Valtuusto-aloite uuden matkailun markkinointipisteen perustamisesta lento-asemalle

Keskiviikko 17.2.2016 klo 21:46 - Ville

Jätin Helsingin valtuuston kokouksessa 17.2 viidentoista valtuutetun allekirjoittaman aloitteen, jossa ehdotetaan uuden matkailun neuvontopisteen avaamista Helsingin lento-asemalle. Aloitteessa todetaan seuraavaa:

Nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa Suomi ja Helsinki tarvitsee uusia toimia työllisyystilanteen kohentamiseksi. Matkailun alalla on edelleen runsaasti käyttämätöntä potentiaali uusien työpaikkojen luomiseksi Suomeen. Viime kesänä valmistuneen Kehäradan ansiosta Helsinki-Vantaan lentokentältä pääsee noin puolessa tunnissa junalla Helsingin päärautatieasemalle. Helsinki liittyi näin lentokenttäjunayhteyden omaavien eurooppalaisten pääkaupunkien joukkoon. Uutta Helsingin keskustan saavutettavuutta parantavaa junayhteyttä on toistaiseksi vähän markkinoitu ulkomaisille matkailijoille.

Nykyisin Helsinki-Vantaan kautta Aasiasta Eurooppaan kulkevista matkustajista noin 90 prosenttia jatkaa samana päivänä matkaansa muualle Eurooppaan poistumatta lentoasemalta. Osa voi odotella jatkolentoa monta tuntia lentoasemalla poistumatta sieltä. Tälle joukolle tarvittaisiin kohdennettu markkinointia mahdollisuudesta esimerkiksi pistäytyä junalla

Helsingin keskustassa ostoksilla ja tutustumassa nähtävyyksiin. Ainut matkailuneuvontapiste Helsingin lentokentällä sijaitsee tuloaulassa ja palvelee matkustajia, jotka ovat jo päättäneet vierailla Suomessa. Tätä neuvontapistettä ylläpitävät Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Uudenmaan liitto ja Visit Finland.

Ehdotan, että Helsingin kaupunki ryhtyy yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa toimiin toisen matkailun neuvonta- ja markkinointipisteen perustamiseksi lentokentän transit-alueelle. Markkinointipisteen toiminnan tarkoituksena olisi esitellä Helsingin seutua kauttakulkumatkailijoille mielenkiintoisena matkailukohteena 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, matkailu, Vantaa, työllisyys, lento-asema

Työtön tarvitsee muutakin kuin taloudellista tukea

Perjantai 10.7.2015 klo 11:46 - Ville

Työttömyys saa hetkeksi inhimilliset kasvot, kun pääluottamusmiehet kommentoivat järkyttyneinä ennakoitavissa olevia tuhansien työntekijöiden irtisanomisia.


Suomi on edelleen työkeskeinen yhteiskunta, jossa työelämän ulkopuolelle jäävä tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Työttömyyttä tarkastellaan meillä pitkälti kansantalouden näkökulmasta, vaikka se on ennen kaikkea yksilöiden ja perheiden tragedia.


Työttömyyden henkiseen rasittavuuteen tulisi kiinnittää Suomessa nykyistä enemmän huomiota esimerkiksi tarjoamalla psykologipalveluita ja perustamalla vertaistukiryhmiä. Se, että asiointi on siirretty verkkoon, ei ole tässä suhteessa hyvä asia. Työn menettämisen aiheuttaman henkisen sokin hoitamiseen on löydettäviä uusia keinoja, jotta maamme selviävää nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 10.7.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, työttömyys, Salo, Microsoft

Vakiduuni on järkeenkäypä unelma myös nykysuomalaiselle

Lauantai 17.1.2015 klo 13:29 - Ville

Käydessäni 1990-luvun laman aikana lukiota Helsingissä opettajat rohkaisivat meitä, että sitten, kun olemme koulumme käyneet, tulevaisuuden Suomessa ei tule olemaan puutetta työpaikoista. Vaikka tuolloin Suomessa oli suurtyöttömyys, uskottiin, että viimeistään siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, työtä riittää kaikille.  Päätelmä oli johdonmukainen ja myös monien asiantuntijoiden mielestä todennäköinen tulevaisuuden näkymä.

Koulut on nyt käyty ja olen ennättänyt lähemmäs neljänkymmen vuoden ikään. Takana on viidentoista vuoden ura akateemisena pätkätyötutkijana Helsingin yliopistolla ja välistä sen ulkopuolelta vauhtia hakien. Erinäisiä pätkiä mahtuu noihin vuosiin niin monta, että olen jo ajat sitten pudonnut laskuista. Se, että historian tutkiminen itsessään on ollut niin kiintoisaa, on antanut motivaation jatkaa. Kesällä 2008 työelämän epävarmuus oli yksi syy lähteä mukaan politikkaan, mikä on tuonut elämääni paljon uusia mielenkiintoisia asioita.

Toistakymmentä vuotta sitten luvattua työvoimapulaa ei ole Suomeen vielä tullut. Työttömyys on yhä kiusanamme. Toisin kuin joskus menneinä aikakausina koulun penkillä istuminen ei tänä päivänä ole tae työpaikasta.  Akateemisten työttömien määrässä liikutaan kymmenissä tuhansissa. Työttömiä tohtoreitakin on jo tuhat. Tähän joukossa käymisestä on itsellänikin kokemusta. On hyvä, että työmarkkinoita ja yhteiskunnan turvaverkkoja kehitetään vastaamaan maailman muutosta. Samalla on merkille pantavaa se, että innokkaimmin pätkittäisyyttä lisääviä työelämän joustoja vaativat useimmiten sellaiset tahot, joilla ei välttämättä ole omakohtaista kokemusta jatkuvasta toimeentulon epävarmuudesta.

Suomi ei paini työelämän haasteiden kanssa yksin. Opintomatkat ovat usein avartavia, mutta aivan kaikkea näkemäänsä ei kannata tänne suoraan kopioida, jottei kulunutta sanontaa lainaten päätyisi niin sanotusti ojasta allikkoon.  Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka taloudesta meillä eurooppalaisilla on myös opittavaa, noin 20 miljoonaa työntekijää tekee pätkätöitä niin pienellä palkalla, että heillä on vakavia vaikeuksia tulla toimeen. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa suuri osa työvoimasta joutuu turvautumaan valtion ja hyväntekeväisyysjärjestöjen avustuksiin. Myös Britanniassa työssäkäyvien köyhien määrä on konservatiivihallituksen aikana noussut ennätyslukemiin. Nollasopimusten varassa kitkuttaa puolitoistamiljoonaa brittiä.  Matalista työttömyysluvuista tunnetussa Saksassa demarit ovat pyrkineet hallituksessa tarttumaan siihen, että yhä useampi tulisi työllään myös toimeen.

Huolimatta siitä, että monet ovat jo nostamassa käsiään pystyyn työelämän sirpaleisuuden edessä, unelma vakituisesta työpaikasta elää yhä vahvana, vaikka toki on niitäkin joiden elämäntilanteeseen pätkittäisyys sopii.  Vakituista työtä tavoitellaan, koska se tuo elämään tulleessaan suunnitelmallisuutta ja vakautta, jota myös nykysuomalainen osaa arvostaa. Entisaikojen vuosikymmenten pituiset työurat samassa työpaikassa ovat nykyään harvinaisia. Kuitenkin tiedämme, että vuosien kokemuksella ihminen kehittyy työssään ja hänen osaamisestaan voi tulla yritykselle korvaamaton resurssi. Energiaa menee työhön, eikä sen pohtimiseen, että mistä löytyy seuraava pätkä, kun nykyinen on ohi.  Maailma muuttuu ja työelämä sen mukana. Vakiduuni ja sen vakituinen tekijä on yhä kuitenkin suuri voimavara niin työntekijälle kuin työnantajalle. 

Kolumni Demokraatti -lehdessä 16.1.2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Akateeminen työttömyys, Pätkätyö, Taantuma, Työllisyyspolitiikka, Työmarkkinat

Akateemisen työttömyyden voittamiseksi tarvitaan uusia keinoja

Lauantai 4.10.2014 klo 13:49 - Ville

Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on noin 320 000 työtöntä työnhakijaa, lähes 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömyys on ammattiin ja koulutukseen katsomatta vaikea asia kenelle tahansa työpaikan puutteesta kärsivälle. Toisin kuin menneinä vuosina, pitkäkään koulutus, ei edes tohtorin tutkinto, nykyään takaa työtä. Kyse on laajasta erityistoimia vaativasta ilmiöstä, sillä korkeakoulututkinnon omaavien työttömyys on tällä hetkellä 50 000 luokkaa. 

Tieteentekijöiden liitto nosti tällä viikolla esille huolen lähes tuhanteen kohonneen tohtorityöttömyydestä. Tästä asiasta itselläkin on omakohtaista kokemusta kahden muutaman kuukauden työttömyysjakson ajan.   Tutkijakoulutettujen tilanne on tärkeä nostaa esille, sillä monet heistä ovat jääneet työttömäksi apurahalta, eikä heillä ole kunnollista työttömyysturvaa. Apuraha ei kerrytä ansiosidonnaisen päivärahan saamisen ehdoksi luettavaa työssäoloehtoa. Jos apurahakautta edeltävältä ajalta ei ole riittävän lähellä palkkatyöjaksoa, niin työtön tutkija siirtyy suoraan työmarkkinatuelle. Tämä on ongelma, joka tulisi pyrkiä korjaamaan esimerkiksi vapaaehtoisen työttömyysvakuutusmaksun kautta.
Työttömäksi jääminen on aina iso henkinen taakka, joka vie toimeentulohuolien ohella monet pohtimaan myös uravalintaa. Uuden työn haussa koulutus voi kääntyä myös dismeriitiksi. Usein kuulee, että tohtorin ja jopa maisterin paperilla töitä hakeva kohtaa työnhaun yhteydessä ylikoulutukseen liittyviä ennakkoluuloja. Se, että henkilö on itse hakenut kyseiseen työpaikkaan ja on valmis tehtävään innolla tarttumaan, ei aina riitä. 
Koulutuksen merkityksestä on tätä taustaa vasten syytä käydä julkista keskustelua ja samalla pohtia, miten oppilaitokset voisivat paremmin valmentaa valmistuvia työelämän haasteisiin. Korkeakoulujen lienee tarve lisätä koulutusohjelmiinsa harjoittelujaksoja ja työelämävalmiuksia tukevia osia.  Niiden tulisi myös edelleen kehittää rekrytointipalveluja ja yritysyhteistyötä. Työttömyys, ja sen sisällä akateeminen työttömyys omine erityispiirteinen, vaatii koko yhteiskunnan erityistoimia, jotta tilanne ei entisestään pahene, vaan pikemminkin korjaantuu.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyys, akateeminen, tohtorintutkinto, työllisyys, Tieteentekijöiden liitto