Koulutustakuun toteutuminen Helsingissä on varmistettava

Torstai 14.3.2013 klo 14.24 - Villle

Helsingin Sanomat nosti tänään keskusteluun tärkeän teeman. Kaupunginjohtajan kaavailema 400 mil­joo­nan vuo­sit­tai­nen investointikatto rajoittaisi uusien ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­sta ja pe­rus­kor­jauk­sia niin, että vuoden alusta voimaan astuneen nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen Helsingissä saattaa vaarantua. Asia on nyt pinnalla, sillä seuraavan nelivuotiskauden strategiasta käydään parhaillaan neuvotteluja kaupungin poliittisten ryhmien välillä.

Tilakysymyksen näkökulmasta ongelmallista on myös, jos strategiaan kirjataan, ettei kau­pun­gin omas­sa käy­tös­sä ole­vien toi­mi­ti­lo­jen ko­ko­nais­pin­ta-ala saa kas­vattaa. Tämä on vaikea yhtälö, jos samaan aikaan palveluja tarvitsevien lasten, nuorten ja ikäihmisten määrä lisääntyy ja kaupunkiin muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä.

Opetuslautakunnalle tulleiden tietojen mukaan ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lähivuosina lisätilat arviolta 3800 opiskelijalle. Ahdasta on jo nyt monin paikoin ja siksi noin 800 menee nykyisen tilavajeen täyttämiseen, 800 koulutustakuun velvoitteeseen, ja tuhat nuorten yhteiskuntatakuun hoitoon. Loppu tarvitaan nykyisten vuokratilojen ja luovutettavien tilojen korvaamiseen.

Helsingin Sanomat käsitteli tänään kirjoituksessaan ammattikoulutusta, mutta on hyvä muistaa, että myös peruskoulujen oppilasmäärän on arvioitu kasvavan vuodesta 2012 vuoteen 2017 noin 3700 oppilasta. Jos käyntiin ei saada lisää koulujen rakennus ja olemassa olevien laajennushankkeita, ahdasta on tiedossa myös peruskoulun puolella. Samaan aikaan tulisi olla tarjoilla korkeatasoista opetusta lähikoulussa, jotta lähikouluperiaatteen toteutumisesta voitaisiin pitää kiinni.  

Tilanteen tekee monimutkaiseksi se, että samaan aikaan monia kouluja - asteesta riippumatta - vaivaavat pahat sisäilmaongelmat, jotka merkitsevät jatkuvaa korjauskierrettä. Monien 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen koulurakennusten elinkaarta voidaan jatkaa vain mittavilla korjauksilla tai rakentamalla kokonaan uudet  tilat. Hyvä esimerkki uudisrakennusta vaativasta tilasta on Vuosaaressa 1970-luvun puolivälissä valmistunut Tehtaanpuistoon ylä-asteen ja lukion rakennus, johon kävin alkuviikosta kouluvierailulla tutustumassa.   

Suomen ja Euroopan taloudelliset näkymät voisivat olla paremmatkin. Helsingin osalta tilanne ei kuitenkaan ole niin vakava kuin miltä äkkiseltään näyttää. Lisäksi on tärkeätä, että myös taloudellisesti epävarmana aikana pidetään huolta siitä, että yhteiskunnan myönteiset tulevaisuuden näkymät varmistetaan kauas tulevaisuuteen turvaamalla lapsille ja nuorille hyvät koulutusmahdollisuudet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, koulutustakuu, peruskoulu, ammattikoulutus

Helmikuun viimeinen kaupunginvaltuusto

Torstai 28.2.2013 klo 14.15 - Ville

new_picture.bmpHelsingin valtuuston kokouksessa oli eilen käsittelyssä asioita laidasta laitaan. Itse näen valtuuston kokoukset tärkeinä keskustelufoorumeina, joita myös kaupunkilaiset voivat seurata myös Helsinki Kanavan kautta kokouksen aikana ja myös sen jälkeen ja siksi on tärkeätä osallistua aktiivisesti valtuustossa käytävään keskusteluun.

Ensimmäisenä esillä oli Kauko Koskisen (kok.) aloite Malmin lentokentän 75-vuotisjuhlavuoden viettämisestä. Aloite oli selkeästi tarkoitettu puheenvuoroksi ajankohtaiseen keskusteluun kentän tulevaisuudesta. Tässä totesin, että historiantutkijana ymmärrän kentän perinnearvon hyvin, mutta myös kaupungin vaikea asuntotilanne on otettava alueen käytön tulevaisuutta pohdittaessa huomioon. Tämän vuoksi uuden lentokentän paikkaa tulisi aktiivisesti etsiä Helsingin läheltä, sillä ennen kuin nykyisen lakkauttamista voidaan harkita, on uusi toimiva paikka riittävän läheltä Helsinkiä oltava selvillä. Ilmailuun hyvin myönteisesti suhtautuvana pidän tärkeänä sitä, että myös lentoiminnan tulevaisuudesta Helsingin seudulla huolehditaan kunnolla.

Valtuustossa oli esillä myös valtuutettu Eija Loukoilan (vas.) aloite Vuosaaren sillan korjaamisesta. Vastauksessa aloitteiseen kaupunginhallitus totesi, että ”sillan peruskorjaus on ajankohtainen vasta vuosina 2018 - 2019. Rakennusvirasto on ryhtynyt selvittämään kaupunkisuunnitteluviraston kanssa uuden kevyen liikenteen sillan rakentamista nykyisen sillan peruskorjauksen yhteydessä.” On tietenkin parempi, että jotain tapahtuu tietyllä aikataululla, mutta yhdessä Loukoilan ja eräiden muiden valtuutettujen kanssa toin esille huoleni siitä, että kevyen liikenteen kannalta vaaralliselta vaikuttavan sillan korjaamisen aloittaminen lykkääntyy vielä useampia vuosia.

Salissa puhuttiin – tällä kertaa Mirka Vainikan (sd.) - aloitteen pohjalta jälleen viime kokouksen tavoin ikä-ihmisten alennuslipuista. Kaupunginhallituksen vastauksessa asia siirrettiin HSL:n tulevien tariffipohjaisten linjausten asiaksi. Omassa näkemyksessäni painotin sitä, että on toivottaa, että Vainikan aloitteessa esitetty toivomus tässä yhteydessä myös muistettaisiin.

Emma Karin (vihr.) Vaasankatu kävelykaduksi aloitteen osalta pidin kannatettava Hannu Oskalan (vihr.) kokoukseen tuomaa muutosesitystä, että kävelykadun kesäaikaisen kokeilun mahdollisuus selvitettäisiin. Omassa puheenvuorossani painotin nimenomaan vihreää valoa jatkoselvitykselle, jonka pohjalta voitaisiin arvioida onko kävelykatu kokeiluun lähteminen alueen asukkaiden kannalta hyvä vaihtoehto. Tärkeätä on huolehtia myös autojen pysäköintimahdollisuuksista, hälytysajoneuvojen kulusta ja muutenkin yleisestä viihtyvyydestä. Jos siihen lähdetään, se olisi myös mahdollisuus arvioida, että miten tällainen ratkaisu kaupunkiin soveltuu.

