Lukiolaisten läppäreistä tarvitaan selkeät ohjeet

Sunnuntai 7.9.2014 klo 9.49 - Ville

Lukioiden vanhempainilloissa eripuolilla maattamme on viimeviikkoina keskusteltu tietokonehankinnoista. Monin paikoin puhetta ovat aiheuttaneet epäselvät käytännöt siitä, että onko lukiolaisen käyttöön nyt hankittava tietokone ja jos on, niin millainen. Yleisradion tuoreen selvityksen mukaan pääosa lukioista toivoo tai edellyttää opiskelijoitaan hankkimaan oman kannettavan tietokoneen opintoja varten. Ylen mukaan osa lukioista kustantaa kaikille omat tietokoneet, mutta suurimassa osassa perheiden on hankittava ne itse.

Lukiolaisten läppärien kohdalla näyttää käyneen hieman niin, että ensin keksitään jokin uudistus ja käytännön toteutuksen pohdinta on jätetty kouluille ja kunnille itselleen. Ylioppilaskirjoituksista osa tehdään sähköisesti jo kahden vuoden päästä, joten koneet ovat välttämättömiä ja niiden käyttö opetuksessa muutenkin nykyisessä tietoyhteiskunnassa hyvin perusteltua.

Yksi vanhempainilloissa vastaan tulleista kysymyksistä on ollut se, että millainen kone pitäisi hankkia. Tietokoneita on suorituskyvyltään hyvin eritasoisia ja erihintaisia, joten niistä ei saa tulla yhtä oppilaita eriarvostavaa tekijää kouluihimme. Jo oppikirjojen hankkiminen on monille pienituloisille perheille merkittävä kuluerä. Esimerkiksi edullinen peruskoneiden yhteishankinta voisi olla yksi mahdollisuus saada kaikille tarvitseville kone, jos koulun ei ole niitä mahdollista kustantaa. Nykyinen tilanne on epäselvä ja opetushallitukselta tarvitaan pian selkeät koko maan kattavat ohjeet, miten tietokonehankintojen kanssa tulee toimia, jotta oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu voidaan varmistaa lukioissamme.

Työttömyys on ennen kaikkea henkilökohtainen tragedia

Tiistai 19.8.2014 klo 12.26 - Ville

Nimimerkki Syrjäytynyt kertoi (HS Mielipide 18. 8.) vaikeuksistaan löytää Suomessa töitä korkeakoulutuksestaan huolimatta.

Kirjoittaja ei ole ongelmansa kanssa yksin, vaikka siltä saattaa tuntua. Kesäkuun lopussa työvoimatoimistoihin oli kirjautuneena yli 47 000 työtöntä korkeakoulututkinnon suorittanutta. Vuodessa määrä oli kasvanut yli kuudellatuhannella.

Jos mielipidekirjoittajan tavoin lähettää 500 työhakemusta saamatta useampaan edes vastausta, ihminen ei ole mielestäni silloin vapaaehtoisesti syrjäytynyt. Hän on tehnyt parhaansa ja jäänyt siitä huolimatta vaille työtä. On ymmärrettävää, että meidän työkeskeisessä yhteiskunnassamme yksilö tuntee tällöin itsensä ulkopuoliseksi ja voi masentua.

Työttömyyttä tarkastellaan meillä usein ensisijaisesti sen kansantaloudelle aiheuttaman kuorman kautta, vaikka se on ensi sijassa yksilöiden ja perheiden tragedia.

Työttömyyden henkiseen kuormaan tulisi kiinnittää yhteiskunnassamme paljon enemmän huomiota esimerkiksi työvoimapalveluissa, jotta niin yksilöt kuin koko maamme selviävät nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 19.8.2014.

Talousarvioaloite Vuosaaren sote-aseman laajantamisesta ja koulujen palovaroittimista

Torstai 13.3.2014 klo 10.37 - Ville

Ville Jalovaaran Helsingin valtuuston kokouksessa 13.3.2014 jättämät aloitteet Helsingin vuoden 2015 budjettiin.

Talousarvioaloite Vuosaaren sote-palvelukeskus Albatrossin laajentamisesta

Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen viereen valmistui vuonna 1998 palvelukeskus Albatross, jossa toimii liiketilojen ohella Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston palvelukeskus.  Voimassa olevan asemakaavan mukaan keskusta on mahdollista laajentaa etelään vielä rakentamattomalla rakennuspiirustuksissa olevalla kolmannella siivellä. Saamani tiedon mukaan sote-virasto ja sen edeltäjä, on vuodesta 2008 yrittänyt saada Albatrsossin laajennuksen kaupungin investointiohjelmaan tässä kuitenkaan onnistumatta.

Päätöstä lisäosan rakentamisen aloittamisesta ei voida Vuosaaren alueen väestönkasvun vuoksi lykätä loputtomiin. Vuosaaren kaupunginosassa on tällä hetkellä noin 37 000 asukasta. Määrä on jatkuvassa kasvussa. Helsingin kaupungin tietokeskus on arvioinut Vuosaaren asukasluvun olevan kymmen vuoden päästä noin 42 000. Albatrossin nykyiset tilat on mitoitettu noin 30 000 asukkaalle. Vuosaaren terveyskeskuksen palveluiden käyttöaste on muuhun kaupunkiin nähden korkea. Asukkailta tulleen palautteen mukaan lääkäriaikoja on jo nyt vaikea saada ja tilat ovat ajoittain pahasti ruuhkautuneet. Lääkäripulan ohella toimintaa vaikeuttavat terveyskeskuksen ahtaat tilat, joiden johdosta osa lääkäreistä joutuu työskentelemään käyttötarkoitusta vastaamattomissa huoneissa. 

Vanhusväestön määrän lisääntyminen tulee tulevaisuudessa entisestään kasvattamaan terveyspalveluiden kysyntää Vuosaaressa. Helsingin kaupungin tietokeskukselta saamani tiedon mukaan vanhusväestön määrä tulee seuraavan kymmenen vuoden aikana lisääntymään Vuosaaressa merkittävästi ja lisäys ylittää kaupungin keskiarvot. On arvioitu, että kun vuonna 2014 vuosaarelaisista on yli 65-vuotiata 16 % ja yli 75-vuotiaita 7 %, vuonna 2023 vastaavat luvut ovat 65-vuotiaiden osalta 21 % ja yli 75-vuotiaiden osalta 10 %.

Vuosaaren alueen sosiaali- ja terveyspalveluiden tason parantamiseksi ehdotan, että palvelukeskus Albatrossin laajennustyö otetaan kaupungin lähivuosien investointisuunnitelmaan ja sen käynnistämisen mahdollistavat määrärahat varataan Helsingin kaupungin vuoden 2015 budjettiin. 

Talousarvioaloite palovaroitinjärjestelmän hankkimisesta kaupungin kouluihin

Tämän vuoden helmikuun 11. päivä Kouvolan yhteiskoulussa syttyi nopeasti levinnyt tulipalo, joka aiheutti koulurakennuksessa suuria vaurioita, mutta nopean evakuoinnin johdosta henkilövahingoilta vältyttiin.  Tapaus nosti maassamme yleisemmin keskustelua suomalaisten koulujen paloturvallisuudesta. Julkisen keskustelun yhteydessä ilmeni, että liki kaikista Helsingin, Espoon ja Vantaan vanhoista kouluista puuttuu paloilmaisinjärjestelmä. Palovaroittimia ei ole, koska laki ei niitä suoraan vaadi, jos koulussa oleskellaan ainoastaan päivällä.  Uusiin tai remontoitaviin kouluihin automaattinen palohälytysjärjestelmä kuitenkin asennetaan.

Aihetta käsiteltiin esittämäni kysymyksen johdosta Helsingin kaupunginvaltuuston suullisella kyselytunnilla 26.2.2014. Apulaiskaupunginjohtajan kyselytuntivastauksesta ilmeni, että ainoastaan 25 % Helsingin kouluista on nyt paloilmaisjärjestelmä ja niitä lisätään sitä mukaan, kun kouluja peruskorjataan. Kyselytunnilla käydyssä toivottiin, että palovaroitinjärjestelmän asennuksia Helsingin kouluihin tulisi kiirehtiä ja täten esitän, että Helsingin kaupungin vuoden 2015 budjettiin varataan koulujen palovaroitin järjestelmän asentamiseen tarvittavat määrärahat. 

Tohtorien koulutusmäärien tulisi vastata työmarkkinoiden tarvetta

Torstai 6.3.2014 klo 9.39 - Ville

Acatiimin tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli useita ansiokkaita kirjoituksia, jossa käsiteltiin tohtorien työllistymiseen maassamme liittyviä merkittäviä ongelmia. On todella hyvä, että näistä karikoista avoimesti keskustellaan, sillä yksilötasolla työllistymisen kanssa kipuilevien lukemattomien tohtoriopiskelijoiden ja väitelleiden tohtorien näkökulmasta tilanne on vaikea.

Viime vuonna Suomen yliopistojen tohtoritutkintojen määrässä saavutettiin 1724 tutkinnon myötä kaikkien aikojen ennätys. Saman vuoden lopulla rikottiin 1245 myötä myös työttömien tutkijakoulutuksen omaavien — useimmissa tapauksissa juuri tohtoritutkinnon omaavien — ennätys. Työttömien tohtorien määrä oli vuodessa kasvanut lähemmäs kolmella sadalla. Kokonaan ilman työtä olevien lisäksi tilastoimaton määrä tohtoritutkinnon omaavia sinnittelee tällä hetkellä eteenpäin muutamien kuukausien työpätkillä jääden aina välillä työttömäksi. Tässä asetelmassa jatkuvat toimeentulohuolet näyttelevät pääosaa, eikä työuran sen enempää kuin henkilökohtaisen elämän yhtään pitkäjänteisemmälle suunnitellulle ole juuri mahdollisuuksia.

vaikutUseilla aloilla jatkokoulutuksen päässä siintävät uranäkymät ovat tällä hetkellä niin epävarmat, että urapohdintoja tekevien nuorten aikuisten kannattaa kahteen kertaan miettiä, että onko tohtorintutkinnon tavoitteleminen järkevä vaihtoehto. Yhteiskunnan resurssien näkökulmasta olisi aika perusteellisesti arvioida, että missä määrin kullakin alalla on todellista tarvetta uusille tohtoreille ja määritellä tämän pohjalta tohtorikoulutukseen otettavien määrät. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti myös sitä, että yliopistojen rahoituksessa tohtoritutkintojen määrälle ei tulisi antaa suurta merkitystä, vaan arvioinnissa tulisi keskittyä tutkimuksen laatuun ja tavuuteen.

Tohtorikoulutuksen puolella fokus tulisi siirtää valmistumisen jälkeistä yliopiston ulkopuolista työllistymistä tukevien valmiuksien kehittämiseen. Työelämätaitojen opettelemiselle ja yhteistyölle tohtoreita mahdollisesti palkkaavien yritysten ja yhteisöjen kanssa tulisi antaa tohtorikoulutuksessa nykyistä huomattavasti suurempi painoarvo, koska vain murto-osalle väitelleistä löytyy töitä yliopistoilta. Yliopistojen rekrytointipalveluiden tulisi myös ottaa huomattavasti aktiivisempi rooli kouluttamisiensa tohtorien taitojen markkinoimisessa työelämän suuntaan.

Asukasfoorumi Vuosaaren koulupalveluista

Maanantai 18.11.2013 - Ville

Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran avaussanat Vuosaaren koulupalveluja  käsittelevässä asukasfoorumissa Tehtaanpuiston koululla 18.11.2013 kello 18.00.

"Lämpimästi tervetuloa Vuosaaren koulupalveluja käsittelevään asukasfoorumiin. Kyseessä on nyt Vuosaari-toimikunnan kolmas asukasfoorumi. Liikkeelle lähtö meillä oli hieman hidasta keväällä, mutta nyt on kesästä alkaen toimittu aktiivisesti, meillä on ollut kaksi isompaa asukasfoorumia, ensin oli kesäkuussa terveyspalveluista, sitten alkusyksystä Meri-Rastilan kaavoituksesta, joka on tänään ollut kaupunginhallituksen käsittelyssä.

Tänä iltana meidän on kuitenkin tarkoitus puhua alueemme kouluasioista. Niihinkin kaavoitus tietenkin liittyy kiinteästi tai ainakin sen tulisi mielestäni liittyä niin, että jos tulee lisää asukkaita, niin varmistetaan myös koulupalveluiden riittävyys.

Vuosaari on kohta 37 000 asukkaan Helsingin suurin kaupunginosa. Vähän niin kuin kaupunki kaupungin kyljessä. Tämän illan aikana meidän on ajatus puhua Vuosaaren koulujen vahvuuksista, nykyisistä haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. 

Oman käsitykseni mukaan suurimmat haasteet viime vuosina tällä alueella on liittynyt tilakysymyksiin. Useissa kouluissa on tehty peruskorjausta ja usein tämä on liittynyt enemmän tai vähemmän sisäilmaongelmiin. Myös uutta on rakennettu, viimeksi sain keväällä osallistua Aurinkolahdessa Kanavan koulun vihkiäisiin. Tarvetta korjauksille, ja muun muusassa mielellään joskus tulevaisuudessa lukion omalle rakennukselle tänne Vuosaareen, on. Maamme ja sitä kautta kaupungin vaikea taloudellinen tilanne on asetta omat rajoitukset.

Helsingissä ja on viime vuosina tunnistettu haasteeksi myös koulujen tasollinen eriytyminen. On myös sitä, että joihinkin kouluihin vanhemmat lähettävät mieluummin lapsiaan kuin toisiin. Tästä on myös joitain merkkejä täällä Vuosaaressa, vaikka ihan selkeää kuvaa tämän kysymyksen laajuudesta ei ole.

Tänään meillä on täällä kertomassa aiheesta yleisellä tasolla tutkija Sonja Kosunen Helsingin yliopistolta, jolle annan kohta puheenvuoron, jota kommentoi opetusviraston vt. linjajohtaja Marjo Kyllönen, sen jälkeen täällä meillä paikalla olevat vuosaarelaiset valtuutetut voivat kommentoida. Tärkeintä on  se, että saadaan mahdollisimman pian yleisö esittämään kysymyksiä ja niistä voidaan keskustella.  Vielä kerran lämpimästi tervetuloa."

Koulutustakuun toteutuminen Helsingissä on varmistettava

Torstai 14.3.2013 klo 14.24 - Villle

Lähikoulut kunniaan

Lauantai 13.10.2012 klo 19.29 - Ville

Suomalainen peruskoulu on maailmankuulu. Ulkomailta asti ovat delegaatiot viime vuosina matkustaneet tänne tutustumaan siihen, miten olemme päässeet Pisa tutkimuksissa kärkisijoille. Samaan aikaan kotimaassa on alettu kantaa huolta siitä, että koulujen väliset taso-erot ovat jyrkentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Vanhempien tavoitteena on lapsen paras ja he haluavat jälkikasvunsa saavan mahdollisimman hyvän peruskoulutuksen. Viime aikoina on yleistynyt ilmiö, jossa yksi merkittävä lapsiperheen asuinpaikkaan kaupungissa vaikuttava tekijä on hyvän maineen omaavan koulun läheisyys. Jos hyväksi tiedetyn koulun lähelle ei voi helposti muuttaa, sinne saatetaan kulkea päivittäin pitkätkin matkan päästä.

Monissa maailman met­ro­po­leissa eri kau­pun­gin­osien vä­li­set so­siaa­li­set erot ovat suu­ria. Hel­sin­gis­sä­ on havaittu eriy­ty­mis­ke­hi­tys­tä, mut­ta ei niin huomattavassa määrin kuin muualla maailmassa. Asuinalueiden eriarvoistumisen yhtenä tuntomerkkinä on pidetty koulujen oppimistulosten eroja.

Hyvä lähikoulu on keskeinen asia torjuttaessa kaupunginosien välistä eriarvoistumista. Tämän vuoksi on tärkeätä, että myös meillä Helsingissä lähiöiden koulut saavat myös riittävät taloudelliset resurssit toiminalleen. Lasten ja nuorten varassa on Suomen tulevaisuus, ja on tärkeää, että tarjoamme heille oma kodin lähellä hyvät mahdollisuudet käydä turvallisesti koulua.

Vieralijablogi: Rauhaa, koulurauhaa, kouluihin rauhaa

Perjantai 5.10.2012 klo 16.49 - Leila Vasama, kahden lapsen äiti

Keskusteluissa kouluista, opettajista ja oppilaista on ollut käytössä useita näkökulmia. Ensimmäinen syyllisti opettajat, kun ne ei enää ole niin kuin ennen. Seuraava syyllisti oppilaat, jotka eivät ole kuin ennen. Kolmas syyllisti vanhemmat. Nekään ei ole kuin ennen. Kaikki ovat muuttuneet - ja kaikki huonompaan suuntaan.

Kävin kouluni pienessä maalaiskunnassa silloin ennen, kun kaikki oli vielä hyvin. Ja kuitenkin jo silloin oli mahdottomia opettajia, oppilaita ja vanhempia. Kylällä puhuttiin päivitellen eräänkin opettajan välillä hyvin mielivaltaisista tempauksista, oppilaiden kolttosista ja vanhemmista, jotka joko puuttuivat liikaa tai eivät puuttuneet tarpeeksi lapsensa kouluasioihin..

Mikä sitten on muuttunut? Ja miten siitä kirjoittaa syyllistämättä ja syyllistymättä? Ainakin tilanne kouluissa on rauhattomampi eikä se varmastikaan johdu vain yhdestä tekijästä.

Ennen vanhaan, silloin minun nuoruudessani, koulut olivat oppimisen lisäksi paikkoja kerhoiluun, harrastamiseen ja kokoustamiseen. Iltapäivisin oli koulun omia kerhoja, joiden toimintaan osallistuttiin. Omalla koululla käytiin urheiluseuran treeneissä, SPR:n ensiapukursseilla tai työväenopiston järjestämillä tunneilla. Koulurakennus ja siellä järjestetyt toiminnat olivat osa elämää. Lisäksi ennen vanhaan oman koulun paremmuutta miteltiin urheilussa, kirjoittamisessa, matematiikassa tai piirtämisessä.

Nykyisin  iltapäivä- ja iltatoiminta ei automaattisesti tapahdu omalla koululla. Oppilaat eivät enää samoissa määrin leimaudu omaan kouluunsa kuin aiemmin. Myös koulujen välisiin kilpailuihin osallistuminen ei ole itsestään selvyys, vaan kiinni opettajan ja koulun toimintalinjasta. Entiseen ei varmasti ole paluuta, mutta opettajien ja oppilaiden ylpeys omasta koulustaan on mielestäni tärkeä elementti koulurauhan saavuttamisessa. Oikeanlainen ylpeys tuo yhteenkuuluvaisuutta (tai toisin päin), joka heijastuu koko lähiympäristöön. Myös niihin vaativampiinkin vanhempiin.

Vanhempana ajattelen, että vanhemman tärkein tehtävä suhteessa kouluun on kaksijakoinen: koulun kasvatustyön tukeminen ja oman lapsen kasvattaminen osaksi yhteisöä, on se yhteisö sitten koulu, harrastusryhmä, kaupunginosa tai vaikka koko yhteiskunta.

Koulujen rauhaisan arjen turvaamiseksi on tehty asioita. Antti Kalliomäki opetusministerinä ollessaan aloitti KiVa Koulu -ohjelman, jonka avulla karsitaan koulukiusaamista. Kouluihin ovat tulleet koulunkäyntiavustajat oppilaiden ja opettajien tueksi, samoin oppilashuoltoryhmät. Viimeisin päätös koulujen arjen helpottamiseen on opetusministeri Gustafssonin esittämä 60 miljoonan euron taloudellinen tuki, jolla pienennetään koulujen oppilasryhmien kokoa. Lisäksi opetusministeriö esittää noin 23 miljoonaa euroa valtion erityisavustusta koulujen välisten erojen kaventamiseen. Tällä rahalla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja.

Pelkällä rahalla ei ongelmia ratkaista kouluissakaan. Opettajat tarvitsevat tukea työssään. Oppilashuollon hyvä ja aktiivinen toiminta voi vanhempien lisäksi auttaa opettajaa eteenpäin haastavissa tilanteissa. Toimiva oppilashuoltoryhmä on parhaimmillaan yksittäiselle opettajalle voimavara. Oppilaat tarvitsevat rauhaa oppiakseen ja kasvaakseen pärjääviksi nuoriksi ja aikuisiksi. Vastuuta rauhaan saa ja pitää vaatia myös oppilailta. Vanhempien ja koulun avoin keskustelu voi olla hyvin haastavaa, mutta parhaimmillaan erittäin antoisaa.

Koulurauha ei ole vain koulujen asia. Sen saavuttamisessa tarvitaan meitä kaikkia: opettajia, oppilaita ja vanhempia.