Onko Saksan oppisopimusjärjestelmällä annettavaa Suomelle?

Lauantai 18.1.2014 klo 12:26 - Ville

vesilaitos.jpgKävin kuluneella viikolla Helsingin opetuslautakunnan puitteissa tutustumassa Saksan oppisopimusjärjestelmään vierailemalla Berliinissä niin Saksan liittovaltion kuin Berliinin osavaltion ministeriöissä, kauppakamarissa, Suomen paikallisessa suurlähetystössä ja työpaikoilla. Vaikka Saksassa oppisopimusjärjestelmän suosio on nykyään hienoisessa laskussa, yhä yli puolet maan nuorista hankkii itselleen ammattikoulutuksen oppisopimuksen kautta.
Oppisopimusjärjestelmää pidetään yhtenä syynä Saksan verraten alhaiseen kahdeksan prosentin nuorisotyöttömyyteen.  Suomessa luku on kymmenen prosenttia korkeampi, Kreikassa kuusikertainen, EU:n keskiarvon ollessa 23 prosenttia. Työttömyyttä ja erityisesti nuorten työttömyyttä pidetään inhimillisen kärsimyksen ohella perustellusti vakavan uhkana koko Euroopan kehitykselle ja sen voittamiseksi myös meillä Suomessa uudet innovaatiot ovat tarpeen.

Saksan oppisopimusjärjestelmän taustaa

Saksan oppisopimusjärjestelmän juuret ulottuvat satojen vuosien taakse aina keskiaikaiseen kisällijärjestelmään.  Kauppakamarin, jonka rooli Saksassa on toinen kuin meillä, mukaan ensimmäinen tieto ammatillisesta koulutuksesta annetusta todistuksesta on vuodelta 1181.
Saksassa oppisopimuskoulutus kestää ammatista riippuen kahdesta kolmeen ja puoleen vuotta. Viikossa työpaikalla ollaan kohteesta riippuen kolmesta neljään päivään ja lisäksi yhdestä kahteen päivää vietetään oppilaitoksessa saamassa teoreettista koulutusta. Esimerkkinä oppisopimusjärjestelmää hyödyntävästä suuryrityksistä kävimme tutustumassa Siemensiin, jolla on Berliinissä oma koulutuskeskuksensa, jossa niin työskentely kuin opetuskin tapahtuu saman katon alla.
Oppisopimuksesta maksettava palkka, joka vaihtelee jonkin verran ammateittain ja suurenee koulutuksen edetessä, on herättänyt myös meillä Suomessa ajoittain kriittistä keskustelua. Berliinin vesilaitokselle tekemällämme työpaikkavierailulla tapaamme opiskelijat kertoivat, että vesilaitoksella palkalla ja työhön liittyvillä etuuksilla tulee kohtuullisesti toimeen. Berliinin vesilaitos on tosin suuri toimija ja on tietenkin esimerkkejä siitä, että koulutuksessa olevilla on toimeentulovaikeuksia.  Saksassa yhteiskunnan taloudellinen tuki opiskelulle on muutenkin huomattavasti vähäisempää kuin meillä Suomessa. Monen opiskelumahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa ovat kiinni siitä, onko vanhemmilla varaa tukea lapsiaan taloudellisesti. Vanhempien taloudelliseen tukeen perustava opiskelu osaltaan ylläpitää Saksassa yhä eräänlaista luokkayhteiskuntaa, jossa matalan tulontason perheistä ei ole välttämättä kovin helppoa valita omaa kiinnostusta vastaavaa koulutuspolkua.  
Yleisesti ottaen tiettyjen matalapalkka-alojen suoranaiseen köyhyyteen johtanut alhainen tulotaso on ollut Saksassa viime vuosina korkean työllisyysasteen kääntöpuoli.  Tämän korjaamiseksi juuri toimintansa aloittanut kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien koalitiohallitus on päättänyt ottaa ensi vuoden alusta asteittain käyttöön kahdeksan ja puolen euron vähimmäistuntipalkan. Eräät kuulemani saksalaiset oppisopimusasiantuntijat otaksuivat, että tämä saattaa laskea tietyillä aloilla oppisopimiskoulutuksen suosiota.

Käytännönläheistä oppimista  

Saksalaisen oppisopimiskoulutuksen vahvuuksia on sen käytännön läheisyys, koska pääosa oppimisesta tapahtuu normaalissa työympäristössä. Koulutuksen aloittavalle on myös useimmiten tiedossa varma ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen, jos koulutuksen suorittanut haluaa jäädä samaan yritykseen. Saksan oppisopimusjärjestelmässä huomioarvoista on se, että yritykset kantavat lähes kaikki koulutuksesta tulevat palkka ym. kulut. Hyväksyttäjä ammattinimikkeitä on tällä hetkellä lähes kolme- ja puolisataa myyjästä moottoripyörämekaanikkoon ja kaikkea siltä väliltä. Koulutuksen läpikäynyt päättökokeet suorittanut saa ammattipätevyydestään todistuksen mikä kelpaa kaikkialla Saksassa ja on usein validi todiste ammattiosaamisesta myös monissa ulkomaissa.

Koulukeskeyttäminen ongelma myös Saksassa

Siirtymävaihe tutkinnosta ensimmäiseen työpaikan tuntuu olevan meillä Suomessa monilla aloilla useille nuorille varsin vaikea ja saattaa johtaa heti valmistumisen jälkeen työttömäksi jäämiseen. Saksassa noin 60 prosenttia oppisopimiskoulutuksen suorittaneista jää ainakin joksikin aikaan siihen työpaikkaan, jossa suoritti ammattitutkinnon.  Oppisopimuskoulutukseen hyväksytyistä koulutuksen keskeyttää noin 20 prosenttia. Suurin osa heistä vaihtaa alaa todettuaan, ettei se kiinnostanutkaan riittävästi.  Niin sanotusti tyhjään päälle ilman jatkosuunnitelmia keskeyttävistä jää arvioiden mukaan arviolta vain muutamia prosentteja. Vastaavat luvut esimerkiksi yliopistoissa ovat huomattavasti korkeampia.  Vaikka akateemisen koulutuksen suosio on Saksassa jatkuvassa kasvussa, maassa on kiinnitetty huomiota korkeakouluista valmistuneiden työllistymisvaikeuksiin.
Saksassa kannetaan Suomen lailla erityistä huolta peruskoulun kesken jättäneistä nuorista, jotka eivät ole sen enempään opiskelemassa kuin työelämässäkään. Heidän tavoittamisensa koetaan myös Saksassa erityiseksi haasteeksi, sillä useimmissa tapauksissa tukiohjelmien pariin pääseminen edellyttää sitä, että nuori vähintäänkin rekisteröityisi työvoimatoimistoon, mitä monet syrjäytymisvaarassa olevat eivät tee.

Onko Saksan mallista tuotavissa ajatuksia suomalaisen oppisopimuksen kehittämiseen?

