Pääkaupunkiseutu ja kohtuuhintaisen asumisen dilemma

Asumisen huikean korkea hinta ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on vakava ongelma Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla. Se vaikeuttaa monien ihmisten arkea ja saa monet pohtimaan muuttoa pois kauemmas Helsingistä. Sen sijaan, että kunnallisvaalien aikana puhutaan asioista joista päättämisellä valtuustoilla ei ole osaa eikä arpaa, keskustelun tulisi enemmän kohdistua siihen mistä tämä asunto-ongelma johtuu, mitä siitä seuraa ja mitä sen korjaamiseksi olisi tehtävä.

Asuntoministeri Krista Kiuru (sd.) oli viime torstaina Helsingissä järjestetyssä kunnallisvaalitilaisuudessani pyynnöstäni alustamassa metropolialueen asuntopolitiikasta. Sen pohjalta mitä kuulimme, tilanne ei näyttänyt hyvältä, sillä, kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto on herättänyt metropolialueella jo pidemmän aikaan liian vähän kiinnostusta. Tavoitteina olleisiin asuntovolyymeihin on ehkä  paikoin päästy, mutta kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat jääneet pahasti omistusasuntojen ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen jalkoihin.  Jokaisessa metropolialueen kunnassa olisi nyt laajan keskustelun paikka siitä mistä tämä johtuu.

Kiurun erityishuoli kohdistui siihen, mistä pienituloisimmat ihmiset saavat itselleen asuntoja pääkaupunkiseudulla. Nyt kun ollaan tilanteessa, jossa 2000 euron tuloista 43 prosenttia voi mennä asumiseen, on selvää, että moni on elää kohtuuttomassa tilanteessa ja joutuu vakavasti harkitsemaan onko täällä ylipäätänsä mahdollisuuksia asua vai onko edessä pakkomuutto sinne, missä hinnat ovat edullisemmat. Jos näin käy se, usein merkitsee pääkaupunkiseudun kunnille pätevän työvoiman ja lapsiperheiden menestyä.

Ministeri Kiurun näkemyksen mukaan metropolialueen ytimessä tulisi voida asua lompakon paksuudesta riippumatta.  Kun kohtuuhintaisena pidetään vuokra-asuntoa, jonka neliöhinta on 11 euroa, nyt se usein on vapailla markkinoilla 15 euron luokkaa. Kolmen neljän euron väli on työllisyyden ja kasvun näkökulmasta suuri ja se tulisi voida kuroa umpeen.

Kiuru painotti alustuksessaan sitä, ettei vuokra-asuntotavoitteessa ole alkuunkaan onnistuttu metropolialueella.  Tänä vuonna metropolialueella on tehty päätös vain 76 kohtuuhintaisen vuokratalon rakentamisesta pieni- ja keskituloisille. Tämä oli ministerin mielestä aivan riittämätön määrä.  

Valtio on tällä hallituskaudella tehnyt päätöksen rakentaa pieni- ja keskituloisille lisää tuettua kohtuuhintaista asuntokantaa.  Metropolialueen kuntien suostumus on, mutta ongelmaksi on mukaan osoittautunut vaikeus löytää asunnoille halukkaita rakentajia.  Näkemys, että vapaat markkinat hoitavat homman, kun niille vaan annetaan siihen vapaus, ei ole osoittautunut toimivaksi.

Tilanteeseen on Kiurun mukaan puututtava. Asuntoministeri kertoi ehdottaneensa muutama viikko sitten kunnille, että he perustaisivat oman tuotantoyhtiön Helsingin asuntotuotantoyhtiön ympärille. Toinen vaihtohehto on se, että Helsingin seudun kunnat tai osa niistä muodostavat valtion kanssa asuntotuotantoyhtiöön. Jos eteneminen ei onnistu tätä tietä, Kiuru piti mahdollisuutena valtion oman asuntoyhtiön muodostamista jo olemassa olevan Kruunu-asuntojen ympärille.

Kysyin Kiurulta, että mitä nyt vaaleissa valittavat tulevat valtuutetut voisivat ongelmalle tehdä. Kiuru viittasi kaavoitukseen. Tontteja kohtuuhintaisia  kerrostalo-asuntoja varten tarvitaan enemmän. Tontit ei tietenkään auta, jos asunnoille ei ole rakentaja. Nähtäväksi siis jää mitä tietä asiassa on lopulta edettävä ja kuinka suurta valtionohjausta on käytettävä, että kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla saadaan tavoitteiden mukaiseen käyntiin.