Toimituspääministerin kevät

Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti viime joulukuun lopulla eroavansa pääministerinpaikalta ensi kesänä.  Tällöin saattoi jo aavistaa millainen tuleva poliittinen kevät tulisi olemaan, kun maata johtaa koko kevään eroilmoituksensa jättänyt ”toimituspääministeri”, jonka ei käytännössä tarvitse kantaa todellista poliittista vastuuta toiminnastaan, kun jatkokautta ei tavoitella.

Maan pitäisi ponnistaa ylös taloudellisesta taantumasta ja poliittisten uutisten otsikoita hallitsevat päivästä toiseen kevään 2007 eduskuntavaalirahoituksen jälkiselvittelyt. Päivittäin julkisuuteen tihkuu uutta tietoa pääministerin omasta osuudesta vaalirahoitusjupakkaan. Se ettei kohu pääministerin oman kannan mukaan vaikuta hallituksen uskottavuuteen ei pidä paikkansa. Jos mihin tahansa johtavassa asemassa olevaan henkilöön kohdistuu jatkuva luottamuskriisi, se heijastuu väistämättä hänen johtamansa organisaation valmiuteen suoriutua tehtävistään. Selkeintä olisi siis ollut, että Vanhanen olisi puolen vuodenvaro-ajalla varustetun eroilmoituksen sijaan jättänyt joulukuussa pääministerin paikan.

Vaalirahakohun aiheuttama poliittinen epävakaus on ollut viime vuosien aikana paikoin niin huomattavaa, että on joutunut monesti pohtimaan, miksei ennenaikaisia eduskuntavaaleja järjestetä? Aikaisemman perustuslain aikana tasavallan presidentillä oli oikeus määrätä uudet vaalit, jos eduskunta oli toimintakyvytön.

Historian saatossa ennenaikaisiin vaaleihin on Suomessa yleensä päädytty tilanteessa, jossa maahan ei ole yrityksistä huolimatta pystytty muodostamaan toimivaa hallitusta. Se, että presidentti Urho Kekkonen käytti hajotusvaltaa myös oman valtansa pönkittämiseen, ei välttämättä tarkoita, ettei jotain perustuslaillista keinoa presidentin puuttua nykyisen kaltaiseen tilanteeseen pitäisi edelleen olla. Nykymallissa Suomessa voi olla pääministerinä – ilman poliittista vastuuta – puolivuotta täytetty eroilmoitus pöydällä.