Alhainen äänestysprosentti on hälytyssignaaliTiistai 13.11.2012 klo 15.22 - Ville Jalovaara Mielipidekirjoitus Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 14.11.12 Nimimerkin takaa kirjoittanut 29-vuotias helsinkiläinen pohti viime numeron mielipidepalstalla (K&k 7.11.), miksi äänestää kunnallisvaaleissa. Huonot kokemukset olivat vieneet hänen luottamuksensa poliitikkoihin. Uskonsa politiikkaan menettäneitä on maassamme muitakin, sillä kunnallisvaalien suurimmaksi puheenaiheeksi nousi matala äänestysaktiivisuus (58,2 prosenttia). Meillä Helsingissä alueelliset erot olivat hälyttävän suuria: Kivikossa vaaliuurnilla kävi 39 prosenttia äänioikeutetuista vastaavan luvun ollessa Paloheinässä 76 prosenttia. Korkea äänestysprosentti ei ole itseisarvo.Tilastoja suurempi huoli on se, jos yli puolet monien asuinalueiden ihmisistä kokee,etteivät he voi kunnallisdemokratian kautta vaikuttaa oman lähialueensa kysymyksiin. Ihmiset eivät yleensä odota poliitikoilta taivasta maan päälle vaan ratkaisuja perustavanlaatuisiin, vuosikausia jatkuneisiin, arkisiin ongelmiin, kuten vaikeuteen päästä ajoissa lääkäriin tai helpotusta vuokra-asuntopulaan.Kaikkien politiikassa mukana olevien tulisi kuulla kotiin jääneiden viesti ja olla valmiita tekemään yhdessä parhaansa sen eteen, että neljän vuoden päästä nukkuvien puolue ei olisi enää Helsingin suurin poliittinen ryhmä. |
|
Onpa jännä huomata, että olet noinkin nuori valtuutettu. Minusta suurin syy alhaiseen äänestysprosenttiin oli kampanjoinnissa. Kotikaupunginosassani Etelä-Lauttasaaressa ei ollut lainkaan katumainoksia. Vaaliesitteitä tuli kotiin 4 kappaletta henkiökohtaisia ja yksi demarien kooste. Silti Lauttasaaren prosentti taisi olla reilusti yli Helsingin keskiarvon. Virallisen tiedon vaaleista sain, kun viranomainen toimitti tiedon äänestysoikeudesta. Siinä oli liite laista, jossa määriteltiin kunnanvaltuuston toimiala ja toimirajat. Erityisesti jäi mieleeni lakipykälä: "Kunnanvaltuuston kokoukset on järstettävä paikassa, johon kaikilla kuntalaisilla on vaivaton pääsy". Mökkikunnassani Salossa on vakituisia asukkaita, joiden pääsy kokoukseen, ehkä arkisin 17-20 tapahtuu seuraavasti: Lähtö aamulla klo 8, Ensin 3 kilometriä kävelyä linja-autopysäkille, sitten huoltoasemalla vaihtobussin odottelua tunnin verran ja perillä Salossa n.klo 11. Sitten 6 tuntia norkoilua ennen kokouksen alkua ja kokouksen jälkeen kesäaikana vaikka puistonpenkille nukkumaan, kunnes seuraavana aamuna klo 8 päästään kotikulmille ja yhden vaihdon jälkeen taas 3 kilometrin kävelyn jälkeen kotona n. klo 11. Tuollainen 27 tuntia reissussa venähti, onko se vaivatonta? Olli.