Vuosaaren metrosulku sujui pelättyä paremmin

Vartiokylänlahden metrosillan korjaus toi Vuosaaren toukokuun alusta syyskuun loppuun kestäneen metroliikenteen katkon. Vaikka kuuluin niihin, jotka olivat etukäteen huolissaan katkon vaikutuksista, on myönnettävä, että poikeusajasta on selvitty ennakoitu paremmin. Olen asunut Vuosaaressa niin pitkään, että muistan ennen vuonna 1998 auennutta metrolinjaa edeltäneen ajan, kun bussilla kuljettiin aina Itäkeskukseen. Moni on varmasti tänä kesänä löytänyt uusia tapoja kulkea Vuosaaresta. Itsellä arkiliikunta on lisääntynyt. Olen ottanut tavaksi polkea kaupunkipyörällä Puotilaan ja hypätä siitä metroon.  

Kun tästä remontista selvitään, vuoden alussa on edessä taas uusi Vuosaaren vaikuttava liikennekatko, kun satamatunneli menee vuodeksi remonttiin. Tämä sulku ei onneksi sentään nyt ajoittunut samaan aikaan metrokatkoksen kanssa. Kun viime vuonna puhuin paikallispoliitikkona kahden liikenneyhteyden samanaikaisen katkaisemisen ongelmista, koin, ettei huolta otettu vakavasti. Lopulta ne kuitenkin ajoitettiin erilleen, kuten minä ja moni vuosaarelainen toivoi. Huoli siitä, että autoliikenne kunnolla tukkeutuu on kuitenkin yhä olemassa. Monen on esimerkiksi vaikea ymmärtää sitä, miksi tunneleita ei voi korjata yksi kerrallaan.

Kaupunginhallituksen jäsenestä on välillä tuntunut, etteivät pääkaupunkiseudun liikennetoimijat koordinoi remontteja aina riittävästi keskenään. Katkoksia erityisesti itäiseen Helsinkiin tuova suma myös ihmetyttää.  Onko korjausvelan annettu menneinä vuosina paisua liiaksi, kun pakollisia korjauksia vaativia kohtia liikenneverkossa on yhtäkkiä niin paljon? 

Vuosaaren metrosulku on varmasti ollut kenraaliharjoitus 2027 edessä olevaan mittaluokaltaan suurempaan Junatien metrosillan korjauksesta seuraavaan katkoon. On pakko myöntää, että vaikka Vuosaaren katkoksen vaikutukset olivat pelättyä pienemmät, odotan hieman kauhulla tulevaa. Kaikki ideat on tarpeen, jotta vaikutukset itä-helsinkiläisten arkeen olisi siedettäviä. Katkoskohdan ylimenevän syöttäliikenteen on oltava tehokasta. Myös vesibussien käyttöä tulee selvittää ja niin edelleen. 

Huoleni kohdistuu myös siihen minkä tasoisesta joukkoliikenteestä helsinkiläiset on valmiita maksamaan. Jos jatkuvien isojen remonttien takia joukkoliikenteellä tehtävät työmatkat on vaivalloisia, vaihtaako useampi autoon. Kysymys joukkoliikenteen kohtuullisesta hinnasta on puhuttanut tänä syksynä HSL alueella. Nykyinen infrakorvausmalli on tarpeen uudistaa, mutta on mietittävä myös mikä on alueen kunnille kestävä investointitaso. Uusien megahankkeiden sijaan on ehkä nyt syytä keskittyä parantamaan nykyverkostoa ja pohtimaan millä infrakulujen kasvua voidaan hillitä huolehtien samalla turvallisuudesta.

Vieraskynäkirjoitus Kaupunkiliikenne OY:n Liikennepeli-lehdessä 3/2025.