Kannattaako aina ulkoistaa?

Suhtautuminen yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ulkoistamiseen jakaa poliittisia puolueita. Uskoni ulkoistamisen etuihin kärsi tänään jälleen yhden kolauksen, kun luin netistä alun perin Savon Sanomien julkaiseman uutisen, jossa kerrottiin, mitä seurasi, kun Kuopion seurakuntayhtymä ulkoisti ISS Palvelut Oy:lle vuosi sitten haudankaivun saadakseen säästöjä. Yhtymä ja ISS olivat sopineet, että urakkahinta tarkistetaan vuosittain ja nyt ISS on sitten ilmoittanut, että syvän haudan kaivamisen hinta nousee 182 prosenttia ja matalan 220 prosenttia.  

Kuopiosta kantautuneita uutisia lukiessa ei voinut kuin hämmästellä sitä, etteikö mikään inhimillisen elämän osa-alue, tässä tapauksessa sen päätepiste, saa olla rauhassa suoraviivaiselta taloudellisen hyödyn tavoittelulta. Savon Sanomien mukaan ISS perusteli korotuksia sillä, että heiltä puuttui ensimmäisenä vuonna kokemus ja ammattitaito laskea oikeita kustannuksia.

Kuopion tapaus toimii varmasti varoittavana esimerkkinä seurakunnille eri puolilla maata. Se on syytä laittaa merkille myös kuntapuolella, jossa ulkoistettujen palveluiden laatuongelmista tulee jatkuvasti palautetta eri puolilta maata.

Suhtautuminen ulkoistamiseen on asia, joka jakaa puolueita. Vasemmistopuolueiden asenne on ollut huomattavasti porvaripuolueita kriittisempi. Tämä ilmeni Julkisten ja hyvinvointialojen liitto tuoreesta tutkimuksesta, johon itsekin vastasin, jossa selvitettiin kuntapäättäjien käsityksiä ulkoistamisesta. Tutkimuksessa lähes 80 prosenttia kokoomustaustaisista kuntavaikuttajista uskoi ulkoistamisen lisääntyvän, kun vasemmistopuolueiden kannattajista vain alle 40 prosenttia uskoi ulkoistamisen kasvuun. Sama jako näkyi myös ulkoistamisen kautta saavutettavia etuja arvioitaessa.

SDP:n linjana on ollut, että kunnan peruspalvelujen tuotannon tulisi pääasiallisesti perustua kunnan itse järjestämiin palveluihin. Näin myös valtuusto ja lautakunnat voivat paremmin vaikuttaa palveluiden laatuun. Oma palvelutuotanto on myös kuntalaisten oikeusturvanäkökulmasta ongelmatapauksissa selkeämpi vaihtoehto. Kuten nykyisinkin osa kunnan toiminnoista voidaan tuottaa yhteistyössä järjestöjen kanssa ja esimerkiksi paikallisyritysten osaamista voidaan hyödyntää. Peruspalveluiden ydin on kuitenkin parempi pitää selkeästi julkisena toimintana. Tällä estetään myös kunnan ajautuminen markkinoiden armoille. Näin on eräissä kunnissa käynyt esimerkiksi monopoliasemaan päässeiden yksityisten lääkärifirmojen kanssa, kun ne ovat voineet asemansa turvin yli hinnoitella lääkäripäivystyksestä perimänsä palkkiot.

Eri puolelta Suomea on myös esimerkkejä kunnista, joissa kertaalleen ulkoistettuja palveluita ollaan jouduttu palauttamaan kunnallisen puolen hoidettavaksi. Samalla on todettava myös, että vaikka suhtautuu ulkoistamiseen varautuneesti, on totta, että  julkisen puolen terveydenhuollossa on parannettavaa ja on ilmeistä, että terveyspalveluiden saatavuudessa on ongelmia monilla paikkakunnilla. Myös meillä Helsingissä. Peruspalveluiden ulkoistamisen kautta kysymystä ei kuitenkaan voidaan ratkaista, koska lopputulos voi olla samansuuntainen kuin Kuopion seurakuntayhtymällä haudankaivuun ulkoistumisessa: haetaan säästöjä, mutta seurauksena onkin 220 % hinnankorotus.