Millaista on kaupunginvaltuutetun arki?

Maanantai 11.1.2021 klo 11.17 - Ville

Toinen kauteni Helsingin kaupunginvaltuustossa on loppusuoralla ja muutaman kuukauden päästä vaaleissa on kaupunkilaisten tehtävä arvioida minun ja muiden suoriutumista kaupungin asioiden hoitajana. Millaista aikaa vuodet valtuutettuna on olleet? Mitä olen oppinut ja miten esimerkiksi aloitejärjestelmää voisi kehittää?

Kukaan ei saa mitään eteenpäin valtuustossa yksin

Lokakuussa 2012 minut valittiin 901 äänellä Helsingin valtuuston jäseneksi ja 2017 jatkoon 1093 äänellä. Kaupungin yhteisten asioiden hoitamisessa olen ollut mukana vuoden 2008 vaaleista alkaen.  Kun aloitin valtuustossa kahdeksan vuotta sitten uutta opeteltavaa, oli paljon. Helsinki on väestöltään maamme suurin kaupunki ja myös suuri työnantaja. Valtuustotyö vaatii laajaa osaamista ja myös kykyä löytää kahden viikon välein järjestettävien valtuuston kokousten pitkiltä asialistoilta asiat mihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Valtuustotyössä profiloivia asioita on se, mihin lautakuntaan valtuutettu kuuluu. Olen tämän vaalikauden ollut Helsingin koulu- ja päiväkotiasioista vastaavan Kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen. Laitakunta kokoontuu noin kolmen viikon välein. Edellisen kauden olin vanhamuotoisessa opetuslautakunnassa, joten näiden asioiden osalta asiantuntemusta on kertynyt kahdeksassa vuodessa melko paljon.

Vaaleissa ehdokkaat pyrkivät nostamaan esille omia teemojaan ja tavoitteitaan. Oman agendan edistämisen ohella kaupungin asioiden hoidossa keskeistä on kyky nähdä yhteinen agenda ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Missään kaupungin päättävässä elimessä lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai valtuustossa kukaan ei saa läpi asiaansa yksin, vaan aina tarvitaan enemmistön tuki. Tällöin on myös kyettävä hakemaan tukea yli puoluerajojen, sillä yksikään poliittinen ryhmä ei Helsingissä yksin pysty muodostamaan enemmistöä. Vaalikoneissa kannattaisi siis myös kysyä yhteistyötaitoja. Tärkeää myös olla jatkuvasti kaupunkilaisten tavoitettavissa vaalien välillä niin isoissa kuin pienissä asioissa ja pyrkiä perustelemaan myös vaikeita päätöksiä. Nykyään sosiaalinen media tarjoaa tähän perinteisten ja tärkeiden toritapaamisten ohella hyvän foorumin.

Valtuustoryhmän jäsenenä

Keskeinen valtuustotyön instrumentti on oma valtuustoryhmä, joka kokoontuu aina ennen varsinaista kokousta puoleksitoista tunniksi käsittelemään illan esityslistaa ja muita ajankohtaisia asioita. SDP:n ryhmää on tällä kaudella johtanut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma ja itse olen toiminut ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Useita kertoja olen myös vetänyt ryhmäkokouksia puheenjohtajan ollessa estynyt. Itse valtuuston kokouksissa puhutaan paljon asiaa, mutta myös sen vierestä. Kokoukset lähetetään suorana Helsinki Kanavalla.  Mitä lähempänä vaalit ovat, sitä pidemmäksi kokoukset tahtovat käydä.

Viime vuoden maaliskuusta alkaen olen osallistunut kaikkiin kokouksiin koronatilanteen takia etäyhteydellä. Alkukankeuden jälkeen etäkokoukset ovat alkaneet sujua paremmin varsinkin syksyllä käyttöön tulleen sähköisen äänestämisen myötä. Toivottavasti ennen pitkää kuitenkin voidaan jälleen kokoontua normaalisti kaupungintalolle. Työn kannalta tärkeä verkostoituminen ja kokousten ulkopuolinen ajatustenvaihto ei onnistu kovin hyvin etänä.

Valtuusto-aloitteet valtuutetun työkaluna

Valtuusto-aloitteita olen itsekin tehnyt melko aktiivisesti, kuten Helsingin Uutiset viime viikolla kertoi. Aloitteideni aiheet ovat olleet isompia ja pienempiä. Teemana on ollut muun muassa Vuosaaren ikäihmisten palvelut, liikenneturvallisuusasiat, leikkipuisto Trumpetin lisärakennus Kannelmäkeen ja niin edelleen. Osa aloitteista on edennyt ja osa ei. Muutamat ovat edelleen käsiteltävänä.

Suurin merkitys aloitteistani on ollut tällä kaudella kaupunkipyöräverkon laajentamista Vuosaareen koskevalla aloitteellani, josta käynnistyneen prosessin seurauksena koko kaupunkipyöräverkkoa pian laajennetaan.  Sähköpotkulautojen pysäköintiä koskeva aloitteeni herätti myös viime vuonna runsaasti keskustelua sekä valtuustossa että julkisuudessa, jonka toivon edesauttavan ongelman ratkaisua koko maan tasolla, sillä liikenneministeriö on luvannut selvittää asiaa.

Ennen aloitteen jättämistä yleensä kerään aiheesta riittävästi tietoa ja pyrin selvittämään voisiko asiaa edistää esimerkiksi kaupungin palautejärjestelmän kautta. Aloitteistani osan olen tarkoituksella allekirjoittanut vain itse tai kerännyt niihin alle viistoista allekirjoitusta, jonka johdosta aloite on mennyt vain lautakunnan ja kaupunginhallituksen käsittelyyn. Näissä tapauksissa aloitteiden aihe on ollut kokoluokaltaan sellainen, että en ole nähnyt valtuustosalikäsittelyä tarpeellisena. Aloitejärjestelmää ollaan parhaillaan kehittämässä, mitä pidän hyvänä asiana. Kaikkien aloitteiden käsittely valtuuston kokouksissa venyttää usein iltoja viiden tunnin pituisiksi ja johtaa siihen, että jostain mielipiteitä jakavasta aloitteesta saatetaan puhua pidempään kuin isosta kaavoitus tai budjettiasiasta. Pienemmissä asioissa riittäisi hyvin, että aloite käsiteltäisiin vain lautakunnissa, jossa kuitenkin valtuuston isommat poliittiset ryhmät ovat edustettuina.

Valtuuston jäsenenä oleminen on työtä siinä missä muukin, jossa kokemus, koulutus, oman aktiivisuuden määrä ja niin edelleen vaikuttaa tuloksiin. Kokonaisuutena on todettava, että kahdeksan vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä on ollut hyvin mielenkiintoista aikaa elämässä. Olen oppinut valtavasti uutta ja saanut myös itselläni tärkeitä asioita edistettyä ja jos luottamusta riittää, olen valmis jatkamaan työtä myös seuraavat neljä vuotta.

Puheenvuoro Helsingin valtuuston kokouksessa 21.6 koskien vuoden 2016 arviointikertomusta.

Keskiviikko 21.6.2017 klo 17.51 - Ville

Kiitän tarkastuslautakuntaa hyvin ja perusteellisesti tehdystä työstä! Juuri työnsä päättäneen kaupungin opetuslautakunnan jäsenenä ja nykyisen Kasko-lautakunnan, siis kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä keskityin tässä lyhyessä puheenvuorossani vain kouluverkkotarkastelua koskevaan osaan. Itse aikanaan ehdotin tämän minulle sattuneista syistä varsin tutun aiheen ottamista tarkastuslautakunnan arvioinnin kohteeksi ja oli mielenkiintoista lukea nyt se miten aihetta on käsitelty.

Olisin kaivannut tähän osioon erityisesti viime kaudella paljon keskustelua herättäneistä Tapanilan, Töyrynummen ja Käpylän vaikeista kouluverkkotarkasteluista jotain analyysia, että kuinka niissä lautakunnan mielestä onnistuttiin. Nyt tämä on vähän abstraktilla tasolla. 

Suomenkielisellä puolella koulujen määrä väheni 10 % prosenttia ja ruotsinkielisellä peräti 27 prosenttia. Ruotsinkielisellä puolella erityisesti voidaan kysyä onko saavutettavuus enää riittävällä tasolla ja muodostuvatko koulumatkan liian pitkiksi.

Tärkein parannusehdotus on se, että muutosten lapsivaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisemmin. Itse toivon, että tämä uuden kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kautta sekä koulujen että päiväkotien tilojen yhteiskäytöstä tulee nykyistä selkeämpää. 

Millaista on olla neljä vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä?

Maanantai 27.3.2017 klo 14.51 - Ville

Ensimmäinen kauteni Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä on loppusuoralla ja on vaaleissa kaupunkilaisten tehtävä on arvioida minun ja muiden suoriutumista tämän kaupungin asioiden hoitajana. Aiemmassa blogissani pohdin työtä opetuslautakunnassa. Millaista aikaa nämä reilut neljä vuotta kaupunginvaltuutettuna on ollut?

Kukaan ei saa mitään aikaiseksi valtuustossa yksin

Vaaleissa ehdokkaat pyrkivät nostamaan esille omia teemojaan ja ansioitaan. Oman agendan edistämisen ohella kaupungin yhteisten asioiden hoidossa keskeistä on kyky nähdä yhteinen agenda ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Missään kaupungin päättävässä elimessä lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai valtuustossa kukaan ei saa läpi asiaansa yksin, vaan aina tarvitaan enemmistön tuki. Tällöin on myös kyettävä hakemaan tukea yli puoluerajojen, sillä yksikään poliittinen ryhmä ei Helsingissä yksin pysty muodostamaan enemmistöä. Vaalikoneissa kannattaisi siis myös kysyä yhteistyötaitoja.

Valtuustoryhmän jäsenenä

Keskeinen valtuustotyö instrumentti on oma valtuustoryhmä, joka kokoontuu aina ennen varsinaista kokousta puoleksitoista tunniksi käsittelemään illan esityslistaa ja muita ajankohtaisia asioita. Meidän ryhmäämme johti asiantuntevasti ja pitkällä kokemuksella suurimman osan valtuustokautta nyt politiikan ainakin toistaiseksi jättävä Osku Pajamäki. Itse kokouksissa puhutaan paljon asiaa ja myös asian vierestä. Jokaisella on ymmärrettävästi tarve profiloitua poliitikkoina.  Valtuuston työmuotoja on mielestäni tarpeen kehittää, kuten nyt Helsingin johtamisjärjestelmän uudistuksen myötä tapahtuukin. Omasta puolestani toivon, että tämä kehitys vie työtä kohti toisaalta avoimempaa mutta toisaalta myös kohti toimivampaa päätöksentekoa.  Esimerkiksi kyselytuntijärjestelmä on edelleen liian kankea ja kaipaa terävöittämistä.

Valtuusto-aloitteet valtuutetun työkaluna

Kokonaisuutena on todettava, että neljän vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä on ollut hyvin mielenkiintoinen aika elämässä. Olen oppinut valtavasti uutta ja saanut myös itselläni tärkeitä asioita edistettyä ja jos luottamusta riittää, olen valmis työtä jatkamaan myös seuraavat neljä vuotta.

Helsingin uuden pormestarin valitsee valtuusto

Tiistai 14.3.2017 klo 11.43 - Ville

Yleiskaavapäätös on Helsingin tulevaisuuden kannalta merkittävä

Keskiviikko 26.10.2016 klo 12.37 - Ville

Helsingissä on viime kuukaudet käyty aktiivista keskustelua kaupungin uudesta vuoteen 2050 ulottuvasta yleiskaavasta, jota käsitellään tänään Helsingin kaupunginvaltuustossa.  Päätös ei ole yksinkertainen, eikä helppo kaupungin kokeneenkaan päättäjän näkökulmasta. Toisessa vaakakupissa on suuri pula asunnoista ja siitä seuraava tähtitieteellinen asumisen hinta ja toisessa halu säilyttää viheralueita. Molemmat pitäisi koittaa tasaveroisesti huomioida ratkaisuissa.

Pääkaupunkina Helsinki on erityisasemassa  

Illan kokouksen taustaa on haettava aina 1800-luvun alusta, kun Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Siitä alkaen Helsinki on houkutellut lähes katkeamattoman virtana uusia asukkaita, jotka ovat tulleet tänne useimmiten työn perässä. Suuri osa meistä on tänne muulta muuttaneita yhden tai kahden sukupolven päästä. Helsinki on ottanut meidät vastaan ja tarjonnut meille kodin. Pääkaupungit vetävät ihmisiä kaikkialla maailmassa. Se on niiden vahvuus ja taakka, jos kehitykseen suuntaa yritetään keinotekoisesti kääntää. Suomessa on vapaa liikkuvuus maan sisällä ja kuka tahansa voi vapaasti valita asuinpaikkansa.  

Jos itsellä on katto pään päällä, eikö se riitä?

Yleiskaavaehdotus on herättänyt paljon keskustelua. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Miksi niiden joilla on jo koti Helsingissä, kannattaisi suhtauta positiivisesti siihen, että Helsinkiin rakennettaisiin lisää asuntoja? Asuntopula ja asumisen korkea hinta vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Tarjonnan lisääminen ja monipuolinen asuntotuotanto on ainut keino vähitellen korjata tilannetta. Uskon, että nykyisillä helsinkiläisillä on tuloilleen parempaa käyttöä, kun ylisuuret vuokrat ja lainanlyhennykset. Jos yleiskaava hylätään, uhkana on asuntotilanteen vaikeutuminen entisestään. Tämä taas vaikuttaa työllisyyteen ja sitä kautta kaikkien hyvinvointiin. Helsinki on koko maamme talouden ykkösveturi ja pääkaupungissa tehtävät ratkaisut viitoittavat Suomen tulevaisuuden tietä siinä epävarmassa maailmassa jossa elämämme.

Kompromissi jonka kanssa voidaan mennä eteenpäin

Yleiskaava on ensimmäinen suuntaa antava linjaus siihen, miten kaupungin maankäyttöä kehitetään aina vuoteen 2050 asti, eli seuraavan 34 vuoden aikana. Kaupunginhallituksen esitys on Helsingin keskeisten poliittisten ryhmien välillä neuvoteltu kompromissi. Se ei ole täydellinen ratkaisu, mutta paras mitä on neljän vuoden työllä erilaisten intressien ristipaineessa saatu aikaan. Suomen nykyisessä poliittisessa tilanteessa on arvokasta se, että on kyky neuvotella ja löytää ratkaisu, jolla päästään askel eteenpäin. Itselleni on aktiivisena liikunnan harrastajana Helsingin virkistysalueet tärkeitä. Niitä Helsingissä on nyt ja tulee olemaan myös jatkossa. Neuvotteluvaiheessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehtiin vielä monia korjauksia, joilla kaavaan ulkopuolelle jäävien viheralueiden määrää vähennettiin.

Palveluita ei saa unohtaa!

Yleiskaavasta liikkuu paljon virheellisiä käsityksiä. On hyvä huomata, että yleiskaava on alustava ja varsin ylimalkainen maankäytön suunnittelun linjaus ja vaaditaan vielä lukematon määrä erillisiä päätöksiä kaupungin päättävissä elimissä tulevina vuosina ennen kuin johonkin aletaan jotain rakentaa.  Asemakaavavaiheessa voidaan vielä tarvittaessa joidenkin pohdintaa herättäneiden viheralueiden käyttöä arvioida uudelleen.  On myös mahdollista, että Helsingin kasvuennustukset eivät toteudu ennakoidulla tavalla. Tilannetta helpottaisi esimerkiksi, jos näkisimme pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessa kuntaliitoksia, jotka tekisivät maankäytön suunnittelun helpommaksi kaikille.

Tärkeää on se, että jos kaupunki kasvaa, huolehditaan myös sote, koulu, päivähoito ja muiden palveluiden riittävästä tarjonnasta. Ei voi olla niin, että rakennetaan uusia kaupunginosia, mutta ei huolehdita niiden infrastruktuurista ja palveluista. Tämä vaatii merkittäviä investointeja, joihin kaupungin päättäjien pitää jo yleiskaavavaiheessa periaatteen tasolla sitoutua. 

Puheenvuoro Helsingin johtamisjärjestelmän uudistuksesta 22.6.2016

Keskiviikko 22.6.2016 klo 19.25 - Ville

Juhannusviikko, kevään viimeinen kokous, mutta agendalla tärkeimmät tämän päätökset mitä tässä salissa on pitkään aikaan tehty, joten jaksetaan vielä skarpata. Tässä on kyse vallasta ja sen uusjaosta Suomen pääkaupungissa. Joku saa ja haluaa lisää valtaa. Ja joku taas menettää.  

Itse arvostan hyvin korkealla meidän lautakuntajärjestelmää ja SDP:n vaatimuksesta seuranneista korjauksista huolimatta olen yhä huolissani, että tämä malli pienentää sitä joukkoa, joka jatkossa käyttää todellista valtaa kaupungin asioista. Facebookin keskusteluryhmissä niitä päätöksiä ei tehdä, vaikka sellainen illuusio saattaa joskus syntyä. Uskon, että monen puolueen aktiivit kantavat vallan keskistämisestä entistä pienemmälle piirille perustellusti huolta.

Itselleni kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varajäsenyys ja oli viime kaudella perehdytys kaupungin asioiden hoitoon. Jatkovalmistelussa on pidettävä huoli siitä, että muutkin kuin pormestaristo ja valtuuston jäsenet pääsevät mukaan vaikuttamaan tämän kaupungin asioihin. Asiaa olisi enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät tällä kertaa. Yritetään saada päätökset pakettiin, että päästään joskus juhannuksen viettoon.   

Korvaava kenttä tulisi avata nopeasti

Tiistai 5.4.2016 klo 8.53 - Ville

Malmin lentoaseman säilyttämisen kannattajat ovat ilmaisseet ymmärrettävän pettymyksensä Helsingin valtuuston tekemästä päätöksestä. Olen pahoillani, jos valtuuston keskustelusta välittyi Timo Hyvösen kuvaama (HS Mielipide 2.4.) vaikutelma, että kuntalaisaloitteeseen olisi suhtauduttu väheksyvästi.

Ilmailuun myönteisesti suhtautuvana valtuutettuna asia oli minulle hyvin vaikea. En kuitenkaan näe, että Finavian luopumispäätöksen jälkeen toiminnan jatkaminen olisi nykytilanteessa eri näkökulmat huomioiden mahdollista.

Finavian ja kaikkien ilmailuun myönteisesti suhtautuvien tahojen kannattaisi nyt kiinnittää huomio siihen, että Helsingin lähelle saadaan nopealla aikataululla avattua uusi toimiva pienilmailukenttä. Kuten valtuustopuheessani totesin, tämän asian kunnollisen valmistelun kanssa on jahkailtu liian kauan.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 5.4.2016.

Valtuusto voi jatkossakin päättää kouluverkosta

Tiistai 19.1.2016 klo 10.15 - Ville

Opetuslautakunta on toiminnassaan riippuvainen valtuuston sille antamasta budjettirahoituksen määrästä. Tämä takia on hyvä, että budjettipäätökset tekevät valtuutetut myös osallistuvat kouluverkosta päättämiseen.Toki on ymmärrettävää myös sen, että osa valtuustosta varmasti mielellään delegoisi vaikeat ja varmaan ehkä eniten keskustelua kaupunkilaisten kanssa herättävät koulujen sulkemispäätökset lautakunnan jäsenten poliittiselle vastuulle ja päättäisi itse vain rahoituksesta.

Helsingin demareilta oikeudenmukaisempi vaihtoehto Pajusen budjettiesitykselle

Perjantai 30.10.2015 klo 14.38 - Ville

Guggenheimin toinen tuleminen

Tiistai 23.6.2015 klo 18.54 - Ville

Guggenheim-säätiö julkaisi tiistaina Helsinkiin kaavaillun museon arkkitehtuurikilpailun voittajan. Arkkitehtuurikilpailun sijaan hankkeen taustatahojen olisi kannattanut käyttää aikansa mieluummin yksityisen rahoituksen etsimiseen. Nyt kokoon saatu 10 miljoonaa euroa on kolmasosa Guggenheim-nimen käyttöoikeuden 20 vuoden varmistavasta 30 miljoonan euron lisenssimaksusta. Itse museon rakentamiseen tarvittavalle vähintään 130 miljoonalle ei ole vielä maksajaa löytynyt.  

Guggenheimin toinen tuleminen Helsinkiin on ollut helsinkiläisen kunnallispoliitikon näkökulmasta hämmentävä kokemus. Helsingin kaupunginhallitushan teki päätöksen lopettaa Guggenheimin ensimmäisen tarjouksen käsittelyn toukokuussa 2012, eikä teema ollut siksi juuri millään tavoin esillä syksyn 2012 kunnallisvaaleissa. Jos olisi tiedetty, että museo palaa agendalle seuraavana keväänä, aihe olisi ollut keskeinen vaaliteema Helsingissä ja jokaiselta ehdokkaalta olisi kysytty siihen kantaa. Tätä taustaa vasten oli yllättävää, kun keväällä 2013 mediassa alkoi liikkua tietoa siitä, että Helsingin kaupungin edustajat käyvät jälleen keskusteluja museosta Guggenheim säätiön kanssa.

Syyskuussa 2013 asiat olivat edenneet siihen pisteeseen, että säätiö jätti Helsingille arvioitavaksi oman näkemyksensä mukaan merkittävästi paremman tarjouksen. Oman näkemykseni mukaan tuo ehdotus ei kuitenkaan ratkaissut sitä perustavaa ongelmaa, että niin museon rakentamiskustannukset kuin toimintamenotkin jäävät käytännössä Helsingin kaupungin vastuulle, eikä ole varmuutta siitä tuleeko museosta kannattava. Tästä huolimatta Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö halusi varata tammikuussa 2014 museolle tontin kaupungin paraatipaikalta Etelärannasta tuomatta asiaa edes keskusteltavaksi kaupunginvaltuustoon.

Kaupungin roolin epämääräisyys on ollut alusta asti hankkeen kannalta varsin häiritsevä asia. Kaupunkia ja sen rahoja kuitenkin ilmeisesti tarvitaan, sillä museon lobbaustoiminta on ollut meidän valtuutettujen suuntaan varsin aktiivista. Guggenheim säätiötä edustavan yksityisen lobbaustoimiston taholta on tullut valtuutetuille jatkuvasti sähköpostia ja kutsuja erilaisiin hankkeen esittely- ja keskustelutilaisuuksiin. Henkilökohtaista tapaamistakin on tänä keväänä ehdotettu, jotta saisin lisätietoa hankkeesta. Itse olen näistä kutsuista kieltäytynyt.    

Olen edelleen sitä mieltä, että nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa uusi museohanke voi mielestäni toteutua vain yksityisten sponsorien tuella. Rahoittajia olisi odottanut löytyvän jo enemmän, jos hanke on taloudellisesti niin hyvä, kun mitä sen kannattajat esittävät. Aivan kuten aiemminkin edelleen näyttää siltä, että päävastuu niin rakentamiskuluista, käyttömenoista kuin mahdollisista tappioista on edelleen Helsingin vastuulla.

Oman näkemykseni mukaan Guggenheim museon epämääräiselle hivuttamiselle Helsinkiin on nyt aika laittaa piste ja tuoda koko museohankeen realistisuus ja kaupungin rooli siinä alkusyksystä vihdoin koko kaupunginvaltuuston pohdittavaksi.

Valtuustoaloite Kallahden kainalon uimarannan ulkoilutien valaisemisesta

Torstai 18.6.2015 klo 11.06 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto piti 17.6 kevään viimeisen kokoukseen, jossa jätin käsiteltäväksi valtuustoaloitteen, jossa ehdotetaan katuvalojen asentamista Kallahden kainalon uimarannan takaa Kallvikintieltä Harbonkadulle kulkevalle jalankulkutielle.

Aloite perustuu Vuosaaresta saamaani palautteeseen. Palautteen ja paikanpäällä tekemieni havaintojeni katuvalojen puute vaikeuttaa nyt uimarannan takana kulkevan suositun ulkoilutien käyttöä erityisesti syksyllä ja talvella. Ulkoilutien läheisyydessä sijaitsevat kaupungin uimarannan ohella kuntoilupaikka, ravintola, joten tarvetta pimeyden vähentämiselle todella on.

Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran puheenvuoro Helsingin uuden yleiskaavan lähetekeskustelussa

Tiistai 5.5.2015 klo 19.41 - Ville

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Enemmän toivoisin myös pohdintaa siitä, että miten naapurikunnissa tehtävät suunnitelmat heijastuvat Helsinkiin. Tässä koordinaatiossa on tietenkin omat vaikeutensa, kun kaupungin poliittisen ryhmien enemmistö ei ole halunnut edistää metropolihallintoa, joka tekisi pääkaupunkisedun kokonaisvaltaisen suunnittelun helpommaksi. Kuntarajat eivät voi tulevaisuudessa olla tämän alueemme kehittämisessä juoksuhautoja, joten toivottavasti myös metropoliyhteistyön vastustamisen osalta ei jäädä ikiajoiksi jumiin omiin asemiin.   

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Lauantai 4.4.2015 klo 21.41 - Ville

Viime viikkojen iltalukemisena minulla on ollut kevään teemaan oivallisesti osuva Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn uutuuskirja Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Kirjassa tunnetut poliitikot kertovat, miksi ovat lähteneet mukaan. Toisaalta kirjassa on annettu ääni niille, jotka syystä tai toisesta eivät näe poliitikon uraa itselle sopivana yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona.   Moni politiikassa mukana ollut myös tuo kirjassa esille työn raskaita puolia: jatkuvan julkisuuden valokeilassa olon, kokemuksen, ettei pysty vaikuttamaan riittävästi ja asioiden jäämisen populismin alle. Kirjasta kuulee myös, että kaikesta huolimatta politiikassa vaikuttaminen saattaa olla hyvinkin kiinnostavaa ja on monelle pidempään mukana olleelle suoranainen intohimo.

Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjan lukeminen oman vaalityön keskellä on herättänyt paljon ajatuksia. Itse olen ollut niin sanotusti mukana politiikassa nyt seitsemän vuotta, eli vuoden 2008 kuntavaaleista alkaen, jonka ehdokkuuden myötä jäin aktiiviksi SDP:hen. Tämän myötä politiikka on tullut varsin luonnolliseksi osaksi arkeani erityisesti sen jälkeen, kun minut valittiin vuoden 2013 alusta Helsingin kaupunginvaltuustoon ja  opetuslautakuntaan.

Oman kokemukseni vuosi hieman vierastan kirjan esimerkeistä välittyvää nykyisin tunnistettavaa ”on – off” näkemystä, että politiikassa joka ollaan täysillä mukana tai sitten ei olla lainkaan. Menneinä vuosikymmeninä vastaava politiikan ammatillistuminen oli vierasta. Poliittisia luottamustehtäviä oli luontevaa hoitaa muun elämän ohessa. Jopa Helsingissä asuva opettajataustainen kansanedustaja saattoi vielä sodan jälkeen käy välillä opettamassa tunnin koulussa ja palata sitten eduskuntatalolle täysistuntoon. Tämä ei toki nykyään olisi tarkoituksenmukaista. Silti ehkä jotain hiemaan samaa asennetta suhtautumisessa politikkaan tarvittaisiin, jotta politiikka voitaisiin nähdä jälleen enemmän sinä yhteisten asioiden hoitona mistä siinä kuitenkin puolueiden välisistä näkemyseroista huolimatta on pohjimmiltaan kyse.

Mikä sitten saa ihmisen tänä päivänä lähtemään aktiivisesti mukaan poliittisen puolueen toimintaan? Uskon, että suurin syy on halua vaikuttaa johonkin oman elämän kokemuksen myötä tärkeäksi kokemaan asiaan. Itselläni keskeinen syy lähteä loppukesällä 2008 mukaan oli yleisen innostuksen ohella yliopistotyöelämää varjostava jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta. Sen sijaan, että kotona päivittelee Suomen ja maailman ongelmia jo pienikin poliittinen aktiivisuus voi antaa tunteen, että voi olla itse mukana vaikuttamassa siihen, että mihin suuntaan asiat yhteiskunnassamme kehittyvät. Ei siis tarvitse olla hullun rohkea lähteäkseen mukaan politikkaan, vaan kuka tahansa voi liittää poliittisen puolueen toiminnassa mukana olemisen osaksi arkeansa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan!

SDP:n ryhmäpuheenvuoro budjetin lähetekeskustelussa 11.2.15

Keskiviikko 11.2.2015 klo 20.07 - Valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Ville Jalovaara

Kaupungistuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jonka myötä kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa. Suomen kaupungistuminen alkoi jo keskiajalla ja tänään illan teemana on, miten Suomen pääkaupunki suhtautuu tähän yhä jatkuvaan kehityskulkuun vuonna 2016.

Helsingin väkiluku on vuodesta 1875 lisääntynyt 600 000 tuhannella. Arvioiden mukaan meitä on vuonna 2050 860 000. Helsingin kasvu on yhä jatkuvaa kilpajuoksua sen kanssa, että saadaanko tänne työn perässä muuttaville uusille asukkaille riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, työpaikkoja ja terveydenhuoltoa.

Jottei SDP:tä arvosteltaisi menneeseen jämähtämisestä, ei jäädä 1800-luvulle, vaikka edelleen kamppailemme täällä hyvin pitkälti samojen työhön, asumiseen ja terveydenhoitoon liittyvien ongelmien kanssa kuin yli sata vuotta sitten.

Esityslistan liitteenä olevissa aineistoissa maalataan Helsingistä kuva uppoavana Titanicina. Kuten olemme aiemmin todenneet, Helsingin talouden kuva ei kaikilta osin vastaa Suomen varisin synkeää kuvaa. Kaupunkia ei nosteta kukoistukseen toivottomuuteen vajoamalla. Tarvitaan luottamusta ja uusia työpaikkoja. Tässä hengessä SDP:n valtuustoryhmä tulee jättämään tänään merkittävän ryhmäaloitteen kaupungin työllisyyspolitiikan kehittämisestä. Pilvi Torsti kertoo kohta omassa puheenvuorossaan tästä tarkemmin.

Hyvinvointivaltio natisee Helsingissä liitoksissaan. Jonot kiireettömään lääkärinhoitoon on lähes kaksi kuukautta. Vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt joutuvat paikkaamaan kaupungin palveluverkon aukkoja. Ne tekevät hienoa työtä, mutta julkisen vallan vastuita peruspalveluista, niille ei voida sälyttää. Yksinäisyyden helpottamisessa on jo riittävästi.  

SDP näkee, että kouluverkon kehittämisessä on huomioitava kaupungin kokonaisetu. On pohdittava, että syntyykö oikeasti säästöä, jos jokin tila jää opetusvirastolta tyhjäksi, mutta laskun maksaa tilakeskus? Oikeudenmukaisuus, perheiden "arjen sujuvuus" ja pedagogiikka on meidän mielestämme otettava huomioon kouluverkon kehittämisessä.

SDP näkee, että on nyt on toiminnan aika. Tarvitsemme lisää kohtuuhintaista asumista, työpaikkoja ja esimerkiksi mahdollisuuksia panostaa sote:ssa perheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin sen sijaan, että nyt joudutaan keskittymään lähinnä vaurioiden korjaamiseen.

SDP näkee, että valtuustokauden puolivälitarkastelu on aito mahdollisuus tehdä korjaava liike terveys- ja hyvinvointierojen kasvuun. Talouskurissa me olimme onnistuneet, kuten Hyvinkäällä kuulimme, varsin hyvin.

Tuottavuustavoitetta sekä kaupungin investointikattoa on kriittisesti tarkasteltava ja huomioitava Helsingin todellinen väestökasvu ja väestönkasvun rakenne. Kasvava kaupunki tarvitsee kouluja ja terveyspalveluita. Jos korjaavia liikkeitä ei tehdä, kaupungin kehitys voi kääntyä negatiiviseksi. Emme rakenna tätä kaupunkia itseämme vaan tulevia sukupolvia varten.  

Puheenvuoro kevään viimeisessä kaupunginvaltuuston kokokouksessa 18.6.14

Keskiviikko 18.6.2014 - Ville

Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran puheenvuoro Vuoden 2013 arviointikertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen käsittelyn yhteydessä Helsingin valtuuston kokouksessa 18.6.14.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet,

Alkuun on paikallaan esittää kiitokset lautakunnalle heidän tärkeästä ja huolellisesta työstään. Asioihin paneutuminen näkyy tässä raportissa. Yleisvaikutelma kokonaisuudesta on se, että Helsingin talous on toistaiseksi vaikeista ajoista kohtuullisessa kunnossa, mutta terveys ja hyvinvoinnin erojen kaupunginosien väliseen kasvuun on yhä syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tarkastuskertomuksessa on tartuttu moniin tärkeisiin asioihin, joita tässä ei voi nyt kaikkia erikseen luetella. Yksi asia, jonka haluan kuitenkin nostaa esille, on nämä omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät. On todella vaikea ymmärtää niiden järjestämiseen liittyviä ongelmia, kun tietää kuinka arvokasta työtä omaishoitajat tekevät. Määrärahat eivät ole ilmeisesti loppuneet, mutta koska perheillä ei ole oikeutta valita vapaan aikaista hoitomuotoa, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohdanneet.  Tämä on epäkohta, joka on vaan korjattava, koska inhimillisten näkökulmien ohella, kyse on myös lain velvoitteesta.  

Toinen asia, minkä haluaisin nostaa lautakunnan kertomuksesta esiin, liittyy valtuustoaloitteiden ja toivomusponsien ohittamiseen kaupungin hallinnossa.  Tästä asenteesta, että niitä noudetaan valikoivasti, on ollut merkkejä aiemmin, mutta nyt tämä toimintakulttuuri on tänne tarkastuskertomukseen selvästi dokumentoitu.  Pyytäisin muistuttamaan siitä, että tämä valtuusto on todellakin Helsingin ydin päättävä elin, jolla viimekädessä sekä valta että vastuu kaupungin asioista. Sen enemmistön kannatuksen saaneita päätöksiä ei vaan voi ikään kuin unohtaa lopullisesti johonkin pöytälaatikkoon.

Toivon, että tarkastuslautakunta voi vuoden päästä todeta, että niin tämä aloite-asia kuin tuo omaishoitajienkin tilanne on merkittävästi parantanut.

Helsingin on suunnattava katse eteenpäin

Keskiviikko 12.2.2014 klo 21.39 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tänään ensi vuoden budjetin lähetekeskustelun. Niin kaupunginjohtaja esittelypuheenvuorossa ja jatkoksi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Suomen ja sen jatkoksi Helsingin talouden tilanteesta maalattiin hyvin synkkä kuva. Tämä ei ole, kuten kaupunginvaltuutettu Pilvi Torstin pitämässä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa korostettiin, koko totuus pääkaupungin taloustilanteesta.

Säästökohteita etsittäessä on Helsingissä huolehdittava siitä, että nykyisen taantuman maksumiehiksi ei laiteta jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia helsinkiläisiä: työttömiä, pienituloisia vanhuksia, lapsia ja sairaita. Jos säästökohteita tuleviksi vuoksi tarvitaan, jo tässä vaiheessa olisi syytä unohtaa Guggenheim museon kaltaisten kannattavuudeltaan epävarmojen hankkeiden toteuttaminen Helsingin kaupungin rahoittamina. Mieluummin kaupungin toimesta tulisi tukea sitä, että Helsinkiin syntyy pieniin ja keskisuurien yrityksiin esimerkiksi oppisopimiskoulutuksen kautta nuorille uusia työpaikkoja. 

Meri-Rastilan länsiranta kaupunginvaltuuston puntarissa

Maanantai 9.12.2013 klo 12.22 - Ville