Venäjän korkeimman sotilasviranomaisen armeijankenraali Nikolai Makarovin
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa Helsingin yliopistolla 5.6
pitämä puhe, jossa hän syytti Suomen tuesta Georgian revansistisille
pyrkimyksille, kyseli ketä vastaan sotaharjoitukset täällä on suunnattu,
varoitti Suomea liittymästä Natoon ja toivoi lähempään sotilaallista
yhteistyötä Suomen ja Venäjän välille nostatti monia kysymyksiä.
Makarovin esiintyminen oli kuin tuulahdus ajasta, jonka Suomessa luultiin
painuneen historiaan 1990-luvun alussa kylmän sodan päättymisen myötä.
Toivomukset Suomen ja Venäjän sotilasyhteistyön tiivistämisestä
palauttivat mieleen kesän 1978, kun maassamme vieraillut Neuvostoliiton
puolustusministeri marsalkka Dimitri Ustinov ehdotti yhteisten
sotaharjoitusten järjestämistä YYA-sopimuksen pohjalta. Ehdotus sai
presidentti Urho Kekkoselta torjuvan vastauksen.
Suomen ulkopoliittinen päähuomio on Euroopan talouskriisin johdosta viime
vuosina kohdistunut Euroopan unioniin liittyviin kysymyksiin. Suhteet
Venäjään ovat vaikuttaneet menneisiin vuosikymmeniin verrattuna
ongelmattomilta ja Venäjän pyrkimykset ainakin puheiden tasolla palata
Euroopassa perinteiseen itä – länsi jakoon ovat jääneet vähemmälle
huomiolle.
Myönteinen kanssakäyminen Suomen itärajan yli on tänä päivänä tiivistä.
Liikenneyhteyksiä parannetaan, kauppa- ja turismi on vilkasta. Tähän
kuvaan Makarovin puheet Helsingin yliopistolla sopivat huonosti. Niiden
perusteella syntyi myös vaikutelma, ettei Suomen valitsemaa linjaa pysyä
Nato-jäsenyyden ulkopuolella Moskovan sotilaspiireissä kovin korkealle
arvosteta. Toivottavaa onkin, että Suomen ja Venäjän ulkopoliittisten
johtajien kanssakäymisessä saadaan piakkoin selvyys siitä, missä määrin
nyt esitetyt linjaukset edustavat Venäjän valtionjohdon kanta.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 7.6.2012
