen tehneen työryhmän puheenjohtajan toiminut Milja Saari kehotti julkaisutilaisuudessa kiinnittämään tohtoritutkintojen määrän sijaan yliopistoissa ja tiedepolitiikassa huomiota ”myös siihen, miten (tohtori-) putkessa olevat voivat, miten he tulevat toimeen ja mihin he voivat työllistyä väittelynsä jälkeen.” Toivottavaa on, että nämä terveiset asianomaisilla tahoilla kuullaan ja valmiutta nykyisen koulutusjärjestelmän toimivuuden arvioimiseen niin yksilöiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta on. |
Töitä työttömille!Perjantai 4.1.2013 klo 19:22 - Ville Suomen näyttää kerralla mahtuvan yksi tai kaksi pääpuheenaihetta, joihin media kohdistaa päähuomionsa. Ensin puhuttiin työurien pidentämisestä. Nyt puhutaan palkkojen alentamisesta. Helsingin Sanomat onneksi tänään muistutti, että työttömyys on erityisesti pääkaupunkiseudulla maassamme yhä vakavampi ongelma. Päivän Helsingin Sanomissa 38-vuotias helsinkiläinen tradenomi Johanna kertoi niistä vaikeuksista, joita hänellä on ollut aktiivisesta yrittämisestä huolimatta löytää töitä. Kuvaavaa on, että Johanna näki parhaimmaksi puhua työttömyyteen liittymistä kokemuksistaan anonymiteetin suojasta, ettei vaikeuttaisi mahdollisuuksiaan työllistyä. Viime talven aikana sain omakohtaista kokemusta niistä vaikeuksista, jota työn saamiseen liittyy nykypäivän Suomessa. Työtä etsiessäni vastasin Johannan tavoin kymmeniin työpaikkailmoituksiin ja lähetin saman verran avoimia hakemuksia. Suurimmasta osasta jälkimmäisistä ei kuulunut ikinä mitään. Muutamasta sain palautetta, että olen liian koulutettu hakemaani työhön. Lopulta myöhemmin keväällä asiat vähitellen järjestyivät ja näin tämänkertainen työnhakukierrokseni päättyi. Kokemukseni valossa tavoitan hyvin Johannan ja muiden aktiivisesti työtä etsivien vaikeudet saada työpaikkaa. Heitä ei pidä leimata miksikään "oleskeluyhteiskunnan" vapaamatkustajaksi. Toisin kuin menneinä vuosina, koulutuskaan, ei nykyään takaa työtä. Tähän olisi syytä sekä koulutusalan että työmarkkinajärjestöjen havahtua. Viime vuoden lopun tilastoissa näkyi, että akateemisten alojen työttömyys oli voimakkaassa nousussa. Tätä taustaa vasten Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin tämän päivän Talouselämässä tekemää ehdotusta leikata työttömyysturvaa on vaikea hahmottaa. Leikkausten ja sanktioiden sijaan tarvittaisiin enemmän työllistymistä konkreettisesti auttavia toimia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tarjousta alentaa korvaustaan voi pitää myönteisenä eleenä. Presidentin ja kansanedustajien mahdolliset palkkioiden alennukset eivät kuitenkaan saa merkitä jo ennestään pienipalkkaisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksien vaikeuttamista. Palkka-alen vaikutukset ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen on myös hyvä huomioida. Työttömyyden ja alipalkkaisuuden ongelmiin olisi löydyttävä Elinkeinoelämän keskusliiton suunnalta vastaavaa ratkaisuhalua, kun nyt on väläytelty palkkojen alentamisen osalta. |
Kansalaiset, medborgare!Keskiviikko 2.1.2013 klo 16:46 - Ville Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti eilen ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Puhetta on sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa arvioitu runsaasti. Puheeseen tyytyväisten ja tyytymättömien rintamalinjat tuntuvat kulkevan yhä pitkälti samoissa kohdin kuin mihin ne jäivät viime keväällä, kun presidentinvaalin toisen kierroksen äänet oli laskettu. Monet Sauli Niinistön vaalin aikaisista aktiivisista kannattajista kiirehtivät heti puheen päättyä kehumaan uuden presidentin sanoman maasta taivaisiin. Samalla hopeasijalle jääneen ehdokkaan kannattajat eivät löytäneet puheesta oikein mitään hyvää sanottavaa. Hieman erikoista oli se, että osa Niinistön kansallista eheyttä peräänkuuluttanutta puhetta myönteisesti arvioinneista blogisteista aloitti kiitoksensa Niinistön edeltäjän presidentti Tarja Halosen kaksitoistavuotisen presidenttikauden arvostelulla. Näin siitä huolimatta, että Niinistö itse on esimerkiksi viime elokuussa (HS 15.8.2012 Niinistö näkee Putinin tiukentaneen otetta) Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa antanut avoimesti tunnustusta edeltäjänsä toiminalle ulkopolitiikan alalla. Kansalliseen yksimielisyyteen ja Niinistön peräänkuuluttamaan Suomen tarinaan kuulunee myös se, että annetaan aiempien presidenttien työlle niille kuuluva arvo. Ehkä johtuen siitä, ettei ensimmäisen kierroksen ehdokkaani ollut mukana toisella polarisoivalla kierroksella saatoin suhtautua vaalin lopputulokseen ja myös presidentin ensimmäiseen uudenvuodenpuheeseen astetta neutraalimmin. En pitänyt sitä täydellisenä puheena, mutta