Pitkän pääministerikauden loppunäytös

Matti Vanhasen nousu Suomen pääministeriksi tapahtui yllättäen kesäkuussa 2003, kun Anneli Jäätteenmäki joutui luopumaan tehtävästä Irak-skandaalin vuoksi. Vanhasen johdolla keskusta säilytti suurimman puolueen aseman vuoden 2007 vaaleissa. Siitä millä keinoilla vaalivoitto saavutettiin, on tosin sittemmin keskusteltu lähes tauotta.

Siinä missä Matti Vanhasen nousu politiikan huipulle oli yllättävä, niin oli myös hänen poistumisensa näyttämöltä. Viime joulun alla Vanhanen ilmoitti jättävänsä pääministerin tehtävät puolenvuoden varoajalla lähinnä terveyssyihin vedoten. Kevään 2010 ajan Suomessa oli pääministeri, jonka ei käytännössä tarvinnut kantaa mitään poliittista vastuuta toiminnastaan, kun eroilmoitus oli jo jätetty.

Rivikansaedustajana Vanhanen jaksoi olla yhden päivän ja ilmoitti juhannuksen alla siirtyvänsä syyskuussa Perheyritysten liiton johtoon ja pyytävänsä eroa eduskunnan jäsenyydestä. Tähän ratkaisuun uusmaalaisten äänestäjien keväällä 2007 antama mandaatti ei ilmeisesti merkittävästi vaikuttanut.   Palautteen antamisen mahdollisuutta ei tule myöskään ensi kevään eduskuntavaaleissa, koska Vanhanen vetäytyi ehdokkuudesta.

Siirtyessään huippupolitiikan parrasvaloista nopeasti taka-alalle Vanhanen jatkaa kahden keskustan edellisen puheenjohtajan perinnettä. Esko Aho lähti vuoden 2000 presidentinvaalitappion jälkeen Harvardiin. Anneli Jäätteenmäki siirtyi lyhyeksi jääneen pääministerikauden jälkeen Brysseliin. 

Jokainen poliitikko tekee luonnollisesti omat ratkaisunsa ja poistuu näyttämöltä silloin kuin parhaaksi näkee. Jotain ajastamme kertovaa näissä nopeissa tuloissa ja menoissa ehkä kuitenkin on. Ennen vuotta 2000 voimassa olleen perustuslain aikana vastaava sooloilu pääministeriltä tuskin olisi tullut kysymykseen. Presidentti olisi voinut viheltää pelin poikki ja määrätä uudet vaalit, jos pääministeri olisi ilmoittanut, että hän lopettaa kesken vaalikauden, eikä jää palautetta toiminnastaan sen enempää kollegoiltaan kuin kansaltakaan kuuntelemaan. Nyt kuluvan vaalikauden kokemukset on hyvä pitää mielessä, jos joku vielä haluaa pääministerivaltaa presidentin kustannuksella entisestään lisätä.