Kirkko avoinna keskustelua varten

Kirkon kriisi on monelle suomalaiselle hämmentävä kokemus. Sen on aistinut ihmisten kanssa keskustellessa ja netin keskustelupalstoja lukiessa. Kirkko pysyy otsikoissa erolukujen takia, eikä kirkon johdolla ole selvästikään tarjottavissa helppoja, saatikka yksiäänisiä vastauksia, siihen, miten tästä pitäisi edetä. Pakkaa on entisestään sekoittanut kristillisdemokraattisten poliitikkojen sekaantuminen omine päämäärineen kirkon asioihin.

Niin kuin piiritetyssä linnakkeessa usein tapahtuu, myös kirkossa tv 2:den homoillasta alkanut poikkeustila, on aloittanut sisäisen taistelun siitä, miten puolustus tulisi parhaiten hoitaa. Otetaanko kritiikki huomioon vai suljetaanko luukut ja odotetaan, että myrsky menee ohi?

Kirkon ympärillä vellovassa keskustelussa on jotain hyvääkin. Milloinkohan ihmiset ovat viimeksi puhuneet kirkosta ja uskonnosta niin paljon kuin viimeisen viikon aikana? Ei tule historian tutkijallekaan heti mieleen, toista tilannetta. Toki Internetin keskustelupalstoja ei vielä ollut naispappeusdebatin aikana 1970- ja 1980-luvuilla.

Jos uskontoon liittyvät kysymykset herättää tunteita ja kysymyksiä, kirkon olisi nyt järkevintä tarttua haasteeseen ja keskustella. Kirkon edustajien kannattaisi mennä sinne, missä ihmiset ovat (kauppakeskuksissa, toreilla ym.) tai kutsua ihmisiä kirkoille tilaisuuksiin, joissa eri näkökantoja edustavia alustajia olisi paikalla ja ihmiset saisivat esittää kysymyksiä. Tärkeää olisi, että kysymyksiä myös kuunneltaisiin, pohdittaisiin, eikä arvioitaisi onko kysymykset oikeita vai vääriä. Kirkolla ei ole helppoa tietä tästä eteenpäin, joten ainut tie lienee keskustelun tie.