Johtajuudesta ja sen puutteesta

Sunnuntai 15.3.2015 klo 22:43 - Ville

Kuntauudistus, metropolihallinto, pisara-rata ja sote-uudistus liittyivät tällä vaalikaudella toteutumatta jääneiden suurhankkeiden joukkoon. Siihen miksi tavoitteita ei saavutettu, on varmasti monia syitä. Niin politiikassa kuin liike-elämässäkin, tavoitteiden saavuttama jättäminen johtaa kuitenkin väistämättä keskustelun johtajuuteen tai pikemminkin sen puutteeseen.

Viime vuosien haaveksi jääneiden uudistusten, saldo on sellainen, että kansalaiset varmasti syystä kantavat huolta jo demokratiamme toimivuudestakin. Suomessa on nyt peräkkäin kahden hallituksen pääministeri vetäytynyt tehtävistään vapaaehtoisesti kesken kauden ilman, että hänen hallituksensa olisi saanut eduskunnalta epäluottamuslauseen tai hän olisi esimerkiksi hävinnyt puolueensa puheenjohtajavaalit.

Matti Vanhasen toinen hallitus muuttui käytännössä toimitusministeriöksi jouluna 2009, kun pääministeri ilmoitti polvileikkaukseen vedoten jättävänsä tehtävät seuraavana kesänä. Keväällä 2009, joka olisi ollut ratkaisevaa aikaa tarttua pahenevaan taloustilanteeseen, maata johti poliittisesta vastuusta luopunut pääministeri. Talouden sijaan politiikassa huomio oli päähallituspuolueen puheenjohtajavaalissa. Vanhasen seuraaja Mari Kiviniemi ei pystynyt enää tekemään moniakaan uusia avauksia, vaan huomio oli lähinnä vaikeutuvassa eurokriisissä ja keskustan kannatuksen hupenemisessa vaalien lähestyessä. Vuoden 2011 vaalien jälkeen hallituspohjan ratkaisi vaalit selkein luvuin voittaneen perussuomalaisen puolueen haluttomuus asettamiensa kynnyskysymysten vuoksi lähteä hallitusvastuuseen.   

Nyt voidaan nähdä, että Alexander Stubbin hallituksen pyrkimys toimia Kataisen hallituksen tekemien päätösten toimeenpanevana ministeriönä pitkälti epäonnistui. Vaalit olisi ollut parempi pitää jo viime syksynä. On helppo yhtyä pääministeri Stubbin omaan lauantaiseen arvioon siitä, että pääministerin olisi hyvä sitoutua tehtäväänsä vaalikaudeksi. Se, että Jyrki Katainen Brysselistä käsin esiintyy julkisuudessa ikään kuin sivullisena tarkkailijana asioihin, jotka häneltä jäivät puolitiehen, ei osoita suurta poliittisen vastuun kantoa. On todennäköistä, että jatkuvat vaihdokset niin pääministerin kuin yksittäisten ministerien paikalloilla, ovat osittain johtaneet siihen, ettei jo kertaalleen sovittuja päätöksiä ole saatu vietyä läpi. Kokemuksen ohella johtajuuteen kuuluu myös jatkuvuus. Tässä on ollut tällä vaalikaudella merkittäviä katkoksia.

Nykymenon dramaattisuutta korostettaessa on tietenkin hyvä muistaa, ettei menneinä vuosikymmeninä Suomessa ei istunut yhtään hallitusta täyttä vaalikautta. Urho Kekkosen Suomessa niin ennenaikaiset vaalit, virkamieshallitukset ja jatkuvat pääministerin vaihdokset olivat arkipäivää. Presidentillä oli enemmän valtaa ja hän myös käytti sitä. Ulkopoliittinen tilanne oli toinen. Neuvostoliito pyrki jatkuvasti sekaantumaan itsenäisen maan politiikkaan. Paluusta yksinvaltaa lähentyneen Kekkosen aikaan ei ole syytä haaveilla, vaan nykyinen valtioneuvostovetoinen hallintojärjestelmämme on saatava toimimaan paremmin. Se, että vaatiiko tämä myös lainsäädännällisiä muutoksia, saattaa olla keskustelun paikka, jos päätöksenteon vaikeudet jatkuvat ensi vaalikaudella. Syyllisten etsinnän ja rakentamattoman jälkiviisastelun sijaan viisaampaa on pohtia miten päästään eteenpäin.

Suomen pääministerin tehtävä on vaativa paikka ja jokaiselle sitä tavoittelevalle varmasti on nyt tarpeen suunnata kysymys, että onko henkilö valmis hoitamaan tehtävää seuraavat neljä vuotta, jos hänen puolueensa saa vaaleissa tähän riittävän kannatuksen? Äänestäjien vastuulle puolestaan jää sen pohtiminen, että kenellä puolueiden puheenjohtajista he uskovat olevan tähän tehtävään sen vaatimia johtajuustaitoja ja kykyä selviytyä työn mukaan tuomista vastuista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtioneuvosto, hallitus, johtajuus, Stubb, Katainen, Vanhanen, kokoomus, keskusta, SDP

Jäähyväiset metropolille?

Perjantai 13.2.2015 klo 12:33 - Ville Jalovaara, SDP:n Helsingin valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon eilinen ilmoitus, että kokoomus aikoo hallituksessa kaataa metropolihallinnon, ei yllättänyt, mutta oli vakava takaisku pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön kehittämiselle. Toivottaa on, että kun hallituspuolueiden puheenjohtajat kokoontuvat pääministeri Alexander Stubbin johdolla keskustelemaan asiasta, metropolin tulevaisuutta voitaisiin vielä kertaalleen harkita.

Esitysluonnoksen mukaan metropoli muodostuisi Helsingin seudun 14 kunnasta. Porvoo ja Lohja pääsisivät halutessaan mukaan. Uusi hallinto vastaisi maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. HSL-kuntayhtymän tehtävät siirtyisivät metropolihallinnolle. Metropolihallinnolle tulisi demokraattisesti valittu metropolivaltuusto ja rahoitus tulisi alueen kunnilta.


Kokoomus on arvostellut metropolihallintoa byrokratiaa lisääväksi ”hallintohimmeliksi”, jolla on liian vähän valtaa päättää asioista ylikunnallisesti pääkaupunkiseudulla. Kritiikki osuu siinä mielessä omaan nilkkaan, että kokoomus on vastustanut vahvaa metropolihallintoa. Vaihtoehdoksi metropolihallinnolle kokoomus on tarjonnut pääkaupunkiseudun keskeiset kunnat yhteen liittävää metropolikaupunkia. Tämä mallia ei ole realistinen, koska muun muassa kokoomusjohtoinen Espoo vastustaa hanketta. Helsingin kokoomuksen takaportiksi tarjoama Espoon valtuuston ja samalla heidän espoolaisten puoluetovereiden kielteisen kuntaliitoskannan ohittava kansanäänestys ei ole realistinen vaihtoehto.   

Me pääkaupunkiseudun poliittiset vaikuttajat olemme istuneet viime vuosina lukemattomia tunteja kokoussaleissa kuuntelemassa erinäisiä hallinto- ja kuntajako selvityksiä. Lopputulos paljosta puheesta näyttää nyt kokoomuksen eilen ottaman kannan mukaan olevan, se, että ei tule uutta pääkaupunkiseudun yhteistyötä parantavaa hallintoa, eikä myöskään kuntaliitoksia. Pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittäminen siis pysähtyy ainakin vuoteen 2021, jolloin kuntavaalien yhteydessä olisi seuraava mahdollisuus tehdä merkittävämpi hallintouudistus. Voidaan kysyä, että ovatko kaikki yhteistyön jarruttajat nyt tyytyväisiä, kun mitään ei tapahdu ainakaan kuuteen vuoteen?

SDP on yli kuntarajojen ajanut metropolihallinnon kehittämistä, koska näemme, että se olisi askel eteenpäin kohti parempaa yhteistyötä maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä Suomen elinkeinoelämän kannalta keskeisellä alueella. Kunnallispolitiikassa ihmisille on tärkeätä arkea lähellä olevat kysymykset ja hallintomalli on helppo leimata tarpeettomaksi ”himmeliksi” joka voidaan kevyesti heittää monen vuoden valmistelun jälkeen roskakoriin. Se, että kuntien välinen yhteistyö alueellamme ei parane, näkyy kyllä myös ihmisten arjessa ennen kaikkea siinä, että asumisen hintaa ei saada alennettua ja liikenneyhteyksien kehittäminen hidastuu.

Väistämättä tässä alkaa uskoa, että politiikka todellakin on kokoomuksen vaalislogania lainaten ainakin osittain ”rikki”, kun päätöksenteko jumittaa näin merkittävässä asiassa. Näinä päivinä olisi hyvä mahdollisuus purkaa viimeisiä juoksuhautoja pääkaupunkiseudun kuntarajoilta ja on toivottaa, että pääministeri Stubb osoittaa kesällä lupaamaansa johtajuutta ja vie hanketta eteenpäin siten, kun hallituksessa on jo aiemmin yhdessä sovittu. Jos hallintomalli ei ole nyt täydellinen, sitä on mahdollisuus myöhemmin korjata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander Stubbin hallitus, Espoo, Helsink, i Metropolihallinto, SDP

Onko Suomella opittavaa Ruotsin tavasta ratkoa hallitusongelmia?

Lauantai 27.12.2014 klo 15:35 - Ville

Ruotsalaiset tekivät sen taas, eli yllättivät muun maailman kyvyllään löytää ”diskuteeraamalla” ulospääsy vaikeasta poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruminen sekä hallituksen ja oppositiopuolueista osan budjettisopimuksen löytyminen kertoo, että joskus politiikassa panokset on nostettava äärimmäisen koviksi, jotta voidaan löytää ratkaisu, jolla päästään eteenpäin.
Ruotsin sopu toiselta puolen lisää uskoa pohjoismaiseen neuvotteluihin ja konsensuksen hakemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kulttuuriin, jotta meillä Suomessa on viimeaikoina jopa pääministerin taholta kriittisesti arvoitu. Toisaalta Ruotsin hallituskriisi antaa esimerkin siitä, että jos päätöksentekokykyistä hallitusta ei saada aikaiseksi, kynnys ennenaikaisiin vaaleihin ei pidä olla liian korkea.

Meillä Suomessa ennenaikaisista vaaleista on puhuttu useaan otteeseen tämän vaalikauden aikana. Ensimmäisen kerran uusia vaaleja pohdittiin sen jälkeen, kun toimintakykyisen hallituksen muodostaminen kesällä 2011 osoittautui hyvin haasteelliseksi, koska vaalit selkein luvuin voittaneen puolueen Eurooppa-politikkaa koskevat kynnyskysymykset estivät sen mukaan tulon hallitukseen. Jyrki Kataisen hallitus muodostettiin kuuden ideologiselta taustaan varsin erilaisen puolueen varaan ja sittemmin matkasta on erinäisten kynnyskysymysten myötä poistunut vielä kaksi puoluetta. Monia merkittäviä asioita on saatu edistettyä, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että niin Jyrki Kataisen kuin Alexander Stubbin hallitusten taival ei ole ollut helppo. Taustalla tietenkin vaikuttaa koko Euroopan yleinen taloudellinen ja myös poliittinen epävakaus.

Pidän tärkeänä sitä, että erilaisista ideologisista taustoista tulevat puolueet ovat Suomessa valmiita yhteistyöhön, enkä usko, että meille suoraan sopii Ruotsin mallin mukainen puolueblogijärjestelmä. Koska Suomea ei todennäköisesti voi ensi kesänä yksi puolue johtaa, pääkeskustelu nyt kuljettaessa kohti huhtikuun vaaleja, tulisi olla siinä, että kuka ja millä ehdoilla puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä toisten kanssa. Suomen nykyiset haasteet ovat sitä loukkaa, että sivustaseuraajaan rooliin ei yhdelläkään vakavasti otettavalla poliittisella puolueella pitäisi olla ensi vaalikaudella varaa etukäteen lähteä. Kansalaisilla on äänestyspäätöksiä tehdessään oltava selkeä käsitys puolueiden mahdollisista kynnyskysymyksistä sekä siitä kenen kanssa ne ovat valmiit samaan hallituksenpöytään istumaa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, hallitus, eduskuntavaalit, 2015, Katainen, Stubb

Sote-ratkaisu ei parane loputtomalla jahkailulla

Perjantai 31.10.2014 klo 11:08 - Ville

Hallitus ja oppositio sopivat viime maaliskuussa Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden suuruudistuksen päälinjoista. Kokoomuksen puheenjohtaja pääministeri Jyrki Katainen totesi tuolloin, ettei ratkaisu ole ”vesitetty kompromissi vaan todellinen Suomi-uudistus".  Katainen vaikuttaa nykyisin Brysselissä ja täällä kotimaassa ”Suomi-uudistus" uhkaa kaatua kokoomuksen yksityisten lääkärifirmojen intressiä ajaviin irtiottoihin. Nykytilanteessa kenelläkään ei pitäisi olla varaa keikuttaa vaalitaktikoinnilla suurinta terveydenhuollon uudistustamme sitten vuoden 1972 kansanterveyslain.      

Sote-uudistusta lähdettiin maassamme tekemään, koska nykyjärjestelmä ei takaa kansalaisille yhdenvertaisia palveluja. Ongelmia aiheuttaa erityisesti suuret paikalliset erot kiireettömän hoidon saatavuudessa. Kotikaupungissani Helsingissä terveyskeskusten jonot on havaittu myös yksityisten lääkäriasemien mainontaa ideoivissa toimistoissa. Tuon tuosta katukuvaan ilmestyy lääkäritalojen julisteita, jossa hehkutetaan hoitoon pääsyä ilman jonoja mihin tahansa vuorokauden aikaan.

Kampanjoissa hyödynnetty terveyskeskusten vaihteleva ruuhkaisuus on Helsingissä ongelma. Helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna saan aiheesta eniten kansalaispalautetta. Siinä missä lääkäriajan Laajasalossa saa viikossa, kotikulmillani Vuosaaressa, kiireettömälle vastaanotolle pääsyä joutuu nyt odottamaan joulukuun puoliväliin.  Huomattavat erot johtuvat resurssien epätasaisen jakautumisen ohella siitä, että julkisten terveyspalveluiden kysynnässä on kaupunginosien sosioekonomisesta rakenteesta johtuvia eroja. Käytön volyymit ovat 620 000 asukkaan kaupungissa suuria. Vuonna 2013 Helsingissä oli 470 232 käyntiä terveyskeskuslääkärillä. 

Kansanterveyslaki säädettiin vuonna 1972 varmistamaan, että Suomessa jokainen pääsee varallisuudesta riippumatta asiantuntevaan hoitoon. Nyt alkaa olla viimeinen hetki päivittää järjestelmä nykypäivään. Pääministeri Alexander Stubbin on saatava omat rivinsä järjestykseen ja huolehdittava, että kesällä vahvistettu puolueiden yhteinen tahtotila sote-uudistuksen toteuttamisesta viedään läpi tällä vaalikaudella.  

Kolumni Demokraatti -lehdessä 31.10.2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, kokoomus, SDP, Stubb, hallitus, oppositio