Haussa presidenttiehdokas

SDP:n johdolta oli onnistunut idea lähteä etsimään presidenttiehdokasta keskellä kesää kysymällä mielipidettä suoraan kansalta. Jotkut ovat tosin ihmetelleet eikö SDP:llä ole ehdokasta tiedossa ilman, että täytyy käydä messuilla ja toreille kyselemässä kansalaisilta.  Etenemisjärjestys on mielestäni kuitenkin juuri oikea. Kansa tietää millaisen presidentin se haluaa tähän maahan kahden vuoden päästä.

Suomessa on ollut nyt SDP:n ehdokkaana valittu presidentti 28 vuoden ajan. Mauno Koiviston kautta edelsi Urho Kekkosen neljännesvuosisadan kestänyt presidenttikausi, jota voi kaikin mittapuin pitää poikkeuksellisena ajanjaksona Suomen historiassa.  Kekkosen kauden jälkeen ilmeni ymmärrettäviä pyrkimyksiä presidentin vallan supistamiseen. Tästä huolimatta presidentti instituutiolla on nykyisellään kansan enemmistön vankka tuki. Näin ollen on ollut perusteltua, että SDP on viime vuosina puolustanut presidentin valtaoikeuksia erityisesti kokoomuksen suunnalta tulleita leikkauspaineita vastaan.

Suomen kolme viimeistä demaripresidenttiä on valittu yli puoluerajojen tulleella kannatuksella. He ovat olleet kaikki omalla tavallaan kansaläheisiä presidenttejä. Mauno Koiviston valinta vuonna 1982 merkitsi monessa mielessä uuden poliittisen aikakauden alkamista Suomessa. Martti Ahtisaaren valinta osoitti vuonna 1994, että presidentiksi voi nousta kansansuosiolla myös päivänpolitiikan ulkopuolelta. Vuonna 2000 Suomeen saatiin ensimmäinen naispresidentti Tarja Halosen myötä.

Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen taustat ja persoonat on hyvä pitää mielessä, kun pohditaan kenestä voisi tulla SDP:n seuraava presidenttiehdokas. Tarvitsisimme jälleen persoonan, jonka suomalaiset voisivat kokea omakseen yli puoluerajojen.