Itsenäisyyspäivän lähestyessä on paikallaan pysähtyä pohtimaan, mitä oikeastaan ymmärrämme itsenäisyydellä ja suomalaisuudella 2010-luvulla. Mistä olemme tulossa ja mihin ennen kaikkea olemme kansakuntana menossa. Varsinaisen 95 vuotta sitten tapahtuneen itsenäistymisen ohella itsenäisyyspäivän juhlinta on meillä ollut vahvasti sidoksissa viime sodan aikaisten tapahtumien muisteluun. Toisen maailmansodan päättymisestä tulee muutaman vuoden päästä kuluneeksi 70 vuotta.
Veteraanisukupolvea tulee yhä suuresti kiittää siitä millaisessa maassa olemme saaneet elää syksyn 1944 ja nykyhetken välisen ajan. Moni asia olisi ollut toisin, jos Suomi olisi sodan lopputuloksena miehitetty ja maastamme olisi tullut Neuvostoliiton alusmaa. Vaikka itsenäisyys säilyi, toisen maailmansodan lopputulos muutti merkittävästi Suomen kansainvälistä asemaa ja suhteet entiseen vihollismaahan piti syksyllä 1944 muotoilla kokonaan uudelleen. Vaikka julkisivu muuttui, isänmaallisuutta ohjasi kylmän sodan aikana yhä pitkälti suhde itäiseen naapuriin ja rajanveto siihen, missä määrin se YYA-sopimuksen varjolla pääsi ohjailemaan maamme politiikkaa.
Ajallinen välimatka toiseen maailmansotaan ja jopa kylmän sodan päättymiseen on jo huomattava. Tapahtumat eivät ole samalla tavoin lähellä arjen kokemuksiamme kuin vielä jokin aika sitten. Historiatietoisuuden vähenemisestä voi kantaa huolta, vaikka on todettava, että Suomen tulevaisuuden näkymiä pohdittaessa on myös syytä katsoa vahvasti eteenpäin. Me vastaan muut ajattelun vahvistaminen ei globaalissa monimutkaisilla riippuvuussuhteilla toisiinsa verkostoituneessa maailmassa takaa maallemme myönteistä tulevaisuuden kuvaa. Samalla on syytä etsiä niitä asioita, jotka rakentavalla ja myönteisellä tavalla yhdistävät kaikkia meitä jotka asumme nyt tässä Euroopan kolkassa. Erilaisten vastakkainasettelujen ja yksilökeskeisyyden lisääntymisen negatiivista seurauksista saamme näyttöjä päivittäin. Henkisestä ja aineellisesta pahoinvoinnista kertovat mittarit, kuten nuorten syrjäytyminen ja työttömyys ovat nousussa. Näitä ongelmia vastaan taisteleminen on nykypäivän isänmaallisuutta parhaimmillaan.
Euroopalle ennustetaan vaikeaa talvea työttömyyden ja moninaisen tyytymättömyyden lisääntyessä erityisesti Etelä-Euroopan maissa. On selvää, että nämä vaikeudet tulevat jatkossakin heijastumaan vahvasti myös Suomeen. On ilmeistä, että myönteisiä visioita Suomen paikasta Euroopassa ja koko maailmassa tarvitaan erityisesti nyt. Niitä on viimeaikoina kuultu liian vähän. Nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä olisi hyvä käydä perusteellista keskustelua siitä, mitä suomalaisuus meille nykyajassa merkitsee ja mitä positiivista annettavaa meillä on muulle maailmalle.