Töitä työttömille!

Suomen näyttää kerralla mahtuvan yksi tai kaksi pääpuheenaihetta, joihin media kohdistaa päähuomionsa. Ensin puhuttiin työurien pidentämisestä. Nyt puhutaan palkkojen alentamisesta. Helsingin Sanomat onneksi tänään muistutti, että työttömyys on erityisesti pääkaupunkiseudulla maassamme yhä vakavampi ongelma.

Päivän Helsingin Sanomissa 38-vuotias helsinkiläinen tradenomi Johanna kertoi niistä vaikeuksista, joita hänellä on ollut aktiivisesta yrittämisestä huolimatta löytää töitä.  Kuvaavaa on, että Johanna näki parhaimmaksi puhua työttömyyteen liittymistä kokemuksistaan anonymiteetin suojasta, ettei vaikeuttaisi mahdollisuuksiaan työllistyä.

Viime talven aikana sain omakohtaista kokemusta niistä vaikeuksista, jota työn saamiseen liittyy nykypäivän Suomessa. Työtä etsiessäni vastasin Johannan tavoin kymmeniin työpaikkailmoituksiin ja lähetin saman verran avoimia hakemuksia. Suurimmasta osasta jälkimmäisistä ei kuulunut ikinä mitään. Muutamasta sain palautetta, että olen liian koulutettu hakemaani työhön. Lopulta myöhemmin keväällä asiat vähitellen järjestyivät ja näin tämänkertainen työnhakukierrokseni päättyi. Kokemukseni valossa tavoitan hyvin Johannan ja muiden aktiivisesti työtä etsivien vaikeudet saada työpaikkaa. Heitä ei pidä leimata miksikään "oleskeluyhteiskunnan" vapaamatkustajaksi.    

Toisin kuin menneinä vuosina, koulutuskaan, ei nykyään takaa työtä. Tähän olisi syytä sekä koulutusalan että työmarkkinajärjestöjen havahtua. Viime vuoden lopun tilastoissa näkyi, että akateemisten alojen työttömyys oli voimakkaassa nousussa. Tätä taustaa vasten Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin tämän päivän Talouselämässä tekemää ehdotusta leikata työttömyysturvaa on vaikea hahmottaa. Leikkausten ja sanktioiden sijaan tarvittaisiin enemmän työllistymistä konkreettisesti auttavia toimia.    

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tarjousta alentaa korvaustaan voi pitää myönteisenä eleenä. Presidentin ja kansanedustajien mahdolliset palkkioiden alennukset eivät kuitenkaan saa merkitä jo ennestään pienipalkkaisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksien vaikeuttamista. Palkka-alen vaikutukset ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen on myös hyvä huomioida. Työttömyyden ja alipalkkaisuuden ongelmiin olisi löydyttävä Elinkeinoelämän keskusliiton suunnalta vastaavaa ratkaisuhalua, kun nyt on väläytelty palkkojen alentamisen osalta.