Paavo Väyrysen huippuhetki ja keskustan tulevaisuus

Paavo Väyrysestä tuli eilen käytännössä keskustan presidenttiehdokas. Puoluehallituksen kokous, jossa asiasta ilmoitettiin, oli varmasti yksi Väyrysen pitkän poliittisen uran suurimpia huippuhetkiä. Keskustan johto on viimeisten kuukausien aika tehnyt kaikkensa, että puoleen esivaaliin olisi saatu muitakin ehdokkaita. Nyt keskustan johdon oli taivuttava Väyrysen taakse sen jälkeen, kun puolue oli saanut puoluesihteeri Timo Laanisen mukaan ”politiikan vanhalta mestarilta melkoisen oppitunnin”.

Keskustan kyvyttömyys saada esivaaliin mukaan ketään toista ehdokasta on puolueen ulkopuolelta katsottuna vaikeasti ymmärrettävä asia huomioon ottaen puolueen nykyisen haastavan aseman. Tiedustusvälineissä asioiden käsittelyn tempo on nykyään niin nopea, että harvoin pysähdytään arvioimaan sitä miten missäkin asiassa on nykyiseen tilanteeseen tultu.

Suomen Keskusta, joka aina 1960-luvun puoliväliin asti kutsui itseään Maalaisliitoksi, on ollut tähän asti keskeinen toimija Suomen poliittisessa kentässä. Puolueella on ollut kriisivaiheita aiemminkin, mutta tähän asti se on selvinnyt niistä. Esimeriksi SMP:n voittoon päätyneiden vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen arveltiin keskustan pysyvän alamäen alkaneen, mutta Urho Kekkosen taustavaikutuksella puolue pysyi vallan saleissa kannatuksen laskusta huolimatta. Poliittisen historian siipien havinaa kuuluu siinä, että jo samalla 1970-luvulla Paavo Väyrynen kohosi nuoresta iästään huolimatta Kekkosen suosikkina merkittäviin poliittisiin tehtävin.

Viime eduskuntavaaleissa nähdyn keskustan kannatuksen romahtamiseen johtaneen kehityksen voi jälkikäteen arvioida alkaneen kevään 2003 niin kutsutun Irak-gate kohun myötä, joka johti Anneli Jäätteenmäen eron pääministerin paikalta kesällä 2003. Jälkiviisaudella voisi myös arvioida, että keskusta olisi selvinnyt viime vaalikauden velloneesta vaalirahakohusta vähäisemmin vaurioin avoimella tiedottamisella ja itsekriittisyydellä kuin linjalla, jossa mitään ei myönnetty, ellei edessä ollut mustaa valkoisella. Vaalirahakohu oli omiaan johtamaan siihen, että kansalaisten usko poliittiseen järjestelmään koki vakavan kolauksen. Tämä osaltaan johti perussuomalaisten viime kevään suureen vaalivoittoon.   

Keskustan tulevaisuus uskottavana poliittisena puolueena riippuu nyt pitkälti kevään presidentinvaalien tuloksesta ja tässä puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi on mieluummin luottanut Paavo Väyryseen kun lähtenyt itse ehdolle. Keskustan tulevaisuuden kannalta suurin haaste ei tule hallituksen vaan pääoppositiopuolueen taholta. Todellinen koetus on edessä vuoden päästä syksyllä pidettävissä kunnallisvaaleissa.  Perussuomalaiset virittelevät jo Timo Soinin johdolla keskustan nyt paikoin lähes yksin vallitsemiin valtuustoihin uutta jytkyä, joka voi laittaa monen maalaiskunnan poliittiset voimasuhteet uusiksi.  Viimeisten valta-asemien puolustamisesta lienee kyse myös siinä, miksi keskusta vastustaa niin lujasti kuntauudistusta, että asiasta on jo tulossa välikysymys hallitukselle.

Keskustan vaihtoehtona on uuden nousun löytäminen tai monissa Euroopan maissa jo toteutunut kehitys, jossa keskustaryhmät ovat poliittisia pienpuolueita. Se, mihin suuntaan kehitys kulkee, riippuu nyt pitkälti tulevista presidentinvaaleista, joiden lopputuloksella puolestaan on vaikutusta siihen, mistä asetelmasta tuleviin kuntavaaleihin mennään.