Opetuslautakunta ja Alppilan koulun tapaus

Helsingin opetuslautakunnassa käsittelimme tänään kuukauden päivät otsikoissa olleen Alppilan koulussa sattuneen välikohtauksen johdosta erotetun opettajan tekemän oikaisuvaatimuksen. Lautakunta perehtyi asiaan perusteellisesti ja teki päätöksen hyväksyä opettajan oikaisuvaatimuksen. 

Lautakunnan näkemyksen mukaan opettajan voimankäyttö kyseisessä tilanteessa oli kuitenkin siinä määrin ylimitoitettua, että siitä oli paikallaan antaa kirjallinen varoitus, mutta ei lähteä työsuhteen purkuun, mikä on rankin mahdollinen toimenpide, jonka työnantaja voi kohdistaa työntekijään, kun arvioi tämän toimineen työssään sopimattomasti. Päätöstä puolsi myös se, ettei kyseisen opettajan aiemmasta toiminnasta ole tullut huomautettavaa.

Alppila on viimeisten viikkojen aikana ollut vahvasti lautakunnan jäsenen agendalla. Median tiedusteluista huolimatta olen pitänyt kiinni kannasta, etten lähde arvioimaan etukäteen tulevan päätöksen suuntaan julkisuudessa. Tämä on hyvän hallintotavan mukainen käytäntö ja muutenkin perusteltua. 

Yksi valitettava piirre koko tapauksessa on ollut ne seuraukset, joita kohtuuttomat mittasuhteet saaneesta julkisuudesta on epäilemättä seurannut kaikille asianosaisille ja myös Alppilan kouluyhteisölle. Sinänsä julkinen keskustelu koulurauhasta ja opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista on tarpeellista, mutta jokaisen yksityisyyden suoja tulee voida aina taata.  Tässä tilanteessa se luonnollisesti on ollut haasteellista, koska opettaja itse toi tapauksensa julkisuuteen, minkä sinänsä ymmärrän perustelluksi hänen näkökulmastaan.  Oikeusvaltion toimintaperiaatteet maassamme on oltava sellaiset, että yksilö voi luottaa siihen, että hän saa niin työnantajan kuin oikeusviranomaisten taholta oikeudenmukaisen kohtelun riippumatta siitä, että onko asian ympärillä niin sanottua julkista painetta vai ei. Tämän vuoksi on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, miten vastaavankaltaisia koulussa sattuneita konfliktitilanteita jatkossa hoidetaan alusta asti.  

Viranomaisten tulisi mielestäni selkeyttää käytäntöjä siinä, missä määrin ne voivat lähteä julkisesti käymään keskustelua vastaavanlaisen koulussa sattuneen tapauksen yksityiskohdista.  Nykyisenä aikana, jolloin niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median rooli voimakkaasti korostuu, yksilön yksityisyyden ja oikeusturva on voitava turvata nykyistä paremmin. Niin viranomaisten tiedotuspolitiikkaa kuin virallisten asiakirjojen salassapitomääräyksiä olisi näkemykseni mukaan syytä tarkastella, kun hallituksen valmistelee parhaillaan niin sanotun koulurauhalain uudistusta.

Koulurauhalain uudistuksen yhteydessä on syytä arvioida myös, onko kurinpito-, ojentamis- ja turvaamistoimenpiteitä käsittävää perusopetuslain 36 pykälää tarpeen selkeyttää, koska sen tulkinnasta Alppilan tapauksen yhteydessä esitetty toisistaan merkittävästi poikkeavia tulkintoja.   

Opetuslautakunnan tänään tekemän päätöksen jälkeen on toivottavaa, että julkinen keskustelu Alppilan selkkauksen ympärillä pian rauhoittuu ja niin Alppilan koulun työrauhaa kuin asiassa mukana olleiden henkilöiden yksityisyyttä kunnioitetaan.

Tulevaisuuden kannalta tärkeintä on se, että kriisitilanteita kouluissa pystyttäisiin mahdollisimman pitkälle ennalta ehkäisemään ja niiden sattuessa selvittämään asioita mahdollisimman pitkälle kouluyhteisössä. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että oppilashuoltoon, koulun ja kodin yhteistyön kuin opettajien työssä jaksamiseen on käytettävissä riittävät resurssit. Tässä vastuu on koko yhteiskunnalla.