Kaupunkiministeri seuraavaan hallitukseen?

Torstai 19.10.2017 klo 9:03 - Ville

Kiitokset Eero Lassilalle hyvästä mielipidekirjoituksesta Helsingin Uutisissa (HU 14.10) koskien Juha Sipilän (kesk.) hallituksen maakuntahallintosuunnitelmia. Kirjoittajan tavoin näen, että uuden hallintoportaan synnyttäminen Suomeen on turha hanke. Sote-uudistus tarvitaan, mutta maakuntauudistus voidaan tarpeettomana kuopata.

Nykyisellään meillä on jo maakuntaliitot ja maakuntovaltuustot, joiden toimintaa voitaisiin kehittää uuden järjestelmän luomisen sijaan. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on ollut oikealla asiassa kritisoidessaan maan hallituksen yritystä kääntää kelloja taaksepäin kaupungistumiskehityksessä.  Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jonka etenemistä Suomessa pitäisi mieluummin tukea kuin vaikeuttaa. Historia osoittaa, että nämä yritykset eivät ole ennenkään onnistuneet. Kuntaministerin rinnalle Suomen seuraavan hallitukseen voitaisiin nimitä kaupunkiministeri, joka pitäisi esillä kaupunkien näkökulmaa Suomea kehitettäessä.  

Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa 18.10.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, maakuntahallinto, Juha Sipilä hallitus

Hallituksen kannattaa kuunnella "kaiken maailman dosentteja" sotessa

Keskiviikko 22.3.2017 klo 15:53 - Ville

Helsingin valtuuston käsiteltävänä on tänään valinnanvapauslainsäädäntöä koskeva lausunto. Ensinnäkin on toivottavaa, että maan hallitus ottaisi vakavasti sen mitä kaupungit ja kunnat asiasta lausuvat. 17311222_10155150546012560_4707717441453151190_o.jpg
Huoleni hallituksen suhtautumisesta palautteeseen heräsi jälleen eilen, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi eilen illalla Ylen Puoluepäivän haastattelussa, että hän aikoo lukea tiivistelmän kuntien palautteesta. Välittyykö tätä kautta valtioneuovostolle aito huoli sen voimalla ajaman muutoksen vaaroista?
Näkemykseni mukaan pääministerin ja hallituksen olisi kyllä syytä kerrankin kunnolla kuunnella kuntia ja ”kaiken maailman dosetteja” asiassa. Asiantuntijat ovat lähes yhteen ääneen varoittaneet siitä, että tämä valinnanvapaus ehdotetussa muodossa tulee ajamaa terveyspalvelut kaaokseen.   
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kyse elämästä kuolemasta. Suomeen säädettiin kansanterveyslaki vuonna 1972 varmistamaan, että jokainen pääsee varallisuudesta riippumatta asiantuntevaan hoitoon. Tämän lain keskeisen perinnön hallitus on nyt valmis romuttamaan bisneksen nimissä. Sen sijaan, että romutetaan julkinen perusterveydenhuolto verkosto, se voidaan päivittää. Kenelläkään ei ole epäselvyyttä siitä, että nykytilanne ei kaikilta osin toimi. Väärin toteutettu uudistus vain ajaa ojasta allikkoon.   
Uudistustyötä on tehtävä ihmisten tarpeiden mukaan, ei markkinoiden. Suomalaisten terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa. Päätösvallan hyvinvointipalveluista on kuuluttava jatkosssakin kuntien asukkaille. Tämän vuoksi palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät. Tätä perusastelemaa ei ole tarvetta muuttaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, hallitus, Juha Sipilä, vallinnanvapaus

Itähaaran kunnostaminen on paras ratkaisu Vanhankaupungin koskelle

Sunnuntai 8.1.2017 klo 12:58 - Ville

Helsingin kaupunginhallituksen käsittelyssä on huomenna keskustelua herättäneen Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisen vaihtoehtotarkastelun tulokset. Itse olen kaupunginvaltuutettuna suhtautunut alusta asti varsin varautuneesti siihen, että tätä 1800-luvun lopulta peräisin olevaa ainutlaatuista historiallista kokonaisuutta lähdettäisiin nyt meidän aikanamme muuttamaan. En tämän johdosta allekirjoittanut padon purkamista kannattavaa valtuusto-aloitetta. Aihetta on nyt selvitetty ja selvitykset eivät mielestäni anna perusteita edetä asiassa valtuusto-aloitteen toivomaan suuntaan.

Vanhankaupunginkosken padon tulevaisuutta koskeva kaupunkipoliittinen väittely lienee niitä teemoja, joissa konsensuksen saavuttaminen on vaikeaa. Historia-alan dosenttina ymmärrän hyvin niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti 1800-luvun lopun ainutlaatuiseen teollisuusmiljööseen kajoamiseen.

Dosentti Tapio Bergholm perusteli hyvin Helsingin Sanomissa alkuvuodesta ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan kokonaisuuden merkitystä kaupunkimme ja maamme historialle.  Olen Bergholmin kanssa samaa mieltä siitä, että Helsingin vanhimman vuodelta 1876 peräisin oleva voimalaitoksen ja teollisuushistoriallisesti arvokkaan vesivoimalamuseon hävittäminen olisi vakava virhe. Se, että vain pato purettaisiin ja rakennukset jätettäisiin rikkoisi suojellun kokonaisuuden. Hyötykäytössä olevia toimivia vastaavia 1800-luvun lopun historiallisia muistomerkkejä ei Suomessa ole monta.

Tänä historiattomana aikana meidän pitää säilyttää menneiden aikojen muistomerkkejä jälkipolville. Tietenkin myös luonto-arvot ovat tärkeitä ja ne voidaan myös alueen tulevaisuuden kehittämisessä huomioida. Paras vaihtoehto sekä luonnon että historian kannalta on se, että kosken itähaara kunnostetaan mahdollisimman monen kalalajin nousuun sopivaksi muokkaamalla uoman muotoa ja pohjaa. Myös kalatietä voidaan pidentää ja rajoittaa voimalaitoksen käyttöä lohikalojen ja ankeriaiden vaellusaikoina.

30 kommenttia . Avainsanat: Helsinki, kaupunginhallitus, vanhakaupunki, historia

Miksi Suomi lahjoittaa tutkijakoulutuksen hedelmiä ulkomaille?

Torstai 5.1.2017 klo 20:45 - Ville

Korkeasti koulutettujen työttömyyden lisääntyminen on johtanut Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalaisen mukaan Suomesta ulkomaille tapahtuvaan aivovuotoon.  Yleisradio kertoi tänään, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden maastamuutto on muutamassa vuodessa lisääntynyt kolmanneksella. Suomesta aiemminkin lähdetty ulkomaille, mutta uutta on se, että lähtijät eivät palaa, eikä korkeakoulutettuja ulkomaisia osaajia saada houkuteltua Suomeen.

Tämä tutkimusmäärärahojen rajusta leikkauksesta seuraava kehitys johtaa siihen, että 1990- ja 2000-luvun alussa tehdyt merkittävät kansalliset satsaukset tutkijakoulutukseen ja sen kautta Suomen tieteen ja talouden kehittämiseen lahjoitetaan vapaaehtoisesti ulkomaille. Hälytyskellojen oli syytä soida Valtioneuvoston linnassa.

Opetusministeriö asetti vuonna 1990 tavoitteeksi, että koko maassa suoritettavien tohtorintutkintojen määrää nostettaisiin puolitoistakertaiseksi. Tohtorikoulutuksen määrän lisääminen oli strateginen valinta ja sen taustalla oli Suomen sen aikaisen valtiovallan näkemys, että koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen oli pienelle maalle varmin tie lisätä maan taloudellista menestystä ja sitä kautta koko kansakunnan hyvinvointia.

Tohtorimäärän kasvattamiseksi Suomeen luotiin kansainvälisen mallin mukainen tutkijakoulujärjestelmä, jonka kokoaminen aloitettiin vuoden 1993 lopulla.  Poliittiseksi tavoitteeksi asetettiin myöhemmin 1600 tohtorintutkinnon raja, joka jäi taakse 2010-luvulla: vuonna 2014 tehtiin 1860 tutkinnon ennätys.

Suomessa on siis viimeisen parin vuosikymmen aikana investoitu valtava määrä yhteiskunnan resursseja tutkijakoulutukseen, jonka varsinaiset hedelmät annetaan nyt maan hallituksen toimilla valua ulkomaille. Miksi? Koulutus- ja tutkimusmäärärahojen leikkaukset ovat hyvin lyhytnäköistä politiikkaa, joka vaarantaa kansakuntamme myönteisen tulevaisuuden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aivovienti ja aivotuonti, Helsingin yliopisto, Juha Sipilän hallitus, Korkeakoulupolitiikka, Tohtoritutkinnot

PK-seutu äkillisen rakennemuutoksen alueeksi yliopistokriisin takia

Torstai 4.2.2016 klo 9:49 - Ville

Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. 570 irtisanontaan. Lisäksi Aalto-yliopisto irtisanoo lähes parisataa työntekijää. 

Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen. Näiden yliopistojen erityisosaajien ei ole helppo tässä muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa löytää uutta työtä pääkaupunkiseudulta. Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen kyselytunnilla kysymykseni johdosta korkeakoulujen irtisanomisten vaikutuksia Helsingin ja pk-seudun työllisyyteen. Syntyi vaikutelma, että niin valtion kuin kaupungin suunnalla olisi vielä paljon tehtävissä.

Helsingin Sanomat sivusi tiistaina tätä teemaa, mutta siinä yhteydessä ei ollut tarkemmin kaupunginjohdolta vielä tietoa siitä, mihin toimiin Helsingin kaupunki aikoo tässä tilanteessa ryhtyä yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Pääkaupunkiseutu on näkemykseni yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että Valtioneuvostolta ja Euroopan unionilta voidaan saada tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitettua erityistukea. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen. Raumalla kävi juuri EU:n edustajat tutustumassa näiden tukitoimien vaikutukseen telakan suurten irtisanomisten jälkeen.

Ideaali tilanne olisi luonnollisesti se, että Valtioneuvosto peruisi Helsingin yliopistoon ja Aalto yliopistoon kohdistamansa kohtuuttomat määrärahojen leikkaukset. Kaupunginvaltuuston eilisen keskustelun pohjalta ilmeni, että Valtioneuvosto ei ole toistaiseksi julistanut Helsinkiä yliopistojen osalta äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Mistään muistakaan merkittävistä erityistoimista ei ollut myöskään vielä kaupungilla tietoa, vaan vaikuttaa, että näistä jätti-irtisanomisista yritetään selvitä aivan normaalien TE-toimiston palveluiden avulla. Tässä tilanteessa ne ovat kuitenkin täysin riittämättömiä ja on toivottavaa, että Valtioneuvosto ottaisi kriisialue menettelyn käyttöön pk-seudun korkeakoulujen osalta, jos ei voi turvata yliopistojen perusrahoitusta, jotta suuret irtisanomiset voitaisiin perua ja tutkimuksen ja opetuksen taso maamme korkeakouluissa turvata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, Juha Sipilä, valtioneuvosto, Helsingin yliopisto

Onko Suomen hallitus ajan tasalla yliopistojen kriisissä?

Maanantai 1.2.2016 klo 9:32 - Ville

Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. Joka kahdeksas yliopistolainen saa lähteä. Tunnelma yliopistolla on ollut viime viikkoina kuin hautajaisten muistotilaisuudessa. Vastaavia satoja työpaikkoja vieviä leikkauksia kohdistuu myös muihin korkeakouluihimme.

Viime viikkoina on herännyt kysymys, että onko Suomen hallitus riittävällä tavalla yliopistojemme kriisikeväästä kiinnostunut. Kuunnellessani eilen pääministeri Juha Sipilää (kesk.) Ylen pääministerin haastattelutunnilla jäi pohtimaan, että onko pääministeri tietoinen kuinka tukala tilanne yliopistoilla on?

Pääministeri antoi ymmärtää, että yliopistoväen huoli irtisanomisista on lähinnä muutosvastarintaa ja itse asiassa leikkaukset ovat hyväksi, jotta luovuus pääsee kukoistamaan. Hän myös antoi ymmärtää, että pienemmällä rahalla löydetään parempia lopputuloksia. Jos satoja, jopa tuhansia työpaikkoja lähtee Suomen koulutussektorilta lähivuosina, on vaikea ymmärtää, että miten tulokset voisivat parantua.

Hämmentävin toteamus pääministeriltä oli eilen se, että hän kertoi useamman yliopiston rehtorin todenneen hänelle kahdenvälisesti, että ”kyllä me tästä selvitään, tästä leikkauksesta” kehittämällä. Jos viime mainittu tieto pitää paikkansa, oli hyvä kuulla siitä näkemys myös näin todenneilta rehtoreilta, keitä sitten ovatkaan. Käsitykseni mukaan rehtorit ovat enimmäkseen korostaneet julkisissa tiedotteissaan leikkausten negatiivisia vaikutuksia yliopistoille ja Suomen koko korkeakoulusektorille.

Yritysmaailma viime vuosina kohdistuneiden suurten irtisanomisten jälkeen valtioneuvoston jäsenet ovat käyneet kriisipaikkakunnilla.  Konkreettisten tukitoimien ohella näillä vierailuilla on myös henkisen tuen vaikutus. Helsingin yliopistolla tilanne nyt sellainen, että arvostaisi, jos esimerkiksi opetusministeri ja työministeri tulisivat torin toiselta puolen valtioneuvoston linnasta paikanpäälle pohtimaan henkilöstön kanssa, että miten tästä keväästä selvitään eteenpäin. Mistä sadoille irtisanottaville löytyy töitä?

Helsingin yliopistolta ja Aalto-yliopistolta irtisanotaan tänä keväänä lähemmäksi tuhat työntekijää. Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen.  Pääkaupunkiseutu on näin ollen yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että valtioneuvosto osoittaisi tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitetun tukipaketin. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen.  

Huolta suurista koulutusleikkauksista ei ole esittäneet vain oppositiopoliitikot, vaan huolen jakoi myös lauantaina Ykkösaamussa EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta.  Suomen nostamiseksi henkisestä ja taloudellisesta lamasta ei ole nyt nopeita konsteja. Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen rakentavat pääomaa, jolla pieni maa voi jatkossakin olla uskottava ja kilpailukykyinen globaali toimija. Tämän takia maan hallituksen olisi viisautta vielä kerran pohtia, että onko koulutusleikkaukset ylimitoitettuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin yliopisto, Juha Sipilän hallitus

Viime lamasta noustiin panostamalla koulutukseen

Tiistai 22.12.2015 klo 9:31 - Ville

Helsingin yliopistolla joulua on odotettu paremmassakin tunnelmassa. Runsaasti yli tuhatta yliopistolaista koskevia yt-neuvotteluja on käyty, ja tieto siitä, kuka saa jäädä ja kuka lähtee, tulee vasta ensi vuoden alussa.

Sivistysvaliokunnan tuore päätös sivistää Suomea poistamalla apteekkikompensaatio oli yliopistolle jälleen ämpärillinen lisää kylmää vettä niskaan.

Se, miten Suomi nostetaan taloudellisesta ja henkisestä lamasta leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimuksesta, ei ole avautunut monellekaan yliopistossa työskentelevälle.

Lähihistoriasta tiedämme, että edellisestä 1990-luvun lamasta selvisimme lopulta juuri koulutukseen ja tutkimukseen panostamalla. Hallituksen kannattaisi vielä kertaalleen pohtia, ovatko koulutusleikkaukset viisasta politiikkaa vai vievätkö ne maan niin sanotusti ojasta allikkoon.

Mielpidekirjoitus Helsingin Sanomissa 22.12.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin yliopisto, Sipilän hallitus, koulutus, lama, 1990

Museoviraston leikkaukset ovat kohtuuttomia

Maanantai 23.11.2015 klo 12:01 - Ville

Helsingin Sanomat kertoi 21.11.) Museoviraston yt-neuvotteluista. Pienellä budjetilla maamme kulttuuriperintöä vaalivaa virastoa vaaditaan sopeuttamaan toimintaansa niin, että keskeisten toimipisteiden auki pitäminen ei ole mahdollista.

Olisi historian tragedia, jos Juha Sipilän (kesk) hallituksen tekemien leikkauspäätösten seurauksena keskustan merkittävimmän vaikuttajan, presidentti Urho Kekkosen perintöä vaaliva Tamminiemi sulkisi ovensa.

Tänä epävarmana aikakautena historian tuntemusta tarvitaan. On siis toivottavaa, että hallitus vielä kerran arvioi, ovatko Museoviraston toiminnan lamauttavat leikkaukset aivan välttämättömiä.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 23.11.2015. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tamminiemi, Museovirasto, Urho Kekkonen, Juha Sipilän hallitus, leikkaukset

Taantumasta selvitään vain koulutukseen panostamalla

Perjantai 29.5.2015 klo 13:16 - Ville

Eduskuntavaalit käytiin koulutusvaalien hengessä. Kouluilla, oppilaitoksilla ja yliopistoilla ei ollut muuta kuin ystäviä vaalikeskustelujen aikana. Hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen todellisuus näyttää hyvin toisenlaiselta. Keskiviikkona kerrottiin, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus aikoo leikata opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta 541 miljoonaa euroa. Näitä leikkauksia ei digitalisaatioon panostamalla kompensoida, varsinkin, kun nytkään monessa kaupungissa ole riittävästi varoja edes ajanmukaisten tietokoneiden hankkimiseen kaikkiin kouluihin.

Helsingin yliopistolla on arvioitu, että hallitusohjelma merkitsee seuraavaan viiden vuoden aikana yliopistolle 83 miljoonan euron menetystä ja jopa satojen työntekijöiden irtisanomisia. Samaan aikaan yliopistolta vaaditaan kolmatta lukukautta, parempaa tulosta ja innovaatioita, jotka nostaisivat Suomen taantumasta.  Katseet korkeakoulujemme aseman turvaamisessa kääntyvät erityisesti niihin kymmeneen hallituspuolueen kansanedustajaan ja kahteen Sipilän hallituksen ministeriin, jotka liittyivät ennen vaaleja ”yliopistopuolueen” jäseniksi. Tässä yhteydessä he myös lupasivat turvata yliopistojen toimintaedellytykset ja samalla vakuuttivat äänestäjille että leikkausten aika korkeakouluista on nyt ohi.

”Suomen ylpeyden aihe on ollut, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus kouluttautumalla rakentaa elämäänsä. Siksi Suomi on kohonnut Pisa- ja muidenkin kouluvertailujen kärkisijoille. Jopa 1990-luvun lamasta selvittiin koulutukseen ja tutkimukseen panostamalla, vaikka lähes kaikesta muusta jouduttiin säästämään.” Näin viisasti totesi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen blogissaan viime joulukuussa. Tuoreen metsätalous- sekä ympäristöministerin sanoihin on helppo tänään yhtyä ja toivoa, että keskusta muista oppositiopuheensa myös hallitusvastuussa.  Ilman koulutukseen ja tutkimukseen panostamista Suomi ei tule selviämään nykyisestä taantumasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juha Sipilä, hallitus, koulutus, Helsingin yliopisto

Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollisesta yhdistämisestä

Maanantai 4.5.2015 klo 9:16 - Ville

Helsingin kaupunginhallituksen asialistalla on tänään viime viikolla pöydälle jäänyt Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollinen yhdistäminen. Asia on ollut vuoden päivät opetuslautakunnan jäsenenä myös omalla työpöydälläni ja tunnen hyvin sen eri käänteet niin alueen koulujen, vanhempien kuin opetuslautakunnan erinäisten vaiheiden käsittelyjen näkökulmasta. 

Tämänkaltaiset koulujen arkeen merkittävää epävarmuutta tuovat prosessit eivät saisi venyä näin pitkiksi. Harras toiveeni on, että asiaan vihdoin saadaan koululle työrauhan takaava ratkaisu. En opetuslautakunnassa kannattanut koulujen yhdistämistä ja toivon kaupunginvaltuutettuna ja SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtajana, että myös kaupunginhallituksen enemmistö ymmärtäisi tänään, ettei Tapanilan kouluja ole viisasta lähteä nyt yhdistämään tai luopumaan tiloista alueella.

Hallinnolliselle yhdistämiselle eikä koulutiloista luopumiselle ole Tapanilassa faktaperusteluja, koska alueen väestömäärät kasvavat, sillä mittavaa uudisrakentamista on lähitulevaisuudessa suunnitteilla. Erityinen huoleni tässä on kohdistunut siihen, että yhdistämisen myötä Tapanilaan tulisi Helsingin suurin tuhannen oppilaan suurkoulu, jossa yhden rehtorin ja yhden apulaisrehtorin työtaakka ja vastuu muodostuisi kohtuuttoman suureksi. Hallinnollisen yhdistämisen myötä alueelle syntyisi 1000 oppilaan suurkoulu, joka olisi samalla Helsingin suurin.  

Yhdistämispaineen taustalla on tietenkin viimekädessä opetusviraston liian tiukaksi vedetty budjetti, joka on pakottanut etsimään säästöjä milloin urheilukisojen lopettamisesta milloin vaikeasti perusteltavista kouluverkkotarkasteilusta. Tämän kaltaisella politiikalla aikaansaadaan marginaalisilla säästöillä lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä enemmän ongelmia kuin mitä sillä ratkaistaan. Helsinki on kasvava kaupunki ja se on huomiotava myös siinä miten opetukseen panostamme. Tämä on muistettava jatkossa, kun neuvotellaan kaupungin budjetista. Näillä perustein siis tänään, ei ole mielestäni viisasta toteuttaa Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollista yhdistämistä tai luopua koulutiloista samalla alueella.

1 kommentti . Avainsanat: Tapanila, Hiidenkivi, opetusvirasto, Helsinki, Kaupunginhallitus

Johtajuudesta ja sen puutteesta

Sunnuntai 15.3.2015 klo 22:43 - Ville

Kuntauudistus, metropolihallinto, pisara-rata ja sote-uudistus liittyivät tällä vaalikaudella toteutumatta jääneiden suurhankkeiden joukkoon. Siihen miksi tavoitteita ei saavutettu, on varmasti monia syitä. Niin politiikassa kuin liike-elämässäkin, tavoitteiden saavuttama jättäminen johtaa kuitenkin väistämättä keskustelun johtajuuteen tai pikemminkin sen puutteeseen.

Viime vuosien haaveksi jääneiden uudistusten, saldo on sellainen, että kansalaiset varmasti syystä kantavat huolta jo demokratiamme toimivuudestakin. Suomessa on nyt peräkkäin kahden hallituksen pääministeri vetäytynyt tehtävistään vapaaehtoisesti kesken kauden ilman, että hänen hallituksensa olisi saanut eduskunnalta epäluottamuslauseen tai hän olisi esimerkiksi hävinnyt puolueensa puheenjohtajavaalit.

Matti Vanhasen toinen hallitus muuttui käytännössä toimitusministeriöksi jouluna 2009, kun pääministeri ilmoitti polvileikkaukseen vedoten jättävänsä tehtävät seuraavana kesänä. Keväällä 2009, joka olisi ollut ratkaisevaa aikaa tarttua pahenevaan taloustilanteeseen, maata johti poliittisesta vastuusta luopunut pääministeri. Talouden sijaan politiikassa huomio oli päähallituspuolueen puheenjohtajavaalissa. Vanhasen seuraaja Mari Kiviniemi ei pystynyt enää tekemään moniakaan uusia avauksia, vaan huomio oli lähinnä vaikeutuvassa eurokriisissä ja keskustan kannatuksen hupenemisessa vaalien lähestyessä. Vuoden 2011 vaalien jälkeen hallituspohjan ratkaisi vaalit selkein luvuin voittaneen perussuomalaisen puolueen haluttomuus asettamiensa kynnyskysymysten vuoksi lähteä hallitusvastuuseen.   

Nyt voidaan nähdä, että Alexander Stubbin hallituksen pyrkimys toimia Kataisen hallituksen tekemien päätösten toimeenpanevana ministeriönä pitkälti epäonnistui. Vaalit olisi ollut parempi pitää jo viime syksynä. On helppo yhtyä pääministeri Stubbin omaan lauantaiseen arvioon siitä, että pääministerin olisi hyvä sitoutua tehtäväänsä vaalikaudeksi. Se, että Jyrki Katainen Brysselistä käsin esiintyy julkisuudessa ikään kuin sivullisena tarkkailijana asioihin, jotka häneltä jäivät puolitiehen, ei osoita suurta poliittisen vastuun kantoa. On todennäköistä, että jatkuvat vaihdokset niin pääministerin kuin yksittäisten ministerien paikalloilla, ovat osittain johtaneet siihen, ettei jo kertaalleen sovittuja päätöksiä ole saatu vietyä läpi. Kokemuksen ohella johtajuuteen kuuluu myös jatkuvuus. Tässä on ollut tällä vaalikaudella merkittäviä katkoksia.

Nykymenon dramaattisuutta korostettaessa on tietenkin hyvä muistaa, ettei menneinä vuosikymmeninä Suomessa ei istunut yhtään hallitusta täyttä vaalikautta. Urho Kekkosen Suomessa niin ennenaikaiset vaalit, virkamieshallitukset ja jatkuvat pääministerin vaihdokset olivat arkipäivää. Presidentillä oli enemmän valtaa ja hän myös käytti sitä. Ulkopoliittinen tilanne oli toinen. Neuvostoliito pyrki jatkuvasti sekaantumaan itsenäisen maan politiikkaan. Paluusta yksinvaltaa lähentyneen Kekkosen aikaan ei ole syytä haaveilla, vaan nykyinen valtioneuvostovetoinen hallintojärjestelmämme on saatava toimimaan paremmin. Se, että vaatiiko tämä myös lainsäädännällisiä muutoksia, saattaa olla keskustelun paikka, jos päätöksenteon vaikeudet jatkuvat ensi vaalikaudella. Syyllisten etsinnän ja rakentamattoman jälkiviisastelun sijaan viisaampaa on pohtia miten päästään eteenpäin.

Suomen pääministerin tehtävä on vaativa paikka ja jokaiselle sitä tavoittelevalle varmasti on nyt tarpeen suunnata kysymys, että onko henkilö valmis hoitamaan tehtävää seuraavat neljä vuotta, jos hänen puolueensa saa vaaleissa tähän riittävän kannatuksen? Äänestäjien vastuulle puolestaan jää sen pohtiminen, että kenellä puolueiden puheenjohtajista he uskovat olevan tähän tehtävään sen vaatimia johtajuustaitoja ja kykyä selviytyä työn mukaan tuomista vastuista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtioneuvosto, hallitus, johtajuus, Stubb, Katainen, Vanhanen, kokoomus, keskusta, SDP

Jäähyväiset metropolille?

Perjantai 13.2.2015 klo 12:33 - Ville Jalovaara, SDP:n Helsingin valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon eilinen ilmoitus, että kokoomus aikoo hallituksessa kaataa metropolihallinnon, ei yllättänyt, mutta oli vakava takaisku pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön kehittämiselle. Toivottaa on, että kun hallituspuolueiden puheenjohtajat kokoontuvat pääministeri Alexander Stubbin johdolla keskustelemaan asiasta, metropolin tulevaisuutta voitaisiin vielä kertaalleen harkita.

Esitysluonnoksen mukaan metropoli muodostuisi Helsingin seudun 14 kunnasta. Porvoo ja Lohja pääsisivät halutessaan mukaan. Uusi hallinto vastaisi maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. HSL-kuntayhtymän tehtävät siirtyisivät metropolihallinnolle. Metropolihallinnolle tulisi demokraattisesti valittu metropolivaltuusto ja rahoitus tulisi alueen kunnilta.


Kokoomus on arvostellut metropolihallintoa byrokratiaa lisääväksi ”hallintohimmeliksi”, jolla on liian vähän valtaa päättää asioista ylikunnallisesti pääkaupunkiseudulla. Kritiikki osuu siinä mielessä omaan nilkkaan, että kokoomus on vastustanut vahvaa metropolihallintoa. Vaihtoehdoksi metropolihallinnolle kokoomus on tarjonnut pääkaupunkiseudun keskeiset kunnat yhteen liittävää metropolikaupunkia. Tämä mallia ei ole realistinen, koska muun muassa kokoomusjohtoinen Espoo vastustaa hanketta. Helsingin kokoomuksen takaportiksi tarjoama Espoon valtuuston ja samalla heidän espoolaisten puoluetovereiden kielteisen kuntaliitoskannan ohittava kansanäänestys ei ole realistinen vaihtoehto.   

Me pääkaupunkiseudun poliittiset vaikuttajat olemme istuneet viime vuosina lukemattomia tunteja kokoussaleissa kuuntelemassa erinäisiä hallinto- ja kuntajako selvityksiä. Lopputulos paljosta puheesta näyttää nyt kokoomuksen eilen ottaman kannan mukaan olevan, se, että ei tule uutta pääkaupunkiseudun yhteistyötä parantavaa hallintoa, eikä myöskään kuntaliitoksia. Pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittäminen siis pysähtyy ainakin vuoteen 2021, jolloin kuntavaalien yhteydessä olisi seuraava mahdollisuus tehdä merkittävämpi hallintouudistus. Voidaan kysyä, että ovatko kaikki yhteistyön jarruttajat nyt tyytyväisiä, kun mitään ei tapahdu ainakaan kuuteen vuoteen?

SDP on yli kuntarajojen ajanut metropolihallinnon kehittämistä, koska näemme, että se olisi askel eteenpäin kohti parempaa yhteistyötä maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä Suomen elinkeinoelämän kannalta keskeisellä alueella. Kunnallispolitiikassa ihmisille on tärkeätä arkea lähellä olevat kysymykset ja hallintomalli on helppo leimata tarpeettomaksi ”himmeliksi” joka voidaan kevyesti heittää monen vuoden valmistelun jälkeen roskakoriin. Se, että kuntien välinen yhteistyö alueellamme ei parane, näkyy kyllä myös ihmisten arjessa ennen kaikkea siinä, että asumisen hintaa ei saada alennettua ja liikenneyhteyksien kehittäminen hidastuu.

Väistämättä tässä alkaa uskoa, että politiikka todellakin on kokoomuksen vaalislogania lainaten ainakin osittain ”rikki”, kun päätöksenteko jumittaa näin merkittävässä asiassa. Näinä päivinä olisi hyvä mahdollisuus purkaa viimeisiä juoksuhautoja pääkaupunkiseudun kuntarajoilta ja on toivottaa, että pääministeri Stubb osoittaa kesällä lupaamaansa johtajuutta ja vie hanketta eteenpäin siten, kun hallituksessa on jo aiemmin yhdessä sovittu. Jos hallintomalli ei ole nyt täydellinen, sitä on mahdollisuus myöhemmin korjata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander Stubbin hallitus, Espoo, Helsink, i Metropolihallinto, SDP

Onko Suomella opittavaa Ruotsin tavasta ratkoa hallitusongelmia?

Lauantai 27.12.2014 klo 15:35 - Ville

Ruotsalaiset tekivät sen taas, eli yllättivät muun maailman kyvyllään löytää ”diskuteeraamalla” ulospääsy vaikeasta poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ennenaikaisten vaalien peruminen sekä hallituksen ja oppositiopuolueista osan budjettisopimuksen löytyminen kertoo, että joskus politiikassa panokset on nostettava äärimmäisen koviksi, jotta voidaan löytää ratkaisu, jolla päästään eteenpäin.
Ruotsin sopu toiselta puolen lisää uskoa pohjoismaiseen neuvotteluihin ja konsensuksen hakemiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen kulttuuriin, jotta meillä Suomessa on viimeaikoina jopa pääministerin taholta kriittisesti arvoitu. Toisaalta Ruotsin hallituskriisi antaa esimerkin siitä, että jos päätöksentekokykyistä hallitusta ei saada aikaiseksi, kynnys ennenaikaisiin vaaleihin ei pidä olla liian korkea.

Meillä Suomessa ennenaikaisista vaaleista on puhuttu useaan otteeseen tämän vaalikauden aikana. Ensimmäisen kerran uusia vaaleja pohdittiin sen jälkeen, kun toimintakykyisen hallituksen muodostaminen kesällä 2011 osoittautui hyvin haasteelliseksi, koska vaalit selkein luvuin voittaneen puolueen Eurooppa-politikkaa koskevat kynnyskysymykset estivät sen mukaan tulon hallitukseen. Jyrki Kataisen hallitus muodostettiin kuuden ideologiselta taustaan varsin erilaisen puolueen varaan ja sittemmin matkasta on erinäisten kynnyskysymysten myötä poistunut vielä kaksi puoluetta. Monia merkittäviä asioita on saatu edistettyä, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että niin Jyrki Kataisen kuin Alexander Stubbin hallitusten taival ei ole ollut helppo. Taustalla tietenkin vaikuttaa koko Euroopan yleinen taloudellinen ja myös poliittinen epävakaus.

Pidän tärkeänä sitä, että erilaisista ideologisista taustoista tulevat puolueet ovat Suomessa valmiita yhteistyöhön, enkä usko, että meille suoraan sopii Ruotsin mallin mukainen puolueblogijärjestelmä. Koska Suomea ei todennäköisesti voi ensi kesänä yksi puolue johtaa, pääkeskustelu nyt kuljettaessa kohti huhtikuun vaaleja, tulisi olla siinä, että kuka ja millä ehdoilla puolueet ovat valmiita tekemään yhteistyötä toisten kanssa. Suomen nykyiset haasteet ovat sitä loukkaa, että sivustaseuraajaan rooliin ei yhdelläkään vakavasti otettavalla poliittisella puolueella pitäisi olla ensi vaalikaudella varaa etukäteen lähteä. Kansalaisilla on äänestyspäätöksiä tehdessään oltava selkeä käsitys puolueiden mahdollisista kynnyskysymyksistä sekä siitä kenen kanssa ne ovat valmiit samaan hallituksenpöytään istumaa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, hallitus, eduskuntavaalit, 2015, Katainen, Stubb

Sote-ratkaisu ei parane loputtomalla jahkailulla

Perjantai 31.10.2014 klo 11:08 - Ville

Hallitus ja oppositio sopivat viime maaliskuussa Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden suuruudistuksen päälinjoista. Kokoomuksen puheenjohtaja pääministeri Jyrki Katainen totesi tuolloin, ettei ratkaisu ole ”vesitetty kompromissi vaan todellinen Suomi-uudistus".  Katainen vaikuttaa nykyisin Brysselissä ja täällä kotimaassa ”Suomi-uudistus" uhkaa kaatua kokoomuksen yksityisten lääkärifirmojen intressiä ajaviin irtiottoihin. Nykytilanteessa kenelläkään ei pitäisi olla varaa keikuttaa vaalitaktikoinnilla suurinta terveydenhuollon uudistustamme sitten vuoden 1972 kansanterveyslain.      

Sote-uudistusta lähdettiin maassamme tekemään, koska nykyjärjestelmä ei takaa kansalaisille yhdenvertaisia palveluja. Ongelmia aiheuttaa erityisesti suuret paikalliset erot kiireettömän hoidon saatavuudessa. Kotikaupungissani Helsingissä terveyskeskusten jonot on havaittu myös yksityisten lääkäriasemien mainontaa ideoivissa toimistoissa. Tuon tuosta katukuvaan ilmestyy lääkäritalojen julisteita, jossa hehkutetaan hoitoon pääsyä ilman jonoja mihin tahansa vuorokauden aikaan.

Kampanjoissa hyödynnetty terveyskeskusten vaihteleva ruuhkaisuus on Helsingissä ongelma. Helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna saan aiheesta eniten kansalaispalautetta. Siinä missä lääkäriajan Laajasalossa saa viikossa, kotikulmillani Vuosaaressa, kiireettömälle vastaanotolle pääsyä joutuu nyt odottamaan joulukuun puoliväliin.  Huomattavat erot johtuvat resurssien epätasaisen jakautumisen ohella siitä, että julkisten terveyspalveluiden kysynnässä on kaupunginosien sosioekonomisesta rakenteesta johtuvia eroja. Käytön volyymit ovat 620 000 asukkaan kaupungissa suuria. Vuonna 2013 Helsingissä oli 470 232 käyntiä terveyskeskuslääkärillä. 

Kansanterveyslaki säädettiin vuonna 1972 varmistamaan, että Suomessa jokainen pääsee varallisuudesta riippumatta asiantuntevaan hoitoon. Nyt alkaa olla viimeinen hetki päivittää järjestelmä nykypäivään. Pääministeri Alexander Stubbin on saatava omat rivinsä järjestykseen ja huolehdittava, että kesällä vahvistettu puolueiden yhteinen tahtotila sote-uudistuksen toteuttamisesta viedään läpi tällä vaalikaudella.  

Kolumni Demokraatti -lehdessä 31.10.2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, kokoomus, SDP, Stubb, hallitus, oppositio

Palmian yhtiöittäminen ei ole Helsingin etu

Lauantai 13.9.2014 klo 19:01 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto tekee puolentoistoviikon päästä yhden tämän valtuustokauden merkittävimmistä linjavedoista päättäessään kaupungin kunnallisen liikelaitoksen Palmian ja sen kolmentuhannen työntekijän kohtalosta. Helsingin kokoomusjohto ajaa peruspalveluja tuottavan liikelaitoksen pilkkomista osiin ja sen henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, siivous- ja turvapalvelujen yhtiöittämistä. Yhtiöittäminen ajaisi Palmian ankarasti kilpailuille markkinoille ja vaarantaisi nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa pienipalkkaisten palmialaisten työpaikat.   

Helsingin kaupunginvaltuusto joutui ennen kesää yhtiöittämään Helsingin Sataman ja Energian, koska EU:n kilpailuneutraliteetti säännösten pohjalta uudistettu kuntalaki tätä edellytti.  Palmian kohdalla tilanne on toinen: laki ei edellytä Palmian kiinteistö-, siivous-, ja turvapalveluiden yhtiöittämistä. Palmian toimintaa kaupungin liikelaitoksena on viimeaikoina tehostettu ja kehitetty. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Toisin kuin Kauppalahden blogisti  Kyösti Jurvelin muutama päivä sitten väheksyen totesi, palmialaiset eivät ”kölli” verorahoilla, vaan tekevät päivittäin tärkeää työtä tämän kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin eteen.

Yhtiöittämisen seurauksena henkilöstön työehtosopimuksia heikennettäisiin ja jo nyt pienipalkkaisten työntekijöiden palkat laskisivat tasolle, jolla on vaikea tulla toimeen Helsingin hintatasossa. Helsingin kaupunki ei vastuullisena yhteiskunnallisena toimijana voi lähteä mukaan tällaiseen palkkojen polkemiseen. Helsingin Bussiliikenne Oy:n vaikeudet ovat esimerkki siitä, miten epäonnistunut yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi myös veronmaksajille.

Palmian näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Kaupunginhallituksen konsernijaostossa 8.9. kokoomuksen ja vihreiden edustajat kannattivat yhtiöittämistä SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastustaessa. Palmian kohdalla on kyse tämän valtuustokauden yhdestä merkittävimmästä poliittisesta linjavalinnasta. Valtuutetuille asiasta avattu kysely antaa ymmärtää, että moni valtuutettu vielä pohtisi asiaa. Oma kantani on ollut jo pitkään selvä, enkä tule kannattamaan Palmian yhtiöittämistä valtuustossa.  Tästä tilanteessa on vedottava kantaansa pohtiviin valtuutettuihin, että he miettisivät niin päivittäisen palvelutason kuin pienipalkkaisten ihmisten työpaikkojen näkökulmasta, että millaista tulevaisuuden Helsinkiä he haluavat olla rakentamassa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palmia, Helsingin valtuusto, yhtiöittäminen, kaupunginhallitus, vihreät, kokoomus, SDP

Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen

Tiistai 29.7.2014 klo 16:42 - Ville

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin esitti tänään kannanoton, jonka mukaan hän näkisi SDP:n jatkossa mieluummin muussa kuin kokoomuslaisen pääministerin johtamassa hallituksessa. Marinin mukaan kokoomuksen ja SDP:n arvopohjat eroavat toisistaan niin selkeästi, että hallitusyhteistyö on ollut tunnetusti ajoittain vaikea. Keskustelunavaus on mielestäni tervetullut, vaikka on toisaalta hyvä varoa sulkemasta etukäteen pois mitään hallituspohjaa.

Ensi kevään eduskuntavaaleihin on nyt aikaa reilu kahdeksan kuukautta.  Ensi syksynä poliittisella kentällä ehtii vielä tapahtua paljon, mutta ei ole ennenaikaista alkaa puhua vaaliasetelmista. Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. Hallitusneuvotteluissa erilaisia poliittisia ideologioita edustavat puolueet sorvaavat vaaliohjelmistaan kompromissin, jonka toteuttaminen käytännössä saattaa olla haasteellista.  

Ratkaisuksi edellä mainittuun ongelmaan on meillä aika-ajoin ehdotettu menemistä Ruotsin malliin, jossa vaaleihin mentäisiin selkeinä blokkeina. Ruotsissa blokit on ollut mahdollisia muodostaa, koska toisin kuin meillä kummassakin pääleirissä, on siellä kannatukseltaan yksi johtava puolue.  Tässä järjestelmässä on tunnetut ongelmansa. Ruotsin ensi syksyn vaalien lähestyessä osa puolueista onkin korostanut tarvittaessa valmiutta blokkirajat ylittävään yhteistyöhön.

Suomeen meille vierasta blokkipolitiikkaa ei kannatta yrittää väkisin istuttaa.  Asiapohjaista keskustelua siitä, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa ne ovat valmiit yhteistyöhön, olisi hyvä kuitenkin ajoissa käydä.  Sen tulisi oikeastaan olla erinäisten vaalikeskustelujen ykkösteema, sillä yksikään puolue ei tule varmuudella tätä maata yksin johtamaan. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat tällä hetkellä sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, eduskuntavaalit, Ruotsi, vaalit, 2015

Työttömyyden vähentäminen on uuden hallituksen tärkein tehtävä

Sunnuntai 22.6.2014 klo 15:00 - Ville

SDP:n puoluevaltuustossa kokoonnumme huomenna päättämään tämän viikon minihallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja osallistumisesta uuteen hallitukseen. SDP:n tavoitteena neuvotteluihin lähdettäessä oli nostaa esille erityisesti työllisyyttä vahvistavia toimia ja on ilmeisestä, että näitä on saatu hyvin mukaan uuden hallituksen ohjelmaan. Kun hallituksen jatkosta on neuvoteltu viiden eripuolueen edustajien kanssa, mikään ryhmä ei voi tietenkään saada läpi kaikkia omia tavoitteitansa.  Kyky sopia erilaisista lähtökohdista tulevien puolueiden välillä on vuosikymmenien saatossa muodostunut suomalaisten poliittisen järjestelmän vahvuudeksi ja on hyvä, että tätä perinnettä jatketaan myös nyky-aikana.  

Perustellusti voitaneen sanoa, että Suomen työllisyysasteen kääntäminen nousuun on uuden hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Työ- ja elinkeinoministeriön viimeksi huhtikuussa julkaisemien työnvälitystilastojen mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopussa 307 300 työtöntä työnhakijaa, mikä on 27 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Näin korkea työttömyys on valtava rasite kansantaloudelle, mutta se on suuri inhimillinen taakka kaikille niille ihmisille, jotka ovat näiden lukujen takana. Lisäksi jatkuvan työn menettämisen pelko aiheuttaa tällä hetkellä huolta huomisesta suurelle joukolle suomaisia.  Tämän vuoksi on tärkeätä, että minihallitusneuvotteluista päätettiin aloittaa lukuisia hankkeita työllisyyden parantamiseksi ja uusien merkittävien työpaikkoja tuovien yksityisten investointien aikaansaamiseksi.

Minihallitusneuvottelutuloksessa merkittäviä ovat niin pääkaupunkiseutua kuin Tamperettakin koskevat uudet raideliikennehankkeet: Tampereen kaupunkiraitiotie, Helsingin pisararata ja Länsimetron jatko Espooseen. Helsingin seudun ja koko maan talouden kannalta on tärkeätä, että Pisara-radan ja länsimetron myönteisten talousvaikutusten aikaansaamiseksi myös metropolihallintosuunnitelma viedään maaliin uuden hallituksen aikana. Kilpailun sijaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä tarvitaan aiempaa parempaa yhteistyötä liikenteestä, maankäytössä ja asumisessa ja tätä varten tarvitaan demokraattisesti johdettua metropolihallintoa. Suomi pitää saada liikkeelle ja näillä mittavilla raidehankkeilla on tässä merkittävä roolinsa yhdessä muiden talouden virkistymistä tukevien toimien kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minihallitusneuvottelut, SDP, puoluevaltuusto, työttömyys

Hajotusvaaleja ei tule palauttaa maan tavaksi

Sunnuntai 13.4.2014 klo 21:03 - Ville

Päättyvällä viikolla on mediassa spekuloitu ensi syksynä pidettävien ennenaikaisten eduskuntavaalien mahdollisuutta. Tätä on perusteltu pääministerin ja mahdollisesti muiden ministereiden vaihdoksilla. Opposition tehtävä on pyrkiä kaatamaan hallitus, joten puheet syysvaaleista on sen edustajille luontevaa retoriikkaa. Muutoin aikaistettujen vaalien perusteluja on vaikea historian esimerkkien valossa nyt nähdä ja on epävarmassa taloustilanteessa maan etu, että hallitus jatkaa pääministerin vaihdoksen jälkeen työtään ja vaalit pidetään ajallaan ensi keväänä.
Kuten viimepäivien keskustelussa on oikeusoppineiden taholta esitetty nykyisen lainsäädännön aikana kynnys eduskunnan hajottamiseen ja aikaistettujen vaalien järjestämiseen on hyvin korkea ja on erikoista, että asialla on nyt lähdetty innokkaasti spekuloimaan. Nykyisenä mediakeskeisenä aikana ministerien henkilöt ovat ehkä tarpeettomastikin korostuneet ohi sen linjan, mitä heidän on määrä puolueidensa edustajina hallituksessa ajaa.

Ajatus aikaistetuista vaaleista saattaa kuulostaa kiehtovalta, mutta on hyvä huomata, että viimeksi näin on tehty vuonna 1975 presidentti Urho Kekkosen aikana, jolloin laki salli presidentille vapaan oikeuden ennen aikaisten vaalien määräämiseen silloin, kun hän näki sen tarpeelliseksi.  Vuoden 1975 keväällä Ety-kokouksen alla tapahtuneen eduskunnan hajottamisen takana oli pitkälti kotimaan valtapoliittiset syyt. Kekkonen totesi niille, jotka olivat huolissaan siitä, että miten Keijo Liinamaan virkamieshallitus selviäsi Suomen historian tärkeimmästä kansainvälisestä kokouksesta, että ”Talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan”.   

Edelliset hajotusvaalit oli käyty vuoden 1972 alussa ja niiden taustalla oli pitkälti se, että vuoden 1970 vaalit voittaneet puolueet SMP ja kokoomus eivät olleet tuon ajan Suomessa Neuvostoliiton ja Tamminiemen näkökulmasta hallituskelpoisia ja hallitus oli muodostettava ilman heitä. Ensimmäinen Kekkosen kauden eduskunnanhajotus tapatti marraskuun 1961 noottikriisin aikana ja liittyi suoraan tuohon ajankohtaiseen ulkopoliittiseen kriisin ja seuraavan tammikuun presidentinvaaleihin.  Ennen Kekkosen aikaan ennen aikaiset vaalit oli järjestetty neljä kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi).

Suomi siirtyi Kekkosen ajan jälkeen Mauno Koiviston ja hänen seuraajiensa toimesta vahvasta presidentinvallasta parlamentaariseen demokratiaan, jossa hallitukset ovat lähtökohtaiset istuneet koko vaalikauden. Sen, että valtioneuvostossa ajoittain vaihtuu jäseniä, ei muuttaa tätä laajempaa kuvaa. Samalla on kuitenkin todettava, että hallituksen vetäjänä pääministerin rooli on keskeinen ja nyt toistamiseen tapahtunut pääministeripuolueen intresseihin sopiva taktinen johtajanvaihdos vuosi ennen vaaleja ei toivottavasti vakiinnu tavaksi. Viiden ja puolenmiljoonan asukkaan Suomen vahvuus on maailmanpolitiikan laineilla ollut poliittinen vakaus ja tätä arvoa ei kannata alkaa romuttaa sillä, että ennenaikaisista vaaleista alettaisiin jälleen palauttaa maan tavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, ennenaikaiset vaalit, Katainen, kokoomus, keskusta, SDP, Kekkonen

Draama palasi suomalaiseen hallituspolitiikkaan

Sunnuntai 6.4.2014 klo 17:42 - Ville

Jyrki Katainen ilmoitti eilen jättävänsä kokoomuksen puheenjohtajuuden ja sitä myötä pääministerin tehtävät kesäkuussa. Päätös oli yllätys tai ei niin suuri yllätys, sillä spekulaatioita Kataisen mahdollisesta erosta on liikkunut jonkin aikaa. Suomen hallituspolitiikassa on vasemmistoliiton näyttävän hallituksesta lähdön ja nyt Kataisen eron myötä riittänyt viimeaikoina draamaa melkeinpä enemmän kuin tarpeeksi.

Jyrki Kataisen henkilökohtaiseen elämään suuntaaminen Brysseliin EU:n johtotehtäviin varmasti sopii hyvin. Se, että mitä kokoomusta eduskuntavaaleissa 2011 äänestäneet ajattelevat Kataisen ratkaisusta on sitten toinen asia. Viime eduskuntavaalithan käytiin vahvasti pääministerinvaalin tunnelmissa ja nyt pääministerin vapaaehtoinen siirtyminen toisiin tehtäviin kesken vaalikauden varmasti aiheuttaa pohdintaa siitä, että olisiko koko poliittisen keskustelumme näkökulmaa jatkossa syytä siirtää enemmän puolueiden puheenjohtajista sen suuntaan, että mitä arvoja kukin puolue edustaa ja mitä asioita se kokonaisuutena ajaa.

Nyt kävi jo toistamiseen niin, että pääministeri luopuu tehtävistään ja sitä kautta toimiensa poliittisesta vastuusta kesken vaalikauden ja siirtyy kokonaan kotimaan politiikan ulkopuolelle. Edellinen vastaava tapaus on keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen ero joulun alla 2009, jonka viralliseksi syyksi ilmoitettiin Vanhasen tuleva polvikeikkaus.  Mitä kaikkea muuta eron takana oikeasti oli, poliittisen historian tutkimusta toivottavasti joskus tulevaisuudessa kertoo. Jyrki Kataisen tunnustukseksi on nyt sanottava se, että hänen kohdallaan ”toimituspääministerin” kausi jää reiluun kahteen kuukauteen, siinä missä Vanhanen jatkoi vakavan talouskriisin keskellä pääministerinä peräti puolivuotta eroilmoituksensa jälkeen.

Jyrki Kataisen eroilmoituksen jälkeen useissa medialausunnoissa on korostettu pääministerin vaihdoksen dramaattisuutta ja spekuloitu hallituksen kokoonpanossa tapahtuvien muutosten johtavan syksyllä mahdollisesti jopa ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin. Historiaa kannattaa kuitenkin katsoa hieman pidemmälle, jotta näkee, että poliittista draamaa ollut maassamme aiemminkin.

Hieman yli kolmekymmentä vuotta sitten päättyneellä presidentti Urho Kekkosen kaudella niin ministerit kuin hallituksetkin vaihtuivat jatkuvasti, eikä yksikään hallitus istunut koko vaalikautta. Virkamieshallitukset ja vähemmistöhallitukset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä vaalien tuloskaan välttämättä vaikuttanut siihen, mitkä puolueet olivat hallituksessa. Kolme kertaa Kekkonen myös hajoitti eduskunnan ja määräsi ennen aikaiset vaalit.

Maailma on muuttunut Kekkosen ajoista valtavasti. Viiden ja miljoonan asukkaan Suomen etu taloudellisesti ja ulkopoliittisesti epävarmana aikana on kuitenkin vakaus ja vaalikausien säännöllisyys. Urho Kekkosen ajan hallitus- ja ministeriralliin emme voi palata. Ennenaikaiset vaalit eivät siis ole nyt erityisesti tavoittelemisen arvoisia.  Jatkossa vaalikeskusteluissa kannattaa myös kysyä, että ketkä pääministeriehdokkaista ovat lähtökohtaisesti käytettävissä tehtävään koko vaalikaudeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, kokoomus, Jyrki Katainen, ero

Halutaanko Guggenheimilla todella käydä kauppaa?

Sunnuntai 5.1.2014 klo 13:30 - Ville

Helsingin kaupunginhallitus käsittelee 7. tammikuuta Guggenheim-säätiön tonttivarauspyyntöä Eteläsatamaan. Museohankkeen kannattajat ovat painottaneet, ettei seuraavassa vaiheessa järjestettävä arkkitehtuurikilpailu sido kaupunkia mihinkään. Niin Helsingin päättäjillä kuin kaupunkilaisillakin olisi kuitenkin oikeus tietää jo nyt, kuka Guggenheimin "ilmaisen" arkkitehtuurikilpailun maksaa, jotta tietäisimme, kenelle jäämme kiitollisuudenvelkaan, jos kaupunki päättää myöhemmin vetäytyä hankkeesta.

Museohankkeen ympärillä käytävä keskustelu tuntuu myös saavan yhä erikoisempia piirteitä. Itä-Helsingin asukkaiden ja yritysten näkökulmasta huomiota herätti Helsingin Sanomien (Kaupunki 3. 1.) uutisoima vihreiden ehdotus, jonka mukaan museohanke voitaisiin maksaa jättämällä rakentamatta esimerkiksi Kehä I:n Itäkeskuksen eritasoliittymä. Kyseinen risteys on varsinainen liikennesumppu ja haastava myös kevyen liikenteen ylittää.Jos kaupankäyntiin halutaan lähteä, yhtä hyvin voisi vaikkapa laskea, kuinka monta kouluremonttia museorahoilla tehtäisiin.

Guggenheimin museon tulisikin toteutua Helsinkiin vain yksityisen rahan hankkeena. Ei niin, että kaupunki maksaa arkkitehtuurikilpailun jälkeen käytännössä kaiken ja ottaa vastuulleen vielä mahdolliset tappiot, jos laskelmat museon kannattavuudesta eivät toteudu.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 5.1.2014.

2 kommenttia . Avainsanat: Guggenheim, Helsinki, kaupunginhallitus

Vanhemmat kirjoitukset »