Kampanjasunnuntai

Tänään olin tekemässä muiden stadindemarien kanssa kolme tuntia vaalityötä Kauppatorilla alkaneilla Silakkamarkkinoilla. Vieri vieressä oli neljään muun puolueen vaaliteltat ja samoilla kulmilla  parveili toista sataa kunnallisvaaliehdokasta ja heidän vaalityöntekijäänsä. Oli mukava keskustella myös muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Kaikkia meitä tuntui yhdistävän huoli siitä, miten mahdollisimman moni ihminen saataisiin ylipäätään äänestämään kunnallisvaaleissa. Sain vaihtaa muutaman ajatuksen myös opetusministeri Sari Sarkomaan kanssa meitä monia yliopistolaisia huolestuttavasta yliopistolakiuudistuksesta.

Paluumatkalla kaupungista Itäkeskuksen metroasemalla olutta siemaileva nuorehko mies huomasi rinnassani olevat kampanjamerkit ja tuli lähietäisyydelle kiroamaan minut ja SDP:n. Hän sanoi tietävänä "oikean puolueen" mitä äänestää. Kuuntelin rauhallisen tyynenä. Minulla ei ollut mitään sanottavaa ja mies poistui aikansa puhuttuaan. Vastaavanlaista häiriökäyttäytymistä näkee metrossa nykyään onneksi aiempaa harvemmin, kun vartijoiden määrää ja lipuntarkastuksia on lisätty. Jokainen kerta on kuitenkin liikaa.

Metrossa pitää voida matkustaa ilman, että kukaan tulee millään tavoin edes sanallisesti häiritsemään matkustajaa. Huolestuttavaa on myös se, että kanssaihmiset eivät halua tai uskalla yleensä millään tavoin puuttua, jos joku syystä tai toisesta joutuu häirinnän kohteeksi. Edes vartijoita ei osata soittaa paikalle metron seinästä löytyvällä puhelinnumerolla, vaikka tilanne sitä vaatisi. Kanssamatkustajasta huolehtiminen on asia, jossa tarvittaisiin asennemuutosta. Viihtyvyys ja turvallisuus joukkoliikennevälineissä on meidän kaikkien asia.