#Olohuonetentti tuo politiikan takaisin koteihin

Keskiviikko 18.3.2015 klo 23.33 - Ville

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää muutama päivä päälle kuukausi. Matala äänestysaktiivisuus on viime vuosina ollut yksi vaalien huolestuttava kehityskulku. On paljon puhuttu siitä, että miten politikka ja poliitikot saataisiin lähemmäksi ihmisten arkea. Tapahtuuko se toreille jalkautumalla vai sosiaalisen median kautta vai kenties kutsumalla ryhmä kansanedustajaehdokkaita omaan kotiin tentattavaksi politiikasta?

Olen tällä viikolla osallistunut kahteen niin sanottuun olohuonetenttiin, jossa ryhmä eripuolueiden ehdokkaita oli ensin maanantaina vieraana yhdessä tapanilaisessa kodissa ja nyt keskiviikkona Käpylässä. Kuvassa näkyvät Käpylän tentissä tänään kanssani olleet Johanna Sumuvuori vihreistä ja Veronika Honkasalo vasemmistoliitosta. Aiemmin kahdet kuntavaalit, joista jälkimmäisessä minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon, läpikäyneenä näen olohuonetentin konseptin uudella tavalla raikkaana tapaa palauttaa poliittinen keskustelu sinne, minne oikeastaan parhaiten kuuluu, eli suomalaisiin koteihin. Olohuonetentin voi järjestää kuka tahansa. Ohjeet löytävät nettisivulta ja uskon, että moni kansanedustajaehdokas tulee mielellään kotiin vieraaksi, jos voin pyydetään.

Olohuonetentissä on jotain entisaikojen poliittisten tupailtojen tunnelmaa, joka vähentää paljon puhuttua politiikan vieraantumista arjesta. Naapuristo ja ystävät kokoontuvat kotiin pohtimaan oman kaupungin tai kunnan ja samalla Suomen tulevaisuuden kysymyksiä. Sekä Tapanilassa että Käpylässä puhuttiin paljon lähipalvelujen merkityksestä. Molemmilla alueilla on vuoden aikana tehty paljon keskustelua herättäneitä kouluverkkotarkasteluja, jotka nousivat keskusteluihin molemmissa paikoissa. Verrattuna perinteisempiin kahviloissa ja kouluilla järjestettyihin vaalipaneeleihin, jotka nekin ovat edelleen tärkeitä, olen huomannut, että olohuonetenttien keskustelut ovat astetta lähempänä arjen kysymyksiä. Olisikohan siis mahdollista, että #olohuonetentti voisi olla jo tututuksi tulleen somen sijaan näiden eduskuntavaalien uusi ihmisiä äänestämään innostava tuulahdus?

Hong Kongin kaduilla on kyse Kiinan suunnasta

Keskiviikko 1.10.2014 klo 20.55 - Ville

Viimepäivinä Hong Kongin katujen tapahtumat ovat nousseet otsikkoihimme. Kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittaa eripuolilla Kiinan erityishallintoaluetta mieltään vaatien lisää demokratiaa. Vuosi sitten syksyllä vieraillessani Hong Kongissa tulevasta ei ollut vielä merkkiään. Vaikka Hong Kong on kuulunut vuodesta 1997 Kiinaan, kahden ”maan” ero on niin kulttuurissa kuin yhteiskunnan rakenteessakin on suuri. Brittivallasta luovuttuaan Hong Kongin kansalaisyhteiskunta on pyrkinyt kehittymään, ei niinkään kiinalaiseen tai pelkkää Britti-perinteitä ylläpitävään, vaan omaan suuntaansa kohti demokratiaa, alleviivaten sanavapautta ja erillisyyttä manner-Kiinasta.

Hong Kong päätyi 1800-luvun oopiumsotien johdosta vuonna 1897 epäoikeudenmukaisesti sadaksi vuodeksi vuokralle Iso-Britannialle. Vuonna 1984 pitkien neuvottelujen jälkeen Kiina ja Britannia sopivat alueen suvereniteetin siirtämistä vuonna 1997. Tässä yhteydessä tehdyllä, ”yksi maa, kaksi järjestelmää” sopimuksella taattiin erityisalueen taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hong Kongissa toisin kuin manner-Kiinassa on edelleen brittiläiseen perinteeseen perustuva oikeusjärjestelmä, poliisivoimat ja merkittävä lehdistövapaus.

On huomattava, että nykyisissä protesteissa Hong Kongin asukkaat vaativat enemmän demokratiaa kuin mitä heillä oli brittiläisen siirtomaavallan aikana. Vaikka brittiläisen Hong Kongin viimeisenä kuvernöörinä toiminut poliitikko Chris Paten, pyrki vuosina 1992–1997 kansanvaltaistamaan Hong Kongin hallintoa, kuvernööriä ei valittu vaaleilla, vaan hänet valitsi brittihallitus Lontoossa ja nimitti kuningatar Elisabeth.  Se, että erityishallintoalueen johtaja valittaisiin demokraattisesti 2017, olisi näin ollen uusi askel alueen historiassa, jota Kiinan luonnollisesti varoo ottamasta peläten demokratia kuilun kasvua alueiden väillä.

Brittivallan viimeiset vuosikymmenet muistetaan Hong Kongissa hyvänä aikana jatkuvan talouskasvun ja myös demokratian vähäisenkin lisääntymisen johdosta. Se, että vielä 1950- ja 1960-lukuvuilla siirtomaassa usein mellakointiin, esimerkiksi vuoden 1967 mellakoissa kuoli viitisen kymmentä ihmistä, ja elinolot esimerkiksi nykyisen Kowlonin puiston paikalla sijaitsevalla kerrostalo alueella olivat ankeat, usein unohtuu.

Hong Kongin katujen tapahtumat ovat Pekingin näkökulmasta levottomuutta herättävä ilmiö, jossa suurin huoli on demokratialiikehdinnän leviäminen erityishallintoalueen ulkopuolelle. Nettisensuurista ja rajamuodollisuuksista huolimatta Hong Kongin tapahtumista tiedetään jo laajalti Kiinassa. Suuri kysymys on nyt se, että mitä Kiinan johto, joka viime kädessä päättää Hong Kongin kohtalosta, nyt tekee.

Kovien voimatoimien käyttämien mielenosoittajia vastaan aiheuttaisi diplomaattisen ongelmien, Brittien kanssa 1984 tehty sopimus on yhä voimassa, ohella pahan kolauksen Hong Kongin maineelle vakaana ja turvallisena talousalueena.   Toisaalta periksi antaminen mielenosoittajille tulkittaisiin Pekingin heikkouden osoitukseksi. Se, mitä Hong Kongin kaduilla nyt tapahtuu, onkin ehkä suurin haaste Kiinan johdolle sitten 1990-luvun alun Tian'anmen-aukion tapahtumien.

Mahdollisuutta vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen ei kannata jättää käyttämättä

Perjantai 23.5.2014 klo 0.08 - Ville

Viisi vuotta sitten EU vaaleissa moni suomalainen äänioikeutettu jäi kotiin ja äänestysaktiivisuus oli vain nelisenkymmentä prosenttia. Ensi sunnuntaina vaaleissa suomalaisilla äänestäjillä on yhdessä EU:n 28 jäsenmaan 400 miljoonaan äänioikeutetun kanssa mahdollisuus vaikuttaa Euroopan suuntaan tulevina vuosina. Tämä on mahdollisuus, jota ei kenenkään, jota maanosamme tulevaisuus kiinnostaa, kannattaisi jättää käyttämättä.  

Meillä Suomessa EU-vaalit näyttäytyvät mediassa kotimaisten puolueiden välisenä kannatuskisana matkalla kohti tulevia eduskuntavaaleja. EU-vaalit eivät ole kuitenkaan kuin korkeintaan toissijaisesti kisa puolueittemme keskinäisestä kannatuksesta vaan ennen kaikkia äänestys tulevan europarlamentin poliittisten ryhmien voimasuhteista. Mielipidemittaukset ovat ennakoineet, että parlamentin suurimmasta ryhmästä on muodostumassa erittäin tiukka kilpailu sosialidemokraattien S&D-ryhmän ja nykyisin suurimpana ryhmittymänä olevan keskustaoikeistolaisen EPP:n välille. Tässä kisassa jo muutamalla meppi-paikalla voi olla ratkaiseva merkitys siinä, kumpi ryhmä on suurin.

Suomalaisten puolueiden eurovaalitavoitteiden tutustumisen sijaan kannattaisi mieluummin suunnata huomio siihen, että tutustuu siihen mitä asioita parlamentin eri ryhmät ovat tämän vaalikauden ajaneet ja millä tavoitteilla ne näihin vaaleihin menevät. Hyvää suomalaista meppi-ehdokasta tärkeämpää on, pohtia minkä ryhmän tavoitteet ja arvot vastaavat eniten omaa näkemystäni Euroopan tulevaisuudesta.  Viime vuodet yliote eurooppalaisessa politiikassa on ollut porvaripuolueilla ja talousliberaaleilla. Äänestäjillä on nyt mahdollisuus halutessa muuttaa suuntaa.

Oma valintani näissä vaaleissa on S&D ryhmä, sillä näen, että ennen muuta sen ajaman politiikan kautta muun muassa eurooppalaisia työmarkkinoita on mahdollisuus kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan.  Euroopassa on viimeiset yli 10 vuotta jatkuvasti heikennetty työelämän pelisääntöjä ja sen seuraukset näkyvät kautta koko mantereemme.

Ensi sunnuntaina valitaan myös kasvot EU-komission tulevalle johtajalle. Me suomalaiset äänestäjät pääsemme omalta osaltamme vaikuttamaan tulevan parlamentin voimasuhteiden kautta myös siihen, että kenestä tulee uuden komission puheenjohtaja. Näin olleen puoluevalintaa miettiessä kannattaa pohtia myös, että näkeekö tälla paikalla mieluummin keskustaoikeistolaisen EPP:n Jean-Claude Junckerin vai esimerkiksi sosialidemokraattien Martin Schulzin.  

Demokratia ei ole nykymaailmassa itsestäänselvyys, kuten tänä keväänä esimerkiksi Ukrainasta tai juuri tänään Thaimaan sotilasvallankaappauksesta kertovat uutiset kertovat. Ensi viikonloppuna suomalaisilla äänestäjillä onkin mahdollisuus osallistua maailman suurimpiin monikansallisiin vapaisiin vaaleihin. Tätä oikeutta ei kannata jättää käyttämättä, vaan lähteä vaikuttamaan siihen, että minkä  poliittisen ideologian johdolla kuljemme eteenpäin Eurooppaa yhä ravistelevasta vuonna 2008 alkaneesta yliliberaalista talouspolitiikasta seuranneesta ja nyt suurtyöttömyyden aiheuttaneesta talouskriisistä.