Sarajevon laukausten pitkä kaiku

Kävin viime viikonloppuna Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Vierailin myös ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää.

Museon tunnetuin esine on auto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip surmasi heidät. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja jännittynyt tilanne johti siihen, että kuukausi Sarajevon laukausten jälkeen alkoi maailmansota, jossa sai surmansa kuusitoista miljoonaa ihmistä. Vaikka arkkiherttuan murha oli konkreettinen lähtökohta sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Myös jokin toinen vastaava tapahtuma olisi mahdollisesti voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen sodaksi tai sitten ei.

Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli monet: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomikin itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan.  Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955. Vaikea historia on ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, että tämän Wienin museon motto on: ”Sota kuuluu museoihin”. Tämä on oikea periaate, sillä olen maailmalla käynyt sellaisissakin historiaa esittelevissä museoissa, joissa asenne sotaan on enemmänkin sankaritaruja kiillottava kuin sodan todellisuuden kaikessa karmeudessaan kuvaava.

Ensi vuonna Sarajevon laukauksista ja ensimmäisen maailmansodan syttymistä tulee kuluneeksi sata vuotta.  Luodinreikien lävistämän Gräf & Stift merkkisen auton katseleminen herättää monia pohdintoja, vaikka Euroopan horisontissa ei onneksi ole nyt vastaavanlaisia asevarustelun ja sotilaallisen bloggiutumisen uhkakuvia kuin viime vuosisadan alussa. Myönteisen kehityksen jatkon varmistaminen on myös pitkällä vuosisadan tähtäimellä pidättävä Euroopan yhteisenä päämääränä, jotta emme milloinkaan palaisi sille tielle joka lähti liikkeelle Sarajevosta 1914.