Kiitos Helsinki!

Torstai 13.4.2017 klo 12.03 - Ville

Millaista on olla neljä vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä?

Maanantai 27.3.2017 klo 14.51 - Ville

Ensimmäinen kauteni Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä on loppusuoralla ja on vaaleissa kaupunkilaisten tehtävä on arvioida minun ja muiden suoriutumista tämän kaupungin asioiden hoitajana. Aiemmassa blogissani pohdin työtä opetuslautakunnassa. Millaista aikaa nämä reilut neljä vuotta kaupunginvaltuutettuna on ollut?

Kukaan ei saa mitään aikaiseksi valtuustossa yksin

Vaaleissa ehdokkaat pyrkivät nostamaan esille omia teemojaan ja ansioitaan. Oman agendan edistämisen ohella kaupungin yhteisten asioiden hoidossa keskeistä on kyky nähdä yhteinen agenda ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Missään kaupungin päättävässä elimessä lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai valtuustossa kukaan ei saa läpi asiaansa yksin, vaan aina tarvitaan enemmistön tuki. Tällöin on myös kyettävä hakemaan tukea yli puoluerajojen, sillä yksikään poliittinen ryhmä ei Helsingissä yksin pysty muodostamaan enemmistöä. Vaalikoneissa kannattaisi siis myös kysyä yhteistyötaitoja.

Valtuustoryhmän jäsenenä

Keskeinen valtuustotyö instrumentti on oma valtuustoryhmä, joka kokoontuu aina ennen varsinaista kokousta puoleksitoista tunniksi käsittelemään illan esityslistaa ja muita ajankohtaisia asioita. Meidän ryhmäämme johti asiantuntevasti ja pitkällä kokemuksella suurimman osan valtuustokautta nyt politiikan ainakin toistaiseksi jättävä Osku Pajamäki. Itse kokouksissa puhutaan paljon asiaa ja myös asian vierestä. Jokaisella on ymmärrettävästi tarve profiloitua poliitikkoina.  Valtuuston työmuotoja on mielestäni tarpeen kehittää, kuten nyt Helsingin johtamisjärjestelmän uudistuksen myötä tapahtuukin. Omasta puolestani toivon, että tämä kehitys vie työtä kohti toisaalta avoimempaa mutta toisaalta myös kohti toimivampaa päätöksentekoa.  Esimerkiksi kyselytuntijärjestelmä on edelleen liian kankea ja kaipaa terävöittämistä.

Valtuusto-aloitteet valtuutetun työkaluna

Kokonaisuutena on todettava, että neljän vuotta Helsingin valtuuston jäsenenä on ollut hyvin mielenkiintoinen aika elämässä. Olen oppinut valtavasti uutta ja saanut myös itselläni tärkeitä asioita edistettyä ja jos luottamusta riittää, olen valmis työtä jatkamaan myös seuraavat neljä vuotta.

Helsingin uuden pormestarin valitsee valtuusto

Tiistai 14.3.2017 klo 11.43 - Ville

Millaista on olla neljä vuotta Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä?

Tiistai 7.3.2017 klo 9.52 - Ville

Helsingin opetuslautakunta kokoontuu jälleen tänään kokoukseensa. Olen ollut lautakunnan jäsen nyt reilut neljä vuotta ja kausi on päättymässä. Usein minulta kysytään millaista on työ lautakunnassa, joka vastaa suuressa osin siitä mitä Helsingissä tapahtuu koulujen alueella?

Opetuslautakunta on kaupungin lautakunnista mielenkiintoisimpia, mutta myös vaativimpia. Sen työssä ollaan hyvin lähellä kaupunkilaisten arkea ja monet vastaan tulevat asiat eivät ole helppoja ratkaista. Koulutusasiat minulle yliopistolta työni kautta tuttuja ja olin joulukuussa 2012 tyytyväinen, kun minut valittiin yhdessä Nazima Razmyarin kanssa SDP:n edustajiksi tähän lautakuntaan. Parasta lautakunnan työssä on lähellä koulujen arkea olevat kysymykset, kuten uusien opetussuunnitelmien käsittely ja vierailut oppilaitoksissa. Työhön liittyy myös juhlahetkiä, kuten osallistuminen ylipormestarin koululaisille järjestämään itsenäisyyspäivän vastaanottoon.

Kouluverkkotarkastelua ja muita vaikeita rasteja lautakunnan työssä

Lautakunnan jäsenen tulee pyrkiä mahdollisimman tasapuolisesti ottamaan huomioon niin opetusviraston, opettajien kuin oppilaiden ja heidän vanhempiensa näkemykset siitä, miten koulujen arki tässä kaupungissa tulisi järjestää. Tämän tasapainon hakeminen ei ole aina kovin helppoa ja näihin neljään vuoteen mahtuu myös eräitä vaikeita päätöksiä. Vuosia 2014-2015 lautakuntatyössä hallitsi Helsingin opetusviraston suuri kouluverkkotarkastelu. Sen aikana suhtauduin kriittisesti moniin esitettyihin koulujen tai niiden osien lakkauttamisiin. Asioihin perehdyttyäni koin, että kaikki esitykset eivät esimerkiksi ottaneet riittävästi huomioon alueiden väestömäärien kehittymistä.  Olin myötävaikuttamassa siihen, ettei koulujen sulkemisia toteutettu suunnitellussa laajuudessa esimerkiksi Käpylässä ja Tapanilassa. Syksyllä 2015 Helsingissä käytiin keskustelua valtuuston roolista kouluverkkotarkastelussa. Tässä yhteydessä pidin esillä näkemystä, että kouluverkosta on jatkossakin viisasta päättää valtuustossa.  

Opetuksen resursseista Helsingissä

Helsingissä kaupungin jatkuva väestönkasvu tuo opetuslautakunnan työhön erityisiä haasteita. Lautakunnan jäsenen yksi keskeinen tehtävä onkin opetuksen rahoituksen esillä pitäminen ja puolustaminen kaupunginvaltuuston jokavuotisissa budjettineuvotteluissa. Helsingissä opetuksen tarpeet on tällä kaudella pystytty ottamaan kohtuullisen hyvin huomioon. Kouluihin panostaminen on näkynyt muun muassa muuhun maahan verrattuna korkeampina Pisa mittausten tuloksissa. Sen sijaan koulujen sisäilma ym. korjauksiin ja väestömäärän kasvun huomioiden tarvittavaan uusien koulujen rakentamiseen varoja on käyttävissä huomattavasti tarvetta vähemmän. Eräänlaisen turhautumisen ilmaisuna kirjoitin aiheesta lokakuussa 2015 mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin.

Väestön kasvun ja painopisteiden muutokset on asia, johon seuraavalla valtuustokaudella Helsingissä on kiinnitettävä vielä nykyistä enemmän huomiota. Kokonaisuutena ajattelen, että on ollut etuoikeus saada palvella tätä kaupunkia työskentelemällä juuri opetusasioiden parissa ja jos kaupunkilaiset antavat minulle luottamuksen jatkaa työtä, olen kiinnostunut jatkamaan opetusasioiden parissa.  

Itähaaran kunnostaminen on paras ratkaisu Vanhankaupungin koskelle

Sunnuntai 8.1.2017 klo 12.58 - Ville

Vanhankaupunginkosken padon tulevaisuutta koskeva kaupunkipoliittinen väittely lienee niitä teemoja, joissa konsensuksen saavuttaminen on vaikeaa. Historia-alan dosenttina ymmärrän hyvin niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti 1800-luvun lopun ainutlaatuiseen teollisuusmiljööseen kajoamiseen.

Dosentti Tapio Bergholm perusteli hyvin Helsingin Sanomissa alkuvuodesta ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan kokonaisuuden merkitystä kaupunkimme ja maamme historialle.  Olen Bergholmin kanssa samaa mieltä siitä, että Helsingin vanhimman vuodelta 1876 peräisin oleva voimalaitoksen ja teollisuushistoriallisesti arvokkaan vesivoimalamuseon hävittäminen olisi vakava virhe. Se, että vain pato purettaisiin ja rakennukset jätettäisiin rikkoisi suojellun kokonaisuuden. Hyötykäytössä olevia toimivia vastaavia 1800-luvun lopun historiallisia muistomerkkejä ei Suomessa ole monta.

Tänä historiattomana aikana meidän pitää säilyttää menneiden aikojen muistomerkkejä jälkipolville. Tietenkin myös luonto-arvot ovat tärkeitä ja ne voidaan myös alueen tulevaisuuden kehittämisessä huomioida. Paras vaihtoehto sekä luonnon että historian kannalta on se, että kosken itähaara kunnostetaan mahdollisimman monen kalalajin nousuun sopivaksi muokkaamalla uoman muotoa ja pohjaa. Myös kalatietä voidaan pidentää ja rajoittaa voimalaitoksen käyttöä lohikalojen ja ankeriaiden vaellusaikoina.

Joukkoliikennettä olisi tarvittu myös aattoiltana

Lauantai 31.12.2016 klo 13.09 - Ville

Pääkaupunkiseudun koko joukkoliikenne seisahtui tänäkin vuonna jouluaaton illan ja joulupäivän aamun väliseksi ajaksi.

Ajatus, ettei jouluna kukaan liiku mihinkään, ei vastaa enää todellisuutta.

Kun pääkaupunkiseudulla moni haluaisi päästä kotiin ilman autoa vaikkapa aatto­­illan kyläilystä, taksikyyti on ainut tapa liikkua. Taksien kysyntä on niin suurta, että moni ­joutuu odottamaan kyytiä ­pitkään.

Olisiko ensi vuonna syytä harkita, että täysseisokin sijaan bussit, ratikat, junat ja metrot kulkisivat jouluna rajoitetuin aikatauluin?

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 27.12.2016.

Länsimetron lisärahoituksesta

Keskiviikko 14.12.2016 klo 17.57 - Ville

Puheenvuoroni Helsingin valtuuston kokouksessa 14.12.16 kohdassa ”Länsimetron hankesuunnitelman rakentamiskustannusten enimmäishinnan ja kaupungin Länsimetro Oy:n lainoille myöntämän takauksen korottaminen Helsingin osalta”

"Länsimetron kustannusarvion kasvaessa hankkeelle haetaan jälleen kerran lisätakausta Espoon ja Helsingin valtuustoilta.  Tuntuu, että ainut asia millä Länsimetro on halunnut asioida tämän valtuuston kanssa, on lisärahoitus pyynnöt. Siihen nähden kuin keskeinen rahoittaja Helsinki on, olisin toivonut todella paljon tiiviimpää ja avoimempaa yhteydenpitoa tänne Helsingin päättäjien suuntaan. Kutsu Helsingin ja Espoon valtuustoille työmaakäynnille voisi olla erittäin tervetullut.

Edellisellä kerralla takausta pyydettäessä Helsingin valtuustolle annettiin ymmärtää, että nyt kyseessä viimeinen kerta, kun tarvitaan lisää rahoitusta, mutta näin sitten ollutkaan. Miten tässä kävi näin?

Kysyn esittelijältä, miksi metrohankkeen kulut on kerta toisensa jälkeen arvioitu virheellisesti? Pidetäänkö meitä aivan pelleinä täällä? Että annetaan aina vaan niin paljon uutta rahaa kuin pyydetään, kun eihän tätä kesken voi jättää.  Jos annamme jälleen uuden takauksen, mistä tiedämme, että tällä kertaa ilmoitettu summa on lopullinen? Miten tämä voidaan aikuisen oikeasti taata valtuustolle?"

Valtuusto-aloite Hakuninmaan ja Kaarelan asuinalueiden meluongelmien ratkaisemiseksi

Perjantai 9.12.2016 klo 16.40 - Ville

Jätin Helsingin valtuuston kokouksessa 30.11 valtuusto-aloitteen Hakuninmaan ja Kaarelan alueiden meluongelmien ratkaisemiseksi.  Aloitteessani todetaan seuraavaa:

Joukko Helsingin Hakuninmaan ja Kaarelan asukkaita on kääntynyt kaupunginvaltuutetun puoleen alueellensa meluongelman kanssa yritettyään ensin edistää asiaa yhteydenotolla Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen.

Hakuninmaan ja Kaarelan alueella voimakas liikenteen melu on todellinen asukkaiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen vaikuttava ongelma. Näiden kahden asuinalueen läpi kulkeva Hämeenlinnan väylä on yksi Helsingin vilkkaimmista liikenneväylistä. Väylän molemmilla puolilla asutus jatkuu tien laitaan asti.

Väylä on nelikaistainen ja sillä on 80 km/t nopeusrajoitus. Muualla Helsingissä vastaavissa paikoissa meluongelmia on pyritty vähentämään meluvallilla tai meluaidalla. Samoin on tarpeen selvittää millaisia terveysvaikutuksia melusta aiheutuu Kaarelan ja Hakuninmaan asukkaille varsinkin, kun alueelle on suunnitteilla merkittävää uudisrakentamista Kuninkaantammen alueelle. Kaupungin on syytä olla asiassa aloitteellinen Liikenneviraston ja Uudenmaan ELY-keskuksen suuntaan, joiden vastuulla on liikenneväylien meluntorjunta myös kaupungin alueella.

Ehdotan valtuusto-aloitteella, että Helsingin kaupunki ryhtyy yhteistyössä Liikenneviraston ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa toimenpiteisiin Kannelmäki-Kaivoksela tieosuuden meluongelman laajuuden ja terveysvaikutusten selvittämiseksi sekä ratkaisemiseksi meluaidan tai meluvallin avulla.

Guggenheim Helsinki - Day after

Torstai 1.12.2016 klo 11.52 - Ville

Helsingin valtuusto käsitteli eilen pitkässä ja hieman dramaattisessakin kokouksessa ehdotusta Guggenheim taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tämä hanke oli tuotu kaupunginvaltuustoon. Lopputuloksena hanke kaatui varsin selkein numeroin 53–32.

Ensimmäisenä pohdittava mitä halutaan

Guggenheim oli esitetyssä tavassa kallis ja taloudeltaan epävarma hanke. Oman näkemykseni oli alusta asti se, että Guggenheim museo voi toteutua Helsinkiin selkeästi yksityisen rahan hankkeena. Toinen asia mikä minut sai kriittisesi, oli se, että halusimmeko tämän varsin synkkäsävyisen rakennuksen kaupunkimme symboliksi kaikkein arvokkaimmalle tontille vai kenties jotain muuta?

Koko prosessi olisi kannattanut seitsemän vuotta sitten aloittaa selvityksellä siitä, että mitä uutta Helsinkiin kaivataan kulttuurin alueella.  Tämä olisi ollut kohtuullista myös nyt monen vuoden yrittämisen jälkeen pettymyksen kokenutta New Yorkissa toimivaa Guggenheim säätiötä ja hankkeen kotimaisia aktiiveja kohtaan. Arvokasta tonttia Etelä-Rannassa ei kannata jättää nykyiseen käyttöönsä pysäköintialueena. Oma ajatukseni on ollut, että tontille voisi pohtia Suomen itsenäisyyden ajan museota tai miksei yhtä hyvin Paavo Lipposenkin kannattamaa ajatusta Design museosta. Keskustelu on nyt auki.

Ei valtuuston vuoden merkittävin päätös

Guggenheim museon ympärillä jatkuneen ja eilen tiivistyneen valtavan mediahuomion pohjalta voisi ajatella, että kyseessä oli yksi Helsingin valtuuston kaikkien aikojen tärkeimpiä päätöksiä. Näin ei ollut, vaikka hankkeen kannattajat ovat tänään ymmärrettävästi pettyneitä. Valtavan suuren dramatiikkaan en olisi nähnyt tarvetta, vaikka omasta kannastani poiketen museo olisi päätetty eilen rakentaakin.  Yhden museon varassa ei Helsingin ja Suomen tulevaisuus lepää. Valtuuston keväällä tekemä päätös uudesta yleiskaavasta oli merkittävyydeltään huomattavasti Guggenheimia merkittävämpi. Puutteistaan ja kehittämistarpeistaan huolimatta se mahdollistaa hyvin monella tavalla kaupunkia kehittämisen sekä asunpaikkana että Suomen johtavana elinkeinokeskuksena.

Helsinkiä voidaan kehittää matkailukaupunkina myös ilman Guggenheimia

Helsingin maine matkailukaupunkina ei myöskään ole yhden kortin varassa. Kohtasin marraskuun alussa lumituiskua Töölössä kiinalaisten matkailijoiden seurueen, joka kysyi tietä Sibelius-monumentille. Tuo kohtaaminen jätti ajateltavaa. Kyse on siitä uskommeko oman kulttuurimme ja historiamme vetovoimaan ja miten osaamme kertoa siitä ulkomaalaisille.

Luonto- ja historiamatkailulla on paljon mahdollisuuksia Suomessa osaamme sitä oikein ulkomaille markkinoida. Valtuustossa käsiteltiin syksyllä aloitteeni uuden matkailuneuvontapisteen avaamisesta Helsingin lentoaseman transit-alueelle. Vastaus tähän yhteen ideaan oli varovaisen myönteinen. Tietenkään tässä ei ole kyse yhdestä aloitteesta, vaan kokonaan uudenlaisen rohkea ajattelun löytämisestä siihen, että miten voimme kehittää Suomea ja Helsinkiä matkailukohteena. Tämä ei ollut, eikä ole yhden Guggenheim kortin varassa.

Guggenheim Helsinkiin - kyllä vai ei?

Sunnuntai 27.11.2016 klo 18.09 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuustossa käsitelemme ensi keskiviikkona ehdotusta Guggenheim taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tämä paljon keskustelua viimeisen kuuden vuoden aikana herättänyt hanke tuodaan kaupunginvaltuustoon.

Millaiset asiat herättävät kaupungissa keskustelua?

Guggenheim päätös on merkittävä, mutta olemme tällä valtuustokaudella tehneet monia huomattavasti suurempiakin ratkaisuja, jotka eivät ole samalla tavoin herättäneet suurta keskustelua. Näistä voisi mainita esimerkiksi kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamiseen, joka myllää sen miten Helsinkiä johdetaan ensi vuonna uuteen uskoon. Tämä asia ei ole merkittävyydestään huolimatta juuri tunteita herättänyt muutamia henkilövalintoja lukuun ottamatta. Kokemukseni mukaan kyllä tai ei päätökset, jossa ollaan joko rakentamassa jotain uutta tai sulkemassa jotain vanhaa herättävät usein kivaan debatin. Keskiviikon ratkaisuun suhtaudun niin, että se on valintatilanne, jossa kummallekin vaihtoehdolle voi esittää sinänsä relevantteja perusteluja. Vaikka itse en kannata kaupunginhallituksen enemmistön valtuustoon lähettämää esitystä, ymmärrän jotenkin myös niitä, jotka näin tekevät. Kyse on siitä mihin Helsingissä investoidaan ja minkälaista kulttuuripolitiikka haluamme tehdä. Kaupunki ei nouse tai kaadu tämän museon mukana.

