"Maa tarvitsee presidentin"

”Maa tarvitsee presidentin” julistettiin kokoomuksen presidenttiehdokas Matti Virkkusen vaalimainoksessa vuonna 1968. Kokoomus rohkeni kevään 1968 vaaleissa vuoden 1962 ”sammuttujen lyhtyjen” sijaan asettaa oman ehdokkaan. Kekkonen valittiin jatkoon selvin numeroin. Kekkosta suuresti ärsyttänyt Virkkusen esittämä haaste oli Neuvostoliiton epäluuloisuuden ohella yksi niistä ”yleisistä syistä”, jotka tulivat aina vastaan Tamminiemen portilla, kun kokoomus pyrki hallitukseen Kekkosen Suomessa.

Presidentinvaltaoikeuksia karsittiin vuoden 2000 perustuslaki uudistuksessa huomattavasti. Parhaillaan on Taxellin komitean nimellä yksi harvennusyritys työn alla. Komitea jättää kohta raporttinsa ja ilmeisesti ainakaan radikaalimmat ehdotukset eivät ole menneet lävitse. Presidentti saanee pitää nykyisen valtansa.

Innokkaimpana presidentin valta-oikeuksia on ollut karsimassa Jyrki Kataisen johtama kokoomus. Puolueen ulkopuoliselle tarkkailijalle ei vaan ole täysin selvinnyt, miksi Matti Virkkusen perilliset ovat olleet kaikkein innokkaimmin sitä mieltä, ettei maa enää tarvitse presidenttiä. Ei ainakaan sellaista presidenttiä, jolla on myös valtaa maan asioihin.

Kokoomuksen presidentti yhtälö on vielä kummallisempi, koska puoluetta edustava eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on ollut pitkään presidenttigallupien kärjessä. Onko taustalla mahdollisesti kokoomuksen sisäisiä linja-eroja? Tänään eduskunnasta tulleet uutiset puhemiehen - ilmeisesti myös omasta puolueesta - saamasta epäluottamuslauseesta viittaisivat tähän.

Kekkosen presidenttikauden päättymisestä tulee pian kuluneeksi 30 vuotta, joten Kekkosen jättämästä vahvan presidentin traumasta olisi jo ainakin aika kaikkien päästä eroon.  Viimeaikaisia poliittisia käänteitä − esimerkiksi vaalirahajupakkaa ja pääministerin puolenvuoden varo-ajalla ennakoitua eroilmoitusta − seuratessa on vahvistunut käsitys, että pankinjohtaja Virkkunen oli aikanaan oikeassa. Maa tarvitsee edelleen presidentin.