Korkeakoulujen irtisanomisille vielä etsittävä vaihtoehtoja

Share |

Torstai 3.3.2016 klo 8:41 - Ville


Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm teki sen mitä monelta johtajalta ja poliitikolta on viimeaikoina odotettu. Ylikirjastonjohtaja asettui upean kirjastonsa peruskorjauksen valmistumisen yhteydessä työntekijöidensä ja sivistysvaltion puolelle ja ilmoitti, ettei aio toteuttaa Kansalliskirjaston toimintaa pahoin vaikeuttavia irtisanomisia ennen kuin niiden perustuslaillisuus on selvitetty. Keskiviikkona hetken näytti jo, että opetusministeri olisi rientämässä Kansalliskirjaston avuksi, mutta nämä toiveet osoittautuivat pian ennen aikaisiksi.

Kirjastonjohtajan esimerkillinen toiminta sivistysvaltion puolesta ansaitsee laajan tunnustuksen. Vastaavaa solidaarisuutta alaisia kohtaan ei ole johtopaikoilta juuri viimeaikoina nähty.  Niin maan hallituksen massiiviset koulutusleikkaukset kuin Helsingin yliopiston johdon käynnistämät suuret irtisanomiset oli aikakin kyseenalaistaa ja alkaa etsiä vielä vaihtoehtoja niiden korvaamiseksi.      

Nykyisen taantuman ja 1990-luvun lama ero on siinä miten korkeakouluja ja yliopistoja kohdeltiin ja niissä reakoitiin säästöihin. Lamaa alettiin tuolloinkin ”hoitaa” varsin suurilla koulutusleikkauksilla, mutta 1990-luvun puolivälissä suunta muuttui. Talouskriisistä huolimatta Helsingin yliopiston opetus- ja muuta henkilökuntaa ei irtisanottu, vaikka virkoja jätettiin säästötoimena täyttämättä ja laitosmäärärahoja leikattiin ym. Helsingin yliopiston koko henkilöstö pakkolomautettiin vuonna 1993 kahdeksi viikoksi.

Vuosina 1991–1995 korkeakoulujen ja yliopistojen budjeteista leikattiin 16 prosenttia, eli noin 800 miljoonaa markkaa.  Vuosina 1996–1997 yliopistojen resurssikehityksestä tapahtui käänne parempaan, kun maan hallitusvaihdoksen jälkeen yliopistot saivat lisää varoja, vaikka muualta vielä säästettiin. Oli tehty strateginen valinta investoida tutkimukseen ja koulutukseen.

Miksi nyt toimitaan toisin? Eikö viimahen investoiminen on kansakunnan kannalta elintärkeää? Helsingin yliopistolla olisi myös syytä ottaa Kansalliskirjaston rohkean johtajan esimerkin mukaisesti aikalisä ja harkita vielä olisiko suurten irtisanomisten sijaan sittenkin muita keinoja päästä yhdessä henkilöstön kanssa yli vaikeasta taloustilanteesta. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini