13.3.1940Perjantai 13.3.2015 klo 11.31 - Ville Talvisodan päättymisestä 13.3.1940 on tänään tasan 75 vuotta. Tänä keväänä tulee kuluneeksi myös 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Suomen osalta sota päättyi Kilpisjärvellä saksalaisten vetäydyttä Norjan puolelle huhtikuun lopulla 1945 muutama päivä ennen Saksan lopullista antautumista. Suomella on näin ollen takanaan pian 70 vuotta kestänyt yhtenäinen rauhanaika, mistä voimme olla kiitollisia. Vastaa ajanjaksoa ilman sotilaallista konfliktia, ei ole helppo löytää historiastamme. Talvisodan päättymisen muistopäivää vietetään tänään ilman suurempia historiapoliittisia väittelyitä sodan syistä ja seurauksista. Menneinä vuosikymmeninä asiat olivat toisin. Jossiteltiin olisiko sota voitu välttää Suomen puolelta erilaisin ratkaisun ja sodasta piti Neuvostoliiton takia puhua madalletuin äänenpainoin. Muistan vielä itse kouluajoilta, kuinka tilanne muuttui 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen myötä ja myös talvisodan historiasta alettiin puhua avoimemmin.
Tänä päivänä ajallinen etäisyys heijastuu tapaan muistella sotaa. Veteraanisukupolvi käy harvalukuisemmaksi ja talvisodan muisteluissa varsin keskeisellä paikalla on sodan kova inhimillinen hinta. Suomalaisia kaatui 25 904. Kotikaupungistani Helsingistä palaamatta elossa kotiin jäi 1239 miestä. Vastapuolen luvuista on enemmän epäselvyyttä, mutta arvioiden mukaan Neuvostoliiton puolella kaatuneita oli noin 127 000. Harva, joka on sodan nähnyt oikeasti kaikessa kovuudessaan, haluisi sen ikinä toistuvan. Jos Suomi olisi kevättalvella 1940 miehitetty eläisimme tänään hyvin erilaisessa maassa. Miehityksen myötä Suomella olisi ollut edessä Baltian maiden kohtalo. Todennäköisesti miehitys olisi taistelujen jälkeen toteutunut vielä monin verroin ankarampana kuin Baltiassa. Tässä tapauksessa Suomesta olisi ehkä tullut myös Saksan ja Neuvostoliiton sotanäyttämö vuosina 1941–1944, kuten kävi Baltian maille ja mahdollisesti olisimme uudelleen itsenäistyneet 1990-luvun alussa Viron ja sen naapurimaiden tavoin. Sodan päättymispäivänä on hyvä muistaa kaikkia sodan uhreja ja jatkaa toisaalta ulkopolitiikan, uskottavan maanpuolustuskyvyn ylläpitämisen sekä kansainvälisen yhteistyön kautta jatkaa työtä sen eteen, että Suomi voi seuraavatkin 70 vuotta pysyä sotilaallisten konfliktien ulkopuolella. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talvisota, toinen maailmansota, konfliktit, rauha, Neuvostoliitto, Suomi |
Samaan aikaan toisaallaLauantai 26.4.2014 klo 19.55 - Ville Suomessa on seurattu viime kuukaudet tiivisti tapahtumia Ukrainassa. Se, että hieman kauempana Syyriassa yhä jatkuva avoin sota on vaatinut jo yli parisataatuhatta uhria, ei samalla tavalla ole pysynyt otsikoissa, vaikka hirvittävälle konfliktille ei näy loppua. Mikä siis valikoi sen, mikä meitä kulloinkin kiinnostaa ja mistä asioista uutistoimittajat näkevät tarpeelliseksi meille kertoa? Mitä kaikkea siis jää pimentoon, kun mediatilan täyttää yksi tietty aihe? Ennen nykyistä kriisiä Ukrainan vaikeuksista ei juuri mediassamme puhuttu. Viimevuodet katseemme oli myös niin vahvasti eurokriisissä, että naapurimaamme kehitys kohti autoritäärisempää yhteiskuntaa sivutettiin idäntuntijana esiintyneessä maassamme tarpeettoman vähällä huomiolla. Nykyisenä pitkälti Internet-pohjaisen tiedonvälityksen aikana Suomessa tuntuu olevan kerralla pinnalla vain yksi tai korkeintaan kaksi pääaihetta, joiden jokaista käännettä seurataan realiljassa kunnes siirrytään pian kokonaan uuteen teemaan ja unohdetaan muutaman päivän takainen pääpuheenaihe. Kokonaiskuvan muodostaminen siitä mitä maassamme ja maailmassa tapahtuu, tuntuu olevan tietomäärän monikertaistumisesta huolimatta nyt melkeinpä vaikeampaa kuin menneinä vuosikymmeninä.
Siitä mitä tapahtuu oman elinympäristön lähellä, ollaan luonnollisesti aina ja kaikkina aikoina oltu paremmin tietoisia kuin tapahtumista toisella puolin maailmaa. Muutamassa kymmenessä vuodessa tiedonvälitys on Internetin myötä muuttunut enemmän kuin sitten 1800-luvun lopulla sähköisen lennättimen keksimisen, joka mahdollisti ensimmäistä kertaa sähköisen tiedonvälityksen jopa mannerten välillä. Tiedämme tai mahdollisesti luulemme tietävämme, että mitä vaikka Ukrainan kriisipesäkkeissä juuri parhaillaan tapahtuu. Se, että informaation ja tietoisen dis-informaation jakaminen näyttää olevan jälleen tärkeä osa tätäkin konfliktia, tekee kokonaiskuvan muodostamisen erittäin vaikeaksi.
Sosiaalisen median ja älypuhelimien uutisvahtien aikana uutiskiinnostuksemme on aiempaa helpompaa kanavoida vain itseä kiinnostaviin aiheisiin. Tässä on tultu pitkälle siitä ajasta, kun Suomen television molemmat kanavat lähettivät puoli yhdeksän uutiset samaan aikaan, jotta uutislähetyksen sijaan ei voinut hairahtua katsomaan viihdeohjelmaa kakkoskanavalta. Tällaiseen yhtenäisyyskulttuuriin ei ole paluuta , vaan monipuolisesta ja laadukkaasta uutistarjonnasta olisi syytä pyrkiä pitämään jatkuvasti kiinni. Kouluissa ja oppilaitoksissa olisi ehkä syytä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että tulevaisuuden nuoret oppivat itsenäisiä ja kriittisiä medianlukutaitoja, jotta he pystyvät muodostaan riittävän laajan kokonaiskuvan siitä mitä maailmassa kulloinkin tapahtuu. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Syyria, media, Yleisradio, konflikti |