Eilisen kokouksen yhteydessä jätin myös ensimmäisen talousarvio-aloitteeni, jossa esitän koulujen oppilailta minulle kantautuneen palautteen johdosta, että ensi vuoden budjetissa kouluruoka annokseen voitaisiin käyttää 10 senttiä nykyistä enemmän. Helsingin kaupunki käyttää tällä hetkellä yhden kouluruoka-annoksen raaka-ainekustannuksiin 0,60 eurosta 1 euroon riippuen päivän ruoasta ja annoskoon suuruudesta. Keskusteluissa useiden helsinkiläisten nuorten kanssa on viime aikoina tietooni tullut, että erityisesti ylä-asteen oppilaiden parissa esiintyy tyytymättömyyttä kouluruuan laatuun ja sen johdosta monet saattavat jättää välistä kokonaan osallistumatta kouluruokailuun ja syövät esimerkiksi eväitä. Toivottavaa on, että tämä aloite, jonka useampi valtuustotoveri allekirjoitti, etenisi myönteisesti.   

Kommentoi kirjoitusta.

Minne menet Helsingin talous? pohdintoja eilisestä kaupunginvaltuustosta

Torstai 14.2.2013 klo 11.01 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto keskusteli eilen usean tunnin ajan ensi vuoden talousarviosta. Kuten Helsingin Sanomat tänä aamuna kuvasi, salissa näytti olevan useita näkyjä siitä miltä Helsingin talousnäkymät lähitulevaisuudessa näyttävät. Eniten yksimielisyyttä tuntui olevan siitä, että Suomen talouteen kohdistuu lähivuosina merkittäviä haasteita ja ratkaistava olisi se, miten Helsingin tulisi näihin suhtautua.

SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Osku Pajamäki arvioi, että kaupunki on taloudenpidossaan onnistunut varsin hyvin, mutta edellisen strategiakauden keskeisessä tavoitteessa, eli eriytymiskehityksen pysäyttämisessä varsin huonosti. Tavoite oli terveys- ja hyvinvointierojen kasvun pysäyttäminen, mutta kehitys onkin ollut päinvastaista. Tästä johtuen miinusmerkkisen suuntauksen kääntäminen on tällä kaudella SDP:n päätavoite ja siihen etsimme muilta tukea. SDP:n näkemys on, että kaupungin kilpailukykyä ja tasa-arvoista kehitystä ei voi asettaa vastakkain. Toinen edellyttää toista. Osku Pajamäki arvioi myös, että yleisistä heikoista talousnäkymistä huolimatta kuva Helsingin taloudesta ei ole yksin niin negatiivinen kuin on annettu ymmärtää.

Puheenvuoroja pyydettiin runsaasti ja oma aikani tuli vasta myöhemmin illalla. Kiinnitin päähuomioni siihen, että niin talousarviossa kuin parhaillaan työn alla olevassa kaupungin nelivuotisstrategiassa kaupungin henkilöstömäärä halutaan jäädyttään vuoden 2012 tasolle, vaikka kaupungin väkiluku kasvaa jatkuvasti, nuorten määrä lisääntyy ja väestö ikääntyy. Valitettavana uhkana on tänä vuonna myös työttömyyden lisääntyminen, joka puolestaan todennäköisesti lisäisi julkisten palveluiden käyttöastetta.

Ymmärrän sen, ettei tässä taloustilanteessa merkittäviin henkilöstölisäyksiin ole mahdollisuutta, mutta olisi myös suoraan myönnettävä että palvelujen kysynnän kasvaessa kategorinen jäädyttämispäätös merkitsisi julkisten palveluiden tason romahtamista. Tätä ei muistaakseni mikään ryhmä viime syksyn vaaleissa luvannut, vaan pikemminkin päinvastaista. Siitä miten kaupunginjohto ja tätä linjaa kannattavat poliitikot yhtälön toimivuuden näkevät, ei vielä ainakaan eilisen illan aikana tullut minulle täysin selkeää kuvaa. Toivottavaa on, että näkemykset asian käsittelyn edetessä tarkentuvat ja Helsingin poliittiset ryhmät löytävät enenevässä määrin yhteisen näkemyksen siitä, millaisin valinnoin väestön eriytymiskehitys voidaan katkaista taloudelliset näkökulmat tietenkin myös huomioiden.

Kommentoi kirjoitusta.

Sarajevon laukausten pitkä kaiku

Tiistai 12.2.2013 klo 15.46 - Ville

sam_6433.jpgKävin viime viikonloppuna Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Vierailin myös ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää.

Museon tunnetuin esine on auto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip surmasi heidät. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja jännittynyt tilanne johti siihen, että kuukausi Sarajevon laukausten jälkeen alkoi maailmansota, jossa sai surmansa kuusitoista miljoonaa ihmistä. Vaikka arkkiherttuan murha oli konkreettinen lähtökohta sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Myös jokin toinen vastaava tapahtuma olisi mahdollisesti voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen sodaksi tai sitten ei.

Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli monet: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomikin itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan.  Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955. Vaikea historia on ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, että tämän Wienin museon motto on: ”Sota kuuluu museoihin”. Tämä on oikea periaate, sillä olen maailmalla käynyt sellaisissakin historiaa esittelevissä museoissa, joissa asenne sotaan on enemmänkin sankaritaruja kiillottava kuin sodan todellisuuden kaikessa karmeudessaan kuvaava.

Ensi vuonna Sarajevon laukauksista ja ensimmäisen maailmansodan syttymistä tulee kuluneeksi sata vuotta.  Luodinreikien lävistämän Gräf & Stift merkkisen auton katseleminen herättää monia pohdintoja, vaikka Euroopan horisontissa ei onneksi ole nyt vastaavanlaisia asevarustelun ja sotilaallisen bloggiutumisen uhkakuvia kuin viime vuosisadan alussa. Myönteisen kehityksen jatkon varmistaminen on myös pitkällä vuosisadan tähtäimellä pidättävä Euroopan yhteisenä päämääränä, jotta emme milloinkaan palaisi sille tielle joka lähti liikkeelle Sarajevosta 1914.

Kommentoi kirjoitusta.

Alueellisten terveyserojen kasvu Helsingissä on pysäytettävä

Lauantai 2.2.2013 klo 14.53 - Ville

Helsingin uusi kaupunginvaltuusto palasi eilen Hyvinkäältä kaksipäiväisestä seminaarista. Pääagendamme oli keskustella tämän valtuustokauden strategiaohjelma-ehdotuksesta. Uutena valtuutettuna sain paljon asiatietoa ja tutustuin muiden ryhmien edustajiin ja kaupungin virkamiesjohtoon. Maailman, Suomen ja sitä kautta Helsingin talouteen seuraavina vuosina kohdistuvat haasteet tulivat selväksi, samoin se, että puolueiden välillä on eriäviä näkemyksiä siitä miten niitä pitäisi ratkaista.

Helsingin Sanomat nosti seminaarin alkaessa esille kokoomuksen suunnitelmat vähentää merkittävästi kaupunkimme terveyskeskusten määrää ja jatkoi tänään samasta teemasta. Seminaarissa puhuttiin hyvin paljon muustakin ja äänessä olivat kaikki poliittiset ryhmät, kuten Helsinki Kanavan taltioinneista voi käydä katsomassa. Kaupunkimme päälehti olisikin voinut varata seminaarille enemmänkin palstamillimetrejä ja tuoda esille esimerkiksi esillä olleita asunto- ja koulutuspolitiikkaan liittyviä teemoja.

SDP:n valtuustoryhmä arvioi kokouksessa, että viime valtuustokauden suurin miinusmerkkinen kehitys oli terveys- ja hyvinvointierojen kasvu ja siksi tämä suuntaus olisi nyt pystyttävä kääntämään yleisen talouden synkistä näkymistä huolimatta. Ryhmässämme korostui asuntopolitiikan, nuorten yhteiskuntatakuun voimaan saattamisen ohella terveyserojen kaventamisen merkitys.  Kaupungin taloudellisen hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää nykyistä enemmän myös kohtuuhintaisia asuntoja sekä panostuksia koulutukseen ja terveyteen. Hyvinvoiva kaupunki on pohja myös yrittäjyyden vahvistamiselle.    

Kaupungin tekemien selvitysten mukaan alueelliset terveyserot Helsingissä ovat merkittävästi lisääntyneet. Osa alueista saa sairastavuuden, kansantautien, työkyvyttömyyden ja työikäisten kuolleisuuden mittareilla muita alueita selkeästi heikommat arvot. Näillä alueilla myös väestön koulutustaso on matalampi, työttömyysaste korkeampi ja pienituloisten osuus suurempi. Alueellinen eriarvoistuminen on siis Helsingissä jo huomattavan suuri ongelma, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan tällä valtuustokaudella kaikkien poliittisten ryhmien yhteistyötä.  

Toimivat kaupungin julkiset terveyspalvelut ovat parhaita keinoja torjua terveyserojen kasvua. Avainasemassa on riskiryhmien tavoittaminen ajoissa kohdennettujen terveystarkastusten ja neuvonnan avulla riittävän lähellä omaa elinympäristöä.

Tätä taustaa vasten suhtaudun varautuneesti Helsingin Sanomissa esillä olleisiin kokoomuksen suunnitelmiin karsia merkittävästi terveysasemien määrää. Tarkemmat arviot voi antaa vastaa, kun uutisessa mainittu selvitys valmistuu. Hieman yli 600 000 asukkaan pinta-alaltaan  laajassa kaupungissa niin Myllypurosta kuin Vuosaaresta on jatkossakin löydyttävä oma asema, kuten myös useasta muusta paikasta.  Joitain perusteltuja tarkistuksia voidaan tietenkin tehdä. Tästä on hyvä esimerkki myönteiseksi koettu- lyhyen matkan ja toimivan julkisen liikenneyhteyden päähän - tehty Itäkeskuksen palveluiden siirto Myllypuron uudelle asemalle.

Toimiva julkinen terveydenhuolto on yhä suomalaisen hyvinvointivaltion kivijalka ja siksi on tärkeätä, että sen mahdollisuudet torjua terveyserojen kasvua turvataan erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina.

Kommentoi kirjoitusta.

Ensimmäinen kaupunginvaltuusto

Perjantai 18.1.2013 klo 11.58 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui vaalien jälkeisessä kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa viime keskiviikkona. Kyseessä oli siis myös minun ensimmäinen kokoukseni.  Kaikki oli uutta ja mielenkiinoista. Ajattelin kiitollisuudella niitä yli yhdeksääsataa helsinkiläistä, jotka olivat minut tähän luottamustehtävään valinneet.

Ennen kokousta Osku Pajamäen johtama SDP:n valtuustoryhmä kokoontui tavan mukaan läpikäymään tulevan kokouksen asiat ryhmähuoneeseemme Helsingin Vanhalle Raatihuoneelle. Tässä yhteydessä minut valittiin jäseneksi ryhmän viisijäseniseen valmisteluvaliokuntaan, joka kokoontuu yleensä aina ennen valtuustoryhmän kokouksia pohjustamaan sen päätöksentekoa. Valtuutetun työhän on paljon muuta kuin se mitä itse valtuustosalissa tapahtuu. Erilaisia neuvotteluja, yhteydenpitoa eri tahoihin ja esityslistoihin ym. perehtymistä on runsaasti.

Omasta ryhmästä siirryimme kello kuudeksi varsinaiseen valtuustosaliin. Kokous alkoi perehtymisellä salitekniikkaan ja tärkeimpänä päätösasiana oli vahvistaa valtuustoryhmien välissä neuvotteluissa sovitut valinnat eri luottamustehtäviin, eli kaupungin eri johtokuntiin ja lautakuntiin. Minun kohdallani Helsingin demarien piirikokouksen joulukuussa tekemä esitys opetuslautakunnan toiseksi varsinaiseksi SDP:n jäseneksi näin nyt siis virallistettiin. Lautakunnan puheenjohtajaksi tulee vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja sen ensimmäinen kokous on helmikuun alussa. Lasten ja nuorten varaan rakentuu maamme tulevaisuus, joten odotan tämän tärkeäksi kokeman tehtävän alkua myös mielenkiinnolla. 

Valtuusto kokoontuu pää-asiassa kahden viikon välein, eli seuraavan kerran kaupungintalolla tämän kuun lopulla 30.1. kello 18.00. Tervetuloa silloin tai jollain muulla kerralla seuraamaan valtuuston kokousta paikan päälle salin lehterille tai netin välityksellä Helsinki Kanavalta, josta myös edellisten kokousten taltiointeja voi jälkeenpäin katsoa.

Kommentoi kirjoitusta.

Tie tohtoriksi on mutkistunut

Sunnuntai 13.1.2013 klo 12.49 - Ville

Työhön liittyvä epävarmuus koskettaa nykyään yhä useampia suomalaisia. Toisin kuin menneinä vuosina korkeakaan koulutus ei nykyään takaa työtä. Viime vuoden lopulla tutkijakoulutusasteen työttömyydessä ylitettiin yhdeksänsadan raja. Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden työryhmän viime torstaina julkaiseman tutkimuksen tulosten mukaan työn epävarmuus ei liity ainoastaan valmistumisen jälkeiseen aikaan vaan se tulee tutuksi jo väitöskirjavaiheessa.

Kattavan otannan omaavan tutkimuksen esiintuomat luvut ovat seisauttavia. Selvityksen mukaan työsuhteen epävarmuus vaivasi 70 prosenttia vastaajista. Työttömyys oli joukossa tuttua. Yli puolella nuoremmista tutkijoista työsopimus oli alle vuoden mittainen.  Tämä merkitsee sitä, että tutkimuksen tekemisen sijaan päähuomio menee äkkiä sen pohtimiseen mistä elanto seuraavaksi vuodeksi. On selvää, että moni näiden faktojen edessä pohtii, onko väitöskirjatyön aloittaminen mielekästä, vaikka tutkimuksen tekeminen itsessään kiinnostaisikin.  

Nuorten tutkijoiden työryhmän kysely saa tohtorityöttömyys tilastojen ohella pohtimaan nykyisen tohtorikoulutusjärjestelmän ja koulutusmäärien mielekkyyttä.   Tämän vuoden kesäkuun Acatiimi-lehdessä julkaistussa kolumnissani (Acatiimi 6/12 Kuka uskaltaa palkata tohtorin?) kiinnitin huomiota siihen, että työnantajien valmius ottaa vastaan tohtoreita tulisi muuttua, jotta nykyisillä koulutusmäärillä kaikilla valmistuneille löytyisi töitä. Nyt tohtorikoulutus nähdään usein pikemminkin ylikoulutuksena kuin laaja-alaisia valmiuksia antavana meriittinä.

Edellä mainitun selvityksen tehneen työryhmän puheenjohtajan toiminut Milja Saari kehotti julkaisutilaisuudessa kiinnittämään tohtoritutkintojen määrän sijaan yliopistoissa ja tiedepolitiikassa huomiota ”myös siihen, miten (tohtori-) putkessa olevat voivat, miten he tulevat toimeen ja mihin he voivat työllistyä väittelynsä jälkeen.” Toivottavaa on, että nämä terveiset asianomaisilla tahoilla kuullaan ja valmiutta nykyisen koulutusjärjestelmän toimivuuden arvioimiseen niin yksilöiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta on.

Kommentoi kirjoitusta.

Töitä työttömille!

Perjantai 4.1.2013 klo 19.22 - Ville

Suomen näyttää kerralla mahtuvan yksi tai kaksi pääpuheenaihetta, joihin media kohdistaa päähuomionsa. Ensin puhuttiin työurien pidentämisestä. Nyt puhutaan palkkojen alentamisesta. Helsingin Sanomat onneksi tänään muistutti, että työttömyys on erityisesti pääkaupunkiseudulla maassamme yhä vakavampi ongelma.

Päivän Helsingin Sanomissa 38-vuotias helsinkiläinen tradenomi Johanna kertoi niistä vaikeuksista, joita hänellä on ollut aktiivisesta yrittämisestä huolimatta löytää töitä.  Kuvaavaa on, että Johanna näki parhaimmaksi puhua työttömyyteen liittymistä kokemuksistaan anonymiteetin suojasta, ettei vaikeuttaisi mahdollisuuksiaan työllistyä.

Viime talven aikana sain omakohtaista kokemusta niistä vaikeuksista, jota työn saamiseen liittyy nykypäivän Suomessa. Työtä etsiessäni vastasin Johannan tavoin kymmeniin työpaikkailmoituksiin ja lähetin saman verran avoimia hakemuksia. Suurimmasta osasta jälkimmäisistä ei kuulunut ikinä mitään. Muutamasta sain palautetta, että olen liian koulutettu hakemaani työhön. Lopulta myöhemmin keväällä asiat vähitellen järjestyivät ja näin tämänkertainen työnhakukierrokseni päättyi. Kokemukseni valossa tavoitan hyvin Johannan ja muiden aktiivisesti työtä etsivien vaikeudet saada työpaikkaa. Heitä ei pidä leimata miksikään "oleskeluyhteiskunnan" vapaamatkustajaksi.    

Toisin kuin menneinä vuosina, koulutuskaan, ei nykyään takaa työtä. Tähän olisi syytä sekä koulutusalan että työmarkkinajärjestöjen havahtua. Viime vuoden lopun tilastoissa näkyi, että akateemisten alojen työttömyys oli voimakkaassa nousussa. Tätä taustaa vasten Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin tämän päivän Talouselämässä tekemää ehdotusta leikata työttömyysturvaa on vaikea hahmottaa. Leikkausten ja sanktioiden sijaan tarvittaisiin enemmän työllistymistä konkreettisesti auttavia toimia.    

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tarjousta alentaa korvaustaan voi pitää myönteisenä eleenä. Presidentin ja kansanedustajien mahdolliset palkkioiden alennukset eivät kuitenkaan saa merkitä jo ennestään pienipalkkaisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksien vaikeuttamista. Palkka-alen vaikutukset ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen on myös hyvä huomioida. Työttömyyden ja alipalkkaisuuden ongelmiin olisi löydyttävä Elinkeinoelämän keskusliiton suunnalta vastaavaa ratkaisuhalua, kun nyt on väläytelty palkkojen alentamisen osalta.

Kommentoi kirjoitusta.

Kansalaiset, medborgare!

Keskiviikko 2.1.2013 klo 16.46 - Ville

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti eilen ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Puhetta on sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa arvioitu runsaasti. Puheeseen tyytyväisten ja tyytymättömien rintamalinjat tuntuvat kulkevan yhä pitkälti samoissa kohdin kuin mihin ne jäivät viime keväällä, kun presidentinvaalin toisen kierroksen äänet oli laskettu.

Monet Sauli Niinistön vaalin aikaisista aktiivisista kannattajista kiirehtivät heti puheen päättyä kehumaan uuden presidentin sanoman maasta taivaisiin. Samalla hopeasijalle jääneen ehdokkaan kannattajat eivät löytäneet puheesta oikein mitään hyvää sanottavaa.

Hieman erikoista oli se, että osa Niinistön kansallista eheyttä peräänkuuluttanutta puhetta myönteisesti arvioinneista blogisteista aloitti kiitoksensa Niinistön edeltäjän presidentti Tarja Halosen kaksitoistavuotisen presidenttikauden arvostelulla. Näin siitä huolimatta, että Niinistö itse on esimerkiksi viime elokuussa (HS 15.8.2012 Niinistö näkee Putinin tiukentaneen otetta) Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa antanut avoimesti tunnustusta edeltäjänsä toiminalle ulkopolitiikan alalla. Kansalliseen yksimielisyyteen ja Niinistön peräänkuuluttamaan Suomen tarinaan kuulunee myös se, että annetaan aiempien presidenttien työlle niille kuuluva arvo.

Ehkä johtuen siitä, ettei ensimmäisen kierroksen ehdokkaani ollut mukana toisella polarisoivalla kierroksella saatoin suhtautua vaalin lopputulokseen ja myös presidentin ensimmäiseen uudenvuodenpuheeseen astetta neutraalimmin. En pitänyt sitä täydellisenä puheena, mutta puheena, jossa oli hyviäkin kohtia, vaikka kaikesta ei olisikaan ollut aivan samaa mieltä.

Mistä sitten johtuu, että presidentin puheesta nouse suurempi keskustelu kuin esimerkiksi pääministerin tai valtionvarainministerin kannanotoista, joilla on Suomen politiikan suuntaan käytännössä suurempi paino-arvo?

Taustalla on todennäköisesti sekä vaalitapa että historiallinen perinne, joka viime kädessä tuntuu yhä henkilöityvän meillä Urho Kekkosen persoonaan, vaikka hänen presidenttikauden päättymisestä on tullut kuluneeksi jo yli kolmekymmentä vuotta. Kekkosen tapa johtaa maata neljännesvuosisata kylmän sodan poikkeusolosuhteissa presidentin silloisia valta-oikeuksia täysimääräisesti ja usein niiden ylikin soveltaen vaikutti siihen, että hänen presidenttikauden päättymisen jälkeen parlamentarismia on meillä pyritty presidentinvallan kustannuksella vahvistamaan.

Urho Kekkosen ajan vaalikäytännöt osaltaan johtivat samaan aikaan siihen, että kansan mahdollisuuksia vaikuttaa siihen kuka valitaan seuraavaksi presidentiksi, haluttiin lisätä. Vuonna 1988 olivat rinnakkain valitsijamiehet ja kansanvaali. Vuonna 1994 siirryttiin suoraan kansanvaaliin.

Sekä parlamentarismin vahvistamista että vaalitavan muutosta voi pitää perusteltuina ja tarpeellisina, vaikka suoran kansanvaalin toinen kierros osaltaan näyttää vaikeuttavan sitä että valituksi tullut henkilö voitaisiin nähdä poliittisten ristiriitojen yläpuolella olevana presidenttinä.

Kommentoi kirjoitusta.

2013 - järjestötoiminnan vahvistamisen vuosi

Perjantai 28.12.2012 klo 12.59 - Ville

Mielipidekirjoitus Demokraatti -lehdessä 28.12.12  

SDP:n kannatus on viime vaaleissa ollut noin kahdenkymmenen prosentin  tasolla. Määrätietoisen ihmisten arjen hyvinvointia parantavan  politiikan ohella kannatuksen merkittävän nostamisen edellytys on  puolueen järjestökentän rakenteen ja toimivuuden päivittäminen  vastaamaan 2010-luvun tarpeita. Vuosi 2013, joka näyttää näillä  näkymin olevan poikkeuksellisesti vaaliton vuosi, antaa tähän hyvät  mahdollisuudet.

Puoluetoiminnassa on huomioitava se, että yhteiskunnan muutokset ovat  viime vuosien aikana merkittävästi vaikuttaneet ihmisten ajankäyttöön.  

Työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet ja vapaa-ajan virikkeiden  runsas tarjonta on johtanut siihen, ettei järjestötoimintaan, tapahtui  se sitten puolueen, ammattiyhdistyksen, kaupunginosayhdistyksen,  kirkon- tai muun vastaavan toimijan piirissä, osallistuta samalla  tavoin kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten.

Internetin ja  erityisesti sosiaalisen median käytön lisääntymisellä on ollut  vapaa-ajan viettotapojen muutokseen oma vaikutuksensa,
jota olisi hyvä  arvioida enemmän.

Järjestötoiminnan kehittämisen lähtökohta on nykytilanteen realistinen  arvioiminen ja osastojen toimintakyvyn kartoittaminen. Puolueen  toiminnassa on tärkeä se, mikä näkyy ulospäin. Jos tarvetta ilmenee,  osastoja olisi kannustettava yhdistämään voimansa, jotta aktiivien  joukko olisi riittävä ympärivuotisen niin verkossa kuin toreillakin  näkyvän toiminnan ylläpitämiseen.  

SDP nostaminen vuoden 2015  eduskuntavaaleissa maan selkeästi suurimmaksi puolueeksi on otettava  selkeäksi tavoitteeksi.  Sen saavuttamiseksi kentän toimivuutta on  tulevina vuosina merkittävästi vahvistettava.

Kommentoi kirjoitusta.

Työttömän maisterin tärkeä viesti

Perjantai 21.12.2012 - Ville

Mielidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 21.12.2012.

Ni­mi­merk­ki Työ­tön mais­te­ri kir­joit­ti (HS Mie­li­pi­de 16.12.), et­tä Suo­mes­ta on lä­hes mah­do­ton­ta saa­da työ­tä. Hän käyt­ti tär­keän pu­heen­vuo­ron sii­tä, mil­lai­nen on työt­tö­män ar­ki ja mi­ten kor­kea­kaan kou­lu­tus ei ta­kaa työ­paik­kaa. Kir­joi­tuk­ses­sa mai­nit­tiin myös työt­tö­myy­teen liit­ty­vä hen­ki­nen puo­li eli ko­ke­mus ul­ko­puo­li­suu­des­ta, jo­hon oli­si syy­tä kiin­nit­tää työt­tö­myy­den hoi­dos­sa enem­män huo­mio­ta.

Kir­joi­tuk­ses­ta nou­si pin­taan myös il­mei­ses­ti yhä työn­an­ta­jien pa­ris­sa yleis­ty­vä nä­ke­mys, et­tä kou­lu­tuk­sen ohel­la tai jois­sain ta­pauk­sis­sa sen si­jaan työn­ha­ki­jal­la tu­li­si ol­la vank­ka työ­ko­ke­mus. Tä­mä vaa­ti­mus käy huo­nos­ti yk­siin sen kans­sa, et­tä nuor­ten toi­vo­taan suo­riu­tu­van opin­to­put­ken lä­pi aiem­paa no­peam­min, te­ke­mät­tä työ­tä opis­ke­lu­jen ohel­la.

Työn­an­ta­jien oli­si hy­vä ker­toa, mi­tä opis­ke­li­joil­ta lo­pul­ta oi­keas­taan toi­vo­taan.

Työt­tö­män mais­te­rin ko­ke­muk­ses­sa nä­kyy muu­tos, jon­ka suo­ma­lai­nen työ­elä­mä on käy­nyt lä­pi pa­rin­kym­me­nen vii­me vuo­den ai­ka­na. 1990­- lu­vun alun la­man myö­tä epä­var­muus tu­li jää­däk­seen. Yhä har­vem­pi te­kee sa­mal­la teh­taal­la tai sa­mas­sa toi­mis­tos­sa vuo­si­kym­men­ten mit­tais­ta työu­raa.

Yt-neu­vot­te­lu­ja käy­dään alal­la kuin alal­la. Var­mo­jen työ­paik­ko­jen ai­ka on ohi.

Il­man suur­ten ikä­luok­kien eläk­keel­le siir­ty­mis­tä työt­tö­myys oli­si meil­lä jo huo­mat­ta­vas­ti ylei­sem­pää. Työt­tö­mäk­si jou­tu­nei­den nä­kö­kul­mas­ta Elin­kei­no­elä­män kes­kus­lii­ton eh­do­tuk­set mil­loin työ­vii­kon, mil­loin työ­urien pi­den­tä­mi­ses­tä ovat ym­mär­ret­tä­väs­ti vai­keas­ti hah­mo­tet­ta­via.

Työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen ja ko­ko suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan en­si­si­jai­se­na ta­voit­tee­na tu­li­si en­si vuon­na olla, et­tä työt­tö­myyt­tä, jo­ka on mo­nien so­siaa­lis­ten seu­ran­nais­vai­ku­tus­ten myö­tä va­ka­vin yh­teis­kun­nan myön­teis­tä ke­hi­tys­tä uh­kaa­va on­gel­ma, saa­daan mer­kit­tä­väs­ti vä­hen­net­tyä.

Kommentoi kirjoitusta.

Jouluna 2012

Torstai 20.12.2012 klo 15.09 - Ville

Joulu ja vuodenvaihde lähestyvät. Omassa elämässäni vaiherikas ja monella tavalla tärkeä vuosi, joka toi tullessaan uusia kiinnostavia ja vastuullisia tehtäviä tuleville vuosille, on pian päättymässä.

Joulu on itselleni tärkeä aika vuodesta jolloin yhteiskunnan muuten kiivas rytmi hetkeksi rauhoittuu ja voi hengähtää keräämään voimia tulevalle vuodelle.

Joulu on myös aika jolloin jokainen voi muistaa ja koittaa itselle sopivalla tavalla tukea niitä, jotka ovat kohdanneet elämässään vaikeuksia.

Tässä vaiheessa vuotta on paikallaan kiittää kaikkia yhteiskumppaneitani kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää joulua 2012 ja onnellista uutta vuotta 2013!

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalaisuus nyky-ajassa

Sunnuntai 18.11.2012 klo 11.43 - Ville

Itsenäisyyspäivän lähestyessä on paikallaan pysähtyä pohtimaan, mitä oikeastaan ymmärrämme itsenäisyydellä ja suomalaisuudella 2010-luvulla. Mistä olemme tulossa ja mihin ennen kaikkea olemme kansakuntana menossa. Varsinaisen 95 vuotta sitten tapahtuneen itsenäistymisen ohella itsenäisyyspäivän juhlinta on meillä ollut vahvasti sidoksissa viime sodan aikaisten tapahtumien muisteluun. Toisen maailmansodan päättymisestä tulee muutaman vuoden päästä kuluneeksi 70 vuotta.

Veteraanisukupolvea tulee yhä suuresti kiittää siitä millaisessa maassa olemme saaneet elää syksyn 1944 ja nykyhetken välisen ajan. Moni asia olisi ollut toisin, jos Suomi olisi sodan lopputuloksena miehitetty ja maastamme olisi tullut Neuvostoliiton alusmaa. Vaikka itsenäisyys säilyi, toisen maailmansodan lopputulos muutti merkittävästi Suomen kansainvälistä asemaa ja suhteet entiseen vihollismaahan piti syksyllä 1944 muotoilla kokonaan uudelleen. Vaikka julkisivu muuttui, isänmaallisuutta ohjasi kylmän sodan aikana yhä pitkälti suhde itäiseen naapuriin ja rajanveto siihen, missä määrin se YYA-sopimuksen varjolla pääsi ohjailemaan maamme politiikkaa.

Ajallinen välimatka toiseen maailmansotaan ja jopa kylmän sodan päättymiseen on jo huomattava. Tapahtumat eivät ole samalla tavoin lähellä arjen kokemuksiamme kuin vielä jokin aika sitten. Historiatietoisuuden vähenemisestä voi kantaa huolta, vaikka on todettava, että Suomen tulevaisuuden näkymiä pohdittaessa on myös syytä katsoa vahvasti eteenpäin. Me vastaan muut ajattelun vahvistaminen ei globaalissa monimutkaisilla riippuvuussuhteilla toisiinsa verkostoituneessa maailmassa takaa maallemme myönteistä tulevaisuuden kuvaa. Samalla on syytä etsiä niitä asioita, jotka rakentavalla ja myönteisellä tavalla yhdistävät kaikkia meitä jotka asumme nyt tässä Euroopan kolkassa. Erilaisten vastakkainasettelujen ja yksilökeskeisyyden lisääntymisen negatiivista seurauksista saamme näyttöjä päivittäin. Henkisestä ja aineellisesta pahoinvoinnista kertovat mittarit, kuten nuorten syrjäytyminen ja työttömyys ovat nousussa. Näitä ongelmia vastaan taisteleminen on nykypäivän isänmaallisuutta parhaimmillaan.

Euroopalle ennustetaan vaikeaa talvea työttömyyden ja moninaisen tyytymättömyyden lisääntyessä erityisesti Etelä-Euroopan maissa. On selvää, että nämä vaikeudet tulevat jatkossakin heijastumaan vahvasti myös Suomeen. On ilmeistä, että myönteisiä visioita Suomen paikasta Euroopassa ja koko maailmassa tarvitaan erityisesti nyt. Niitä on viimeaikoina kuultu liian vähän. Nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä olisi hyvä käydä perusteellista keskustelua siitä, mitä suomalaisuus meille nykyajassa merkitsee ja mitä positiivista annettavaa meillä on muulle maailmalle.

Kommentoi kirjoitusta.

Politiikan paluu lähiöön

Lauantai 17.11.2012 - Ville

Mielipidekirjoitus julkaistu Demokraatti-lehdessä 16.11.12.

Kunnallisvaalien jälkeen tämänkin lehden (Demokraatti) palstoilla on pohdittu vaalitulosta. Oliko se SDP:lle tappio vai jälleen yksi torjuntavoitto?

Vaikka rintaman venymistä taaksepäin ei voi voitoksi nimetä, tiedämme, kuinka tärkeä torjuntavoittokin voi olla: jos Tali-Ihantalassa kesällä 1944 olisi käynyt toisin, historiamme olisi ollut varsin erilainen viimeiset 70 vuotta.

Kunnallisvaaleja ei voi tietenkään, eikä pidä, verrata sotaan. Esimerkki osoittaa sen, että saman asian voin nähdä monesta näkökulmasta. Voi olla tyytyväinen siihen, ettei SDP:n kannatus laskenut enemmän, mutta samaan aikaan on syytä tunnustaa, että aktiiviemme kovasta työstä huolimatta selvää vaalivoittoa ei tullut.

Selvää on, ettei ole olemassa mitään yksittäistä konstia SDP:n palauttamiseksi maan ykköspuolueeksi. Ainut konsti on vielä kovempi työ.

Näissä vaaleissa meillä Helsingissä politiikka teki, matalasta äänestysprosentista huolimatta, selvän paluun lähiöihin. Omilla kotikulmillani Vuosaaressa nousi paikallislehden yllättymänä kansanliike ajamaan lähes 37 000 asukkaan kaupunginosaan omia valtuutettuja, kun tiedettiin, ettei tältä ”saarelta” heitä nyt työstä päättävässä valtuustossa ollut ainuttakaan. Lopputulos oli, että läpi meni neljä, neljästä puolueesta ja päälle useampi varavaltuutettu.

Monissa muissakin Helsingin kaupunginosissa paikalliset ehdokkaat menestyivät hyvin. Niin vaalien aikana kuin niiden jälkeenkin olen painottanut, että valtuutetun on oltava tasapuolisesti koko kaupungin edustaja, jolla on luonnollisesti kotialueensa erityistuntemus. On vahvuus, jos valtuustossa on edustajia eripuolilta kaupunkia.

Paikallinen tunnettavuus, on se sitten saatu vaikka koulun johtokunnan, seurakuntaneuvoston tai kaupunginosayhdistyksen kautta, on tärkeätä. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on nykyään kovaa.

Tarjontaa on runsaasti. Tämä merkitsee, että myös poliitikkojen tulee yhä enemmän jalkautua ihmisten arjen keskelle. Vuoden 2016 kunnallisvaalityö onkin syytä aloittaa nyt ja ottaa osaston päämääräksi viedä omalta alueelta läpi neljän vuoden päästä useampi demarivaltuutettu.

Kommentoi kirjoitusta.

Alhainen äänestysprosentti on hälytyssignaali

Tiistai 13.11.2012 klo 15.22 - Ville Jalovaara

Mielipidekirjoitus Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 14.11.12

Nimimerkin takaa kirjoittanut 29-vuotias helsinkiläinen pohti viime numeron mielipidepalstalla (K&k 7.11.), miksi äänestää kunnallisvaaleissa. Huonot kokemukset olivat vieneet hänen luottamuksensa poliitikkoihin.

Uskonsa politiikkaan menettäneitä on maassamme muitakin, sillä kunnallisvaalien suurimmaksi puheenaiheeksi nousi matala äänestysaktiivisuus (58,2 prosenttia). Meillä Helsingissä alueelliset erot olivat hälyttävän suuria: Kivikossa vaaliuurnilla kävi 39 prosenttia äänioikeutetuista vastaavan luvun ollessa Paloheinässä 76 prosenttia.

Korkea äänestysprosentti ei ole itseisarvo.Tilastoja suurempi huoli on se, jos yli puolet monien asuinalueiden ihmisistä kokee,etteivät he voi kunnallisdemokratian kautta vaikuttaa oman lähialueensa kysymyksiin. Ihmiset eivät yleensä odota poliitikoilta taivasta maan päälle vaan ratkaisuja perustavanlaatuisiin, vuosikausia jatkuneisiin, arkisiin ongelmiin, kuten vaikeuteen päästä ajoissa lääkäriin tai helpotusta vuokra-asuntopulaan.Kaikkien politiikassa mukana olevien tulisi kuulla kotiin jääneiden viesti ja olla valmiita tekemään yhdessä parhaansa sen eteen, että neljän vuoden päästä nukkuvien puolue ei olisi enää Helsingin suurin poliittinen ryhmä.

1 kommentti .

901 kertaa kiitos!

Torstai 1.11.2012 - Ville

Pitkäjänteinen viime kuntavaaleista alkanut työ tuotti tulosta ja minut valittiin 901 äänellä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Tarkistuslaskenta toi vielä viisi arvokasta lisä-ääntä. Haluan aivan vilpittömästi kiittää kaikkia äänestäjiäni. Samalla kiitän vielä monia onnitteluita sähköpostilla lähettäneitä. Toivottavasti olen huomannut kaikkiin vastata.

Pyrin olemaan luottamuksenne arvoinen. Ääniä on tullut runsaasti eripuolilta kaupunkia ja kuten vaalityössäni korostin, halua olla tasapuolisesti koko kaupungin valtuutettu. Samalla tietenkin iloitsen myös siitä, että kotikulmiltani Vuosaaresta neljä eri puolueisiin kuuluvaa edustajaa lähtee uuteen valtuustoon, kun nyt työnsä päättävässä heitä ei ollut yhtään tältä lähes 37 000 asukkaan ”saarelta”.

Odotan jo mielenkiinnolla tulevaa valtuustotyötä. Haluan pitää esillä niitä kysymyksiä joita toin esille kampanjassani: toimivampaa terveydenhoitoa, kohtuuhintaisempaa asumista, koulujen eriarvoistumisen torjumista ym. Pyrin myös tarttumaan niihin epäkohtiin joita esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuudesta kampanjan aikana minulle monet tulivat kertomaan.

Haluan vielä kiittää vaalipäällikköni Annika Juurikkoa ja kaikkia muita monin eritavoin, esitteitä luukuttaen ym. avuksi olleita. Ja tervetuloa kaikki Helsingin demarien tarjoamille kiitoskahveille ja hernekeitolle la 10.11 klo 12–13 Hakaniemen Sokoksen kulmalle. Olen siellä tavattavissa ja keskustelemassa meidän kaupungin asioista. Ensi vuoden alussa alkaa sitten toden teolla työt muiden valittujen kanssa valtuustossa niiden asioiden eteen mitä pidin kampanjassani esillä. Aion jatkaa myös blogikirjoitteluani ja toimintaani valtuustossa voi seurata myös liittymällä tämän sivun ylälaidasta löytyvään Facebook ryhmääni.

Kommentoi kirjoitusta.

58,2 %

Tiistai 30.10.2012 - Ville

Juuri käytyjen kunnallisvaalien suurimmaksi jälkikeskustelunaiheeksi on noussut matala äänestysaktiivisuus. Vain 58,2 prosenttia käytti oikeuttaan äänestää. Keskustelu on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Helsingissä monilla alueilla vain alle puolet äänioikeutetuista koki, että heidän kannattaa käydä äänestämässä.

Kaikkien politiikassa mukana olevien on syytä pysähtyä pohtimaan, mistä tämä kertoo.   

Kunnallisvaalit olivat paljon esillä julkisuudessa ja vaalikampanjointi näkyi esimerkiksi meillä Helsingissä hyvin eripuolilla kaupunkia. Vaaleista siis varmasti tiedettiin. Useimmat vaalityössä kohtaamani ihmiset vaikuttivat suhtautuvan itse ajatukseen äänestämisestä myönteisesti, vaikkeivät välttämättä aina juuri minun edustamaani puoluetta ilmaisseet haluavansa kannattaa. Samaa viestiä myönteisestä ilmapiiristä vaaleja kohtaan kantautui myös muilta suunnilta. Kohonnut ennakkoäänten määräkin ennusti kohoavaa äänestysprosenttia. Viime sunnuntain äänestyspäivänä sääkin oli, toisin kuin neljä vuotta sitten, jolloin myrskysi, mitä parhain. Siitä huolimatta moni jäi kotiin.

Vaalityössä kohtasi toki myös niitä, jotka ilmoittivat etteivät aio äänestää, koska kokevat ettei sillä ole mitään merkitystä. Pitkäkään keskustelu ei välttämättä aina auttanut muuttamaan tätä käsitystä. Matala äänestysaktiivisuus voi kertoa myös jotain samaa siitä yhteiskuntamme osattomuuden kokemuksen ongelmasta mikä näkyy esimerkiksi nuorten syrjäytymisenä, lisääntyvinä mielenterveysongelmina, työssä jaksamattomuutena ja niin edelleen. Pohdintaa aiheuttaa myös se, ettei sosiaalinen mediakaan, blogaaminen, Facebook, Twitter ym. ole ilmeisesti aivan oletetulla tavalla tuoneet poliitikkoja ja politiikkaa lähelle kaikkien ihmisten arkea, sillä nykyään jäävät haaveksi menneiden vuosikymmenten radio ja sanomalehtikauden hyvin korkeat äänestysprosentit.

Korkea äänestysprosentti ei tietenkään ole itseisarvo. Ajatukset siitä, että ihmiset tulisi joidenkin maiden tavoin myös Suomessa vaikka sakon uhalla pakottaa äänestämään eivät tavoita itse pääkysymystä. Tilastoja suurempi ongelma on se, jos yli puolet jonkun asuinalueen ihmisistä kokee etteivät he voi äänestämisen kautta vaikuttaa oman lähialueensa ja elämänsä kysymyksiin ja yhteiskunnan suuntaan.

Kaikkien meidän niin kunta- kuin valtakunnanpolitiikassa mukana olevien on otettava tämä viesti vakavasti. Perustavanlaatuisiin ongelmiin kuten vaikeuteen päästä kohtuullisessa ajassa lääkäriin ja asuntopulaan on tarttuva oikeasti. Tässä tarvitaan yhteistyötä ylipuoluerajojen. Politiikka on vietävä lähemmäksi ihmisten arkea ja sen kysymyksiä ja siinä mukana olevien pitää olla muutenkin kuin teoriassa tavattavissa myös vaalien välillä sekä toreilla että verkossa. Uuden kunnanvaltuustokauden alkaessa kaikkien puolueiden olisi hyvä ottaa nyt vakavasti myös kotiin äänestyspäivänä jääneiden viesti ja pohtia rauhassa mistä se kertoo ja mitä poliitikot voisivat yhdessä tehdä sen eteen, että jatkossa useammat voisivat kokea, että äänioikeutta kannattaa käyttää.

Kommentoi kirjoitusta.

Kiitos luottamuksesta!

Maanantai 29.10.2012 klo 1.48 - Ville

Suuri kiitos teille kaikille 896 helsinkiläiselle, jotka antoivat minulle vaaleissa luottamuksensa. Vaalivalvojaiset olivat hyvin jännittävät. Ensi vuoden alussa alkaa työ valtuustossa tämän kaupungin asukkaiden parhaaksi. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kyllä vai ei peruspalveluiden ulkoistamiselle?

Perjantai 26.10.2012 klo 21.34 - Ville

Kunnallisvaalit ratkeavat ensi sunnuntaina, kun suomalaiset käyvät toivon mukaan aktiivisesti käyttämässä arvokasta oikeuttaan vaikuttaa siihen, ketkä heidän arkeaan lähellä olevista asioista päättävät seuraavat neljä vuotta. On hyvä hetki pysähtyä arvioimaan, sitä mikä lopulta on noussut kunnallisvaalien pääteemaksi.  

Alkuun näytti, että vaalikeskustelu koskee lähinnä sellaisia Euroopan unioniin liittyviä kysymyksiä, jotka vaikka tärkeitä ovatkin, eivät ole lainkaan kunnanvaltuutettujen päätäntävallassa.  Viime viikkojen aikana keskustelu on onneksi siirtynyt enemmän sinne mihin pitääkin, eli kysymykseen, siitä, miten kunnan peruspalvelut aiotaan järjestää tulevaisuudessa.

Vaalien alla ei ymmärrettävästi löydy yhtään puoluetta tai ehdokasta, joka ei kaikella tarmolla puhuisi hyvien palveluiden puolesta. Erot tulevat esiin niissä keinoissa, joilla puolueet haluaisivat palveluiden saatavuuteen liittyvät ongelmat korjata. Äänestäjien tehtäväksi jää arvioida mille mallille he haluavat antaa tukensa.

Monilla Suomen kunnilla on Helsinkiä enemmän kokemuksia terveydenhuollon peruspalveluiden ulkoistamisesta ja samalla myös siihen liittyvistä ongelmista. Helsingissähän meillä ei ole vielä yhtään terveysasemaa ulkoistettu, vaikka sitä on tännekin ehdotettu. Helsingin demarien edustama varovainen linja näyttää olleen tässä viisautta, sillä muualta maasta on jo monia kokemuksia siitä, että kertaalleen ulkoistettuja terveysasemia on jouduttu palauttamaan takaisin kunnan hoidettavaksi, kun yksityinen lääkärifirma ei ole pystynyt pitämään kilpailutustilanteessa antamiaan lupauksia.

Osassa terveyspalveluiden ulkoistamisen tielle lähteneistä kunnista on ajauduttu ongelmiin monopoliasemaan päässeiden yksityisten lääkärifirmojen kanssa, kun ne ovat voineet asemansa turvin yli hinnoitella lääkäripäivystyksestä perimänsä palkkiot. Ulkoistamispäätöksiä tehtäessä tarpeettoman kritiikittömästi on suhtauduttu myös siihen, että palvelujen tuotanto on keskittynyt kansainvälisille pörssiyhtiöille, jotka siirtävät voittonsa Suomen verottajan ulottumattomiin veroparatiiseihin.

Kunnat ovat käyttäneet ostopalveluja täydentämään palvelurakennettaan vuosikymmenten ajan. Yrittäjyyttä on tuettava ja näin on viisasta tehdä myös jatkossa. Rajapyykki menee siinä, että lähdetäänkö peruspalveluita, kuten perusterveydenhuoltoa yhä enemmän ulkoistamaan, kuten puolueista erityisesti kokoomus toivoo. Yksi ensi sunnuntain vaalien pääkysymys on se, nähdäänkö yhä useammassa suomalaisessa terveyskeskuksessa tulevaisuudessa voittonsa veroparatiisiin keinottelevan lääkärifirman logo vai ei.

Terveyskeskusjärjestelmä on ollut pitkään, tunnetuista ongelmistaankin huolimatta, suomalainen ylpeyden aihe. Sen sijaan, että terveyskeskusjärjestelmää lähdetään rapauttamaan sitä pitää vahvistaa ja resursoida enemmän. Helsingissä esimerkiksi Myllypuron uudesta terveyskeskuksesta on tullut myönteistä palautetta siitä, että hoitoon pääsee aiempaa nopeammin ja palvelun taso on muutenkin parantunut. Myllypuro voi näin näyttää esimerkkiä muulle kaupungille ja hyviä kokemuksia voidaan sieltä siirtää koko Helsinkiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Viimeinen kaarre ennen maalia

Sunnuntai 21.10.2012 klo 20.05 - Ville

719835-1006-0026s4.jpgKunnallisvaalien varsinaiseen äänestyspäivään on viikko ja sen myötä myös oma kesällä alkanut ja loppua kohden kiihtynyt kampanjani kääntyy viimeiselle mutkalle ennen maalia. Suurimpia haasteita vaalityössä viime viikot on ollut sateinen sää, jota vastaan on parhaiten voinut taistella kunnon sadevaatteilla ja lämpimällä pukeutumisella.

Tapaamieni ihmisten suhtautuminen ehdokkuuttani kohtaan on ollut etupäässä myönteistä ja olen kiitollinen niistä kaikista kannustavista sanoista joita on saanut sekä vaalikentillä että sähköpostin välityksellä. Sekä vaalipäällikköni Annika Juurikko että muut tukijoukot ovat tehneet hienoa työtä, josta voi jo tässä vaiheessa olla kiitollinen.

Ilman ylisanoja voin todeta, että vaalityössä parasta on tähän mennessä ollut mahdollisuus tavata tämän kaupungin ihmisiä niissä sadoissa eripituisissa keskusteluissa, joita olen käynyt viime viikkojen aikana metro-asemilla, vaalitilaisuuksissa, SDP:n vaali-autolla ym. Tänään viimeksi Malmin markkinoilla ja Rautatientorin vaalimökillä.

Kohtaamisissa ihmisten kanssa on ollut esillä koko elämän kirjo iloineen ja suruineen. Moni vaikuttaa olevan varsin tyytyväinen elämään Helsingissä, mutta on toki asioita, joihin toivotaan korjausta.

Eniten palautetta on tullut terveyskeskusten toiminnasta ja siitä, että lääkäriin pitäisi päästä kohtuullisessa odotusajassa. Tässä tuntuu olevan varsin suuria eroja eripuolilla kaupunkia. Näin ei pitäisi olla.

Keskeisenä teemana on ollut myös asumisen hintaan liittyvät kysymykset. Kohtuuhintainen asuntotuotanto on saatava kunnolla käyntiin. Moni nuori on tullut juttelemaan siitä, miten syrjäytymistä voitaisiin konkreettisesti torjua. Olen pitänyt tärkeänä valtion nuorten yhteiskuntatakuun saattamista voimaan Helsingissä. On myös puhuttu ikä-ihmisten mahdollisuuksista saada hyvää hoitoa joko kotona tai tarpeen vaatiessa hoitokodissa. Lapsiperheiden taholta puolestaan on kuulunut huolta koulujen eriarvoistumisesta ja siitä, että päiväkotien ryhmät ovat liian suuria. Aiheellisia huolia molemmat.

Edellä mainitut esimerkkeinä niistä monista asioista, joista on puhuttu, ja joiden korjaamiseksi olen valmis osaltani valtuustossa työskentelemään. Näen, ettei nuoria ja vanhoja pidä asettaa Helsingissä vastakkain, kuten julkisessa keskustelussa välillä tehdään, vaan meidän on pyrittävä jakamaan käytettävissä olevat resurssit mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Viimeinen viikko on vaaleissa loppukirin paikka. Puolimaratonin muutamaan kertaan juosseena tiedän, että vielä maalin häämöttäessä voi vielä kummasti parantaa sijoitustaan, ja aionkin olla tulevina päivinä vielä aktiivisesti liikkeellä. Viikon päästä tähän aikaan jännitetään sitä mihin vaalityö on kantanut, ensi vuoden alussa toivottavasti on mahdollisuus tarttua mielenkiintoiseen ja vastuulliseen valtuustotyöhön. Sitä varten tarvitsen mahdollisimman monen helsinkiläisen luottamusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallisvaalit,

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »