Puheenvuoro vuoden 2017 budjetin lähetekeskustelussa

Kaupunginvaltuusto käy tänään ensi vuoden budjetin lähetekeskustelun. Kuten jo todettu Helsingin toimintaympäristö, on kuluneen valtuustokauden aikana mennyt uuteen uskoon. Elämme toisenlaisessa maailmassa, Suomessa ja Helsingissä kuin keväällä 2013.  Meidän kysymys on se, miten reagoimme muutokseen, johon emme monilta osin pysty itse vaikuttamaan.  

Hieman tiivistäen voi todeta, että Suomen tulevaisuus ratkaistaan pitkälti Uudellamaalla ja Helsingissä. Se, että miten täällä pystytään ratkaisemaan työllisyyteen, maahanmuuttoon, asuntotuotantoon ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä, vaikuttaa maan suuntaan. 

Kuten olemme aiemmin todenneet, Helsingin talouden kuva ei kaikilta osin vastaa Suomen varisin synkeää kuvaa. Kaupunkia ei nosteta kukoistukseen vajoamalla toivottomuuteen. Ensi vuonna kaupungin yliopistojen irtisanomisista seuraavat työpaikkojen menetykset ansaitsevat elinkeinopolitiikkamme erityishuomion.

Hyvinvointiyhteiskunta on jo Helsingissä kriisissä. Hätkähdin jokin aika sitten käydessäni Myllypurossa leipäjonon pituutta. Kolme kertaa viikossa 800 ihmistä jonottaa elämisen perustarpeita.  Kuitenkin kysyn, mitä tämän salin todellisuudessa aiotaan tehdä sen eteen, että tämä yhteiskuntamme haava voitaisiin parantaa? 

Helsingin tulevaisuuden kannalta eturintamassa ovat koulut. Opetuslautakunnan jäsenenä olen nähnyt, mitä jälkeä tiukka tuottavuustavoite on saanut aikaan kaupungin kouluissa.  Määrärahat koulujen korjauksiin ja uusien rakentamiseen ovat riittämättömät. Koulujen osalta on hyvä muistaa se, että niissä kasvaa Helsingin tulevaisuus, josta me kaikkien tehtävä on yhdessä huolehtia.