puheena, jossa oli hyviäkin kohtia, vaikka kaikesta ei olisikaan ollut aivan samaa mieltä. Mistä sitten johtuu, että presidentin puheesta nouse suurempi keskustelu kuin esimerkiksi pääministerin tai valtionvarainministerin kannanotoista, joilla on Suomen politiikan suuntaan käytännössä suurempi paino-arvo? Taustalla on todennäköisesti sekä vaalitapa että historiallinen perinne, joka viime kädessä tuntuu yhä henkilöityvän meillä Urho Kekkosen persoonaan, vaikka hänen presidenttikauden päättymisestä on tullut kuluneeksi jo yli kolmekymmentä vuotta. Kekkosen tapa johtaa maata neljännesvuosisata kylmän sodan poikkeusolosuhteissa presidentin silloisia valta-oikeuksia täysimääräisesti ja usein niiden ylikin soveltaen vaikutti siihen, että hänen presidenttikauden päättymisen jälkeen parlamentarismia on meillä pyritty presidentinvallan kustannuksella vahvistamaan. Urho Kekkosen ajan vaalikäytännöt osaltaan johtivat samaan aikaan siihen, että kansan mahdollisuuksia vaikuttaa siihen kuka valitaan seuraavaksi presidentiksi, haluttiin lisätä. Vuonna 1988 olivat rinnakkain valitsijamiehet ja kansanvaali. Vuonna 1994 siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Sekä parlamentarismin vahvistamista että vaalitavan muutosta voi pitää perusteltuina ja tarpeellisina, vaikka suoran kansanvaalin toinen kierros osaltaan näyttää vaikeuttavan sitä että valituksi tullut henkilö voitaisiin nähdä poliittisten ristiriitojen yläpuolella olevana presidenttinä. |
2013 - järjestötoiminnan vahvistamisen vuosiPerjantai 28.12.2012 klo 12:59 - Ville Mielipidekirjoitus Demokraatti -lehdessä 28.12.12 SDP:n kannatus on viime vaaleissa ollut noin kahdenkymmenen prosentin tasolla. Määrätietoisen ihmisten arjen hyvinvointia parantavan politiikan ohella kannatuksen merkittävän nostamisen edellytys on puolueen järjestökentän rakenteen ja toimivuuden päivittäminen vastaamaan 2010-luvun tarpeita. Vuosi 2013, joka näyttää näillä näkymin olevan poikkeuksellisesti vaaliton vuosi, antaa tähän hyvät mahdollisuudet. |
Työttömän maisterin tärkeä viestiPerjantai 21.12.2012 - Ville Mielidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 21.12.2012. Nimimerkki Työtön maisteri kirjoitti (HS Mielipide 16.12.), että Suomesta on lähes mahdotonta saada työtä. Hän käytti tärkeän puheenvuoron siitä, millainen on työttömän arki ja miten korkeakaan koulutus ei takaa työpaikkaa. Kirjoituksessa mainittiin myös työttömyyteen liittyvä henkinen puoli eli kokemus ulkopuolisuudesta, johon olisi syytä kiinnittää työttömyyden hoidossa enemmän huomiota. Kirjoituksesta nousi pintaan myös ilmeisesti yhä työnantajien parissa yleistyvä näkemys, että koulutuksen ohella tai joissain tapauksissa sen sijaan työnhakijalla tulisi olla vankka työkokemus. Tämä vaatimus käy huonosti yksiin sen kanssa, että nuorten toivotaan suoriutuvan opintoputken läpi aiempaa nopeammin, tekemättä työtä opiskelujen ohella. Työnantajien olisi hyvä kertoa, mitä opiskelijoilta lopulta oikeastaan toivotaan. Työttömän maisterin kokemuksessa näkyy muutos, jonka suomalainen työelämä on käynyt läpi parinkymmenen viime vuoden aikana. 1990- luvun alun laman myötä epävarmuus tuli jäädäkseen. Yhä harvempi tekee samalla tehtaalla tai samassa toimistossa vuosikymmenten mittaista työuraa. Yt-neuvotteluja käydään alalla kuin alalla. Varmojen työpaikkojen aika on ohi. Ilman suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymistä työttömyys olisi meillä jo huomattavasti yleisempää. Työttömäksi joutuneiden näkökulmasta Elinkeinoelämän keskusliiton ehdotukset milloin työviikon, milloin työurien pidentämisestä ovat ymmärrettävästi vaikeasti hahmotettavia. Työmarkkinajärjestöjen ja koko suomalaisen yhteiskunnan ensisijaisena tavoitteena tulisi ensi vuonna olla, että työttömyyttä, joka on monien sosiaalisten seurannaisvaikutusten myötä vakavin yhteiskunnan myönteistä kehitystä uhkaava ongelma, saadaan merkittävästi vähennettyä. |
Kahden vuoden välein järjestettävä pohjoismainen pääkaupunkikokous pidettiin tämän viikon puolivälissä Tukholmassa. Olin yhtenä jäsenenä Helsingin delegaatiossa, jossa lähes kaikki valtuustoryhmät olivat hyvin edustettuina. Lisäksi mukana oli Helsingin kaupunginjohtoa. Pohjoismaisilla pääkaupunkikokouksilla on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen vastaava kokous pidettiin jo vuonna 1923 Tukholmassa.
Helsingin valtuuston kokouksessa oli eilen käsittelyssä asioita laidasta laitaan. Itse näen valtuuston kokoukset tärkeinä keskustelufoorumeina, joita myös kaupunkilaiset voivat seurata myös 
Kävin viime viikonloppuna Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Vierailin myös ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää.