Kiitos Helsinki!

Torstai 13.4.2017 klo 12:03 - Ville

Parhaimmat kiitokset kaikille 1093 äänestäjälleni luottamuksesta kuntavaaleissa 9.4! Tarkastuslaskennassa väheni kaksi ääntä, mutta tulos on edelleen loistava. Työt Helsingin valtuustossa jatkuvat vahvalla mandaatilla. Olen todella iloinen ja otettu saamastani luottamuksesta. Jokainen ääni on hyvin arvokas. Äänistäni 863 tuli kotiseudultani Vuosaaresta. Olen kuitenkin koko kaupungin edustaja ja yhtälailla kiinnostunut muiden kaupunginosien asioista.  Pidetään yhteyttä Helsingin asioissa jatkossakin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalitulos, Vuosaari, Helsinki

Millaista on olla neljä vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä?

Maanantai 27.3.2017 klo 14:51 - Ville

15272006_10154730454747560_1254064156940741804_o1.jpgEnsimmäinen kauteni Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä on loppusuoralla ja on vaaleissa kaupunkilaisten tehtävä on arvioida minun ja muiden suoriutumista tämän kaupungin asioiden hoitajana. Aiemmassa blogissani pohdin työtä opetuslautakunnassa. Millaista aikaa nämä reilut neljä vuotta kaupunginvaltuutettuna on ollut?

Kukaan ei saa mitään aikaiseksi valtuustossa yksin

Lokakuussa 2012 minut valittiin 901 äänellä Helsingin valtuuston jäseneksi. Edellisellä kaudella olin ollut tasa-arvotoimikunnan jäsenenä, joten kaupungin asioiden hoitamisesta minulla oli ennestään jo kokemusta. Tästä huolimatta alkuun uutta opeteltavaa oli paljon. Helsinki on väestöltään maamme suurin kaupunki ja myös suurin työnantaja. Valtuustyö vaatii tämän takia laajaa osaamista ja myös kykyä löytää kahden viikon välein järjestettävien valtuuston kokousten pitkiltä asialistoilta ne asiat mihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Tässä olennaisen löytämisessä valtavasta tietomäärästä koen, että yliopistolta saamani tutkijakoulutus on ollut apuna.   

Vaaleissa ehdokkaat pyrkivät nostamaan esille omia teemojaan ja ansioitaan. Oman agendan edistämisen ohella kaupungin yhteisten asioiden hoidossa keskeistä on kyky nähdä yhteinen agenda ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Missään kaupungin päättävässä elimessä lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai valtuustossa kukaan ei saa läpi asiaansa yksin, vaan aina tarvitaan enemmistön tuki. Tällöin on myös kyettävä hakemaan tukea yli puoluerajojen, sillä yksikään poliittinen ryhmä ei Helsingissä yksin pysty muodostamaan enemmistöä. Vaalikoneissa kannattaisi siis myös kysyä yhteistyötaitoja.

Valtuustoryhmän jäsenenä

Keskeinen valtuustotyö instrumentti on oma valtuustoryhmä, joka kokoontuu aina ennen varsinaista kokousta puoleksitoista tunniksi käsittelemään illan esityslistaa ja muita ajankohtaisia asioita. Meidän ryhmäämme johti asiantuntevasti ja pitkällä kokemuksella suurimman osan valtuustokautta nyt politiikan ainakin toistaiseksi jättävä Osku Pajamäki. Itse kokouksissa puhutaan paljon asiaa ja myös asian vierestä. Jokaisella on ymmärrettävästi tarve profiloitua poliitikkoina.  Valtuuston työmuotoja on mielestäni tarpeen kehittää, kuten nyt Helsingin johtamisjärjestelmän uudistuksen myötä tapahtuukin. Omasta puolestani toivon, että tämä kehitys vie työtä kohti toisaalta avoimempaa mutta toisaalta myös kohti toimivampaa päätöksentekoa.  Esimerkiksi kyselytuntijärjestelmä on edelleen liian kankea ja kaipaa terävöittämistä.

Valtuusto-aloitteet valtuutetun työkaluna

Valtuusto-aloitteita olisin itsekin tehnyt melko aktiivisesti. Yhteensä kolmetoista aloitetta, joiden aiheet ovat olleet isompia ja pienempiä. Aiheena muun muassa  uuden matkailun markkinointipisteen perustaminen lentoasemalle, kulkuyhteys Vuosaaren metroasemalta Columbukseen, Meluaita Hämeenlinnan väylän varteen Hakuninmaan kohdalle ja useita liikenne turvallisuuden parantamiseen eripuolilla kaupunkia tähdänneitä aloitteita. Osa aloitteista on edennyt ja osa ei. Muutamat ovat edelleen käsiteltävänä. Kaupunginvaltuutetun vaikuttamismahdollisuuksia olisi hyvä pienten kaupunkia koskevien asioiden edistämisessä lisätä myös muuten kuin aloitteiden kautta.

Kokonaisuutena on todettava, että neljän vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä on ollut hyvin mielenkiintoinen aika elämässä. Olen oppinut valtavasti uutta ja saanut myös itselläni tärkeitä asioita edistettyä ja jos luottamusta riittää, olen valmis työtä jatkamaan myös seuraavat neljä vuotta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, kaupunginvaltuusto, valtuustoryhmä, vaalit

Helsingin uuden pormestarin valitsee valtuusto

Tiistai 14.3.2017 klo 11:43 - Ville

Helsingissä kolmen viikon päästä käytävät kuntavaalit on lanseerattu pormestarivaalin hengessä.  Osa ehdokkaista ja mediasta tukee mielikuvaa, että kyseessä olisi miltei amerikkalaisen mallin mukainen suora henkilövaali pormestarista.
Tosiasiassa Helsingin pormestarin valitsee vaalien jälkeen valtuusto samalla, kun se valitsee apulaispormestarit, kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsenet ja niin edelleen. Pormestariksi valittavan henkilön on nautittava valtuuston enemmistön tukea. Vaikka pormestari on tärkeä toimia, hän ei johda kaupunkia yksin. Yhtälailla on merkittävää se, että keitä valitaan apulaispormestareiksi ja mitkä ovat kaupunginhallituksen ja valtuuston voimasuhteet.
Toivoisin muutenkin, että kuntavaaleissa pormestarin henkilön sijaan keskusteltaisiin enemmän myös asioista, kuten koulujen rahoituksesta ja hallituksen ajaman sote-uudistusten vaikutuksista Helsinkiin. Ne on asioita, joilla on kaupunkilaisten arkeen suuria vaikutuksia seuraavan neljän vuoden aikana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, kaupunginvaltuusto, pormestari, kuntavaalit

Ehdolla HOK-Elannon vaaleissa - 29- Helsinki

Lauantai 26.3.2016 klo 23:02 - Ville

HOK-Elanto on maamme laajimmin omistettu, 600 000 jäsenen osuustoiminnallinen yritys. Sen ylin päättävä elin valintaan huhtikuussa pidettävässä vaalissa, jossa ovat äänioikeutettuja kaikki HOK-Elannon asiakasomistajat. 

Olen näissä vaaleissa ehdolla SDP:n Helsingin vaallistalla numerolla 29, koska haluan tarjota sen osaamisen mikä minulle on kertynyt eri luottamustoimissa myös tämän koko maamme kannalta tärkeä osuustoimintayrityksen käyttöön.

Minun ja SDP:n vaalilistan mielestä HOK-Elannon tehtävä on tarjota laadukkaita tuotteita ja palveluita edulliseen hintaan. Bonusten tehtävä on palkita ostoksien keskittämisestä.

S-ryhmän runsas vuosi sitten käynnistämää hintojen laskua on jatkettava kuitenkaan unohtamatta kattavan valikoiman, laadun ja hyvän asiakaspalvelun merkitystä. Henkilöstöpolitiikan on oltava vastuullista ja pitkäjänteistä. Aukioloaikojen vapauduttua henkilöstön kuuleminen työvuorosuunnittelussa on aiempaakin tärkeämpää.

Pääkaupunkiseutu on suomalaisten kulutustottumuksissa edelläkävijä. HOK-Elannon tulee aktiivisesti kehittää verkkokauppaa, valikoimiaan ja liikeideoitaan vastaamaan nopeammin muuttuvia tarpeita.

Perusta jäsenten etujen toteutumiselle on kannattava liiketoiminta. Osuuskunnan tavoite ei ole maksimoida voittoa, vaan edistää toiminnallaan jäsentensä hyvinvointia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HOK, Elanto, vaalit, 2016, asiakasomistaja, SDP

Keskustelua listavaalista tulee jatkaa

Perjantai 24.4.2015 - Ville

Peräti 30 prosenttia äänioikeutetuista jätti äänioikeutensa käyttämättä. Se, miksi niin moni uskoi, ettei äänestäminen kannata, pitäisi olla puolueidemme yhteinen huolenaihe. Pitäisi pohtia, miten vaalitapaa voisi uudistaa niin, että äänestäjät tuntisivat voivansa vaikuttaa paremmin äänellään politiikan suuntaan.

Päätoimittaja Kaius Niemi ehdotti (HS Kolumni 4. 4.) Suomeen Ruotsin mallin mukaista listavaalia. Ehdotusta on syytä harkita, sillä nykyjärjestelmämme on hyvin henkilökeskeinen, vaikka poliittisessa vallankäytössä puolueilla on keskeinen rooli. Se, kuinka paljon ehdokkaalla on politiikan ulkopuolista tunnettavuutta ja varoja vaalikampanjaan, voi vaikuttaa mahdollisuuksiin menestyä.
Listavaali voisi piristää jäsenkadosta kärsivien poliittisten puolueidemme toimintaan. Osassa puolueista ehdokkaat valitaan jo nyt jäsenäänestyksellä. Presidentinvaaleja muutettiin 1980-luvun lopulla. Nyt olisi aika avata keskustelu myös eduskuntavaalien uudistamisen tarpeesta.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 23.4.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, äänestysaktiivisuus, Helsingin Sanomat

Kiitos !

Torstai 16.4.2015 klo 22:59 - Ville

Eduskuntavaalityöni kääntyy loppusuoralle ja sunnuntai-iltana nähdään tulokset. Ehdokkaan näkökulmasta tämä loppukesällä ehdokkaaksi valinnasta alkanut matka on ollut yksi elämäni mielenkiintoisimpia kokemuksia. Parasta viimeviikkojen kadulla tehtävässä vaalityössä on ollut ne monet keskustelut mitä olen saanut useimmiten Helsingin keskustassa olevalla SDP:n Lasipalatsin vaalimökillä lukemattomien tämän kaupungin asukkaiden kanssa. Aiheet ovat usein olleet hyvin arkea lähellä olevia kysymyksiä ja on ollut mukava huomata kuinka ihmiset pohtivat aktiivisesti Suomen tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja halunneet niistä keskustella kanssani.

Vaalityön aikana parasta on ollut se tuki, mitä monet ihmiset ovat monin tavoin osallistumalla antaneet minulle. Haluankin tässä yhteydessä kiittää Tiinaa, Merjaa, Veeraa, Tiinaa, Teppoa, Pirettaa, Heidiä, Perttiä, Tiinaa, Minnaa, Kirsiä, Juhaa, Jyrkiä, Mikkoa, Annikaa, Annea, Petteriä, Teemua, Samulia, Mattia, Tyttiä, Anttia, Kaisaa, Sakkea, Pirjoa, Rakelia, Ninaa ja niin edelleen moninaisesta avusta tällä matkalla kohti eduskuntaa. Teidän tukenne ja vapaaehtoinen apunne niin esitteiden jakelussa, tilaisuuksien järjestämissä kuin monessa muussakin on ollut uskomattoman arvokasta ja olen siitä jo nyt valtavan kiitollinen.

Haluan myös kiittää sekä SDP:n että muiden puolueiden muita ehdokkaita useista hienoista kohtaamisista ja keskusteluista tämän vaalityön aikana Helsingin kaduilla sekä koulujen vaalipaneeleissa että erityisesti monissa olohuonetenteissä, jotka ovat olleet näiden vaalien parhaimpia kokemuksia.

Nyt on vielä kaksi päivää aikaa tehdä täysillä vaalityötä ja sitten sunnuntai-iltana olen yhdessä muiden mukana Paasitornissa SDP:n vaalivalvojaisissa jännittämässä tuloksia. Samassa paikassa sain lokakuussa 2012 ilokseni todeta, että helsinkiläiset ovat antaneet minulle luottamuksensa kaupunginvaltuutetun tehtävään, jota olen antaumuksella parhaan kykyni mukaan hoitanut. Vaalikentillä vastaan tullut runsas myönteinen vastaanotto edukkuudelleni on ollut kannustavaa ja suurella jännityksellä odotan sunnuntaita. Varmasti edessä on yksi elämäni jännittävimpiä iltoja.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, kampanja, vaalityö

Sunnuntaina ratkaistaan Suomen suunta

Torstai 16.4.2015 klo 22:00 - Ville

Eduskuntavaalityö kääntyy loppusuoralle ja sunnuntai-iltana on selvillä se mihin suuntaan Suomessa kuljemme seuraavat neljä vuotta. Vaalien tulokset päätetään äänestämällä, ei mielipidemittauksilla, joille on jo nyt annettu meidän poliittisessa järjestelmissämme kohtuuttoman suuri rooli. Todettava on kuitenkin, että jos tänään ilmestyneen Ylen gallupin tulokset realisoituisivat, Suomeen tulee hyvin mahdollisesti kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten porvarihallitus. Se poliittinen linja olisi todennäköisesti selkeästi enemmän oikealla, kun jos SDP on mukana keskeisenä hallituspuolueena.   Nykyisessä poliittisessa tilanteessa SDP on kokoluokaltaan ainut vastavoimaksi kykenevä puolue.  Sen takia on tärkeätä, että mahdollisimman moni lähtee käyttämään äänioikeuttaan sunnuntaina ja omalta osaltaan tekee valinnan siitä, mihin suuntaan ja minkä puolueiden toimesta Suomi kulkee seuraavat vuodet.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, SDP, kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, gallup, YLE

Miksi tuen Villeä eduskuntavaaleissa?

Lauantai 11.4.2015 klo 23:07 - tukitiimiläinen Merja Laukkanen

On vain viikko siihen ajankohtaan, kun me suomalaiset äänestämme itsellemme uudet kansanedustajat. Nyt on myös mahdollisuus nuorentaa eduskuntaa, äänestämällä ensikertalaisia, sivistyneitä ja eri elämän aloilta olevia ehdokkaita. Vaalityötä tehdessäni olen useasti sanonut epäröiville kansalaisille, että äänestäkää jokatapauksessa, silloin on sinunkin antamasi ääni huomioitu. Ja se ääni on luomassa uutta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa. Muutos on edessä, emme voi näin jatkaa, työtä ja työntekijöitä on saatava, jotta tuleville sukupolville on muutakin kuin suuret summat meidän velkaa maksettavana.

Nämä vaalit ovat ensisijaisesti Suomen vaalit. Oman maan kohtalo muuttuvassa Euroopassa. Turvallisuus, huolenpito, uudistuva peruskoulu ja säännöllinen työ. Me tarvitsemme nyt eduskuntaamme ihmisiä, jotka ymmärtävät arkielämän epävakautta. Juuri siksi on niin tärkeätä äänestää: jokainen ääni merkitsee paljon. 

Siksi minä kannatan Ville Jalovaaraa. hänellä on aimo annos kokemusta siitä, minkälaista on elää taloudellisesti epävarmassa ja turvattomassa maailmassa. Hän tietää työnteon merkityksen ja miltä se tuntuu, kun ei tiedä, onko huomenna tuloja laisinkaan. Tuo tietoisuus nykyään aivan liian monelle aivan liian tutusta tunteesta on saanut hänet lähtemään politiikkaan mukaan: jos vain antautuu synkkyyden valtaan eikä tee mitään, ei saa muutosta aikaiseksi. Ville ei ole antautunut, vaan työskentelee uutterasti sen paremman huomisen vuoksi, sen puolesta, että kukaan ei jäisi vaille mitään tukea ja turvaa. Hän ymmärtää niin tavallista taloudellista epätietoisuutta kuin laajempaa turvallisuustilannetta, joka on niin monien mielessä tätä nykyä. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän on uurastanut tavallisen ihmisen puolesta osana demarien valtuustoryhmää ja minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö hän jatkaisi tätä työtä. 

Elämme vaikeita aikoja. Tarvitsemme vaikeiden aikojen vaikuttajaa työskentelemään meidän puolestamme, ajamaan tavallisen ihmisen asiaa. Haluatko sinä sellaisen vaikuttajan Helsingissä edustamaan itseäsi, ajamaan taloudellista yhdenarvoisuutta ja rakentamaan turvallisempaa Suomea? Muista vaalinumero 138 Helsingin piirissä ennakkoäänestyksessä 8. - 14.4 sekä varsinaisena vaalipäivänä 19.4. Muista Ville Jalovaara ja osallistu turvallisemman, paremman huomisen rakentamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, SDP, Helsinki, Ville Jalovaara

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Lauantai 4.4.2015 klo 21:41 - Ville

r4300_1029.jpgViime viikkojen iltalukemisena minulla on ollut kevään teemaan oivallisesti osuva Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn uutuuskirja Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Kirjassa tunnetut poliitikot kertovat, miksi ovat lähteneet mukaan. Toisaalta kirjassa on annettu ääni niille, jotka syystä tai toisesta eivät näe poliitikon uraa itselle sopivana yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona.   Moni politiikassa mukana ollut myös tuo kirjassa esille työn raskaita puolia: jatkuvan julkisuuden valokeilassa olon, kokemuksen, ettei pysty vaikuttamaan riittävästi ja asioiden jäämisen populismin alle. Kirjasta kuulee myös, että kaikesta huolimatta politiikassa vaikuttaminen saattaa olla hyvinkin kiinnostavaa ja on monelle pidempään mukana olleelle suoranainen intohimo.

Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjan lukeminen oman vaalityön keskellä on herättänyt paljon ajatuksia. Itse olen ollut niin sanotusti mukana politiikassa nyt seitsemän vuotta, eli vuoden 2008 kuntavaaleista alkaen, jonka ehdokkuuden myötä jäin aktiiviksi SDP:hen. Tämän myötä politiikka on tullut varsin luonnolliseksi osaksi arkeani erityisesti sen jälkeen, kun minut valittiin vuoden 2013 alusta Helsingin kaupunginvaltuustoon ja  opetuslautakuntaan.

Oman kokemukseni vuosi hieman vierastan kirjan esimerkeistä välittyvää nykyisin tunnistettavaa ”on – off” näkemystä, että politiikassa joka ollaan täysillä mukana tai sitten ei olla lainkaan. Menneinä vuosikymmeninä vastaava politiikan ammatillistuminen oli vierasta. Poliittisia luottamustehtäviä oli luontevaa hoitaa muun elämän ohessa. Jopa Helsingissä asuva opettajataustainen kansanedustaja saattoi vielä sodan jälkeen käy välillä opettamassa tunnin koulussa ja palata sitten eduskuntatalolle täysistuntoon. Tämä ei toki nykyään olisi tarkoituksenmukaista. Silti ehkä jotain hiemaan samaa asennetta suhtautumisessa politikkaan tarvittaisiin, jotta politiikka voitaisiin nähdä jälleen enemmän sinä yhteisten asioiden hoitona mistä siinä kuitenkin puolueiden välisistä näkemyseroista huolimatta on pohjimmiltaan kyse.

Mikä sitten saa ihmisen tänä päivänä lähtemään aktiivisesti mukaan poliittisen puolueen toimintaan? Uskon, että suurin syy on halua vaikuttaa johonkin oman elämän kokemuksen myötä tärkeäksi kokemaan asiaan. Itselläni keskeinen syy lähteä loppukesällä 2008 mukaan oli yleisen innostuksen ohella yliopistotyöelämää varjostava jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta. Sen sijaan, että kotona päivittelee Suomen ja maailman ongelmia jo pienikin poliittinen aktiivisuus voi antaa tunteen, että voi olla itse mukana vaikuttamassa siihen, että mihin suuntaan asiat yhteiskunnassamme kehittyvät. Ei siis tarvitse olla hullun rohkea lähteäkseen mukaan politikkaan, vaan kuka tahansa voi liittää poliittisen puolueen toiminnassa mukana olemisen osaksi arkeansa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, Helsingin kaupunginvaltuusto, Kansalaisaktiivisuus, Politikka, SDP

Vaalipäällikön terveiset

Keskiviikko 1.4.2015 klo 11:54 - Teppo Suontakanen

Ei ole enää kuin runsaat kaksi viikkoa siihen ajankohtaan, kun me suomalaiset äänestämme itsellemme uudet kansanedustajat. Tuskin kukaan on voinut välttyä tältä tiedolta, sen verta selkeästi siitä on puhuttu ja sen verta useasta lähteestä sitä on tuputtamiseen asti tarjottu. Olen suureksi yllätyksekseni kuitenkin myös törmännyt yllättävän useasti ajatukseen, että on aivan yksi ja sama, ketä äänestää vai äänestääkö ollenkaan. ”Samat kuviothan ne siellä koko ajan on, mitään muutosta ei tapahdu ja EU:ssa kaikki päätetään.”

 

En nyt lähde sanomaan, etteikö istuvan eduskunnan kauden loppuvaihe olisi ollut suorastaan sietämättömän naurettava. Kansanedustajat itsekin ovat sitä mananneet ja monet muutkin ihmetelleet, että mikä ihme eduskuntaan on iskenyt. Meihin suomalaisiin on ainakin iskenyt harmaa epävarmuus sekä kaiken syövä epätietoisuus: kuulemme vain huonoja uutisia ja märehdimme niitä epätoivon vimmalla, koska mitään muutakaan ei ole. Tuollaisessa ilmapiirissä on vaikea uskoa huomiseen tai rakentaa mitään uutta. Tuhannet joutuvat elämään joka päivä epävarmuudessa siitä, saavatko palkkaa huomenna; ja samanlainen määrä onnettomia kamppailee sen pelon kanssa, että onko heillä enää pian työpaikkaa ja jos on, niin selviääkö siitä maksettavalla palkalla. Taloudellisten epävarmuustekijöiden lisäksi idän ja lännen vastakkainasettelu on palannut elämäämme ja yhä useampi seuraa kovin tarkoin turvallisuuteen liittyviä uutisia. Me pelkäämme ja olemme epävarmoja.

