Useat mediat ovat ennakoineet, että hallituksen sote ja maakuntauudistus kaatuu lopullisesti tänään. Hallituspuolueet yrittivät viedä perustuslaillisista ongelmista ja asiantuntijoiden kritiikistä välittämättä sotea & makua maaliin niin pitkään, kun aika yksinkertaisesti vaalien lähestymisen myötä loppui. Nyt alkaa ymmärrettävästi vaalienalustunnelmassa syyllisten etsiminen ja sen pohtiminen, että mitä monen vuoden valmistelu maksoi vaikka ehkä osaa sen tuloksia voi käyttää vaalien jälkeen, kun tästä alhosta yritetään nousta ylös ja pohtia seuraavia askelmerkkejä.

Niin kokoomuksen uudistukseen tuomaan markkinavetoiseen valinnanvapauteen, kun keskustan raskaaseen maakuntamalliin kriittisesti suhtautuneena ei koe suurempaa haikeutta, että uudistus ei Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ehdottomassa muodossa toteudu.  

Sitä, että mikä määrää voimavaroja tähän on käytetty, jotka olisi voitu käyttää vaikka perusterveydenhuollon vahvistamiseen kunnissa, on syytä pohtia. Jopa Helsingissä terveyskeskusten lääkäripula on jo vuosia ollut akuutti, kun monet lääkärit hakeutuvat mieluummin töihin yksityiselle sektorille.  Nyt tänä keväänä Helsingissä on jouduttu ottamaan avuksi ostopalvelut yksityisiltä lääkäriasemilta, että kohtuuttomiin odotusaikoihin saadaan helpotusta. 

Hallituksen vuosia kestäneen soteharhailun jälkeen on palattava sinne, minne neljä vuotta sitten eduskuntavaalien alla jäätiin, eli näin suuri uudistus voidaan toteuttaa Suomessa ainoastaan parlamentaarisen hallitus-oppositio rajan ylittävän valmistelun keinoin. 

Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. 570 irtisanontaan. Lisäksi Aalto-yliopisto irtisanoo lähes parisataa työntekijää. 

Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen. Näiden yliopistojen erityisosaajien ei ole helppo tässä muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa löytää uutta työtä pääkaupunkiseudulta. Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen kyselytunnilla kysymykseni johdosta korkeakoulujen irtisanomisten vaikutuksia Helsingin ja pk-seudun työllisyyteen. Syntyi vaikutelma, että niin valtion kuin kaupungin suunnalla olisi vielä paljon tehtävissä.

Helsingin Sanomat sivusi tiistaina tätä teemaa, mutta siinä yhteydessä ei ollut tarkemmin kaupunginjohdolta vielä tietoa siitä, mihin toimiin Helsingin kaupunki aikoo tässä tilanteessa ryhtyä yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Pääkaupunkiseutu on näkemykseni yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että Valtioneuvostolta ja Euroopan unionilta voidaan saada tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitettua erityistukea. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen. Raumalla kävi juuri EU:n edustajat tutustumassa näiden tukitoimien vaikutukseen telakan suurten irtisanomisten jälkeen.

Ideaali tilanne olisi luonnollisesti se, että Valtioneuvosto peruisi Helsingin yliopistoon ja Aalto yliopistoon kohdistamansa kohtuuttomat määrärahojen leikkaukset. Kaupunginvaltuuston eilisen keskustelun pohjalta ilmeni, että Valtioneuvosto ei ole toistaiseksi julistanut Helsinkiä yliopistojen osalta äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Mistään muistakaan merkittävistä erityistoimista ei ollut myöskään vielä kaupungilla tietoa, vaan vaikuttaa, että näistä jätti-irtisanomisista yritetään selvitä aivan normaalien TE-toimiston palveluiden avulla. Tässä tilanteessa ne ovat kuitenkin täysin riittämättömiä ja on toivottavaa, että Valtioneuvosto ottaisi kriisialue menettelyn käyttöön pk-seudun korkeakoulujen osalta, jos ei voi turvata yliopistojen perusrahoitusta, jotta suuret irtisanomiset voitaisiin perua ja tutkimuksen ja opetuksen taso maamme korkeakouluissa turvata.

Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. Joka kahdeksas yliopistolainen saa lähteä. Tunnelma yliopistolla on ollut viime viikkoina kuin hautajaisten muistotilaisuudessa. Vastaavia satoja työpaikkoja vieviä leikkauksia kohdistuu myös muihin korkeakouluihimme.

Viime viikkoina on herännyt kysymys, että onko Suomen hallitus riittävällä tavalla yliopistojemme kriisikeväästä kiinnostunut. Kuunnellessani eilen pääministeri Juha Sipilää (kesk.) Ylen pääministerin haastattelutunnilla jäi pohtimaan, että onko pääministeri tietoinen kuinka tukala tilanne yliopistoilla on?

Pääministeri antoi ymmärtää, että yliopistoväen huoli irtisanomisista on lähinnä muutosvastarintaa ja itse asiassa leikkaukset ovat hyväksi, jotta luovuus pääsee kukoistamaan. Hän myös antoi ymmärtää, että pienemmällä rahalla löydetään parempia lopputuloksia. Jos satoja, jopa tuhansia työpaikkoja lähtee Suomen koulutussektorilta lähivuosina, on vaikea ymmärtää, että miten tulokset voisivat parantua.

Hämmentävin toteamus pääministeriltä oli eilen se, että hän kertoi useamman yliopiston rehtorin todenneen hänelle kahdenvälisesti, että ”kyllä me tästä selvitään, tästä leikkauksesta” kehittämällä. Jos viime mainittu tieto pitää paikkansa, oli hyvä kuulla siitä näkemys myös näin todenneilta rehtoreilta, keitä sitten ovatkaan. Käsitykseni mukaan rehtorit ovat enimmäkseen korostaneet julkisissa tiedotteissaan leikkausten negatiivisia vaikutuksia yliopistoille ja Suomen koko korkeakoulusektorille.

Yritysmaailma viime vuosina kohdistuneiden suurten irtisanomisten jälkeen valtioneuvoston jäsenet ovat käyneet kriisipaikkakunnilla.  Konkreettisten tukitoimien ohella näillä vierailuilla on myös henkisen tuen vaikutus. Helsingin yliopistolla tilanne nyt sellainen, että arvostaisi, jos esimerkiksi opetusministeri ja työministeri tulisivat torin toiselta puolen valtioneuvoston linnasta paikanpäälle pohtimaan henkilöstön kanssa, että miten tästä keväästä selvitään eteenpäin. Mistä sadoille irtisanottaville löytyy töitä?

Helsingin yliopistolta ja Aalto-yliopistolta irtisanotaan tänä keväänä lähemmäksi tuhat työntekijää. Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen.  Pääkaupunkiseutu on näin ollen yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että valtioneuvosto osoittaisi tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitetun tukipaketin. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen.  

Huolta suurista koulutusleikkauksista ei ole esittäneet vain oppositiopoliitikot, vaan huolen jakoi myös lauantaina Ykkösaamussa EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta.  Suomen nostamiseksi henkisestä ja taloudellisesta lamasta ei ole nyt nopeita konsteja. Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen rakentavat pääomaa, jolla pieni maa voi jatkossakin olla uskottava ja kilpailukykyinen globaali toimija. Tämän takia maan hallituksen olisi viisautta vielä kerran pohtia, että onko koulutusleikkaukset ylimitoitettuja.

Kokoomus sai yksityistämisen, keskusta bunkeroitua valtansa maakunnissa ja perussuomalaiset vältettyä vaalit alle kymmenen prosentin kannatuksella. Tässä tiivistettynä se, mitä perjantain ja lauantain välisenä yönä tehty sote ehkä tarjosi tekijöilleen. Jos Juha Sipilän sote-uudistus viedään läpi jotakuinkin nyt julkisuudessa esillä olleella tavalla, se on laajin hallinnollinen uudistus Suomessa sitten 1865, kun kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan. Näin merkittävä uudistus kannattaisi miettiä loppuun asti ennen toteutusta.

Keskustalaisten kuntapäättäjien ei kannata vielä huokaista helpotuksesta. Suurin osa heistä on todennäköisesti menettämässä valtansa. Sosiaali- ja terveystoimen lähdön myötä kuntapäättäjät menettävät suurimman osan todellisesta vallastaan itsehallinto-alueille. Itsehallinto-alueen päätöksentekijät on tarkoitus valita vaaleilla. Yleisradion tekemän selvityksen mukaan keskusta olisi suurin itsehallintopuolue puolessa kahdessatoista alueesta. Valtaa näin keskustalla on, mutta se on puoluessa yhä harvemmissa käsissä.    

Timo Soinille ja perussuomalaisille ratkaisussa tärkeintä näytti olleen mahdollisuus jatkaa hallituksessa. Mitään itsenäistä puumerkkiä lopputuloksessa ei näy vaikka sosiaali- ja terveysministerin salkku on puolueella. Soten suurin voittaja on todennäköisesti kokoomus tai oikeastaan yksityiset terveyspalveluiden tuottajat. Kokoomuksen vuosikaudet ajama valinnanvapaus, jossa asiakkaat voivat valita itse että käyttävätkö julkista vai yksityistä terveyspalvelua, vihdoin toteutuu. Se tarkoittanee, että asiakkaat saavat itse valita palveluntuottajan ja sote-alue toimittaisi rahat.

Toteutuessaan vallinnanvapaus muuttaisi historiallisella tavalla yksityisten palveluntarjoajien ja julkisen sektorin roolijakoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi julkisen terveydenhuollon sielunmessua. Julkiset palvelut jouduttaisiin jatkossa paloittelemaan ja yhtiöittämään, jotta ne voisivat edes teoriassa koittaa pärjätä kilpailussa Attendon, Mehiläisen ja Terveystalon kaltaisten yksityisten verokeinottelua harjoittavien terveysjättiläisten kanssa. Tieto, että Suomessa on terveysbisneksessä rahaa jaossa, voisi tuoda myös uusia kansainvälisiä toimijoita apajille.

Pidemmällä aikavälillä ei ole vaikea nähdä, että jos tälle tielle lähdetään, tunnelin päässä näkyy julkisen terveydenhuollon kuihtuminen ja lopulta katoaminen Suomesta. Tämän jälkeen monopoliasemaan päässeet Attendot ja muut yksityiset jättiläiset voivat hinnoitella palvelunsa miten tahtovat. Näin oltaisiin tilanteessa, jossa lääkäriin pääsy olisi Suomessa jälleen lompakon paksuudesta kiinni. Kelloja siis käännettäisiin vuosikymmeniä takaisinpäin.

Ajoittain on syytä palata takaisin historiaan pohtimaan, että miksi ylipäätänsä maahamme rakennettiin 1970-luvun alussa laaja julkinen terveydenhuoltojärjestelmä. Sama järjestelmä, jota on tietoisesti vuosien ajan näivetetty ja joka nyt ollaan valmiita potkaisemaan roskakoriin sitä aikanaan mukana rakentamassa olleen Suomen Keskustan taholta.

Suomeen säädettiin kansanterveyslaki vuonna 1972 varmistamaan, että maassa jokainen pääsee varallisuudesta riippumatta asiantuntevaan hoitoon. Toimitusjohtajan ottein maata johtavaa pääministeri Juha Sipilää ei näytä puolueensa menneiden saavutusten romuttaminen häiritsevän. Toivo kuitenkin elää, että keskustan kansanedustajissa ja kenttäväessä olisi vielä niitä jotka julkisen terveydenhuollon arvon ymmärtävät. On toivottavaa, että heillä olisi rohkeutta puhaltaa Sipilän vallankeskittämis ja yksityistämishanke poikki ja vaatia sote-uudistuksen jatkamista maassamme parlamentaarisen kaikki eduskuntapuolueet mukaan ottavalta pohjalta. Uskon, että viime vaalikauden vaikeuksien jälkeen yhteistä tahtoa löytää maahan vuosikymmenet kestävä ja oikeudenmukainen järjestelmä nyt on.