Suomalaista pahoinvointia

Kauhajoen tragediasta tulee entistä ikävämpiä asioita julkisuuteen. Ilta-Sanomat väittää tänään, että rikoskomisario kumosi määräyksen hakea Kauhajoen surma-ase kotoa.  Poliisiylijohtaja Paatero tosin jo ehti kiistää tiedon. Ikäviä yhteensattumia jokatapauksessa. Ilmeselvää vaikeutta poliisin taholta toimia uhkakuvan edellyttämällä tavalla.

Onko aseenkanto-oikeus niin pyhä-asia, että asetta ei uskallettu ottaa pois "liian kevein perustein"? Pienikin varoitusmerkki, että aseenkantoluvan haltijan mielessä on jotain häiriötä, pitäisi riittää. Julkisen kohun pelkoko oli taustalla, jos ase olisi otettu pois? Nämä asiat täytyy nyt erittäin perusteellisesti selvittää.

Mistä ilmeinen henkinen pahoinvointi yhteiskunnassamme sitten perimmiltään johtuu? Minulla ei ole vastausta siihen, joitain ajatuksia ainoastaan. Toisaalta meiltä on kadonnut kyky aidosti huolehtia lähimmäisistämme. Toisaalta koetaan, että yksilönvapaus on niin loukkaamaton asia, että toisen asioita ei saa mennä utelemaan. 

Koulumme ovat menestyneet hyvin kansainvälisissä PISA ym. tutkimuksissa. Tuloksista on syystäkin oltu ylpeitä. Siitä huolimatta kouluissamme asuu runsaasti henkistä pahoinvointia ja yksinäisyyttä. Laajemmin yhteiskunnassamme yhteisöllisyys on kadonnut kovien arvojen sijaan. 1990-luvun laman henkistä laskua maksetaan ehkä vieläkin. Tehtävää siis riittää. Periksi ei voida eikä pidä antaa.