 

Miten nämä kaksi asiaa – eduskuntavaalit sekä yleinen epävarmuus ja epätietoisuus – sitoutuvat toisiinsa? Me tarvitsemme nyt eduskuntaamme ihmisiä, jotka ymmärtävät tätä arkielämän häilyvää olotilaa, jotka haluavat olla muutakin kuin tuuliviirejä. ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”, lausuttiin klassisessa Carl Barksin Aku Ankka -tarinassa. Kovat ajat kaipaavat sellaisia päättäjiä ja vaikuttajia, jotka ymmärtävät niitä aikoja eivätkä anna periksi. En haikaile kovien tai häikäilemättömien päättäjien perään: haikailen sellaisten ihmisten perään, jotka ymmärtävät mattimeikäläisen tuntemuksia noina kovina aikoina, jotka pistävät itsensä likoon ja saavat aikaiseksi jotain, valavat uskoa tulevaisuuteen. Tällaisia ihmisiä me tarvitsemme ja meillä on nyt mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Juuri siksi on niin tärkeätä äänestää: jokainen ääni merkitsee paljon. Me saamme itse päättää, mihin suuntaan Suomi menee.

 

Juuri siksi minä kannatan Ville Jalovaaraa. Hän ei ole mikään poliittinen broileri, kuten tavataan sanoa, ja hänellä on aimo annos kokemusta siitä, minkälaista on elää taloudellisesti epävarmassa ja turvattomassa maailmassa. Hän tietää työnteon merkityksen ja miltä se tuntuu, kun ei tiedä, onko huomenna tuloja laisinkaan. Tuo tietoisuus nykyään aivan liian monelle aivan liian tutusta tunteesta on saanut hänet lähtemään politiikkaan mukaan: jos vain antautuu synkkyyden valtaan eikä tee mitään, ei saa muutosta aikaiseksi. Ville ei ole antautunut, vaan työskentelee uutterasti sen paremman huomisen vuoksi, sen puolesta, että kukaan ei jäisi vaille mitään tukea ja turvaa. Hän ymmärtää niin tavallista taloudellista epätietoisuutta kuin laajempaa turvallisuustilannetta, joka on niin monien mielessä tätä nykyä. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän on uurastanut tavallisen ihmisen puolesta osana demarien valtuustoryhmää ja minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö hän jatkaisi tätä työtä.

 
Elämme vaikeita aikoja. Tarvitsemme vaikeiden aikojen vaikuttajaa työskentelemään meidän puolestamme, ajamaan tavallisen ihmisen asiaa. Haluatko sinä sellaisen vaikuttajan Helsingissä edustamaan itseäsi, ajamaan taloudellista yhdenarvoisuutta ja rakentamaan turvallisempaa Suomea? Muista vaalinumero 138 Helsingin piirissä ennakkoäänestyksessä 8. - 14.4 sekä varsinaisena vaalipäivänä 19.4. Muista Ville Jalovaara ja osallistu turvallisemman, paremman huomisen rakentamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Ville Jalovaara, äänioikeus, SDP

#Olohuonetentti tuo politiikan takaisin koteihin

Keskiviikko 18.3.2015 klo 23:33 - Ville

11083792_10153131561602560_2707785167118296587_o.jpgEduskuntavaaleihin on aikaa enää muutama päivä päälle kuukausi. Matala äänestysaktiivisuus on viime vuosina ollut yksi vaalien huolestuttava kehityskulku. On paljon puhuttu siitä, että miten politikka ja poliitikot saataisiin lähemmäksi ihmisten arkea. Tapahtuuko se toreille jalkautumalla vai sosiaalisen median kautta vai kenties kutsumalla ryhmä kansanedustajaehdokkaita omaan kotiin tentattavaksi politiikasta?

Olen tällä viikolla osallistunut kahteen niin sanottuun olohuonetenttiin, jossa ryhmä eripuolueiden ehdokkaita oli ensin maanantaina vieraana yhdessä tapanilaisessa kodissa ja nyt keskiviikkona Käpylässä. Kuvassa näkyvät Käpylän tentissä tänään kanssani olleet Johanna Sumuvuori vihreistä ja Veronika Honkasalo vasemmistoliitosta. Aiemmin kahdet kuntavaalit, joista jälkimmäisessä minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon, läpikäyneenä näen olohuonetentin konseptin uudella tavalla raikkaana tapaa palauttaa poliittinen keskustelu sinne, minne oikeastaan parhaiten kuuluu, eli suomalaisiin koteihin. Olohuonetentin voi järjestää kuka tahansa. Ohjeet löytävät nettisivulta ja uskon, että moni kansanedustajaehdokas tulee mielellään kotiin vieraaksi, jos voin pyydetään.

Olohuonetentissä on jotain entisaikojen poliittisten tupailtojen tunnelmaa, joka vähentää paljon puhuttua politiikan vieraantumista arjesta. Naapuristo ja ystävät kokoontuvat kotiin pohtimaan oman kaupungin tai kunnan ja samalla Suomen tulevaisuuden kysymyksiä. Sekä Tapanilassa että Käpylässä puhuttiin paljon lähipalvelujen merkityksestä. Molemmilla alueilla on vuoden aikana tehty paljon keskustelua herättäneitä kouluverkkotarkasteluja, jotka nousivat keskusteluihin molemmissa paikoissa. Verrattuna perinteisempiin kahviloissa ja kouluilla järjestettyihin vaalipaneeleihin, jotka nekin ovat edelleen tärkeitä, olen huomannut, että olohuonetenttien keskustelut ovat astetta lähempänä arjen kysymyksiä. Olisikohan siis mahdollista, että #olohuonetentti voisi olla jo tututuksi tulleen somen sijaan näiden eduskuntavaalien uusi ihmisiä äänestämään innostava tuulahdus?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Äänestysaktiivisuus, Demokratia, Eduskuntavaalit 2015

Sata päivää vaaleihin - se on vähän!

Perjantai 9.1.2015 klo 17:24 - Ville

Huhtikuun kolmantena viikonloppuna pidettäviin kevään eduskuntavaaleihin on tänään aikaa tasan sata päivää. Se on itse asiassa vähän. Aika tulee menemään ehdokkaana olevilta ja vaalitöihin lähteviltä nopeammin kuin uskommekaan ja kohta ollaan vaalivalvojaisissa jännittämässä omaa ja puolueen menestystä.  Millainen kevät sitten on edessä? Mistä keskustellaan?

Vuosi sitten olisi voinut jo aavistaa, että Suomen talous- ja työllisyystilanne tulee olemaan yksi näiden vaalien pääteemoja.    Suomen lähitulevaisuuden suurempia haasteita on talouden syvän rakennemuutoksen selvittäminen ja työllisyysasteen merkittävä nostaminen. Hyvinvointivaltio, josta olemme voineet olla ylpeitä, on päivitettävä perinnöksi tuleville sukupolville. Puolueiden toistaiseksi julkaisemista vaaliohjelmista yhtenäistä näkemystä siitä, miten Suomi saadaan nousuun, on hieman vaikea löytää.  Koska yksikään puolue tuskin saa huhtikuussa yli 50 % kannatusta, kyky yhteistyöhön on ratkaisevaa. Toivottavaakin, että media haastaa tässä kuten muissa kysymyksissä rakentavaan keskusteluun.

Tammikuun 2014 alussa tuskin oli vielä aavistettavissa, että Suomen ulkopolitiikka muuten kuin EU:n osalta tulee nousemaan keskeiseksi vaaliteemaksi. Tässä luonnollisesti Suomen nykyiset turvallisuuspoliittiset ratkaisut ja sen arvioiminen, että missä määrin niitä on tarve päivittää, puhuttavat. Itse näkisin, että Nato-suhteen ohella olisi tarpeen käydä myös aktiivista keskustelua siitä, miten Suomen omaa puolustusta voidaan vaikeasta taloudellista tilanteesta huolimatta vahvistaa ja kuinka yhteistyötä Ruotsin kanssa voidaan tiivistää.  Viime päivien uutiset Ranskasta kertovat, että Euroopan ja Venäjän suhteiden ohella tullaan varmasti keskustelemaan Lähi-idän kriisien ja ääriliikkeiden Euroopan vakaudelle aiheuttamasta vaarasta ja niiden toimien mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ristiriidoista.Sekä Suomen talouteen että maamme ulkopoliittisen toimintaympäristöön kohdistuu merkittäviä epävarmuutta lisääviä tekijöitä. Nopeaa ja yksikertaisin ratkaisuin tehtävää paluuta vuonna 2008 alkanutta talouskriisiä edeltävään aikaan tuskin on tiedossa.  Historiasta tiedämme kuitenkin, että yhteistyöllä olemme selvinneet vaikeuksista aiemminkin.

On hyvä jatkuvasti muistaa, että Suomi on viiden ja puolen miljoonan asukkaan maa Euroopan laidalla. Meillä ei oikeasti varaa syviin jakolinjoihin ja siksi vaaleissa on tärkeä puhua erimielisyyksien lisäksi myös siitä, mikä meitä kansakuntana yhdistää ja mitkä ovat Suomen myönteisen tulevaisuuden avaimet. Tämän vuoksi uskon, että kansamme haluaa tietää äänestyspäätöksiä tehdessään, että mitkä puolueet ovat aidosti halukkaita lähtemään kantamaan hallitusvastuuta ja ovat kyvykkäitä rakentavaan yhteistyöhön. Tänä vaalikautena nähtyyn vaalivoittajien välittömästä oppositioon siirtymisestä ja laajapohjaisen hallituksen ideologisista ristiriidoista johtuvaan osittaiseenkaan tyhjäkäyntiin, meillä ei ole toista kertaa varaa.

Politiikassa aktiiviselle ihmisille vaalit ovat, jos ei nyt ihan sentään elämän parasta aikaan, niin hyvin mielenkiintoista aikaa kuitenkin. Vaalitunnelmia voi tukiryhmien ja puolueiden kautta lähteä seuraamaan myös ne, joilla ei tämänkaltaisesta toiminnasta ehkä aikaisempaa kokemusta.  Puoluekantaa katsomatta lopuksi hatun nosto kaikille ehdokkaille ja heidän tukijoukoillensa siitä, että ovat valmiit tänä kevään laittamaan itsensä likoon pohtiakseen seuraavat sata päivää yhdessä maamme tulevaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalit, eduskuntavaalit, SDP, kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, ulkopolitikka, talouspolitikka

Onko Suomella opittavaa Ruotsin tavasta ratkoa hallitusongelmia?

Lauantai 27.12.2014 klo 15:35 - Ville

Ruotsalaiset tekivät sen taas, eli yllättivät muun maailman kyvyllään löytää ”diskuteeraamalla” ulospääsy vaikeasta poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruminen sekä hallituksen ja oppositiopuolueista osan budjettisopimuksen löytyminen kertoo, että joskus politiikassa panokset on nostettava äärimmäisen koviksi, jotta voidaan löytää ratkaisu, jolla päästään eteenpäin.
Ruotsin sopu toiselta puolen lisää uskoa pohjoismaiseen neuvotteluihin ja konsensuksen hakemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kulttuuriin, jotta meillä Suomessa on viimeaikoina jopa pääministerin taholta kriittisesti arvoitu. Toisaalta Ruotsin hallituskriisi antaa esimerkin siitä, että jos päätöksentekokykyistä hallitusta ei saada aikaiseksi, kynnys ennenaikaisiin vaaleihin ei pidä olla liian korkea.

Meillä Suomessa ennenaikaisista vaaleista on puhuttu useaan otteeseen tämän vaalikauden aikana. Ensimmäisen kerran uusia vaaleja pohdittiin sen jälkeen, kun toimintakykyisen hallituksen muodostaminen kesällä 2011 osoittautui hyvin haasteelliseksi, koska vaalit selkein luvuin voittaneen puolueen Eurooppa-politikkaa koskevat kynnyskysymykset estivät sen mukaan tulon hallitukseen. Jyrki Kataisen hallitus muodostettiin kuuden ideologiselta taustaan varsin erilaisen puolueen varaan ja sittemmin matkasta on erinäisten kynnyskysymysten myötä poistunut vielä kaksi puoluetta. Monia merkittäviä asioita on saatu edistettyä, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että niin Jyrki Kataisen kuin Alexander Stubbin hallitusten taival ei ole ollut helppo. Taustalla tietenkin vaikuttaa koko Euroopan yleinen taloudellinen ja myös poliittinen epävakaus.

Pidän tärkeänä sitä, että erilaisista ideologisista taustoista tulevat puolueet ovat Suomessa valmiita yhteistyöhön, enkä usko, että meille suoraan sopii Ruotsin mallin mukainen puolueblogijärjestelmä. Koska Suomea ei todennäköisesti voi ensi kesänä yksi puolue johtaa, pääkeskustelu nyt kuljettaessa kohti huhtikuun vaaleja, tulisi olla siinä, että kuka ja millä ehdoilla puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä toisten kanssa. Suomen nykyiset haasteet ovat sitä loukkaa, että sivustaseuraajaan rooliin ei yhdelläkään vakavasti otettavalla poliittisella puolueella pitäisi olla ensi vaalikaudella varaa etukäteen lähteä. Kansalaisilla on äänestyspäätöksiä tehdessään oltava selkeä käsitys puolueiden mahdollisista kynnyskysymyksistä sekä siitä kenen kanssa ne ovat valmiit samaan hallituksenpöytään istumaa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, hallitus, eduskuntavaalit, 2015, Katainen, Stubb

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä vaaliteema heillä ja meillä?

Torstai 4.12.2014 klo 7:53 - Ville

Ruotsalaiset yllättivät itsensä ja myös politikkaansa aktiivisesti seuraavat tarkkailijat tällä puolen Pohjanlahtea ilmoittamalla, että maassa järjestetään ennenaikaiset vaalit maaliskuussa.  Kun Suomi ja Ruotsi käyvät nyt vaaleihin tasatahtia, tämä avaa mahdollisuudet myös keskustella yhteisistä turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä teemoista. Niistä päällimmäisenä lienevät suhteet Venäjään ja toisaalta Natoon sekä suhtautuminen kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen.

Suomen ja Ruotsin välien lähenemisestä Euroopan kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen keskellä on nähty tänä vuonna monia myönteisiä merkkejä. Naapurimaiden turvallisuusyhteistyölle on kannatusta maissamme yli puoluerajojen. Nyt eroilmoituksensa jättänyt Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen lokakuussa, ettei Ruotsi tule heidän johdollaan hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maan haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa.

Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen kohtalonyhteys oli keskeistä myös, jos voidaan sanoa, edellisen kylmän sodan aikana 1940-luvun lopulta 1980-loppuun. Suomen ja Ruotsin asetelmat konfliktissa olivat erilaiset, meillä oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Ruotsi länteen nojaava virallisesti puolueeton maa. Neuvostoliitto joutui ottamaan huomioon suhtautumisessaan Suomeen myös Ruotsin reaktiot, koska halusi pitää heidät Naton ulkopuolella. Jos Neuvostoliitto olisi liiaksi kovistellut Suomea tai vaatinut meitä tiiviimpään YYA-yhteistyöhön, Ruotsi olisi todennäköisesti siirtynyt Naton jäseneksi.

Nato jäsenyyden kannatus on molemmissa maissa hieman lisääntynyt Ukrainan kriisin johdosta, mutta myös vastustajia on edelleen runsaasti. Epäilyille on perusteensa. Turvatakuiden ohella Nato-jäsenyys myös saattaisi viedä meidät mukaan vastakkainasetteluihin, josta väkiluvultaan pienen maan on viisaampaa pysyä ulkopuolella.

Suomen ja/tai Ruotsin Nato jäsenyys muuttaisi merkittävällä tavalla strategista asetelmaa Pohjois-Euroopassa ja haastaisi suoraan Naton laajentumista kammoksuvan Venäjän.  Aina niinkin kaukaa kuin Pietarin kaupungin perustamisesta Nevajoen suulle 1700-luvun alussa Venäjän strategisena huolena on ollut ”pussittaminen” Suomenlahden itäisimpään perukkaan. Useat historian vaiheet kertovat, että Venäjän näkökulmasta näille peloille löytynee ymmärrystä, vaikka heidän voimapolitikkaa ei voi hyväksyä. Nykytilanteessa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekisi Itämerestä Naton sisämeren, eikä Venäjä varmasti katsoisi tällaista kehitystä hyvällä.  

Suomen ja Ruotsin läheinen yhteistyö puolestaan ei muuttaisi strategista asetelmaa samalla tavoin Itämeren alueella vaan olisi pikemminkin omiaan vahvistamaan alueen vakautta. Suomella ja Ruotsilla on jo nyt runsaasti yhteistyötä puolustusvoimiensa koulutuksesta ja myös valvonnassa. Nyt, kun molemmissa maissa mennään kohta vaaleja samaa tahtia, olisi erinomainen mahdollisuus keskustella siitä, kuinka syvälle yhteistyötä ollaan valmiita syventämään esimerkiksi ilmavoimien ja merivoimien tulevissa kalustohankinnoissa tai jopa molemmin puolisten sotilaallisten turvatakuiden asteelle.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, Vaalit 2015, Nato, Venäjä, puolustusyhteistyö

Mitä keskusta kannatuksellaan tekisi?

Maanantai 3.11.2014 klo 13:31 - Ville

Taloustutkimuksen viime viikolla julkistamassa puoluegallupissa Suomen Keskustan kannatus kohosi peräti 25.5 prosenttiin. Hieno tulos, jonka pohjalta äänestäjiä alkaa varmasti vähitellen  kiinnostaa yksityiskohdat siitä mihin suuntaan keskusta pääministeripuolueena Suomea haluaisi luotsata, jos luvut ovat yhtään samansuuntaiset ensi huhtikuussa varsinaisissa vaaleissa.

Erinäisillä useamman kerran kuukaudessa julkaistavilla puolueiden kannatusmittauksilla on huomattava poliittista ilmapiiriämme ohjaava vaikutus. Sen mukaan, että onko kannatus nousussa vai laskussa mennään joko rinta rottingilla tai pää kumarassa. Mittaaminen on niin tiivistä, että välistä miltei tuntuu unohtuvan se, että eduskunnan paikkaluku muuttuu ainoastaan äänestämällä.

Ensi huhtikuun vaaleihin on vielä aikaa ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä. Puheenjohtaja Juha Sipilän mallikkaasti johtama keskusta ei ole vielä joitain yksittäisiä, esimerkiksi virkamiesten rajua vähentämistä vaativia,  julkituloja lukuun ottamatta, juuri kertonut visiotaan siitä, miten se aikoisi maatamme vaalien jälkeen johtaa.

Kannatus näyttää nousseen lähinnä pitämällä matalaa kohteliasta profiilia.  Maailman epävakaa tilanne, Suomen talouden rakennemuutos ja siitä seurannut työttömyyden kasvu on tehnyt tehtävänsä. Alun perin kuuden, nyt neljän, puolueen ideologisesti epäyhtenäisen hallituksen taival ei ole ollut helppo. Siitä, että hallituksen pohjaan vaikutti keskustan kolme ja puolivuotta sitten kujanjuoksunsa jälkeen kärsimä vaalitappio ja kevään 2011 vaalivoittaja perussuomalaisten kieltäytyminen hallitutusvastuusta, ei juuri sympatiapisteitä nykyisille hallituspuolueille tuo.   

Olipa vaali-iltana puolueiden kannatusluvut miten päin tahansa, varmaa on, ettei yksikään puolue voi tätä maata yksin johtaa. Suomalaisen poliittisen järjestelmän haaste on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle.
Toivottavaa olisi, että tällä kertaa vaalikeskusteluissa pääteema olisi se, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa kukin on valmis oikeasti yhteistyöhön. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat nyt sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen eduskuntavaalien jälkeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskusta, vaalit, eduskuntavaalit, Juha Sipilä, gallup

Kirje helsinkiläisille SDP:n jäsenille

Torstai 7.8.2014 klo 17:15 - Ville

Torstaina 14.8 alkaa Internetissä ja sen jälkeen uurnavaalina piiritoimistolla Helsingin demaripiirin jäsenille suunnattu äänestys ensi kevään eduskuntavaalien ehdokkaista. Äänoikeutetuille on luvattu lähettää postista äänestyksestä tarkemmat ohjeet. Vuosaaren demarit asettivat minut kesäkuun alussa ehdokkaaksi tähän äänestykseen ja minulle voi antaa tukensa numerolla 16:sta.

Jos kannatusta riittää, olen valmis syyskuun alussa lähtemään tekemään täyspainoista vaalikampanjaa. Syksyn 2012 kuntavaalikokemus ja osallistuminen aktiivisesti SDP:n vaalityöhön kaikissa syksyn 2008 jälkeisissä vaaleissa antavat tähän hyvän lähtökohdan. Ilokseni moni on jo ilmoittautunut kiinnostuksensa tulla mukaan tukiryhmään ja kaikki kiinnostuneet mahtuvat mukaan, jos syyskuun alussa ratkeava esivaali näyttää vihreää valoa varsinaiselle ehdokkuudelleni.

Suunnitelmissani on tehdä koko kaupungissa näkyvä kampanja, jossa pyritään luomaan luottamusta siihen, että yhteistyöllä maamme nykyiset ongelmat on ratkaistavissa. Tarkempia vaaliteemoja on tarkoitus hahmotella alkusyksyllä, mutta minulle tärkeitä teemoja on peruspalveluiden ja työelämän laadun parantamiseen liittyvät kysymykset.

Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, mitä olla pätkätyöläinen nyky-Suomessa. Olen tehnyt tutkijan työtäni yliopistolla vuoden ja usein muutaman kuukauden jaksoissa. Väliin on mahtunut myös muutama työttömyysjakso ja toki myös hyviä kokemuksia myös työskentelystä erilaisissa työympäristöissä.

Työttömyys, työn katkonaisuus ja työn menettämisen pelko ovat tänä päivän arkipäivää hyvin monille suomalaisille ammattiin ja koulutukseen katsomatta. Toimeentulon ohella jatkuva työhön liittyvä epävarmuus on henkisesti kuluttavaa. Yhteiskunnan ei mielestäni pidä antautua työelämän ongelmien edessä. Kampanjassani, ja tavoitteen mukaan tulevassa työssäni kansanedustajana, haluan olla paremman työelämän puolestapuhujana ja toimia sen eteen, että yhä useammalla suomalaisella olisi vakituinen työ, jolla tulee myös toimeen.

Työssäni kaupunginvaltuutettuna olen halunnut puolustaa helsinkiläisten oikeutta saada toimivia peruspalveluita. Jokaiselle helsinkiläisellä tulisi olla toimiva terveysasema, johon pääsee inhimillisessä ajassa hoitoon. Lapsiperheitä varten lähellä kotia koulu, jossa on tarjoilla laadukasta opetusta. Ikä-ihmisille on voitava taata oikeus inhimilliseen vahvuuteen. On tärkeätä, että poliitikot huolehtivat siitä, että niin sote-uudistus kuin peruskoulu-uudistuskin toteutuessaan parantavat lähipalveluiden tasoa.

Maailmapoliittiset näkymät ovat kuluneen vuoden aikana synkistyneet ja on selvää, että seuraava eduskunta joutuu ottamaan kantaa moniin Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. On hyvä, että keskustelun pohjaksi ensi vuoden alussa ilmestyy laaja asiantuntija selvitys Suomen turvallisuusympäristön viimeaikaisista muutoksista. Historian opetuksia ei Suomen tämän päivän turvallisuuspolitiikkaa suunniteltaessa pidä myöskään unohtaa. Yliopistotyöni kautta poliittinen historia on minulle tuttua. Olen käsitellyt tutkimuksissani erityisesti kylmän sodan aikaa ja siinä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

SDP:n kannatus ei ole viimeaikaisissa gallupeissa ollut sitä, mitä me monet puolueaktiivit toivoisimme. Mitään helppoa tietä suomalaisten äänestäjien enemmistön luottamuksen saavuttamiseksi ei ole. Jokaista aktiivia tarvitaan mukaan ensi kevään vaalityöhön, jotta saamme aikaiseksi tuloksen, johon voimme ole tyytyväisiä. Omasta puolestani olen valmis laittamaan itseni likoon kampanjansa ja tekemään parhaani sen eteen, että ensi kevään vaaleissa SDP:n kannatus Helsingissä on neljänvuoden takaista tulosta selkeästi parempi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SDP, eduskuntavaalit, Helsinki,

Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen

Tiistai 29.7.2014 klo 16:42 - Ville

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin esitti tänään kannanoton, jonka mukaan hän näkisi SDP:n jatkossa mieluummin muussa kuin kokoomuslaisen pääministerin johtamassa hallituksessa. Marinin mukaan kokoomuksen ja SDP:n arvopohjat eroavat toisistaan niin selkeästi, että hallitusyhteistyö on ollut tunnetusti ajoittain vaikea. Keskustelunavaus on mielestäni tervetullut, vaikka on toisaalta hyvä varoa sulkemasta etukäteen pois mitään hallituspohjaa.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin on nyt aikaa reilu kahdeksan kuukautta.  Ensi syksynä poliittisella kentällä ehtii vielä tapahtua paljon, mutta ei ole ennenaikaista alkaa puhua vaaliasetelmista. Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. Hallitusneuvotteluissa erilaisia poliittisia ideologioita edustavat puolueet sorvaavat vaaliohjelmistaan kompromissin, jonka toteuttaminen käytännössä saattaa olla haasteellista.  

Ratkaisuksi edellä mainittuun ongelmaan on meillä aika-ajoin ehdotettu menemistä Ruotsin malliin, jossa vaaleihin mentäisiin selkeinä blokkeina. Ruotsissa blokit on ollut mahdollisia muodostaa, koska toisin kuin meillä kummassakin pääleirissä, on siellä kannatukseltaan yksi johtava puolue.  Tässä järjestelmässä on tunnetut ongelmansa. Ruotsin ensi syksyn vaalien lähestyessä osa puolueista onkin korostanut tarvittaessa valmiutta blokkirajat ylittävään yhteistyöhön.

Suomeen meille vierasta blokkipolitiikkaa ei kannatta yrittää väkisin istuttaa.  Asiapohjaista keskustelua siitä, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa ne ovat valmiit yhteistyöhön, olisi hyvä kuitenkin ajoissa käydä.  Sen tulisi oikeastaan olla erinäisten vaalikeskustelujen ykkösteema, sillä yksikään puolue ei tule varmuudella tätä maata yksin johtamaan. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat tällä hetkellä sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, eduskuntavaalit, Ruotsi, vaalit, 2015

Äänestämättä jättäneitä kannattaa kuunnella

Tiistai 27.5.2014 klo 11:35 - Ville

Viikonlopun EU-vaalien ylivoimaisesti suurin puolue oli nukkuvien puolue. Äänestysprosentti oli hieman yli neljäkymmentä. Kaikkien poliittisten ryhmittymien tulisi nyt katsoa peiliin ja pohtia, kuinka ne ovat onnistuneet välittämään Eurooppa-politiikan merkitystä kansalaisten tasolle.

Alueelliset erot äänestysaktiivisuudessa olivat niin kansallisesti kuin Helsingissäkin huomattavia. Pääkaupungissa erot vaihtelivat alle kolmenkymmenen ja seitsemänkymmenen prosentin välillä. Kyse ei ole ainoastaan EU-asioiden etäisyydestä, vaan sama alueellinen vaaliaktiivisuuden ero oli havaittavissa myös viime kuntavaaleissa, jossa äänestysaktiivisuus jäi alle kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Tilastoja suurempi huoli on se, jos suuri joukko suomalaisista kokee, etteivät he voi äänestämällä vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntaan. Kaikkien politiikassa mukana olevien tulisi kuulla kotiin jääneiden viesti ja olla valmiita tekemään töitä sen eteen, että yhä useampi voisi uskoa, että tulevaisuudessa kannattaa lähteä äänestämään.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 27.5.2014.

1 kommentti . Avainsanat: EU, vaalit, äänestysprosentti

Mahdollisuutta vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen ei kannata jättää käyttämättä

Perjantai 23.5.2014 klo 0:08 - Ville

Viisi vuotta sitten EU vaaleissa moni suomalainen äänioikeutettu jäi kotiin ja äänestysaktiivisuus oli vain nelisenkymmentä prosenttia. Ensi sunnuntaina vaaleissa suomalaisilla äänestäjillä on yhdessä EU:n 28 jäsenmaan 400 miljoonaan äänioikeutetun kanssa mahdollisuus vaikuttaa Euroopan suuntaan tulevina vuosina. Tämä on mahdollisuus, jota ei kenenkään, jota maanosamme tulevaisuus kiinnostaa, kannattaisi jättää käyttämättä.  

Meillä Suomessa EU-vaalit näyttäytyvät mediassa kotimaisten puolueiden välisenä kannatuskisana matkalla kohti tulevia eduskuntavaaleja. EU-vaalit eivät ole kuitenkaan kuin korkeintaan toissijaisesti kisa puolueittemme keskinäisestä kannatuksesta vaan ennen kaikkia äänestys tulevan europarlamentin poliittisten ryhmien voimasuhteista. Mielipidemittaukset ovat ennakoineet, että parlamentin suurimmasta ryhmästä on muodostumassa erittäin tiukka kilpailu sosialidemokraattien S&D-ryhmän ja nykyisin suurimpana ryhmittymänä olevan keskustaoikeistolaisen EPP:n välille. Tässä kisassa jo muutamalla meppi-paikalla voi olla ratkaiseva merkitys siinä, kumpi ryhmä on suurin.

Suomalaisten puolueiden eurovaalitavoitteiden tutustumisen sijaan kannattaisi mieluummin suunnata huomio siihen, että tutustuu siihen mitä asioita parlamentin eri ryhmät ovat tämän vaalikauden ajaneet ja millä tavoitteilla ne näihin vaaleihin menevät. Hyvää suomalaista meppi-ehdokasta tärkeämpää on, pohtia minkä ryhmän tavoitteet ja arvot vastaavat eniten omaa näkemystäni Euroopan tulevaisuudesta.  Viime vuodet yliote eurooppalaisessa politiikassa on ollut porvaripuolueilla ja talousliberaaleilla. Äänestäjillä on nyt mahdollisuus halutessa muuttaa suuntaa.

Oma valintani näissä vaaleissa on S&D ryhmä, sillä näen, että ennen muuta sen ajaman politiikan kautta muun muassa eurooppalaisia työmarkkinoita on mahdollisuus kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan.  Euroopassa on viimeiset yli 10 vuotta jatkuvasti heikennetty työelämän pelisääntöjä ja sen seuraukset näkyvät kautta koko mantereemme.

Ensi sunnuntaina valitaan myös kasvot EU-komission tulevalle johtajalle. Me suomalaiset äänestäjät pääsemme omalta osaltamme vaikuttamaan tulevan parlamentin voimasuhteiden kautta myös siihen, että kenestä tulee uuden komission puheenjohtaja. Näin olleen puoluevalintaa miettiessä kannattaa pohtia myös, että näkeekö tälla paikalla mieluummin keskustaoikeistolaisen EPP:n Jean-Claude Junckerin vai esimerkiksi sosialidemokraattien Martin Schulzin.  

Demokratia ei ole nykymaailmassa itsestäänselvyys, kuten tänä keväänä esimerkiksi Ukrainasta tai juuri tänään Thaimaan sotilasvallankaappauksesta kertovat uutiset kertovat. Ensi viikonloppuna suomalaisilla äänestäjillä onkin mahdollisuus osallistua maailman suurimpiin monikansallisiin vapaisiin vaaleihin. Tätä oikeutta ei kannata jättää käyttämättä, vaan lähteä vaikuttamaan siihen, että minkä  poliittisen ideologian johdolla kuljemme eteenpäin Eurooppaa yhä ravistelevasta vuonna 2008 alkaneesta yliliberaalista talouspolitiikasta seuranneesta ja nyt suurtyöttömyyden aiheuttaneesta talouskriisistä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, vaalit, SDP, EPP, S&D, demokratia

Hajotusvaaleja ei tule palauttaa maan tavaksi

Sunnuntai 13.4.2014 klo 21:03 - Ville

Päättyvällä viikolla on mediassa spekuloitu ensi syksynä pidettävien ennenaikaisten eduskuntavaalien mahdollisuutta. Tätä on perusteltu pääministerin ja mahdollisesti muiden ministereiden vaihdoksilla. Opposition tehtävä on pyrkiä kaatamaan hallitus, joten puheet syysvaaleista on sen edustajille luontevaa retoriikkaa. Muutoin aikaistettujen vaalien perusteluja on vaikea historian esimerkkien valossa nyt nähdä ja on epävarmassa taloustilanteessa maan etu, että hallitus jatkaa pääministerin vaihdoksen jälkeen työtään ja vaalit pidetään ajallaan ensi keväänä.
Kuten viimepäivien keskustelussa on oikeusoppineiden taholta esitetty nykyisen lainsäädännön aikana kynnys eduskunnan hajottamiseen ja aikaistettujen vaalien järjestämiseen on hyvin korkea ja on erikoista, että asialla on nyt lähdetty innokkaasti spekuloimaan. Nykyisenä mediakeskeisenä aikana ministerien henkilöt ovat ehkä tarpeettomastikin korostuneet ohi sen linjan, mitä heidän on määrä puolueidensa edustajina hallituksessa ajaa.

Ajatus aikaistetuista vaaleista saattaa kuulostaa kiehtovalta, mutta on hyvä huomata, että viimeksi näin on tehty vuonna 1975 presidentti Urho Kekkosen aikana, jolloin laki salli presidentille vapaan oikeuden ennen aikaisten vaalien määräämiseen silloin, kun hän näki sen tarpeelliseksi.  Vuoden 1975 keväällä Ety-kokouksen alla tapahtuneen eduskunnan hajottamisen takana oli pitkälti kotimaan valtapoliittiset syyt. Kekkonen totesi niille, jotka olivat huolissaan siitä, että miten Keijo Liinamaan virkamieshallitus selviäsi Suomen historian tärkeimmästä kansainvälisestä kokouksesta, että ”Talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan”.   

Edelliset hajotusvaalit oli käyty vuoden 1972 alussa ja niiden taustalla oli pitkälti se, että vuoden 1970 vaalit voittaneet puolueet SMP ja kokoomus eivät olleet tuon ajan Suomessa Neuvostoliiton ja Tamminiemen näkökulmasta hallituskelpoisia ja hallitus oli muodostettava ilman heitä. Ensimmäinen Kekkosen kauden eduskunnanhajotus tapatti marraskuun 1961 noottikriisin aikana ja liittyi suoraan tuohon ajankohtaiseen ulkopoliittiseen kriisin ja seuraavan tammikuun presidentinvaaleihin.  Ennen Kekkosen aikaan ennen aikaiset vaalit oli järjestetty neljä kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi).

Suomi siirtyi Kekkosen ajan jälkeen Mauno Koiviston ja hänen seuraajiensa toimesta vahvasta presidentinvallasta parlamentaariseen demokratiaan, jossa hallitukset ovat lähtökohtaiset istuneet koko vaalikauden. Sen, että valtioneuvostossa ajoittain vaihtuu jäseniä, ei muuttaa tätä laajempaa kuvaa. Samalla on kuitenkin todettava, että hallituksen vetäjänä pääministerin rooli on keskeinen ja nyt toistamiseen tapahtunut pääministeripuolueen intresseihin sopiva taktinen johtajanvaihdos vuosi ennen vaaleja ei toivottavasti vakiinnu tavaksi. Viiden ja puolenmiljoonan asukkaan Suomen vahvuus on maailmanpolitiikan laineilla ollut poliittinen vakaus ja tätä arvoa ei kannata alkaa romuttaa sillä, että ennenaikaisista vaaleista alettaisiin jälleen palauttaa maan tavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, ennenaikaiset vaalit, Katainen, kokoomus, keskusta, SDP, Kekkonen

Vanhemmat kirjoitukset »