Mikä lääkkeeksi akateemisen työttömyyden kasvuun?

Helsingin Sanomat nosti tänään otsikoihin nopeassa kasvussa olevan akateemisten alojen työttömyyden.  Yhä useampi valmistuu suoraan kortistoon ja tämän vuoksi Akavan tänään esittämä huoli siitä, ettei korkeakoulutettujen työttömyyteen kiinnitetä riittävästi huomiota, on syytä ottaa eri tahoilla vakavasti. Esimerkiksi Helsingin lakkautettiin jokin aika sitten korkeakoulutettujen työttömyyteen erikoistunut Kluuvin työvoimatoimiston yksikkö ja hajautettiin palvelut. Samalla vakuutettiin, että palvelutaso ei heikkene.

Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt tasaisin väliajoin kiinnittämään huomiota erityisesti helposti katveeseen jäävään tutkijakoulutusasteen, tohtorien ja lisensiaattien, yleistyvään työttömyyteen, josta itsellänikin on viimeksi kokemusta reilun vuoden takaa.

Uusimman Akavan työttömyystilaston mukaan helmikuussa meni tutkijakoulutusasteella rikki tuhannen (1067) työttömän raja. Lisensiaattitutkinnon ollessa nykyään varsin harvinainen, suurin osa tästä joukosta on väitelleitä tohtoreita. Lisäystä edelliseen vuoteen on ollut yli kaksikymmentä prosenttia.

Työttömien ohella lukematon määrä  myös tutkijakoulutettuja on epävarmoissa muutamien kuukausien pätkätyösuhteissa tai täysin koulutusta vastaamattomassa työssä, jos on sellaisen onnistunut ylikoulutukseen kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta saamaan. Paljon puhuttu työvoimapula odottaa ainakin toistaiseksi vielä tuloaan.     

On selvää, että niin maamme korkeakoulujen kuin koulutuspolitiikkaa suunnittelevien tahojen on syytä pysähtyä näiden korkeiden työttömyyslukujen edessä. Oppilaitosten tulee aktiivisesti pyrkiä tukemaan kouluttamiansa kandidaatteja, maistereita ja tohtoreita rekrytoimisessa työelämään ja tarkastella muutenkin toimintaansa nykyistä enemmän työelämän ja työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta.