Syyriassa soditaan, kiinnostaako se ketään tarpeeksi?

Syyriassa kolmentuhannen kilometrin päässä Helsingissä on käyty veristä sisällissotaa kahden ja puolen vuoden ajan. Arvioiden mukaan satatuhatta ihmistä on saanut surmansa ja kaksi ja puolimiljoonaa on joutunut lähtemään kodeistaan pakoon. Luvut kertovat valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä, mutta siitä huolimatta ympäröivä maailma näyttää olevan kyvytön löytämään yhteistä näkemystä sodan lopettamiseksi.

Aina yli kuusikymmentä miljoonaa uhria vaatineen toisen maailmansodan päättymisestä alkaen on toivottu, että maailmassa olisi nähty sodan kauheuksia tarpeeksi, jotta yhteistä tahtoa sotilaallisten konfliktien estämiseksi olisi riittävästi. Toive rauhanajasta ei ole toteutunut. Niin Jugoslavian kuin Ruandankin kansanmurhien jälkeen suurvaltajohtajat ovat kyllä vakuutelleet, etteivät he koskaan enää salli vastaavien rikosten ihmiskuntaa vastaan toistua. Se, että ihmisiä parhaillaan kuolee tätä kirjoittaessa Syyriassa, osoittaa, että nämä ovat olleet pitkälti katteettomia puheita.    

Viimeiset uutiset Damaskoksen läheltä kertovat mahdollisesta kemiallisten aseiden laajasta käytöstä. Tästä huolimatta YK:n turvallisuusneuvosto ei saanut aikaan edes päätöstä asian kunnollisesta tutkimisesta. Turvallisuusneuvosto on osoittautunut kriisin ratkaisemissa toistaiseksi kyvyttömäksi, kun Venäjä ja Kiina estävät veto-oikeudellaan kaikki sitovat julkilausumat asiasta. Sen sijaan aseita sodan molemmille osapuolille virtaa kyllä monelta taholta.

Ilman YK:ta ja suurvaltojen konsensusta sisällissodan lopettaminen yksittäisten valtioiden sotilaallisella väliintulolla on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan. On ymmärrettävää, että Afganistanin ja Irakin esimerkit eivät houkuttele esimerkiksi Yhdysvaltoja puuttumaan yksin Lähi-idän räjähdystilassa olevalla alueella sisällissotaan.  Euroopan unionin tilasta ja hajanaisuudesta kertoo jotain se, että vaikka sota on käynnissä mantereemme kulmalla, mitään yhteistä suurta ponnistelua sen lopettamiseksi ei ole havaittavissa. Ratkaisun avaimet ovat siis yhä YK:n turvallisuusneuvoston salissa New Yorkissa.

Sen enempään suomalainen blogin kirjoittaja, kun ei edes Suomen valtio voi kuvitella juurikaan voivansa vaikuttaa siihen, että jatkuuko Syyriassa sota vielä vuosia vai nähdäänkö pian se tilanne, että maailmalla alkaa löytyä konsensus tilanteen rauhoittamiseksi. Yksittäisillä ihmisillä oikeilla paikoilla voi kuitenkin olla merkitystä, kuten tiedämme rauhannobelisti Martti Ahtisaaren onnistumisista sisällissotien rauhanvälittäjänä. Historiassa on esimerkkejä siitä, että sisällissotia on saatu päättymään ja on päästy olojen hitaan normalisoitumisen tielle. Siihen asti me täällä Suomessa kiistelemme Syyriaan verrattuna kovin vähäpätöisistä asioista ja toivomme, ettei oman maamme kohdalla milloinkaan enää sattuisi niitä kauheuksia joista katsomme kuvia tiedostusvälineiden välityksellä ja joiden loppumista Syyriassa odotamme.