Valtuustoaloite uuden mopohallin avaamisesta Itä-Helsinkiin

Perjantai 25.9.2015 klo 11:05 - Ville

Itä-Helsingin ainoa mopohalli, Vuosaaren Rastis, on käynyt ahtaaksi kävijämäärän kasvaessa viimeisten kolmen vuoden aikana ja jätin viime keskiviikkona 23.9.15 valtuuston kokouksessa kahdenkymmenen valtuutetun allekirjoittaman aloitteen, jossa ehdotetaan uuden hallin etsimistä Itä-Helsingistä. Minuun on oltu aiheesta yhteydessä hallin nuorten puolesta ja suoraan heiltä tulleen hyvän ehdotuksen pohjalta jätin asiasta kahdenkymmenen valtuutetun allekirjoittaman aloitteen.

Aloitteessani ehdotetaan seuraavaa:

Itä-Helsingin ainoa mopohalli, Vuosaaren Rastis, on jäänyt pieneksi kävijämäärän kasvaessa viimeisten kolmen vuoden aikana. Noin 55 neliön halli ei ole riittävän suuri kävijämäärään nähden. Hallilla käy nuoria ympäri pääkaupunkiseutua.

 

Hallilla korjataan muun muassa mopoja, kevytmoottoripyöriä ja polkupyöriä. Kierrätystoiminta on aktiivista. Kierrättämällä säästetään ympäristöä ja kustannukset pysyvät minimissä, kun aina ei tarvitse ostaa uutta, vaan vanhojen osien käyttöikää pidennetään. Mopohallille on tarvetta, sillä muut nuorisotilat eivät tavoita samaa asiakaskuntaa, tekniikasta kiinnostuneita ja sen parissa viihtyviä nuoria. Hallin välittömään läheisyyteen rakenteilla oleva kerrostalo tulee todennäköisesti aiheuttamaan jatkossa ongelmia hallin toiminnalle, sillä toiminta aiheuttaa aina jonkin verran melua. Uuden kerrostalon parvekkeet tulevat suoraan hallille päin, jonka vuoksi melu kantautunee hallilta suoraan asuntoihin.

Nykyisellä hallilla on monipuolisesti työkaluja ja korjaukseen vaadittavia laitteita, mutta ahtaus vaikeuttaa työskentelyä. Tarvetta olisi tilalle, jossa olisi riittävän suuren hallitilan lisäksi erilliset ruokailu-, sosiaali- ja toimistotilat. Yksi tarkoitusta paremmin vastaava mahdollinen tila olisi varastohalli R6 Vuosaaren satamassa, Merenkulkijankatu 3:ssa. Tämän hallin lähistöllä ei ole asutusta. Paikka olisi näin erittäin sopiva mopohallitoiminnalle, josta  aiheutuu jonkin verran melua.

 

Ehdotan valtuustoaloitteella, että Helsingin kaupunki selvittää Rastiksen mopohallin nykyisen soveltuvuuden korjaustoimintaan ja ryhtyy toimenpiteisiin uuden paremmin käyttötarkoitusta vastaavan tilan löytämiseksi mopohallille Vuosaaresta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuosaari, Rastila, nuorisoasiainkeskus, moottoripyöräily

Onko Saksan oppisopimusjärjestelmällä annettavaa Suomelle?

Lauantai 18.1.2014 klo 12:26 - Ville

vesilaitos.jpgKävin kuluneella viikolla Helsingin opetuslautakunnan puitteissa tutustumassa Saksan oppisopimusjärjestelmään vierailemalla Berliinissä niin Saksan liittovaltion kuin Berliinin osavaltion ministeriöissä, kauppakamarissa, Suomen paikallisessa suurlähetystössä ja työpaikoilla. Vaikka Saksassa oppisopimusjärjestelmän suosio on nykyään hienoisessa laskussa, yhä yli puolet maan nuorista hankkii itselleen ammattikoulutuksen oppisopimuksen kautta.
Oppisopimusjärjestelmää pidetään yhtenä syynä Saksan verraten alhaiseen kahdeksan prosentin nuorisotyöttömyyteen.  Suomessa luku on kymmenen prosenttia korkeampi, Kreikassa kuusikertainen, EU:n keskiarvon ollessa 23 prosenttia. Työttömyyttä ja erityisesti nuorten työttömyyttä pidetään inhimillisen kärsimyksen ohella perustellusti vakavan uhkana koko Euroopan kehitykselle ja sen voittamiseksi myös meillä Suomessa uudet innovaatiot ovat tarpeen.

Saksan oppisopimusjärjestelmän taustaa

Saksan oppisopimusjärjestelmän juuret ulottuvat satojen vuosien taakse aina keskiaikaiseen kisällijärjestelmään.  Kauppakamarin, jonka rooli Saksassa on toinen kuin meillä, mukaan ensimmäinen tieto ammatillisesta koulutuksesta annetusta todistuksesta on vuodelta 1181.
Saksassa oppisopimuskoulutus kestää ammatista riippuen kahdesta kolmeen ja puoleen vuotta. Viikossa työpaikalla ollaan kohteesta riippuen kolmesta neljään päivään ja lisäksi yhdestä kahteen päivää vietetään oppilaitoksessa saamassa teoreettista koulutusta. Esimerkkinä oppisopimusjärjestelmää hyödyntävästä suuryrityksistä kävimme tutustumassa Siemensiin, jolla on Berliinissä oma koulutuskeskuksensa, jossa niin työskentely kuin opetuskin tapahtuu saman katon alla.
Oppisopimuksesta maksettava palkka, joka vaihtelee jonkin verran ammateittain ja suurenee koulutuksen edetessä, on herättänyt myös meillä Suomessa ajoittain kriittistä keskustelua. Berliinin vesilaitokselle tekemällämme työpaikkavierailulla tapaamme opiskelijat kertoivat, että vesilaitoksella palkalla ja työhön liittyvillä etuuksilla tulee kohtuullisesti toimeen. Berliinin vesilaitos on tosin suuri toimija ja on tietenkin esimerkkejä siitä, että koulutuksessa olevilla on toimeentulovaikeuksia.  Saksassa yhteiskunnan taloudellinen tuki opiskelulle on muutenkin huomattavasti vähäisempää kuin meillä Suomessa. Monen opiskelumahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa ovat kiinni siitä, onko vanhemmilla varaa tukea lapsiaan taloudellisesti. Vanhempien taloudelliseen tukeen perustava opiskelu osaltaan ylläpitää Saksassa yhä eräänlaista luokkayhteiskuntaa, jossa matalan tulontason perheistä ei ole välttämättä kovin helppoa valita omaa kiinnostusta vastaavaa koulutuspolkua.  
Yleisesti ottaen tiettyjen matalapalkka-alojen suoranaiseen köyhyyteen johtanut alhainen tulotaso on ollut Saksassa viime vuosina korkean työllisyysasteen kääntöpuoli.  Tämän korjaamiseksi juuri toimintansa aloittanut kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien koalitiohallitus on päättänyt ottaa ensi vuoden alusta asteittain käyttöön kahdeksan ja puolen euron vähimmäistuntipalkan. Eräät kuulemani saksalaiset oppisopimusasiantuntijat otaksuivat, että tämä saattaa laskea tietyillä aloilla oppisopimiskoulutuksen suosiota.

