Suomen Turku voisi julistaa erityisen some-rauhan

Keskiviikko 23.12.2015 klo 10.08 - Ville

Huomenna, kun Suomen Turku julistaa perinteisen joulurauhan, julistukseen voisi tänä vuonna liittää myös erityisen some-rauhan julistuksen. Sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun osalta vuosi on ollut meillä ehkä kaikkien aikojen polarisoivin.  Keskustelu monessakin asiassa on liikkunut äärilaidoilla ja silloin keskelle jää hyvin vähän tilaa millekään oikeasti yhteiskuntaa rakentavalle ja olemassa oleviin ongelmiin ratkaisuja etsivälle dialogille. Tässä toivottavasti kaikki suomalaiset voimme joulun jälkeen ensi vuonna yrittää tehdä uuden vuoden lupauksen myötä parannusta.  

Yhteiskunnan jakautuminen ja polarisoituminen on tämän vuoden päättyessä sosiaalisen median ulkopuolellakin asia, josta itse kannan tänä jouluna erityistä huolta. Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaiseman suuren köyhyyskyselyn tulokset olivat ajatuksia herättävää luettavaa.

Ihmisten elämäntodellisuuksien eriytyminen on ilmiö, jonka vaikutuksia olen pidempään pohtinut tavatessani ihmisiä hyvin erilaisissa yhteyksissä eripuolilla maatamme. Kuljemme samojen kaupunkien katuja, mutta toistemme arjen todellisuus alkaa olla monelle vieras. Suuri kysymys on se, että mihin tämä todellisuuksien eriytyminen ajan kanssa johtaa.

Omasta historiastamme ja toisten maiden esimerkistä tiedämme, että hyvinvointierojen jyrkkä kasvu ei ole yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta myönteinen asia. Suomessa tilanne on vielä sikäli hyvä, että meidän on halutessa mahdollista kääntää kehityksen suunta. Yhteinen päämäärämme on varmasti Suomi, jos meidän kaikkien on mahdollisimman hyvä elää ja asua. Tämän mahdollistamiseksi on jatkossa enemmän löydettävä niitä nimittäjiä, jotka yhdistävät meitä tässä maassa kuin erottavat meitä. Niitä on varmasti enemmän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, 2015, Turku

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Lauantai 4.4.2015 klo 21.41 - Ville

r4300_1029.jpgViime viikkojen iltalukemisena minulla on ollut kevään teemaan oivallisesti osuva Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn uutuuskirja Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Kirjassa tunnetut poliitikot kertovat, miksi ovat lähteneet mukaan. Toisaalta kirjassa on annettu ääni niille, jotka syystä tai toisesta eivät näe poliitikon uraa itselle sopivana yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona.   Moni politiikassa mukana ollut myös tuo kirjassa esille työn raskaita puolia: jatkuvan julkisuuden valokeilassa olon, kokemuksen, ettei pysty vaikuttamaan riittävästi ja asioiden jäämisen populismin alle. Kirjasta kuulee myös, että kaikesta huolimatta politiikassa vaikuttaminen saattaa olla hyvinkin kiinnostavaa ja on monelle pidempään mukana olleelle suoranainen intohimo.

Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjan lukeminen oman vaalityön keskellä on herättänyt paljon ajatuksia. Itse olen ollut niin sanotusti mukana politiikassa nyt seitsemän vuotta, eli vuoden 2008 kuntavaaleista alkaen, jonka ehdokkuuden myötä jäin aktiiviksi SDP:hen. Tämän myötä politiikka on tullut varsin luonnolliseksi osaksi arkeani erityisesti sen jälkeen, kun minut valittiin vuoden 2013 alusta Helsingin kaupunginvaltuustoon ja  opetuslautakuntaan.

Oman kokemukseni vuosi hieman vierastan kirjan esimerkeistä välittyvää nykyisin tunnistettavaa ”on – off” näkemystä, että politiikassa joka ollaan täysillä mukana tai sitten ei olla lainkaan. Menneinä vuosikymmeninä vastaava politiikan ammatillistuminen oli vierasta. Poliittisia luottamustehtäviä oli luontevaa hoitaa muun elämän ohessa. Jopa Helsingissä asuva opettajataustainen kansanedustaja saattoi vielä sodan jälkeen käy välillä opettamassa tunnin koulussa ja palata sitten eduskuntatalolle täysistuntoon. Tämä ei toki nykyään olisi tarkoituksenmukaista. Silti ehkä jotain hiemaan samaa asennetta suhtautumisessa politikkaan tarvittaisiin, jotta politiikka voitaisiin nähdä jälleen enemmän sinä yhteisten asioiden hoitona mistä siinä kuitenkin puolueiden välisistä näkemyseroista huolimatta on pohjimmiltaan kyse.

Mikä sitten saa ihmisen tänä päivänä lähtemään aktiivisesti mukaan poliittisen puolueen toimintaan? Uskon, että suurin syy on halua vaikuttaa johonkin oman elämän kokemuksen myötä tärkeäksi kokemaan asiaan. Itselläni keskeinen syy lähteä loppukesällä 2008 mukaan oli yleisen innostuksen ohella yliopistotyöelämää varjostava jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta. Sen sijaan, että kotona päivittelee Suomen ja maailman ongelmia jo pienikin poliittinen aktiivisuus voi antaa tunteen, että voi olla itse mukana vaikuttamassa siihen, että mihin suuntaan asiat yhteiskunnassamme kehittyvät. Ei siis tarvitse olla hullun rohkea lähteäkseen mukaan politikkaan, vaan kuka tahansa voi liittää poliittisen puolueen toiminnassa mukana olemisen osaksi arkeansa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, Helsingin kaupunginvaltuusto, Kansalaisaktiivisuus, Politikka, SDP

#Olohuonetentti tuo politiikan takaisin koteihin

Keskiviikko 18.3.2015 klo 23.33 - Ville

11083792_10153131561602560_2707785167118296587_o.jpgEduskuntavaaleihin on aikaa enää muutama päivä päälle kuukausi. Matala äänestysaktiivisuus on viime vuosina ollut yksi vaalien huolestuttava kehityskulku. On paljon puhuttu siitä, että miten politikka ja poliitikot saataisiin lähemmäksi ihmisten arkea. Tapahtuuko se toreille jalkautumalla vai sosiaalisen median kautta vai kenties kutsumalla ryhmä kansanedustajaehdokkaita omaan kotiin tentattavaksi politiikasta?

Olen tällä viikolla osallistunut kahteen niin sanottuun olohuonetenttiin, jossa ryhmä eripuolueiden ehdokkaita oli ensin maanantaina vieraana yhdessä tapanilaisessa kodissa ja nyt keskiviikkona Käpylässä. Kuvassa näkyvät Käpylän tentissä tänään kanssani olleet Johanna Sumuvuori vihreistä ja Veronika Honkasalo vasemmistoliitosta. Aiemmin kahdet kuntavaalit, joista jälkimmäisessä minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon, läpikäyneenä näen olohuonetentin konseptin uudella tavalla raikkaana tapaa palauttaa poliittinen keskustelu sinne, minne oikeastaan parhaiten kuuluu, eli suomalaisiin koteihin. Olohuonetentin voi järjestää kuka tahansa. Ohjeet löytävät nettisivulta ja uskon, että moni kansanedustajaehdokas tulee mielellään kotiin vieraaksi, jos voin pyydetään.

Olohuonetentissä on jotain entisaikojen poliittisten tupailtojen tunnelmaa, joka vähentää paljon puhuttua politiikan vieraantumista arjesta. Naapuristo ja ystävät kokoontuvat kotiin pohtimaan oman kaupungin tai kunnan ja samalla Suomen tulevaisuuden kysymyksiä. Sekä Tapanilassa että Käpylässä puhuttiin paljon lähipalvelujen merkityksestä. Molemmilla alueilla on vuoden aikana tehty paljon keskustelua herättäneitä kouluverkkotarkasteluja, jotka nousivat keskusteluihin molemmissa paikoissa. Verrattuna perinteisempiin kahviloissa ja kouluilla järjestettyihin vaalipaneeleihin, jotka nekin ovat edelleen tärkeitä, olen huomannut, että olohuonetenttien keskustelut ovat astetta lähempänä arjen kysymyksiä. Olisikohan siis mahdollista, että #olohuonetentti voisi olla jo tututuksi tulleen somen sijaan näiden eduskuntavaalien uusi ihmisiä äänestämään innostava tuulahdus?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Äänestysaktiivisuus, Demokratia, Eduskuntavaalit 2015

Onko Suomella opittavaa Ruotsin tavasta ratkoa hallitusongelmia?

Lauantai 27.12.2014 klo 15.35 - Ville

Ruotsalaiset tekivät sen taas, eli yllättivät muun maailman kyvyllään löytää ”diskuteeraamalla” ulospääsy vaikeasta poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruminen sekä hallituksen ja oppositiopuolueista osan budjettisopimuksen löytyminen kertoo, että joskus politiikassa panokset on nostettava äärimmäisen koviksi, jotta voidaan löytää ratkaisu, jolla päästään eteenpäin.
Ruotsin sopu toiselta puolen lisää uskoa pohjoismaiseen neuvotteluihin ja konsensuksen hakemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kulttuuriin, jotta meillä Suomessa on viimeaikoina jopa pääministerin taholta kriittisesti arvoitu. Toisaalta Ruotsin hallituskriisi antaa esimerkin siitä, että jos päätöksentekokykyistä hallitusta ei saada aikaiseksi, kynnys ennenaikaisiin vaaleihin ei pidä olla liian korkea.

Meillä Suomessa ennenaikaisista vaaleista on puhuttu useaan otteeseen tämän vaalikauden aikana. Ensimmäisen kerran uusia vaaleja pohdittiin sen jälkeen, kun toimintakykyisen hallituksen muodostaminen kesällä 2011 osoittautui hyvin haasteelliseksi, koska vaalit selkein luvuin voittaneen puolueen Eurooppa-politikkaa koskevat kynnyskysymykset estivät sen mukaan tulon hallitukseen. Jyrki Kataisen hallitus muodostettiin kuuden ideologiselta taustaan varsin erilaisen puolueen varaan ja sittemmin matkasta on erinäisten kynnyskysymysten myötä poistunut vielä kaksi puoluetta. Monia merkittäviä asioita on saatu edistettyä, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että niin Jyrki Kataisen kuin Alexander Stubbin hallitusten taival ei ole ollut helppo. Taustalla tietenkin vaikuttaa koko Euroopan yleinen taloudellinen ja myös poliittinen epävakaus.

Pidän tärkeänä sitä, että erilaisista ideologisista taustoista tulevat puolueet ovat Suomessa valmiita yhteistyöhön, enkä usko, että meille suoraan sopii Ruotsin mallin mukainen puolueblogijärjestelmä. Koska Suomea ei todennäköisesti voi ensi kesänä yksi puolue johtaa, pääkeskustelu nyt kuljettaessa kohti huhtikuun vaaleja, tulisi olla siinä, että kuka ja millä ehdoilla puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä toisten kanssa. Suomen nykyiset haasteet ovat sitä loukkaa, että sivustaseuraajaan rooliin ei yhdelläkään vakavasti otettavalla poliittisella puolueella pitäisi olla ensi vaalikaudella varaa etukäteen lähteä. Kansalaisilla on äänestyspäätöksiä tehdessään oltava selkeä käsitys puolueiden mahdollisista kynnyskysymyksistä sekä siitä kenen kanssa ne ovat valmiit samaan hallituksenpöytään istumaa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, hallitus, eduskuntavaalit, 2015, Katainen, Stubb

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä vaaliteema heillä ja meillä?

Torstai 4.12.2014 klo 7.53 - Ville

Ruotsalaiset yllättivät itsensä ja myös politikkaansa aktiivisesti seuraavat tarkkailijat tällä puolen Pohjanlahtea ilmoittamalla, että maassa järjestetään ennenaikaiset vaalit maaliskuussa.  Kun Suomi ja Ruotsi käyvät nyt vaaleihin tasatahtia, tämä avaa mahdollisuudet myös keskustella yhteisistä turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä teemoista. Niistä päällimmäisenä lienevät suhteet Venäjään ja toisaalta Natoon sekä suhtautuminen kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen.

Suomen ja Ruotsin välien lähenemisestä Euroopan kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen keskellä on nähty tänä vuonna monia myönteisiä merkkejä. Naapurimaiden turvallisuusyhteistyölle on kannatusta maissamme yli puoluerajojen. Nyt eroilmoituksensa jättänyt Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen lokakuussa, ettei Ruotsi tule heidän johdollaan hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maan haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa.

Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen kohtalonyhteys oli keskeistä myös, jos voidaan sanoa, edellisen kylmän sodan aikana 1940-luvun lopulta 1980-loppuun. Suomen ja Ruotsin asetelmat konfliktissa olivat erilaiset, meillä oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Ruotsi länteen nojaava virallisesti puolueeton maa. Neuvostoliitto joutui ottamaan huomioon suhtautumisessaan Suomeen myös Ruotsin reaktiot, koska halusi pitää heidät Naton ulkopuolella. Jos Neuvostoliitto olisi liiaksi kovistellut Suomea tai vaatinut meitä tiiviimpään YYA-yhteistyöhön, Ruotsi olisi todennäköisesti siirtynyt Naton jäseneksi.

Nato jäsenyyden kannatus on molemmissa maissa hieman lisääntynyt Ukrainan kriisin johdosta, mutta myös vastustajia on edelleen runsaasti. Epäilyille on perusteensa. Turvatakuiden ohella Nato-jäsenyys myös saattaisi viedä meidät mukaan vastakkainasetteluihin, josta väkiluvultaan pienen maan on viisaampaa pysyä ulkopuolella.

Suomen ja/tai Ruotsin Nato jäsenyys muuttaisi merkittävällä tavalla strategista asetelmaa Pohjois-Euroopassa ja haastaisi suoraan Naton laajentumista kammoksuvan Venäjän.  Aina niinkin kaukaa kuin Pietarin kaupungin perustamisesta Nevajoen suulle 1700-luvun alussa Venäjän strategisena huolena on ollut ”pussittaminen” Suomenlahden itäisimpään perukkaan. Useat historian vaiheet kertovat, että Venäjän näkökulmasta näille peloille löytynee ymmärrystä, vaikka heidän voimapolitikkaa ei voi hyväksyä. Nykytilanteessa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekisi Itämerestä Naton sisämeren, eikä Venäjä varmasti katsoisi tällaista kehitystä hyvällä.  

Suomen ja Ruotsin läheinen yhteistyö puolestaan ei muuttaisi strategista asetelmaa samalla tavoin Itämeren alueella vaan olisi pikemminkin omiaan vahvistamaan alueen vakautta. Suomella ja Ruotsilla on jo nyt runsaasti yhteistyötä puolustusvoimiensa koulutuksesta ja myös valvonnassa. Nyt, kun molemmissa maissa mennään kohta vaaleja samaa tahtia, olisi erinomainen mahdollisuus keskustella siitä, kuinka syvälle yhteistyötä ollaan valmiita syventämään esimerkiksi ilmavoimien ja merivoimien tulevissa kalustohankinnoissa tai jopa molemmin puolisten sotilaallisten turvatakuiden asteelle.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, Vaalit 2015, Nato, Venäjä, puolustusyhteistyö

Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen

Tiistai 29.7.2014 klo 16.42 - Ville

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin esitti tänään kannanoton, jonka mukaan hän näkisi SDP:n jatkossa mieluummin muussa kuin kokoomuslaisen pääministerin johtamassa hallituksessa. Marinin mukaan kokoomuksen ja SDP:n arvopohjat eroavat toisistaan niin selkeästi, että hallitusyhteistyö on ollut tunnetusti ajoittain vaikea. Keskustelunavaus on mielestäni tervetullut, vaikka on toisaalta hyvä varoa sulkemasta etukäteen pois mitään hallituspohjaa.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin on nyt aikaa reilu kahdeksan kuukautta.  Ensi syksynä poliittisella kentällä ehtii vielä tapahtua paljon, mutta ei ole ennenaikaista alkaa puhua vaaliasetelmista. Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. Hallitusneuvotteluissa erilaisia poliittisia ideologioita edustavat puolueet sorvaavat vaaliohjelmistaan kompromissin, jonka toteuttaminen käytännössä saattaa olla haasteellista.  

Ratkaisuksi edellä mainittuun ongelmaan on meillä aika-ajoin ehdotettu menemistä Ruotsin malliin, jossa vaaleihin mentäisiin selkeinä blokkeina. Ruotsissa blokit on ollut mahdollisia muodostaa, koska toisin kuin meillä kummassakin pääleirissä, on siellä kannatukseltaan yksi johtava puolue.  Tässä järjestelmässä on tunnetut ongelmansa. Ruotsin ensi syksyn vaalien lähestyessä osa puolueista onkin korostanut tarvittaessa valmiutta blokkirajat ylittävään yhteistyöhön.

Suomeen meille vierasta blokkipolitiikkaa ei kannatta yrittää väkisin istuttaa.  Asiapohjaista keskustelua siitä, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa ne ovat valmiit yhteistyöhön, olisi hyvä kuitenkin ajoissa käydä.  Sen tulisi oikeastaan olla erinäisten vaalikeskustelujen ykkösteema, sillä yksikään puolue ei tule varmuudella tätä maata yksin johtamaan. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat tällä hetkellä sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, eduskuntavaalit, Ruotsi, vaalit, 2015

Helsingin on suunnattava katse eteenpäin

Keskiviikko 12.2.2014 klo 21.39 - Ville

uusi_kuva2.bmpHelsingin kaupunginvaltuusto kävi tänään ensi vuoden budjetin lähetekeskustelun. Niin kaupunginjohtaja esittelypuheenvuorossa ja jatkoksi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Suomen ja sen jatkoksi Helsingin talouden tilanteesta maalattiin hyvin synkkä kuva. Tämä ei ole, kuten kaupunginvaltuutettu Pilvi Torstin pitämässä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa korostettiin, koko totuus pääkaupungin taloustilanteesta.
 
Omassa puheenvuorossani totesin, ettei Suomen vaikeuksia ja läpikäymäämme talouden rakennemuutosta voida kiistää. Suomen ja Helsingin on kuitenkin luotava katse eteenpäin. Pääkaupunkina Helsingin merkitys on koko Suomen nousulle ensiarvoisen tärkeä. Helsinkiin muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä ja uusia asuinalueita rakennetaan. Näillä alueilla on oltava jo asukkaiden tullessa valmiina koulu- ja terveyspalvelut. Samaan aikaan meidän on tarkkaan huolehdittava siitä, että emme ainoastaan rakenna tänne uusia hienoja alueita unohtaen jo olemassa olevien lähiöiden kehittämisen. Tämä johtaa asuinalueiden vaaralliseen esiarvioitumiseen, jonka seurauksia emme voi siirtää tuleville sukupolville.
Kokoomuksen puheenvuorossa kansanedustaja Lasse Männistö ehdotti valtuustoryhmien puheenjohtajille tutustumismatkaa Espooseen siitä, miten terveyspalveluita ulkoistetaan. Näistä ulkoistamisista on eripuolilla maata niin huonoja kokemuksia ja niitä monilla paikkakunnilla päädytty perumaan, että nämä matkat voimme jättää mielestäni aivan kokonaan väliin ja pyrkiä vahvistamaan julkista terveydenhoitoa.

Säästökohteita etsittäessä on Helsingissä huolehdittava siitä, että nykyisen taantuman maksumiehiksi ei laiteta jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia helsinkiläisiä: työttömiä, pienituloisia vanhuksia, lapsia ja sairaita. Jos säästökohteita tuleviksi vuoksi tarvitaan, jo tässä vaiheessa olisi syytä unohtaa Guggenheim museon kaltaisten kannattavuudeltaan epävarmojen hankkeiden toteuttaminen Helsingin kaupungin rahoittamina. Mieluummin kaupungin toimesta tulisi tukea sitä, että Helsinkiin syntyy pieniin ja keskisuurien yrityksiin esimerkiksi oppisopimiskoulutuksen kautta nuorille uusia työpaikkoja. 

1 kommentti . Avainsanat: Helsinki, kaupunginvaltuusto, budjetti, 2015