Some on ottanut politiikassa liiaksi kuskin paikan

Sosiaalinen media on tuonut politiikan lähemmäs äänestäjien arkea. Samalla se on tehnyt keskustelusta vauhdikkaampaa ja kärjekkäämpää. Meidän olisi syytä pysähtyä yhdessä miettimään, miten some on muuttanut tapaa, jolla poliittista keskustelua käydään ja miten sen kautta koko poliittinen järjestelmä nykyisin toimii.

Suomalaista poliittista debattia on aiemmin kuvattu maltilliseksi ja asiapohjaiseksi. Kuva on siloteltu, mutta sen takana on jalo toive: asiat riitelevät, ei ihmiset. Somessa tämä periaate helposti unohtuu. Ihmiset riitelevät. Ei asiat. Syy ei liene se, että suomalaiset olisivat muuttuneet riidanhaluisemmiksi. Somealustoilla menestyy sisältö, joka herättää vahvan tunnereaktion. Kärjistys, piikittely tai tuohtumus kerää paremmin huomiota kuin asiallinen perustelu. Poliitikot ovat oppineet somen logiikan siinä missä muutkin. Kun huomiota saa kärjistämällä, houkutus polarisoida kasvaa. Viimevuosina kierroksia on tullut aina vain lisää. Oman puolueen näkemysten esittelyn sijaan tehdään aina vain enemmän postauksia, joiden ainut sisältö on arvostella pisteliäästi toisen poliitikon tai toisen puolueen tekemisiä.

Toinen someen liittyvä haaste on yhteisen Suomi-kuvan haalistuminen. Somessa jokaisen tietovirta rakentuu eri tavalla. Emme enää kiistele vain päätöksistä, vaan myös siitä mihin ja kenen tietoon ne perustuvat. Koko kansaa ei tietysti tarvitse saada yhteen muottiin. Demokratia tarvitsee erimielisyyttä, mutta ei vastapuolen pilkkaa tai mitätöintiä.

Some on tehnyt politiikan rytmistä hengästyttävän. Kannanotto pitää saada ulos heti ennen kuin faktoja on edes kunnolla tarkistettu. Viime aikoina on nähty tilanteita, jossa poliitikko on joutunut korjaamaan nopeita ensireaktioitaan ajankohtaisiin tapahtumiin. Somen vauhti on tarttunut myös perinteiseen mediaan. Lehdistöllä on jatkuva kilpailu siitä, kuka ensimmäisenä ehtii kertomaan jonkin kiinnostavan uutisen.

Somella on toki ollut myönteistäkin annettavaa siihen, miten politiikkaa Suomessa tehdään. Sen avulla voi nostaa esiin vaiettuja epäkohtia ja koota nopeasti ison joukon ihmisiä jonkun yhteisen asian taakse. Itsekin käytän helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna aktiivisesti somealustoja sekä keskusteluun kaupunkilaisten kanssa että kaupunginvaltuustossa esillä olleista asioista tiedottamiseen.

Polarisoitunutta ja tulehtunutta keskustelukulttuuria ei korjata vetoomukset asiallisuuden puolesta. Puolueiden ja poliitikkojen on itse päätettävä haluavatko ne rakentaa pitkällä tähtäimellä oikeasti kannatustaan vastustajien leimaamiselle vai mieluummin omien vaihtoehtojen esille tuomiselle. Äänestäjien taas tulisi pohtia millaista tyyliä hoitaa yhteisiä asioita he arvostavat. Harkitsevaa vai sensaatiohakuista.

Politiikan ei pidä olla tunteetonta eikä erimielisyyksiä tarvitse yrittää siivota pois. Vastapuolta pitäisi pystyä kuitenkin kuuntelemaan ilman, että jokainen somepostaus muuttuu toisten ikäväsävyiseksi arvosteluksi. Yksinkertaistaminen ei ole aina hyve. Joskus on parempi myöntää, että asiat ovat monimutkaisia, eikä ratkaisujen löytäminen kaikkiin ongelmiin ole itsellekään helppoa.