Käytännönläheistä oppimista  

Saksalaisen oppisopimiskoulutuksen vahvuuksia on sen käytännön läheisyys, koska pääosa oppimisesta tapahtuu normaalissa työympäristössä. Koulutuksen aloittavalle on myös useimmiten tiedossa varma ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen, jos koulutuksen suorittanut haluaa jäädä samaan yritykseen. Saksan oppisopimusjärjestelmässä huomioarvoista on se, että yritykset kantavat lähes kaikki koulutuksesta tulevat palkka ym. kulut. Hyväksyttäjä ammattinimikkeitä on tällä hetkellä lähes kolme- ja puolisataa myyjästä moottoripyörämekaanikkoon ja kaikkea siltä väliltä. Koulutuksen läpikäynyt päättökokeet suorittanut saa ammattipätevyydestään todistuksen mikä kelpaa kaikkialla Saksassa ja on usein validi todiste ammattiosaamisesta myös monissa ulkomaissa.

Koulukeskeyttäminen ongelma myös Saksassa

Siirtymävaihe tutkinnosta ensimmäiseen työpaikan tuntuu olevan meillä Suomessa monilla aloilla useille nuorille varsin vaikea ja saattaa johtaa heti valmistumisen jälkeen työttömäksi jäämiseen. Saksassa noin 60 prosenttia oppisopimiskoulutuksen suorittaneista jää ainakin joksikin aikaan siihen työpaikkaan, jossa suoritti ammattitutkinnon.  Oppisopimuskoulutukseen hyväksytyistä koulutuksen keskeyttää noin 20 prosenttia. Suurin osa heistä vaihtaa alaa todettuaan, ettei se kiinnostanutkaan riittävästi.  Niin sanotusti tyhjään päälle ilman jatkosuunnitelmia keskeyttävistä jää arvioiden mukaan arviolta vain muutamia prosentteja. Vastaavat luvut esimerkiksi yliopistoissa ovat huomattavasti korkeampia.  Vaikka akateemisen koulutuksen suosio on Saksassa jatkuvassa kasvussa, maassa on kiinnitetty huomiota korkeakouluista valmistuneiden työllistymisvaikeuksiin.
Saksassa kannetaan Suomen lailla erityistä huolta peruskoulun kesken jättäneistä nuorista, jotka eivät ole sen enempään opiskelemassa kuin työelämässäkään. Heidän tavoittamisensa koetaan myös Saksassa erityiseksi haasteeksi, sillä useimmissa tapauksissa tukiohjelmien pariin pääseminen edellyttää sitä, että nuori vähintäänkin rekisteröityisi työvoimatoimistoon, mitä monet syrjäytymisvaarassa olevat eivät tee.

Onko Saksan mallista tuotavissa ajatuksia suomalaisen oppisopimuksen kehittämiseen?

Suomen ja Saksan koulutusjärjestelmät eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Jo parin päivän opintomatkan perusteella voi sanoa, että meidän järjestelmässämme on myös monia selkeitä vahvuuksia Saksaan nähden. Vertailua ja kokonaisuuden hahmottavasti vaikeuttaa se, että Saksan koulujärjestelmässä on monimutkainen ja koululainsäädännöissä on merkittäviä osavaltiokohtaisia eroja, joita liittovaltio todennäköisesti mielellään yhtenäistäisi, jos siihen olisi mahdollisuus.
Saksassa heikot Pisa-tutkimustulokset aiheuttivat huolta vuosia sitten, kun meillä vielä iloittiin hyvistä arvioista ja nähtiin ne yhdeksänvuotisen peruskoulumme ansioksi. Sittemmin Suomi ei ole enää pärjännyt tutkimuksissa aivan yhtä hyvin, mutta Berliinissä ilmeni, että jos suomalaisia kiinnostaa se, että miten oppisopimusjärjestelmä on edesauttanut matalaa nuorisotyöttömyysasetta, saksalaiset halusivat kuulla mitkä tekijät ovat suomalaisen peruskoulun menestyksen takana.
Saksan oppisopimusmallia ei voi eikä mielestäni kannata yrittää lainata suoraan Suomeen. Vastassa ovat heti jo talouksiemme rakenteelliset erot. On myös muistettava, että vielä muutamia vuosia sitten myös Saksassa nuorisotyöttömyys oli nykyistä huomattavasti korkeampi ja nykyisiä alhaisia lukuja selittää yhtälailla maan talouden yleinen menestys verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin.  Kun Saksan taloudessa on aiemmin mennyt huonommin, monet työnantajat ovat olleet varovaisempia tarjoamaan oppisopimuspaikkoja ja nuorisotyöttömyys on ollut huomattavasti korkeampaa. On huomattava myös, että nuorille on Saksassa nyt töitä myös suurten ikäluokkien eläköitymisen vuoksi. Se, että meillä tilanne ei kaikilta osin ole sama, herättää tietenkin kysymyksiä, että mitä voisimme tehdä toisin.
Suomessa oppisopimus on erityisesti nuorten parissa varsin vähän käytetty ja toteutukseltaan monimutkaiseksi niin siitä kiinnostuvalle yritykselle kuin nuorellekin sanottu ammattikoulutuksen muoto.  Oppisopimuksen kehittämistä nykyistä toimivammaksi vaihtoehdoksi meidän koulutusjärjestelmäämme kannattaisi kyllä aktiivisemmin pohtia ilman, että suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista luovutaan tai vaikeutetaan nuorten toimeentuloa. Toimivan oppisopimusjärjestelmän kehittäminen edellyttäisi perusteellista innovaatiotyötä, johon tulisi muukaan niin työmarkkinajärjestöt, yritykset kuin valtiovaltakin. Ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyötä olisi jo nyt entisestään lisättävä, jotta nuorisotyöttömyysongelma saadaan kerta kaikkiaan voitettua.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saksa, oppisopimus, nuorisotyöttämyys, Pisa

Nuoria ei jätetä!

Lauantai 4.9.2010 klo 21:12 - Ville

kes_2010_3_416.jpgOlin tänään käymässä Lauttasaaressa, jossa vietettiin paikallista kaupunginosapäivää. Tapahtumaan kuului saaren ympärijuoksu, kirpputori ja muita oheistapahtumia.  Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma oli loistava. Myös poliittiset puolueet olivat löytäneet tiensä telttoineen Lauttasaaren kasinorantaan. SDP oli hyvin edustettuna. Paikalla oli puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja useita kansanedustajia.

SDP ei ollut kuitenkaan tullut Lauttasaareen vain jakamaan ilmapalloja, vaan puhumaan nuorten työttömyydestä. Suomessa kun on 40 000 työtöntä nuorta, vaikka yksikin olisi liikaa. Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että hallitus vähensi juuri työttömyyden torjuntaan käytettäviä varoja.  

SDP on sitoutunut siihen, että jos se on seuraavassa hallituksessa, nuorisotyöttömyys kitketään pois lisäämällä määräahoja sen torjumiseen.  

Nuorisotyöttömyyden nollatoleranssi on minusta realistinen tavoite ja pidemmän päälle kaikin puolin maamme paras. Nuorten syrjäytyminen tulee lukemattomien inhimillisten tragedioiden ohella Suomelle kalliiksi esimerkiksi terveyspalveluiden kysynnän lisääntymisen myötä, koska työttömyys johtaa syrjäytymiseen ja se puolestaan lisää mielenterveysongelmia ja työkyvyttömyyttä. Aivan liian moni nuori on ajautunut pitkittyneen työttömyyden myötä elämässä sivuraiteelle ja tätä tietä pahimmassa tapauksessa alle 30-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kunnallisvaaliteemani syksyllä 2008 oli ”kaveria ei jätetä” sanonnasta johdettu ”naapuria ei jätetä”. Tänä viikonloppuna mielessäni on ollut ajatus ”nuoria ei jätetä”. Suomella ei ole varaa jättää yhtään nuorta syrjäytymiskierteeseen. Siksi nuorityöttömyys on niitä asioita, jossa nollatoleranssi on ainut oikea vaihtoehto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuoriso, työttömyys