Huomenna, kun Suomen Turku julistaa perinteisen joulurauhan, julistukseen voisi tänä vuonna liittää myös erityisen some-rauhan julistuksen. Sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun osalta vuosi on ollut meillä ehkä kaikkien aikojen polarisoivin.  Keskustelu monessakin asiassa on liikkunut äärilaidoilla ja silloin keskelle jää hyvin vähän tilaa millekään oikeasti yhteiskuntaa rakentavalle ja olemassa oleviin ongelmiin ratkaisuja etsivälle dialogille. Tässä toivottavasti kaikki suomalaiset voimme joulun jälkeen ensi vuonna yrittää tehdä uuden vuoden lupauksen myötä parannusta.  

Yhteiskunnan jakautuminen ja polarisoituminen on tämän vuoden päättyessä sosiaalisen median ulkopuolellakin asia, josta itse kannan tänä jouluna erityistä huolta. Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaiseman suuren köyhyyskyselyn tulokset olivat ajatuksia herättävää luettavaa.

Ihmisten elämäntodellisuuksien eriytyminen on ilmiö, jonka vaikutuksia olen pidempään pohtinut tavatessani ihmisiä hyvin erilaisissa yhteyksissä eripuolilla maatamme. Kuljemme samojen kaupunkien katuja, mutta toistemme arjen todellisuus alkaa olla monelle vieras. Suuri kysymys on se, että mihin tämä todellisuuksien eriytyminen ajan kanssa johtaa.

Omasta historiastamme ja toisten maiden esimerkistä tiedämme, että hyvinvointierojen jyrkkä kasvu ei ole yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta myönteinen asia. Suomessa tilanne on vielä sikäli hyvä, että meidän on halutessa mahdollista kääntää kehityksen suunta. Yhteinen päämäärämme on varmasti Suomi, jos meidän kaikkien on mahdollisimman hyvä elää ja asua. Tämän mahdollistamiseksi on jatkossa enemmän löydettävä niitä nimittäjiä, jotka yhdistävät meitä tässä maassa kuin erottavat meitä. Niitä on varmasti enemmän.