Kaupunki Guggenheimin varjossa

Nykyisenä nopean tiedonvälityksen aikana Suomeen näyttää mahtuvan kerralla korkeintaan kaksi pääpuheenaihetta. Helsingin kokoiseen kaupunkiin niitä mahtuu yksi ja nyt agendalla on Guggenheim säätiön tekemä toinen ehdotus rakentaa kaupunkiimme suuri taidemuseo. Vaikka Guggenheim on otsikoissa, on hyvä huomata, että Helsingissä ja sen kunnallisissa luottamuselimissä pohditaan näinä päivinä paljon muitakin asioita.

Eilisessä Helsingin kaupunginvaltuustossa ei Guggenheim ollut esityslistallamme ja nähtäväksi jää, että tuleeko se sinne missään vaiheessa. Eilisen pitkän illan tärkein keskustelunaihe liittyi mielestäni Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seurantaa koskevaan raporttiin. Se ei ehkä samalla tapaa nostata otsikoita, vaikka kyse on mitä suuremassa määrin tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeistä kysymyksistä. Samalla voi pohtia, että kuinka monta muuta kaupunkilaisten arjen kannalta tärkeää keskustelun aihetta jää Guggenheimin kaltaisten suurhankkeiden saaman mediahuomion varjoon.  

Moni on näinä päivinä kysynyt, että mitä mieltä olen tästä uudesta ehdotuksesta. Itsessään on toki myönteistä, että Suomi kiinnostaa New Yorkin taidepiireissä niin, että vaikeuksista huolimatta Guggenheim säätiö on yhä kiinnostunut museon saamisesta Helsinkiin.

Olin tiistaina kuuntelemassa ehdotuksen julkistamista ja on vielä tarkemmin perehdyttävä sen sisältöön, mutta suurin ongelma näyttää edelleen olevan rahoitus ja epäilys siitä, onko hanke Helsingin näkökulmasta taloudellisesti kannattava. Lisäksi on arvioitava Helsinkiin suunniteltuja suuria kulttuurihankkeita kokonaisuutena. On kaavailtu uutta Amos Anderssonin museota ja Keskustakirjastoa Töölönlahdelle. Mitkä näistä on mahdollista ja järkevää toteuttaa?

On myönteistä, että Guggenheim arkkitehtuurikilpailuun on tiedossa yksityistä rahoitusta, mutta suuri kysymys onkin mitä sen jälkeen. Helsingin kaupunki ei voi surutta lähteä nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa rahoittamaan 130 miljoonaa euroa maksavaa museorakennusta ym. kulut kaupungin parhaimmalta paikalta luovutettavalle tontille, kun ei ole olemassa mitään takuita siitä, että hankkeesta tulee pitkällä tähtäimellä kannattava.   

Ehdotuksen tekijät ovat toivoneet, että nyt on aika käydä hankkeesta laajaa julkista kansalaiskeskustelua ja hanketta voidaan ilmoituksen mukaan kehittää sen pohjalta. Näkemykseni mukaan keskustelu tulisi kohdistua siihen, että jos museo halutaan rakentaa, miten sille ja sen toiminnalle voitaisiin löytää mittava yksityinen rahoitus. Jos hanke on niin hyvä kuin on annettu ymmärtää, tämän tuskin pitäisi olla erityinen ongelma.