Suomen ja Saksan koulutusjärjestelmät eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Jo parin päivän opintomatkan perusteella voi sanoa, että meidän järjestelmässämme on myös monia selkeitä vahvuuksia Saksaan nähden. Vertailua ja kokonaisuuden hahmottavasti vaikeuttaa se, että Saksan koulujärjestelmässä on monimutkainen ja koululainsäädännöissä on merkittäviä osavaltiokohtaisia eroja, joita liittovaltio todennäköisesti mielellään yhtenäistäisi, jos siihen olisi mahdollisuus.
Saksassa heikot Pisa-tutkimustulokset aiheuttivat huolta vuosia sitten, kun meillä vielä iloittiin hyvistä arvioista ja nähtiin ne yhdeksänvuotisen peruskoulumme ansioksi. Sittemmin Suomi ei ole enää pärjännyt tutkimuksissa aivan yhtä hyvin, mutta Berliinissä ilmeni, että jos suomalaisia kiinnostaa se, että miten oppisopimusjärjestelmä on edesauttanut matalaa nuorisotyöttömyysasetta, saksalaiset halusivat kuulla mitkä tekijät ovat suomalaisen peruskoulun menestyksen takana.
Saksan oppisopimusmallia ei voi eikä mielestäni kannata yrittää lainata suoraan Suomeen. Vastassa ovat heti jo talouksiemme rakenteelliset erot. On myös muistettava, että vielä muutamia vuosia sitten myös Saksassa nuorisotyöttömyys oli nykyistä huomattavasti korkeampi ja nykyisiä alhaisia lukuja selittää yhtälailla maan talouden yleinen menestys verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin.  Kun Saksan taloudessa on aiemmin mennyt huonommin, monet työnantajat ovat olleet varovaisempia tarjoamaan oppisopimuspaikkoja ja nuorisotyöttömyys on ollut huomattavasti korkeampaa. On huomattava myös, että nuorille on Saksassa nyt töitä myös suurten ikäluokkien eläköitymisen vuoksi. Se, että meillä tilanne ei kaikilta osin ole sama, herättää tietenkin kysymyksiä, että mitä voisimme tehdä toisin.
Suomessa oppisopimus on erityisesti nuorten parissa varsin vähän käytetty ja toteutukseltaan monimutkaiseksi niin siitä kiinnostuvalle yritykselle kuin nuorellekin sanottu ammattikoulutuksen muoto.  Oppisopimuksen kehittämistä nykyistä toimivammaksi vaihtoehdoksi meidän koulutusjärjestelmäämme kannattaisi kyllä aktiivisemmin pohtia ilman, että suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista luovutaan tai vaikeutetaan nuorten toimeentuloa. Toimivan oppisopimusjärjestelmän kehittäminen edellyttäisi perusteellista innovaatiotyötä, johon tulisi muukaan niin työmarkkinajärjestöt, yritykset kuin valtiovaltakin. Ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyötä olisi jo nyt entisestään lisättävä, jotta nuorisotyöttömyysongelma saadaan kerta kaikkiaan voitettua.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saksa, oppisopimus, nuorisotyöttämyys, Pisa

Lähikoulut kunniaan

Lauantai 13.10.2012 klo 19:29 - Ville

Suomalainen peruskoulu on maailmankuulu. Ulkomailta asti ovat delegaatiot viime vuosina matkustaneet tänne tutustumaan siihen, miten olemme päässeet Pisa tutkimuksissa kärkisijoille. Samaan aikaan kotimaassa on alettu kantaa huolta siitä, että koulujen väliset taso-erot ovat jyrkentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Vanhempien tavoitteena on lapsen paras ja he haluavat jälkikasvunsa saavan mahdollisimman hyvän peruskoulutuksen. Viime aikoina on yleistynyt ilmiö, jossa yksi merkittävä lapsiperheen asuinpaikkaan kaupungissa vaikuttava tekijä on hyvän maineen omaavan koulun läheisyys. Jos hyväksi tiedetyn koulun lähelle ei voi helposti muuttaa, sinne saatetaan kulkea päivittäin pitkätkin matkan päästä.

Monissa maailman met­ro­po­leissa eri kau­pun­gin­osien vä­li­set so­siaa­li­set erot ovat suu­ria. Hel­sin­gis­sä­ on havaittu eriy­ty­mis­ke­hi­tys­tä, mut­ta ei niin huomattavassa määrin kuin muualla maailmassa. Asuinalueiden eriarvoistumisen yhtenä tuntomerkkinä on pidetty koulujen oppimistulosten eroja.

Hyvä lähikoulu on keskeinen asia torjuttaessa kaupunginosien välistä eriarvoistumista. Tämän vuoksi on tärkeätä, että myös meillä Helsingissä lähiöiden koulut saavat myös riittävät taloudelliset resurssit toiminalleen. Lasten ja nuorten varassa on Suomen tulevaisuus, ja on tärkeää, että tarjoamme heille oma kodin lähellä hyvät mahdollisuudet käydä turvallisesti koulua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähikoulu, segrekaatio, Pisa, kaupunginosat