Historiaton aikakausi?

Porin Suomi-areenan hyvinvointikeskustelussa 1980-luvulla syntyneet kansanedustajat ja politiikan veteraanit keskustelivat eilen perusturvan minimitasosta. Debatissa kokoomuksen nuoret kansanedustajat haastoivat presidentti Tarja Halosta kyseenalaistamalla hyvinvointivaltiota, joka heidän mielestään liiaksi veltostaa yksilöitä.

Viime aikoina olen useassa yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että tälle ajalle yksi tunnusomainen piirre on tietty historiattomuus. Kaikki tapahtuu niin tässä ja nyt, että menneisyydestä haetaan lähinnä jotain yksittäisiä anekdootteja jaettavaksi eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Kokonaiskuva Suomen ”tarinasta” tähän päivään asti unohtuu. Taloudellisesti vaikeista ajoista muistetaan korkeintaan 1990-luvun lama. Itsenäisen Suomen muut kriisikaudet, kuten toisen maailman sodan aika, tuntuu jo niin kaukaiselta, ettei se enää samalla tavoin vaikuta aikamme kokemusmaailmaan kuten vielä jokin aika sitten.

Presidentti Tarja Halonen viittasi Porissa entisaikojen köyhäinapukulttuuriin, jossa köyhää kohdeltiin usein aikalailla samoilla otteilla kuin rikollista. Irtolaisuudesta (asunnottomuudesta) saattoi vielä 1930-luvulla seurata huoltopoliisin kiinniotto ja passitus pakkotyölaitokseen. Helsingissä 1930-luvun pahimpana pula-aikana 6000 kaupungin asukasta vuodessa joutui kerjäämään pysyäkseen hengissä. 1920-luvun nousukauden jälkeen Suomessa ei ollut riittävästi valmistauduttu siihen, että edessä saattaisi olla Yhdysvalloista Suomeen levinneen maailmanlaajuisen laman seurauksena taloudellisesti hyvin vaikea aika.  

Suomalainen kyöhäinhuoltokultuuri alkoi muuttua vähitellen vasta toisen maailmansodan myötä, kun hyvinvointivaltiota alettiin luoda. Presidentti Tarja Halosen eilen esille tuoma pelko siitä, että hyvinvointivaltiota nyt kiirehditään karsimaan liikaa, on mielestäni aiheellinen. Jokaisella yksiöllä on viimekädessä tietenkin vastuu oman elämänsä ratkaisusta. Kuitenkaan kukaan jolla menee nyt niin sanotusti taloudellisesti ”hyvin” ei voi milloinkaan tietää, jos on jonain päivänä yhteiskunnan avun varassa.  

Suomen talouden taivaalla on tällä hetkellä monia suurista haasteita kertovia merkkejä. Ongelmista emme kuitenkaan selviä lisäämällä vastakkainasettelua maassamme vaan yhteistyöllä ja ajattelulla, että kaikki tämän yhteiskunnan jäsenet pyritään pitämään mukana.