Kallis ja taloudeltaan epävarma hanke

Keskiviikon äänestyksestä tulee tiukka. Kukaan ei varmasti vielä osaa varmuudella ennustaa sen lopputulosta. Oman näkemykseni on ollut alusta asti se, että Guggenheim museo voi toteutua Helsinkiin selkeästi yksityisen rahan hankkeena. Jos hanke on niin kannattava kuin se puoltajat väittävät, he varmasti löytävä rahoituksen. Tämä ehto ei uudessa hieman parantuneessakaan esityksessä toteudu. Kanssani samassa valtuustoryhmässä istuvat Kaarin Taipale ja Osku Pajamäki ovat perustelleet näitä talousnäkökohtia useissa otteissa hyvin. Minun on helppo yhtyä heidän arvioihinsa tutustuttuani esitykseen.

Millaisen rakennuksen haluamme pääkaupungin symboliksi?

Rahaa voidaan tietenkin kaupungissa käyttää mihin valtuuston enemmistö viisaaksi katsoo. Toinen asia on sitten, että haluavatko helsinkiläiset tämän synkkäsävyisen linnakkeen kaupunkinsa symboliksi sen kaikkein arvokkaimmalle tontille? Mielestäni ehdotuksen yksi suuria puutteita on voittaneen ehdotuksen estetiikka. Keskusteluissa todetaan usein, että on parempi rakentaa Guggenheim museo kuin pitää Helsingin paraatipaikkaa pysäköintialueena. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole Guggenheim tai parkkipaikka. Koko prosessi olisi pitänyt seitsemän vuotta sitten aloittaa selvityksellä siitä, että mitä uutta Helsinkiin kaivataan kulttuurin alueella. Olisi ollut hyvä kysyä tästä sekä kaupunkilaisten että luottamuselinten näkemyksiä.

Miltä kuulostaisi Suomen itsenäisyyden ajan museo Kauppatorin laidalle?

Itse toin viime keväänä Kanava-lehdessä esille ajatuksen uuden modernin Suomen itsenäisyyden ajan museon rakentamisesta samalle paikalle. Vaikka ajatukseni tukena ei ole lobbauskoneistoa, yllätyin saamastani myönteisestä palautteesta sekä kansalaisilta että eräiltä asiantuntijatahoilta. Toki esimerkiksi entisen pääministeri Paavo Lipposen ajatus Design museosta voisi olla pohdinnan arvoinen.  Kyse on siitä uskommeko oman kulttuurimme ja historiamme vetovoimaan vain näemmekö että se pitää tuoda tänne jostain tuontitavarana. Jälkimmäinen ajatus kertoisi minusta lähinnä heikosta kansallisesta itsetunnosta, mistä kyllä on paljon merkkejä muutenkin.  Jos kaupunginhallituksen enemmistön ehdotus keskiviikkona kaatuu seuraavaksi voimme pohtia, halutaanko jotain tilalle, vai onko alue hyvä rantabulevardina.   Kävi niin tai näin on hyvä, että tämä asia saadaan nyt ratkaisuun ja kaupunkipoliittisessa keskustelussa voidaan keskittyä siirtyä seuraaviin aiheisiin.

Puheenvuoro Helsingin SDP:n piirikokouksessa 12.11

Lauantai 12.11.2016 klo 11.07

Elämme hyvin poikkeuksellista aikaa. Maailmassa tapahtuu asioita, joita välillä vaikea todeksi uskoa. Suomi on pieni maa maailmanpolitiikan myrskyssä. Suomi tarvitsee tässä vahvaa sosialidemokraattista puoluetta. Samaan aikaan puolueen on uudistuttava, jotta se säilyttää elinvoimansa. Me tässä salissa olevat puolueaktiivit tiedämme toiminnan perinpohjaiselle kehittämiselle. Tämä on viimeinen piirikokous ennen Lahden puoluekokousta.

Yleiskaavapäätös on Helsingin tulevaisuuden kannalta merkittävä

Keskiviikko 26.10.2016 klo 12.37 - Ville

Helsingissä on viime kuukaudet käyty aktiivista keskustelua kaupungin uudesta vuoteen 2050 ulottuvasta yleiskaavasta, jota käsitellään tänään Helsingin kaupunginvaltuustossa.  Päätös ei ole yksinkertainen, eikä helppo kaupungin kokeneenkaan päättäjän näkökulmasta. Toisessa vaakakupissa on suuri pula asunnoista ja siitä seuraava tähtitieteellinen asumisen hinta ja toisessa halu säilyttää viheralueita. Molemmat pitäisi koittaa tasaveroisesti huomioida ratkaisuissa.

Pääkaupunkina Helsinki on erityisasemassa  

Illan kokouksen taustaa on haettava aina 1800-luvun alusta, kun Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Siitä alkaen Helsinki on houkutellut lähes katkeamattoman virtana uusia asukkaita, jotka ovat tulleet tänne useimmiten työn perässä. Suuri osa meistä on tänne muulta muuttaneita yhden tai kahden sukupolven päästä. Helsinki on ottanut meidät vastaan ja tarjonnut meille kodin. Pääkaupungit vetävät ihmisiä kaikkialla maailmassa. Se on niiden vahvuus ja taakka, jos kehitykseen suuntaa yritetään keinotekoisesti kääntää. Suomessa on vapaa liikkuvuus maan sisällä ja kuka tahansa voi vapaasti valita asuinpaikkansa.  

Jos itsellä on katto pään päällä, eikö se riitä?

Yleiskaavaehdotus on herättänyt paljon keskustelua. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Miksi niiden joilla on jo koti Helsingissä, kannattaisi suhtauta positiivisesti siihen, että Helsinkiin rakennettaisiin lisää asuntoja? Asuntopula ja asumisen korkea hinta vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Tarjonnan lisääminen ja monipuolinen asuntotuotanto on ainut keino vähitellen korjata tilannetta. Uskon, että nykyisillä helsinkiläisillä on tuloilleen parempaa käyttöä, kun ylisuuret vuokrat ja lainanlyhennykset. Jos yleiskaava hylätään, uhkana on asuntotilanteen vaikeutuminen entisestään. Tämä taas vaikuttaa työllisyyteen ja sitä kautta kaikkien hyvinvointiin. Helsinki on koko maamme talouden ykkösveturi ja pääkaupungissa tehtävät ratkaisut viitoittavat Suomen tulevaisuuden tietä siinä epävarmassa maailmassa jossa elämämme.

Kompromissi jonka kanssa voidaan mennä eteenpäin

Yleiskaava on ensimmäinen suuntaa antava linjaus siihen, miten kaupungin maankäyttöä kehitetään aina vuoteen 2050 asti, eli seuraavan 34 vuoden aikana. Kaupunginhallituksen esitys on Helsingin keskeisten poliittisten ryhmien välillä neuvoteltu kompromissi. Se ei ole täydellinen ratkaisu, mutta paras mitä on neljän vuoden työllä erilaisten intressien ristipaineessa saatu aikaan. Suomen nykyisessä poliittisessa tilanteessa on arvokasta se, että on kyky neuvotella ja löytää ratkaisu, jolla päästään askel eteenpäin. Itselleni on aktiivisena liikunnan harrastajana Helsingin virkistysalueet tärkeitä. Niitä Helsingissä on nyt ja tulee olemaan myös jatkossa. Neuvotteluvaiheessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehtiin vielä monia korjauksia, joilla kaavaan ulkopuolelle jäävien viheralueiden määrää vähennettiin.

Palveluita ei saa unohtaa!

Yleiskaavasta liikkuu paljon virheellisiä käsityksiä. On hyvä huomata, että yleiskaava on alustava ja varsin ylimalkainen maankäytön suunnittelun linjaus ja vaaditaan vielä lukematon määrä erillisiä päätöksiä kaupungin päättävissä elimissä tulevina vuosina ennen kuin johonkin aletaan jotain rakentaa.  Asemakaavavaiheessa voidaan vielä tarvittaessa joidenkin pohdintaa herättäneiden viheralueiden käyttöä arvioida uudelleen.  On myös mahdollista, että Helsingin kasvuennustukset eivät toteudu ennakoidulla tavalla. Tilannetta helpottaisi esimerkiksi, jos näkisimme pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessa kuntaliitoksia, jotka tekisivät maankäytön suunnittelun helpommaksi kaikille.

Tärkeää on se, että jos kaupunki kasvaa, huolehditaan myös sote, koulu, päivähoito ja muiden palveluiden riittävästä tarjonnasta. Ei voi olla niin, että rakennetaan uusia kaupunginosia, mutta ei huolehdita niiden infrastruktuurista ja palveluista. Tämä vaatii merkittäviä investointeja, joihin kaupungin päättäjien pitää jo yleiskaavavaiheessa periaatteen tasolla sitoutua. 

Museokeskustelussa olisi aika siirtyä eteenpäin

Keskiviikko 28.9.2016 klo 10.52 - Ville

Kulttuurisivuilla pohdittiin (HS 19.9.), kuinka kauan Guggenheim-hanke voi odottaa rahoituksen järjestymistä. Ei kovin kauan. Alkuperäinen liikkeellelähtö viisi vuotta sitten epäonnistui, ja uskottavuutta on ollut vaikea palauttaa.

Julkisen rahan sijaan hanke olisi alun perin kannattanut ideoida jonkinlaisen yksityiseen rahoitukseen perustuvan säätiömallin varaan. Tätä ei tehty, ja nyt on aika mennä eteenpäin.

Keskustelua olisi hyvä laajentaa siihen suuntaan, mitä muuta Helsingin Kauppatorin laidalle sopisi. Vaihtoehdot eivät ole vain parkkipaikka tai Guggenheimin museo.

Esitin viime keväänä ajatuksen, että meiltä puuttuu Suomen itsenäisyyden aikaa esittelevä moderni historiallinen museo. Olisiko nyt aika pohtia esimerkiksi sitä Helsingin paraatipaikalle?

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 28.9.2016.

Jäsenäänestys puolueen puheenjohtajasta

Perjantai 23.9.2016 klo 15.07 - Ville

SDP kokoontuu ensi vuoden helmikuussa Lahteen puoluekokoukseen valitsemaan puolueellemme johtoa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi aina vuoteen 2020 asti. Keskustelut tulevan puoluekokouksen teemoista on tärkeä käydä rakentavassa ja hyvässä hengessä.

Kaksikuukautta puoluekokouksen jälkeen on tärkeät kunnallisvaalit, johon SDP:n on mentävä vahvana ja yhtenäisenä: SDP:n tavoite ei voi olla enempää tai vähempää kuin ykkössija. Jos Lahden puoluekokoukseen ilmoittautuu enemmän kuin yksi puheenjohtajaehdokas, SDP voisi järjestää nyt ensimmäistä kertaa  puheenjohtajasta neuvoa-antavan jäsenäänestyksen. Tätä on pohdittu aiemminkin, joten nyt ehkä olisi aika siirtyä jäsendemokratian vahvistamisessa sanoista tekoihin.

Jäsenäänestys olisi tarpeen myös sen vuoksi, että ainakin Helsingissä meillä valitaan jo lokakuussa puoluekokousedustajat äänestyksellä ilman, että todennäköisesti tiedossa on keitä on ehdolla puolueen johtotehtäviin. SDP on liikkeenä sellaisessa vaiheessa, että kaikki keinot kentän aktivoimiseksi on tarpeen, jotta puolueen kurssi saadaan käännettyä vahvasti ylöspäin.

Det finns alternativ för Guggenheim

Sunnuntai 4.9.2016 klo 12.15 - Villle

Diskussionen om att bygga Guggenheims konstmuseum i Helsingfors har aktiverats under senaste tiden. Problemet är att projektet fortfarande saknar största delen av finansieringen. Finska staten vill inte ge pengar och en stor del stadsfullmäktige är kritisk till att Helsingfors borde ta stort ansvar för finansieringen. I stället för att fråga efter offentlig finansiering skulle det ha varit bättre för museets projektörer att tänka på någon privat stiftelse och finansieringsmodell för Guggenheim från början.

Det skulle nu vara lämpligt att sträcka diskussionen till om det finns något annat man kunde bygga på vår stads bästa plats vid Salutorget. Alternativen är inte nuvarande parkeringsplats eller Guggenheim som man ofta föreställer sig i diskussion. Förra våren påpekade jag i journalen Kanava (4/16) att vi ännu saknar ett modernt museum som presenterar Finlands självständighetstid i vårt land. Jag menade inte något högt patriotiskt monument, men i stället tänkte jag på ett modernt museum som presenterar vår historia med all sin mångsidighet.

Mielipidekirjoitus Hbl:ssä 4.9.2016

Guggenheimille on vaihtoehtoja - Helsingin Uutiset 29.6.16

Maanantai 4.7.2016 klo 16.10 - Ville

Helsinki on hyvä kauttakulkukaupunki

Tiistai 28.6.2016 - Ville

Puheenvuoro Helsingin johtamisjärjestelmän uudistuksesta 22.6.2016

Keskiviikko 22.6.2016 klo 19.25 - Ville

Juhannusviikko, kevään viimeinen kokous, mutta agendalla tärkeimmät tämän päätökset mitä tässä salissa on pitkään aikaan tehty, joten jaksetaan vielä skarpata. Tässä on kyse vallasta ja sen uusjaosta Suomen pääkaupungissa. Joku saa ja haluaa lisää valtaa. Ja joku taas menettää.  

Itse arvostan hyvin korkealla meidän lautakuntajärjestelmää ja SDP:n vaatimuksesta seuranneista korjauksista huolimatta olen yhä huolissani, että tämä malli pienentää sitä joukkoa, joka jatkossa käyttää todellista valtaa kaupungin asioista. Facebookin keskusteluryhmissä niitä päätöksiä ei tehdä, vaikka sellainen illuusio saattaa joskus syntyä. Uskon, että monen puolueen aktiivit kantavat vallan keskistämisestä entistä pienemmälle piirille perustellusti huolta.

Itselleni kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varajäsenyys ja oli viime kaudella perehdytys kaupungin asioiden hoitoon. Jatkovalmistelussa on pidettävä huoli siitä, että muutkin kuin pormestaristo ja valtuuston jäsenet pääsevät mukaan vaikuttamaan tämän kaupungin asioihin. Asiaa olisi enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät tällä kertaa. Yritetään saada päätökset pakettiin, että päästään joskus juhannuksen viettoon.   

Helsingin kauppatorille voi rakentaa muutakin kuin Guggenheiminin

Keskiviikko 15.6.2016 klo 10.01 - Ville

Keskustelu viime vuosien Helsingin kunnallispolitiikan ykkösteemasta, eli Guggenheim Helsinki taidemuseosta on ollut viime aikoina laimeta. Välillä hyvinkin mustavalkoista keskustelua en ole varsinaisesti kaivannut, mutta toki hiljaisuus myös kummastuttaa. Hankkeen valmistelu ilmeisesti kuitenkin jatkuu ja kaupunginvaltuuston jäsenenä on pohtinut sitä, että onko hanke tarkoitus tuoda joskus valtuuston päätettäväksi ja minkälaisella rahoitusehdotuksella?  Tapahtuuko tämä ennen ensi kevään kunnallisvaaleja vai tuleeko Guggenheimista Helsinkiin vaaliteema?  Valtuuston jäsenenä luonnollisesti olisi mielellään tietoinen siitä, että mitä kaupungin osalta asialle kuuluu. Matkan varrella Helsingin valtuusto ei ole käsitellyt Guggenheimia edes kyselytunnilla, joten vähän sammutetuin lyhdyin tässä on edetty.  

Keskustelua olisi hyvä avata enemmän siihen suuntaan, mitä muuta mahdollisesti tälle Helsingin paraatipaikalle voisi rakentaa.   Kanava-lehden (4/2016) viime numerossa heitin ilmaan ajatuksen, että mitenhän Kauppatorin laitaan istuisi Suomen itsenäisyyden aikaa esittelevä moderni museo? En tarkoittanut patrioottista monumenttia, vaan historiamme vaiheet rosoineen esittelevää modernia museota. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa käydä lukemassa Suomen Kuvalehden sivulta artikkelini kokonaisuudessaan. Myönteisen palautteen määrä ajatukseni osalta on ollut yllättävän suurta. Toistaiseksi lähinnä ajatuksen tasolla olevan idean toivoisin nyt lähinnä kannustavan helsinkiläisiä pohtimaan, että on muitakin vaihtoehtoja kuin pitää Kauppatorilla parkkipaikka tai tuoda siihen Guggenheim museo. Avoin kansalaiskeskustelua asiasta on mielestäni hyvin tervetullutta.

Helsinki ja vuosisadan suurin hallintouudistus

Maanantai 2.5.2016 klo 15.03 - Ville

Kesän korvalla pääkaupungin asukkailla on varmasti enimmäkseen muuta mielessä kuin kaupungin johtamisjärjestelmän uudistus. Johtamisen uudistamisessa on kuitenkin kyse vallasta ja sen jaosta, joten ehkäpä jokaisen kaupunkilaisen kanttaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan missä uudistuksessa mennään.

Ammatillistuuko politikka Helsingissä?

Uudessa järjestelmässä pormestari ja apulaispormestarit olisivat poliittisina luottamushenkilöinä virkasuhteessa Helsingin kaupunkiin.  Kaupunkiin tulisi myös niin sanottu toimi-alamalli, joka karsisi virastojen määrään neljään.  Järjestelmä merkittävästi vähentäisi lautakuntien määrä ja pienentäisi sitä joukkoa, joka jatkossa on mukana päättämässä kaupungin asioista. Suunnitelmissa on, että lautakuntien jäsenten tulisi jatkossa olla valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Näin jokaisen valtuutetun tulisi ottaa paikka jossain uusista superlautakunnista. Kenen aika siihen riittää päivätyön ohessa on asia, jota kannattaisi vielä pysähtyä pohtimaan. Onko siis myös kaupungin politiikka ammattimaistumassa niin, että työn ohessa hoidettavista luottamustoimista tulee pienen ammattipoliitikkojen joukon harrastus?

Valmistuuko vuosisadan uudistus juhannukseksi?

Hallinnon uudistuksen kanssa on Helsingissä jahkailtu vuosikymmeniä, ja nyt kun sitä tehdään, loppukiire on valtava. Miten se vaikuttaa lopputulokseen?  Uudistuksen monet keskeiset suuntaviivat olivat yhä tänään selvästi auki, joten poliittinen debatti, puhumattakaan kansalaiskeskustelusta, jäänee pariin kesäkuun alun viikkoon. Todella otollista aikaa kaupunkilaisten keskustella innolla hallinosta... Jotta paletti olisi mahdollisimman monimutkainen, tekeillä on samaan aikaan myös hallituksen sote- ja maakuntahalliton uudistus, joka vie kaupungilta suuren osan päätösvaltaa pois.