Kauhajoen hiljentämänä

Kauhajoen erittäin surulliset tapahtumat ovat vetäneet hiljaiseksi. Pohdin pitkään onko vaaliblogi edes se paikka, missä tähän voi ottaa kantaa. Tämänkaltaisia asioita on politiikassa käsiteltävä hyvin sensitiivisesti. Tämä ei minusta todella pitäisi olla kenellekään poliittisten pisteiden keruun paikka. Meidän on puhallettava yhteen hiileen tässä asiassa. Kaikkien suomalaisten toivoisi liittyvän kaiken mielettömän väkivallan vastaiseen rintamaan. Uskon ja toivon näin tapahtuvankin.

Viranomaisten toiminta on aina selvitettävä ja käytäntöjä ehkä tarkistettava, mutta tämä ei ole minusta ensisijaisesti syyllisten etsimisen paikka. Julkisuudessa ei ole - ainakaan vielä - tullut esille mitään, miksi sisäministeri Anne Holmlundin pitäisi tämän takia erota. En täysin ymmärrä, mistä sellainen vaade nyt nousee. Yksittäisen poliisimiehen vetäminen yksin vastuuseen tuntuu myös nyt aika kohtuuttomalta, varsinkin kun asioiden kulun selvitys on edelleen kesken.

On nyt myös annettava tunnustusta pääministeri Matti Vanhaselle. Minusta hän esiintyi vaikeassa tilanteessa vakuuttavasti eilen televisiouutisissa, kun häntä haastateltiin Kauhajoen tragediasta. Vanhasen esittämä ajatus käsiaseiden kieltämisestä on minusta kannatettava. Emme elä Yhdysvalloissa, joissa aseenkanto olisi jonkinlainen perustuslakiin kirjattu luovuttumaton oikeus. Nyt kaivataan oikeita radikaaleja toimia, että näin ei kolmatta kertaa tapahtuisi.

Ennalta ehkäisevän mielenterveystyön merkityksen tärkeyden kaikki varmasti tiedämme. Resursseista ei yksinkertaisesti ole varaa tinkiä. Riittäkö sekään lopulta on toinen kysymys. Kauhajoen tapahtumat nostavat pintaan perimmäisiä kysymyksiä siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme lopulta elää. Missä kulkee yksilönvapauden raja? Onko Internetin käyttöä valvottava aiempaa enemmän? Mistä tällaiset mielettömät teot perimältään kertovat? Helppoja vastauksia ei minulla, eikä varmaan kenelläkään ole annettavana