Kaiken maailman dosentit liittykää yhteen!

Share |

Torstai 3.12.2015 klo 9.24


Eilisessä Yle A-Studiossa kommentoidessaan kariutuneita yhteiskuntasopimusneuvotteluja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitti kollektiivista arvostelua Suomen yliopistojen dosenttikunnan osaamista kohtaan tavalla, joka herätti monissa katsojissa hämmennystä. Pääministeri totesi, että Suomesta löytyy liikaa kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat mitä ei saa tehdä.

Pääministerin heitto saattoi olla ennalta harkitsematon, mutta kuvastaa valitettavan hyvin maan nykyisen hallituksen asennetta sivistykseen ja koulutukseen. Valtavia leikkauksia on tehty, vaikka ennen vaaleja käyntiin antamassa nuorisolle ties mitä koulutuslupauksia. Koulutuksen ja sivistyssektorin ahdinko näkyy konkreettisesti nyt maan yliopistojen käymissä YT-neuvotteluissa.

Keitä nämä yleisen vitsin kohteena olevat dosentit nyt sitten ovat? Dosentilla on professorin pätevyys ja osaaminen, mutta ei virkaa. Dosentuuria ei Suomen yliopistoissa saa helpolla.  Dosentin arvon myöntäminen tapahtuu huolellinen prosessin jälkeen, jossa arvioidaan henkilön kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä opetustaito. Perinteisesti dosentiksi nimittämisen minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta väitöskirjaa, eli lähes kymmenen vuoden tieteellistä tutkimistyötä. Nykyisin Helsingin yliopistossa painotetaan sitä, että tutkimusten tulisi käsitellä vielä eriaihepiirejä.

Helsingin yliopiston dosenttina esittäisin maan johdolle toivomuksen, että jos viette meidän taloudelliset mahdollisuudet tehdä tutkimusta, niin älkää sentään vähätelkö meidän osaamista. Pääministeri on yhdessä työministeri Jari Lindströmin (ps.) kanssa varmasti tervetullut tutustumaan työllisyystilanteeseen yliopistoilla. Tunnelma ainakin Helsingin yliopiston käytävillä on tämän syksyn ollut hyvin alakuloinen. Tuhatta viittäsataa työntekijää koskevia YT-neuvotteluja on käyty ja tulokset siitä, että kuka saa jäädä ja kuka lähtee tulevat vasta ensi vuoden alussa.

Suuri osa meistä yliopistolaisista tosin on tottunut jo koko työuransa elämään jatkuvassa epävarmuudessa eräänlaisena nykyajan akateemisena proletariaattina. Meidän tutkimukset kyllä kelpaavat yliopiston tulokseen ja hyödyttämään suomalaista yhteiskunttaa, mutta elämämme jatkuvassa epävarmuudessa sen suhteen onko ensi syksynä töitä vai ei.

Suomi on nyt erittäin vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Pienen maan ainut selviytymisen keino on panostaminen sivistykseen. Tarvitaan maailman huipputason tutkimusta ja opetusta. Tämä taso ei synny, jos koulutuksen resursseja jatkuvasti leikataan ja yliopistojen henkilöstön osaamista maan johdon taholta vähätellään. Päivystäville ja ei-päivystäville dosenteille on tarvetta myös tulevaisuuden Suomessa.  


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini