Suomi ja Ruotsi puolustusliittoonSunnuntai 1.5.2016 klo 15.23 - Ville Selvitys Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista korosti Suomen ja Ruotsin kohtalonyhteyttä turvallisuuspoliittisissa linjavalinnoissa. Selvityksessä näkyy, kuinka kapea liikkumatila Suomella on ilman Venäjän suoraa haastamista.
Ruotsissa nykyinen hallitus on ilmoittanut, ettei se aio hakea Natoa jäsenyyttä. Länsinaapurin seuraavan hallituksen linjasta meillä ei ole mitään takuita. Lähihistoriasta muistamme, että Ruotsi yllätti 1990-luvun alussa valtionjohtomme hakemalla EU-jäsenyyttä Helsinkiä konsultoimatta, vaikka toisin oli sovittu. Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomen vaihtoehdot ovat paikalleen jähmettyminen tai mieluummin sotilaallisen yhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa puolustusliiton suuntaan. Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei muuttaisi Nato-jäsenyyden tavoin strategista asetelmaa Pohjois-Euroopassa vaan voisi pikemminkin olla omiaan vähentämään jännitystä Itämerellä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Suomi, Ruotsi, puolustusliitto |
Puolustusyhteistyössä konkreettialla on merkitystäTiistai 24.3.2015 klo 16.07 - Ville Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventäminen on ollut viime vuoden aikana keskustelunaiheena molemmin puolin Pohjanlahtea. Tulevaisuutta pohtiessa on hyvä suunnata katse myös menneisyyteen ja arvioida, että miltä keskustelu sen valossa näyttää. Suomen ja Ruotsin suhteiden kivijalka on se historiallinen tosia, että lähes 700 vuoden ajan olimme yhtä ja samaa valtakuntaa. Maidemme valtioyhteys katkasi reilu 200 vuotta sitten, kun Suomi liitettiin tappiollisen sodan seurauksena reiluksi sadaksi vuodeksi Venäjän keisarikuntaan. Historian siipien havinaa oli ilmassa lokakuun alussa 1809, kun Ruotsin armeijan viimeiset suomalaiset joukot pitivät katselmuksen Uumajan kirkon edessä. Kenraalimajuri von Döbeln piti kotiin lähdössä oleville suomalaisille puheen, josta päätelleen hän tavoitti hetken historiallisen painoarvon: ”Kun tulette takaisin synnyinseuduillenne, niin ilmoittakaa siellä Ruotsin kansan kiitollisuus kansaanne kohtaan. Te palaatte kulunein vaattein, katkotuin ja läpiammutuin jäsenin, mutta te viette mukananne rehellisen soturisielun näkyvän kaunistuksen. Ruotsalaisen emämaan vihollisia teistä ei koskaan voi tulla, siitä minä olen varma; mutta pysykää kaikkina aikoina sen ystävinä. ”Von Döbelnin toivomus toteutui. Suomen ja Ruotsin välillä ei ole sodittu valtionyhteyden katkeamisen jälkeenkään. Vakavin kriisi koettiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun maat kiistelivät Ahvenanmaan asemasta. Kansainliitto ratkaisi saariryhmän omistussuhteen vuonna 1921 Suomen hyväksi. 1930-luvulla maat suunnittelivat salaista sotilasyhteistyötä, joka tosin maailmansodan myötä tarjosi Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle ja Saksaa pelänneelle Ruotsille vähän konkreettista turvaa. Ruotsi piti kiinni puolueettomuudesta, mutta lähetti talvisotaan 8000 vapaaehtoista. Kylmän sodan aikana YYA-Suomi teki salaista sotilasyhteistyötä länsinaapurinsa kanssa. Viimeiset kymmen vuotta yhteistyötä on ollut avointa ja sitä on vauhdittanut molempien maiden puolustusbudjettien tiukentuminen. Viimeisen vuoden aikana dialogia on motivoinut Ukrainan kriisin myötä kiristynyt Europan turvallisuustilanne. Naapureilla on paljon yhteisiä intressejä puolustuksen saralla. Suomen vahvuudet ovat maavoimissa, kun taas Ruotsilla on iskukykyisempi laivasto ja ilmavoimat. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat sotilasliitto Naton ulkopuolisia maita. Ruotsin nykyinen hallitus on linjannut, ettei jäsenyyttä haeta. Meillä puolueiden enemmistö suhtautuu jäsenyyteen varautuneesti. Puolustusyhteistyötä tiivistämiseen asennoidutaan molemmin puolin Pohjanlahtea myönteisesti. Vaikka rauhanaikainen yhteistyö on myönteinen asia, puolustuskyvyn perimmäinen tarkoitus on muodostaa potentiaaliselle hyökkääjälle kynnys, joka auttaa yhdessä ulkopolitiikan kanssa pitämään maan sotilaallisten konfliktien ulkopuolella. Sekä Suomen että Ruotsin puolustuskyvyn lisäämiseksi olisi siksi tärkeätä avoimesti keskustella siitä, kuinka syvälle kriisinaikaista yhteistyövalmiutta halutaan lisätä. Kriisiaikaan varautuminen tarkoittaa muutakin kuin armeijan varustelemista. Nykyaikainen jo pelkästään sähkönsaannista riippuvainen yhteiskuntamme on kriisioloissa haavoittuva. Myös huoltovarmuuden ylläpitämisessä ja vakaviin luonnononnettomuuksiin varautumisessa naapurimaiden yhteistyötä on siksi viisasta kehittää Kolumni Demokraatti -lehdessä 24.3.2015. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, Ruotsi, sotilasyhteistyö, puolustusvoimat, Nato, Suomen sota, |
Konkretiaa keskusteluun puolustusyhteistyöstäKeskiviikko 31.12.2014 klo 14.22 - Ville Turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa keskittyy yhä sen ympärille, tulisiko maamme hakea Nato-jäsenyyttä vai ei. Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön tiivistämistä tuntuvat kannattavan kaikki, mutta keskustelu kaipaa konkretiaa.
Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruuntuminen tarkoittanee sitä, ettei Ruotsi sosiaalidemokraattien johdolla hae Nato-jäsenyyttä ja yhteistyön tiivistäminen Suomen kanssa pysyy maan turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaisi strategista asetelmaa Pohjois-Euroopassa ja haastaisi suoraan pahenevien talousvaikeuksien kanssa kamppailevan Venäjän, joka näkee punaista kaikessa Naton laajentumiseen liittyvässä. Suomen ja Ruotsin läheinen yhteistyö tai jopa puolustusliitto ei puolestaan muuttaisi strategista asetelmaa samalla tavoin Itämeren alueella, vaan voisi pikemminkin vahvistaa alueen vakautta. Siksi aktiivista keskustelua Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön tiivistämisestä on syytä jatkaa, vaikka länsinaapurissamme ei nyt saada asiasta vaaliteemaa ensi kevääksi. Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 31.12.2014. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, Ruotsi, puolusyhteistyö, turvallisuuspolitiikka, Nato, Helsingin Sanomat |
Onko Suomella opittavaa Ruotsin tavasta ratkoa hallitusongelmia?Lauantai 27.12.2014 klo 15.35 - Ville Ruotsalaiset tekivät sen taas, eli yllättivät muun maailman kyvyllään löytää ”diskuteeraamalla” ulospääsy vaikeasta poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruminen sekä hallituksen ja oppositiopuolueista osan budjettisopimuksen löytyminen kertoo, että joskus politiikassa panokset on nostettava äärimmäisen koviksi, jotta voidaan löytää ratkaisu, jolla päästään eteenpäin.
Ruotsin sopu toiselta puolen lisää uskoa pohjoismaiseen neuvotteluihin ja konsensuksen hakemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kulttuuriin, jotta meillä Suomessa on viimeaikoina jopa pääministerin taholta kriittisesti arvoitu. Toisaalta Ruotsin hallituskriisi antaa esimerkin siitä, että jos päätöksentekokykyistä hallitusta ei saada aikaiseksi, kynnys ennenaikaisiin vaaleihin ei pidä olla liian korkea.
Meillä Suomessa ennenaikaisista vaaleista on puhuttu useaan otteeseen tämän vaalikauden aikana. Ensimmäisen kerran uusia vaaleja pohdittiin sen jälkeen, kun toimintakykyisen hallituksen muodostaminen kesällä 2011 osoittautui hyvin haasteelliseksi, koska vaalit selkein luvuin voittaneen puolueen Eurooppa-politikkaa koskevat kynnyskysymykset estivät sen mukaan tulon hallitukseen. Jyrki Kataisen hallitus muodostettiin kuuden ideologiselta taustaan varsin erilaisen puolueen varaan ja sittemmin matkasta on erinäisten kynnyskysymysten myötä poistunut vielä kaksi puoluetta. Monia merkittäviä asioita on saatu edistettyä, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että niin Jyrki Kataisen kuin Alexander Stubbin hallitusten taival ei ole ollut helppo. Taustalla tietenkin vaikuttaa koko Euroopan yleinen taloudellinen ja myös poliittinen epävakaus. Pidän tärkeänä sitä, että erilaisista ideologisista taustoista tulevat puolueet ovat Suomessa valmiita yhteistyöhön, enkä usko, että meille suoraan sopii Ruotsin mallin mukainen puolueblogijärjestelmä. Koska Suomea ei todennäköisesti voi ensi kesänä yksi puolue johtaa, pääkeskustelu nyt kuljettaessa kohti huhtikuun vaaleja, tulisi olla siinä, että kuka ja millä ehdoilla puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä toisten kanssa. Suomen nykyiset haasteet ovat sitä loukkaa, että sivustaseuraajaan rooliin ei yhdelläkään vakavasti otettavalla poliittisella puolueella pitäisi olla ensi vaalikaudella varaa etukäteen lähteä. Kansalaisilla on äänestyspäätöksiä tehdessään oltava selkeä käsitys puolueiden mahdollisista kynnyskysymyksistä sekä siitä kenen kanssa ne ovat valmiit samaan hallituksenpöytään istumaa
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, hallitus, eduskuntavaalit, 2015, Katainen, Stubb |
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä vaaliteema heillä ja meillä?Torstai 4.12.2014 klo 7.53 - Ville Ruotsalaiset yllättivät itsensä ja myös politikkaansa aktiivisesti seuraavat tarkkailijat tällä puolen Pohjanlahtea ilmoittamalla, että maassa järjestetään ennenaikaiset vaalit maaliskuussa. Kun Suomi ja Ruotsi käyvät nyt vaaleihin tasatahtia, tämä avaa mahdollisuudet myös keskustella yhteisistä turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä teemoista. Niistä päällimmäisenä lienevät suhteet Venäjään ja toisaalta Natoon sekä suhtautuminen kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Suomen ja Ruotsin välien lähenemisestä Euroopan kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen keskellä on nähty tänä vuonna monia myönteisiä merkkejä. Naapurimaiden turvallisuusyhteistyölle on kannatusta maissamme yli puoluerajojen. Nyt eroilmoituksensa jättänyt Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen lokakuussa, ettei Ruotsi tule heidän johdollaan hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maan haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen kohtalonyhteys oli keskeistä myös, jos voidaan sanoa, edellisen kylmän sodan aikana 1940-luvun lopulta 1980-loppuun. Suomen ja Ruotsin asetelmat konfliktissa olivat erilaiset, meillä oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Ruotsi länteen nojaava virallisesti puolueeton maa. Neuvostoliitto joutui ottamaan huomioon suhtautumisessaan Suomeen myös Ruotsin reaktiot, koska halusi pitää heidät Naton ulkopuolella. Jos Neuvostoliitto olisi liiaksi kovistellut Suomea tai vaatinut meitä tiiviimpään YYA-yhteistyöhön, Ruotsi olisi todennäköisesti siirtynyt Naton jäseneksi. Nato jäsenyyden kannatus on molemmissa maissa hieman lisääntynyt Ukrainan kriisin johdosta, mutta myös vastustajia on edelleen runsaasti. Epäilyille on perusteensa. Turvatakuiden ohella Nato-jäsenyys myös saattaisi viedä meidät mukaan vastakkainasetteluihin, josta väkiluvultaan pienen maan on viisaampaa pysyä ulkopuolella. Suomen ja/tai Ruotsin Nato jäsenyys muuttaisi merkittävällä tavalla strategista asetelmaa Pohjois-Euroopassa ja haastaisi suoraan Naton laajentumista kammoksuvan Venäjän. Aina niinkin kaukaa kuin Pietarin kaupungin perustamisesta Nevajoen suulle 1700-luvun alussa Venäjän strategisena huolena on ollut ”pussittaminen” Suomenlahden itäisimpään perukkaan. Useat historian vaiheet kertovat, että Venäjän näkökulmasta näille peloille löytynee ymmärrystä, vaikka heidän voimapolitikkaa ei voi hyväksyä. Nykytilanteessa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekisi Itämerestä Naton sisämeren, eikä Venäjä varmasti katsoisi tällaista kehitystä hyvällä. Suomen ja Ruotsin läheinen yhteistyö puolestaan ei muuttaisi strategista asetelmaa samalla tavoin Itämeren alueella vaan olisi pikemminkin omiaan vahvistamaan alueen vakautta. Suomella ja Ruotsilla on jo nyt runsaasti yhteistyötä puolustusvoimiensa koulutuksesta ja myös valvonnassa. Nyt, kun molemmissa maissa mennään kohta vaaleja samaa tahtia, olisi erinomainen mahdollisuus keskustella siitä, kuinka syvälle yhteistyötä ollaan valmiita syventämään esimerkiksi ilmavoimien ja merivoimien tulevissa kalustohankinnoissa tai jopa molemmin puolisten sotilaallisten turvatakuiden asteelle. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, Vaalit 2015, Nato, Venäjä, puolustusyhteistyö |
Ruotsin Nato-kannalla on merkitystä SuomellePerjantai 17.10.2014 klo 22.14 - Ville Suomessa ja Ruotsissa on maailman epävakauden lisääntyessä alkanut tänä vuonna aktiivinen keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Ruotsin uusi Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen, ettei Ruotsi tule tällä vaalikaudella hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maansa haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Tähän tarjoukseen on meillä syytä vastata myönteisesti. Toisin kuin meidän kokoomuslainen pääministerimme Alexander Stubb kiirehti vakuuttamaan, Ruotsin kielteisellä Nato-kannalla on vaikutusta Suomeen. Koska kansamme enemmistö ei nykyisellään kannata Nato-jäsenyyttä, Naton ulkopuolella pysyvä Ruotsi on meille puolustusyhteistyössä luonteva kumppani. Maidemme suhteet ovat mutkattomat ja gallup tutkimuksissa on ilmennyt, että sekä meillä Suomessa että Ruotsissa kansa suhtautuu yhteistyön lisäämiseen myönteisesti. Siitä, kuinka syvälle yhteistyötä - jopa turvatakuiden asteelle - Ruotsi on kansamme valmis viemään, on syytä ennakkoluuttomasti keskustella. Suomen puolustuksen ensi vuosikymmenen suuria haasteita on merivoimien ja ilmavoiminen kaluston uusiminen, jonka toteuttamisessa yhteishankinnat Ruotsin kanssa ovat jo taloudenkin näkökulmasta viisaita. Molemmissa maissa on osaamista merivoimien alusten rakentamisessa. Pohdittaessa F-18 Hornet hävittäjien seuraajia Saabin JAS 39 Gripenin uuden sukupolven versio on hinta-laatusuhteeltaan erittäin mahdollinen vaihtoehto ilmavoimiemme uudeksi torjuntahävittäjäksi. Tässä projektissa olisi mahdollista tehdä läheistä yhteistyötä suomalaisen Patrian lentokoneteollisuuden kanssa. Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on tämän vuoden aikana muuttunut ja se vaatii myös Skandinaviassa uudelleen arviointia. Sen sijaan, että keskustellaan vaihtoehdoista joille ei nykyisellään löydy kansallista tukea, on viisautta kehittää yhteistyötä sen naapurivaltion kanssa, joka on ilmaissut valmiutta syventää yhteistyötä kanssamme. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, puolustusyhteistyö, Nato, turvallisuuspolitiikka, demarit, Gripen, Hornet, Ilmavoimat |
Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteenTiistai 29.7.2014 klo 16.42 - Ville SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin esitti tänään kannanoton, jonka mukaan hän näkisi SDP:n jatkossa mieluummin muussa kuin kokoomuslaisen pääministerin johtamassa hallituksessa. Marinin mukaan kokoomuksen ja SDP:n arvopohjat eroavat toisistaan niin selkeästi, että hallitusyhteistyö on ollut tunnetusti ajoittain vaikea. Keskustelunavaus on mielestäni tervetullut, vaikka on toisaalta hyvä varoa sulkemasta etukäteen pois mitään hallituspohjaa. Ensi kevään eduskuntavaaleihin on nyt aikaa reilu kahdeksan kuukautta. Ensi syksynä poliittisella kentällä ehtii vielä tapahtua paljon, mutta ei ole ennenaikaista alkaa puhua vaaliasetelmista. Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. Hallitusneuvotteluissa erilaisia poliittisia ideologioita edustavat puolueet sorvaavat vaaliohjelmistaan kompromissin, jonka toteuttaminen käytännössä saattaa olla haasteellista. Ratkaisuksi edellä mainittuun ongelmaan on meillä aika-ajoin ehdotettu menemistä Ruotsin malliin, jossa vaaleihin mentäisiin selkeinä blokkeina. Ruotsissa blokit on ollut mahdollisia muodostaa, koska toisin kuin meillä kummassakin pääleirissä, on siellä kannatukseltaan yksi johtava puolue. Tässä järjestelmässä on tunnetut ongelmansa. Ruotsin ensi syksyn vaalien lähestyessä osa puolueista onkin korostanut tarvittaessa valmiutta blokkirajat ylittävään yhteistyöhön. Suomeen meille vierasta blokkipolitiikkaa ei kannatta yrittää väkisin istuttaa. Asiapohjaista keskustelua siitä, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa ne ovat valmiit yhteistyöhön, olisi hyvä kuitenkin ajoissa käydä. Sen tulisi oikeastaan olla erinäisten vaalikeskustelujen ykkösteema, sillä yksikään puolue ei tule varmuudella tätä maata yksin johtamaan. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat tällä hetkellä sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, eduskuntavaalit, Ruotsi, vaalit, 2015 |