Toiseksi paras asia, joka yliopistoille on tapahtunut?

”Tämä on toiseksi paras asia, mitä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen." – totesi opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) poistuttuaan alustavan yliopistolakiesityksen hyväksyneen valtioneuvoston istunnosta helmikuussa 2009. Monet esittivät tuolloin varauksiaan ja epäilyjään siihen, onko näin, mutta huolen vakuutettiin hallituksen suunnalta olevan tarpeeton.

Uusi yliopistolaki on nyt ollut voimassa kohta vuoden ja vaikuttaa siltä, että yliopiston henkilökunta ei ole vielä täysin sisäistänyt ministerin ajatusta. Tieteentekijöiden ja professori liiton eilen julkaiseman tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökuntaa kuuluva kokee uudistuksen onnistuneeksi. Kolmasosa tutkimukseen vastanneista koki, ettei uudistus muuttanut asioita sen enempää parempaa kuin huonompaan suuntaan. Sen sijaan yli puolet vastaajista (55 %) oli sitä mieltä, että uudistus onnistui melko tai erittäin huonosti. Vaikka uudistuksen piti lisätä henkilökunnan mahdollisuuksia keskittyä tutkimukseen ja opetukseen, liittojen teettemä tutkimus osoittaa, että henkilöstö kokee, että byrokratia on pikemminkin lisääntynyt. Aika näyttää muuttuvatko käsitykset ajan myötä.

Uudistukset yliopistonhallinnossa olivat varmasti tarpeen, mutta mistä johtui se valtava kiire, jolla uudistus oli suunniteltava ja toteutettava? Näkevätkö valmistelusta vastanneet opetusministerit Sari Sarkomaa ja Henna Virkkunen, että lakiuudistus toteutui suunnitellusti?

Uudistuksen jälkihoidolle ja ongelmakohtien korjaustoimille on ilmeistä tarvetta. Erityisesti humanistisilla aloilla, joilla ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ei ole kovin yksinkertaista, kaivataan nyt sen opetusministerin lupauksen pitämistä, että uudistus vahvistaa yliopistojen asemaa.