22.7.2011

Share |

Sunnuntai 22.7.2012 klo 16.00 - Ville


Aivan kuten tänään, vuosi sitten, moni suomalainen oli kesälomalla. Itse olin kyläilemässä Itä-Uudellamaalla, kun Ylen alku-illan uutisissa kerrottiin Oslon keskustassa tapahtuneesta voimakkaasta räjähdyksestä.  Tuolloin ei tiedetty, että samaan aikaan kuin maailmalla pohdiskeltiin mitä on tapahtunut, murhenäytelmä Utøyan saarella kolmenkymmenen kilometrin päässä Oslosta jatkui. Puolitoistatuntia jatkuneessa silmittömässä ampumisessa moni nuori elämä päättyi ja satojen perheiden elämä muuttui pysyvästi. Moni nuori jäi palamaatta kesäleiriltä tai tuli sieltä kotiin sellaisten traumojen kanssa, joista selviämiseen menee vuosikaudet.

Norjasta kantautuneiden ensiuutisten perusteella monet suomalaiset sekä ulkomaalaiset tv-kommentaattorit ja asiantuntijat pitivät varmana, että pommin takana oli ääri-islamistinen terrorijärjestö al-Qaeda. Isku täytti heidän mielestään al-Qaeda tekojen tuntomerkit.   Näin ei kuitenkaan nyt ollut, vaan kyseessä oli islaminvastaisena taistelijana itseään pitänyt syntyperäinen norjalainen Anders Behring Breivik, jonka nimestä tuli pian surullisen kuuluisa koko maailmassa.

Seurasin Norjan tilanteen kehittymistä vuosi sitten tarkoin myös siksi, että tiesin olevani matkustamassa elokuun alussa Norjan Tromssaan, siellä järjestettävään pohjoismaisten historiantutkijoiden konferenssiin. Vaikka maantieteellisesti Tromssa sijaitsee kaukana itse tapahtumapaikoista, Breivikin tekojen koko Norjalle ja aiheuttaman surun ja järkytyksen saattoi matkan aikana vahvasti aistia. Myös Tromssan nuoria oli jäänyt palaamatta Utøyalta. Terrori-iskuja käsiteltiin myös konferenssin juhlapuheissa, joissa Norjan naapurimaista tulleet edustajat halusivat ilmaista solidaarisuutensa Norjalle ja korostaa avoimen pohjoismaisen yhteiskunnan säilyttämisen merkitystä.

Viimeksi mainitussa norjalaiset näyttävän ainakin ulkoapäin katsottuna onnistuneet varsin hyvin. Terrori-iskut olisivat hyvin voineet johtaa norjalaisten voimakkaakseen kääntymiseen sisäänpäin. Poliisin toimintatapoja on varmasti tarkastettu vastaavien tilanteiden varalle, mutta mihinkään massiivisiin arki-elämän lamauttaviin joka paikassa näkyviin turvatoimiin ei Norjassa ryhdytty. Tärkeätä, vaikka varmasti asianosaisille kuluttavaa, on ollut Breivikin rikosten avoin julkinen käsittely tuomioistuimessa oikeusvaltion periaatteiden mukaan.

Breivikin demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa vastaan suuntaamat iskut epäonnistuivat tavoitteidensa puolesta: Norja ei sulkeutunut. Kriisin taitava jälkihoito ei kuitenkaan poista niitä menetyksiä, jonka niin monen elämän varhainen katkeaminen hirvittävällä tavalla aiheutti.  Kuolleiden omaiset ja Utøyalta henkiin jääneet kantavat mukaan järkyttäviä muistoja, jotka heijastuvat heidän elämäänsä loppuiän. 22.7.2011 on ja pysyy toisen maailman sodan miehitysajan kauhuihin verrattavana surullisena sivuna Norjan historiassa vielä pitkään.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini