Helsingin kaupunginhallituksessa jäi viime tiistaina pöydälle Helsingin Etelä-Satamaan suunnitteilla oleva Guggenheim-säätiön tonttivarauspyyntö ja asia tulee ratkaistavaksi ensi maanantain kokouksessa. Vihreiden ja kokoomuksen kaupunginhallitusryhmät ovat julkisuudessa kertoneet kannattavansa tonttivarausta. SDP:n kaupunginhallitusryhmä teki tänään mielestäni perustellun ehdotuksen, että paljon keskustelua herättänyt museohanke palautettaisiin ensi viikolla valmisteluun ja tuotaisiin loppukesään mennessä kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen lopettaa Guggenheimin ensimmäisen tarjouksen käsittelyn toukokuussa 2012, eikä teema ollut siksi juuri millään tavoin esillä syksyn 2012 kunnallisvaaleissa. Jos olisi tiedetty, että museo palaa agendalle seuraavana keväänä, aihe olisi ollut keskeinen vaaliteema Helsingissä ja jokaiselta ehdokkaalta olisi kysytty siihen kantaa. Tätä taustaa vasten oli yllättävää, kun keväällä 2013 mediassa alkoi liikkua tietoa siitä, että Helsingin kaupungin edustajat käyvät jälleen keskusteluja museosta Guggenheim säätiön kanssa.

Viime syyskuussa asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että säätiö jätti Helsingille arvioitavaksi oman näkemyksensä mukaan merkittävästi paremman tarjouksen, jonka eteenpäin viemistä ja arkkitehtuurikilpailua varten tonttivarausta nyt toivotaan. Oman näkemykseni mukaan syyskuinen ehdotus ei kuitenkaan ratkaissut sitä perustavaa ongelmaa, että niin museon rakentamiskustannukset kuin toimintamenotkin jäävät käytännössä Helsingin kaupungin vastuulle, eikä ole varmuutta siitä tuleeko museosta kannattava. Arkkitehtuurikilpailua lukuun ottamatta, mitään selkeitä lupauksia merkittävästä yksityisestä rahoituksesta ei ole. Valtiovalta on kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen suulla ilmoittanut, ettei se lähde rahoittamaan Guggenheimia.

Mielestäni nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa tällainen uusi museohanke tulisi toteutua vain vahvasti yksityisten sponsorien tuella, joita olettaisi löytyvän, jos hanke on taloudellisesti niin hyvä, kun mitä sen kannattajat esittävät. Nyt Helsingissä Guggenheim menee tahtomattaankin vastakkain uuden Töölönlahdelle suunnitellun Keskustakirjaston kanssa, josta arkkitehtuurikilpailu on jo pidetty ja rakennus valittu, mutta jonka rahoituksesta puuttuu yhä toistakymmentä miljoonaa. Käytännössä kaupungin päättäjät joutuvat olettavasti arvioimaan, kumpi voidaan rakentaa.

Guggenheim hanke jakaa niin Helsingin poliittisia päättäjiä kuin kaupunkilaisiakin. Kaupunginvaltuusto on suoraan vaaleilla valittu kaupungin ylin päättävä elin ja sen johdosta olisi toivottavaa, kuten SDP:n kaupunginhallitusryhmä on tänään ehdottanut, että hanke saataisiin mahdollisimman pian kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Helsingin Sanomat nosti tänään keskusteluun tärkeän teeman. Kaupunginjohtajan kaavailema 400 mil­joo­nan vuo­sit­tai­nen investointikatto rajoittaisi uusien ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­sta ja pe­rus­kor­jauk­sia niin, että vuoden alusta voimaan astuneen nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen Helsingissä saattaa vaarantua. Asia on nyt pinnalla, sillä seuraavan nelivuotiskauden strategiasta käydään parhaillaan neuvotteluja kaupungin poliittisten ryhmien välillä.

Tilakysymyksen näkökulmasta ongelmallista on myös, jos strategiaan kirjataan, ettei kau­pun­gin omas­sa käy­tös­sä ole­vien toi­mi­ti­lo­jen ko­ko­nais­pin­ta-ala saa kas­vattaa. Tämä on vaikea yhtälö, jos samaan aikaan palveluja tarvitsevien lasten, nuorten ja ikäihmisten määrä lisääntyy ja kaupunkiin muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä.

Opetuslautakunnalle tulleiden tietojen mukaan ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lähivuosina lisätilat arviolta 3800 opiskelijalle. Ahdasta on jo nyt monin paikoin ja siksi noin 800 menee nykyisen tilavajeen täyttämiseen, 800 koulutustakuun velvoitteeseen, ja tuhat nuorten yhteiskuntatakuun hoitoon. Loppu tarvitaan nykyisten vuokratilojen ja luovutettavien tilojen korvaamiseen.

Helsingin Sanomat käsitteli tänään kirjoituksessaan ammattikoulutusta, mutta on hyvä muistaa, että myös peruskoulujen oppilasmäärän on arvioitu kasvavan vuodesta 2012 vuoteen 2017 noin 3700 oppilasta. Jos käyntiin ei saada lisää koulujen rakennus ja olemassa olevien laajennushankkeita, ahdasta on tiedossa myös peruskoulun puolella. Samaan aikaan tulisi olla tarjoilla korkeatasoista opetusta lähikoulussa, jotta lähikouluperiaatteen toteutumisesta voitaisiin pitää kiinni.  

Tilanteen tekee monimutkaiseksi se, että samaan aikaan monia kouluja - asteesta riippumatta - vaivaavat pahat sisäilmaongelmat, jotka merkitsevät jatkuvaa korjauskierrettä. Monien 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen koulurakennusten elinkaarta voidaan jatkaa vain mittavilla korjauksilla tai rakentamalla kokonaan uudet  tilat. Hyvä esimerkki uudisrakennusta vaativasta tilasta on Vuosaaressa 1970-luvun puolivälissä valmistunut Tehtaanpuistoon ylä-asteen ja lukion rakennus, johon kävin alkuviikosta kouluvierailulla tutustumassa.   

Suomen ja Euroopan taloudelliset näkymät voisivat olla paremmatkin. Helsingin osalta tilanne ei kuitenkaan ole niin vakava kuin miltä äkkiseltään näyttää. Lisäksi on tärkeätä, että myös taloudellisesti epävarmana aikana pidetään huolta siitä, että yhteiskunnan myönteiset tulevaisuuden näkymät varmistetaan kauas tulevaisuuteen turvaamalla lapsille ja nuorille hyvät koulutusmahdollisuudet.