Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen

Tiistai 29.7.2014 klo 16.42 - Ville

Matkustajakoneet ohjusten maalitauluina

Lauantai 19.7.2014 klo 15.47 - Ville

Jokainen lentokoneessa matkustanut varmasti on pohtinut viime päivänä MH 17:sta lennon kohtaloa, joka osoittaa, että nykyaikana melkeinpä kuka tahansa voi joutua sodan siviiliuhriksi. Vastaavia tapauksia on sattunut aiemminkin. Lentomatkustaminen on arkipäivää ja kriisivyöhykkeitä, joissa korkealle tavoittavia ilmantorjuntaohjuksia löytyy, on eripuolilla maailmaa. Konfliktit eivät tunne rajoja, siksi niiden rauhoittaminen on kaikkien kansalaistensa turvallisuudesta huolta kantavien maiden yhteisellä vastuulla.

MH 17:sta alas ampuminen Itä-Ukrainassa on ulkoministeri Erkki Tuomiojan eilistä lausuntoa lainaten joukkomurha, joka on kansainvälisesti tutkittava ja jonka tekijät ja aseiden toimittajat tulisi saattaa teoistaan oikeudelliseen vastuuseen. Se, että tämän päivän uutiset kertovat turmapaikalle saapuneiden ETYJ:n tarkkailijoiden työn estämisestä ei tässä suhteessa lupaa hyvää ja osoittaa, että kansainvälistä painostusta MH 17:sta kohtalon selvittämiseksi ja syyllisten saamiseksi vastuuseen tarvitaan enemmän. Aiemmat vastaavat tapahtumat osoittavat, että mitä enemmän aikaa tapahtuneesta kuuluu, sitä vaikeammaksi syyllisten löytäminen muodostuu. Tragedian uhrit ansaitsevat myös tulla arvokkaasti haudatuksi. Myös Suomen hallitus osoittaa toivottavasti yhdessä muiden EU-maiden kanssa aktiivisuutta siinä, että Itä-Ukrainan konfliktin kaikki osapuolet ja taustavoimat tulevat edesauttamaan tapahtumien selvittämistä ja uhrien kotiuttamista.  

Vastaavia tapauksia, joissa siviilikoneita luultu sotilaskoneiksi ja ammuttu alas on tapahtunut aiemminkin. Eniten nyt sattunutta muistuttaa heinäkuussa 1988 Persianlahdella tapahtunut alas ampuminen, jossa yhdysvaltalainen hävittäjäalus USS Vincennes luuli iranilaisen Airbus 300 matkustajakoneen olevan laivaa vastaan hyökkäysaikeissa oleva iranilainen F-14 hävittäjä ja tuhosi sen ohjuksella. Iran piti tekoa tahallisena, mutta Yhdysvallat myönsi erehdyksensä ja maksoi uhrien omaisille mittavat korvaukset.  Lokakuussa 2001 Ukrainan armeijan sotaharjoituksesta sattunut ohjuksen - ilmeisesti - vahingonlaukaus puolestaan pudotti venäläisen Sibir-yhtiön Tu-154-matkustajakoneen Mustaanmereen. 

Myös suomalainen kone on ilmeisesti ainakin kerran ollut vaarassa saada ohjuksen kylkeensä. Helsingin Sanomat kertoi tammikuussa 2003 vuonna 1994 sattuneesta tapauksesta, jossa Finnairin Helsingistä Rhodokselle lentäneen A300-tilauslennon ohjaajat näki ilmeisesti harjoitustarkoituksessa laukaistun ohjukseksi arvioimansa esineen koneen nokan edessä 10 kilometrin korkeudessa Minskin lähellä Valko-Venäjällä. Suomessa tapausta tutkittiin julkisuudelta suojassa. Valko-Venäjä kielsi jyrkästi tapahtuneen, joten tapahtumien tarkka kulku jäi epäselväksi.  

Maasta laukaistujen ohjusten ohella matkustajakoneet ovat myös useita kertoja joutuneet hävittäjäkoneiden ohjusten maalitauluiksi. Tunnetuin näistä tapauksista sattui syksyllä 1983, kun Suhoi-hävittäjä ampui alas Sahalinin niemimaan lähellä Kaukoidässä Neuvostoliiton ilmatilaansa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajakoneen. Kutein usein siviilikoneiden alas ampumisissa, syistä, jotka johtivat korealaiskoneen tuhoon, on edelleen epäselvyyttä. Sama peittelyn ja kieltämisen kehä uhkaa nyt peittää MH 17:sta kohtalon, jos tutkintaa ei saada pikavauhtia käyntiin kansainvälisessä valvonnassa.

Aiemmin tänä vuonna toisen koneensa Tyynelle valtamerelle kadottaneelle Malaysian Airlinesille MH 17 tuhoutuminen on murhenäytelmä, joka uhkaa koko maan kansallisen lento-yhtiön tulevaisuutta, sillä matkustajat alkavat helposti välttää yhtiön koneita toistuvien menetysten jälkeen.

Itä-Ukrainan, Lähi-idän, Afganistanin konfliktien aikana kuka tahansa sivullinen on vaarassa joutua lentomatkustajana sodan siviiliuhriksi. Erityisesti olkapäältä ammuttavia ilmatorjunta-ohjuksia on myös päätynyt konfliktien kautta merkittävässä määrin terroristien käsiin, jotka ovat jo useasti käyttäneetkin niitä siviilikoneita vastaan. Kansainvälinen yhteisö on viime vuosian epäonnistunut näiden vaarallisten aseiden leviämistä ja käyttöä edesauttavien konfliktien rauhoittamisessa ja on toivottaa, että nyt tapahtuneen lentokonetragedian jälkeen YK:n ja muiden kansainvälisten järjestön kautta käytävien neuvottelujen puitteissa yhteistä tahtoa rauhan aikaansaamiseksi ja asevalvonnan lisäämiseksi alkaisi löytyä nykyistä enemmän. 

Kehäradasta ja luontomatkailusta vauhtia pääkaupunkiseudun turismiin

Keskiviikko 9.7.2014 klo 16.55 - Ville

Kesä on hyvää aikaa pohtia matkailun merkitystä Suomelle ja pääkaupunkiseudulle. Ensi kesänä valmistuvan Kehäradan ansiosta Helsinki-Vantaan lentokentältä pääsee puolessa tunnissa junalla Helsingin päärautatieasemalle. Sen ohella, että tämä parantaa mahdollisuuksia päästä kätevämmin lentokentälle, se tarjoaa myös mahdollisuuksia kehittää pääkaupunkiseudun matkailua ja näin vahvistaa alueemme elinkeinopohjaa sekä voi myös tuoda uusia kaivattuja työpaikkoja.   

Monissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa, kuten Tukholmassa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa, matka kaupungin päälentokentältä kaupungin keskustaan sujuu kätevästi suoraan lentoterminaalista lähtevällä junalla. Helsinki-Vantaan kentällä matkustajan on toistaiseksi vielä valittava auton, taksin ja bussiyhteyden välillä. Varsinkin ensimmäistä kertaa maahamme tulevalle ulkomaiselle jo oikean bussipysäkin löytäminen lentoasemalta saattaa ottaa nykyisin aikaa vievää ja vaivalloista.   

Uusi Kehärata tarjoaa kiintoisia mahdollisuuksia kehittää pääkaupungin turismia, joita kannattaa alkaa ajoissa matkailutoiminnan kehittämisen näkökulmasta ennakkoluuttomasti pohtia. Kehärata nimittäin mahdollistaa esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokenttää läpikulkuväylänä Euroopan ja Aasian välillä käyttävien lyhyen aikaa maamme kamaralla olevien matkalaisten aiempaa helpomman mahdollisuuden pistäytyä tutustumassa Helsingin keskustan nähtävyyksiin. Tämä tarjoaa myös potentiaalia uusille matkailuun keskittyville pieniyrityksille. Kävin joku vuosi sitten Amsterdamin lentokentällä, jossa eräs yritys tarjoisi transit-matkustajille mahdollisuuksia tehdä bussilla muutaman tunnin kierroksen kaupungille ja takasi paluun ajoissa jatkolennolle. Esimerkiksi vastaavaa ideaa voisi lainata myös Helsinkiin.

Ulkomaalaisten ihmisten kanssa keskustellessa käy usein ilmi, että Suomen eksoottinen ja kaunis luonto on se, mitä moni on käynyt täällä katsomassa tai minkä vuoksi moni olisi kiinnostunut tulemaan käymään Suomessa. Tämä on hyvä pitää myös mielessä, kun pohditaan, että miten pääkaupunkiseudun kiinnostavuutta matkailukohteena voitaisiin lisätä. Esimerkkinä heinäkuun Finnarin Blue Wings lehdessä on myönteisellä tavalla nostettu esiin Nuuksion, Sipoonkorven, Vuosaaren Uutelan sekä Helsingin ja Espoon saariston hyvät mahdollisuudet luontomatkailuun. Tämän osalta ulkomaille suunnattu tiedotus ja hyvät liikenneyhteydet luontoalueille ja kunnollinen opastus perillä kohteessa ovat turismin kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Pääkaupunkiseudun viheralueiden ”löytäminen”  on myös mahdollisuus kehittää alueellemme  uutta luontomatkailuun suuntautuvaa pieniyritystoimintaa. 

Sarajevon laukaukset kaikuvat yhä Euroopassa

Lauantai 28.6.2014 - Ville

Sata vuotta sitten Sarajevon kaduilla tapahtui salamurha, jonka historiallista merkitystä eripuolilla maailmaa näin viikkoina pohditaan. Nuo laukaukset aloittivat kehityksen, joka johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen kuukautta myöhemmin. Sodan, jonka piti olla ohi jouluksi, mutta joka kesti neljä vuotta ja vaati arviolta kuusitoista miljoonaa kuolonuhria.

Vierailin helmikuussa 2013 Itävallan pääkaupungissa ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää. Museon tunnetuin esine on alkuperäinen Gräf & Stift henkilöauto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip ampui heitä.

Aiemmin tuon kesäkuun päivän aamulla arkiherttuan autosaattuetta vastaan oli tehty sen matkatessa kohti kaupungintaloa epäonnistunut iskuyritys. Yksi salamurharyhmään kuuluneista oli heittänyt Franz Ferdinandin autoa kohti käsikranaatin, joka oli kuitenkin räjähtänyt vasta perässä tulevan auton kohdalla. Herttuapari vieraili suunnitelmien mukaan kaupungintalolla ja oli matkalla tapaamaan iskussa haavoittuneita, kun heitä kuljettanut auto kääntyi vahingossa väärälle kadulle.  Kuljettajan eksyminen muutti maailmanhistoriaa. Salamurharyhmä jäsen Gavrilo Princip oli sattumalta samassa kadunkulmassa, otti esiin aseensa ja ampui kuolettavan laukaukset kohti Itävallan kruunuperijää ja hänen vaimoansa.

Sytykkeenä laukaukset taustana valtapolitiikka

Tietoa salamurhasta levisi nopeasti ympäri Eurooppaa lehdistön välityksellä. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja ultimaatumien ja vasta ultimaatumien lähettäminen johti Euroopan ajautumiseen sotaan.   Vaikka Sarajevon tapahtumat oli konkreettinen lähtölaukaus sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Yhtälailla jokin toinen vastaava tapahtuma olisi voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen aseelliseksi yhteenotoksi tai toisaalta ei. Historian on täynnä vastaavia tapahtumia, joiden toisenlainen lopputulos, olisi merkittävällä tavalla saattanut muuttaa sitä seurannutta laajempaa kehityskulkua.

Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli valtavat: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomi itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona.Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan.  Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955.

"Sota kuuluu museoihin"

Vaikea historia on ehkä osa syy siihen, että Wienin Heeresgeschichtliches  Museumissä ei monien vastaavien museoiden tavoin ihannoida sotia, vaan motto on: ”Sota kuuluu museoihin”.  Siitä huolimatta, että kaksi maailmansotaa aiheutti maanosamme kymmeniä miljoonia kuolinuhreja, tämä jalo periaate ei ole Euroopassakaan toteutunut. Tapahtumien polttopisteessä sata vuotta sitten ollut Sarajevo joutui 1990-luvun alussa vuosikausiksi Jugoslavian hajoamista seuranneen verisen sisällissodan päänäyttämöksi. Tätä kirjoitettaessa runsaasti kuolonuhreja taistelut Itä-Ukrainassa jatkuvat. Syyrian sisällissodan koulunuhrien määrä on arvioitu olevan jo yli 160 000, eikä loppu ole näköpiirissä, vaan konflikti on pikemminkin levinnyt Irakin suuntaan.

Sota nähtiin 1900-luvun alun Euroopassa eräänlaisena kansainvälisen politiikan usein välttämättömänä jatkeena. Merkkejä tämän inhimillisiltä seurauksiltaan kestämättömän ajattelun yleistymisestä on meidänkin ajassamme nähtävissä. Tätä kehityskulkua ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaan maailmanrauha on aina nähtävä asiana, jonka eteen on väsymättä ponnisteltava.

Julkaistu kolumnina Demokraatti -lehdessä 27.6.2014

Tarvitaan toimiva metropolihallinto

Maanantai 23.6.2014 - Ville

Minihallitusneuvotteluissa päätetty länsimetron jatko Kivenlahteen ja periaatekirjaus Pisararadan rakentamisesta Helsingin keskustaan ovat pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta merkittäviä hankkeita. Niiden mukanaan tuomien myönteisten elinkeinopoliittisten vaikutusten lisäämiseksi on tärkeätä, että metropolihallintosuunnitelma viedään maaliin työnsä aloittavan Alexander Stubbin (kok) hallituksen aikana.

Helsingin seutu on koko maamme taloudelle ensiarvoisen tärkeä. Siksi täällä tarvitaan kilpailun sijaan nykyistä tiiviimpää yritystoimintaa ja arjen hyvinvointia vahvistavaa, kuntarajat ylittävää yhteistyötä niin maankäytössä, asumisessa kuin liikenteessäkin. Koska kuntarajojen muutoksille ei näytä olevan pääkaupunkiseudulla valmiutta, on tärkeätä, että myös Helsinki on myönteisesti mukana tukemassa demokraattisen metropolihallinnon aikaansaamista seudullemme.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 23.6.2014.

Työttömyyden vähentäminen on uuden hallituksen tärkein tehtävä

Sunnuntai 22.6.2014 klo 15.00 - Ville

SDP:n puoluevaltuustossa kokoonnumme huomenna päättämään tämän viikon minihallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja osallistumisesta uuteen hallitukseen. SDP:n tavoitteena neuvotteluihin lähdettäessä oli nostaa esille erityisesti työllisyyttä vahvistavia toimia ja on ilmeisestä, että näitä on saatu hyvin mukaan uuden hallituksen ohjelmaan. Kun hallituksen jatkosta on neuvoteltu viiden eripuolueen edustajien kanssa, mikään ryhmä ei voi tietenkään saada läpi kaikkia omia tavoitteitansa.  Kyky sopia erilaisista lähtökohdista tulevien puolueiden välillä on vuosikymmenien saatossa muodostunut suomalaisten poliittisen järjestelmän vahvuudeksi ja on hyvä, että tätä perinnettä jatketaan myös nyky-aikana.  

Perustellusti voitaneen sanoa, että Suomen työllisyysasteen kääntäminen nousuun on uuden hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Työ- ja elinkeinoministeriön viimeksi huhtikuussa julkaisemien työnvälitystilastojen mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopussa 307 300 työtöntä työnhakijaa, mikä on 27 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Näin korkea työttömyys on valtava rasite kansantaloudelle, mutta se on suuri inhimillinen taakka kaikille niille ihmisille, jotka ovat näiden lukujen takana. Lisäksi jatkuvan työn menettämisen pelko aiheuttaa tällä hetkellä huolta huomisesta suurelle joukolle suomaisia.  Tämän vuoksi on tärkeätä, että minihallitusneuvotteluista päätettiin aloittaa lukuisia hankkeita työllisyyden parantamiseksi ja uusien merkittävien työpaikkoja tuovien yksityisten investointien aikaansaamiseksi.

Minihallitusneuvottelutuloksessa merkittäviä ovat niin pääkaupunkiseutua kuin Tamperettakin koskevat uudet raideliikennehankkeet: Tampereen kaupunkiraitiotie, Helsingin pisararata ja Länsimetron jatko Espooseen. Helsingin seudun ja koko maan talouden kannalta on tärkeätä, että Pisara-radan ja länsimetron myönteisten talousvaikutusten aikaansaamiseksi myös metropolihallintosuunnitelma viedään maaliin uuden hallituksen aikana. Kilpailun sijaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä tarvitaan aiempaa parempaa yhteistyötä liikenteestä, maankäytössä ja asumisessa ja tätä varten tarvitaan demokraattisesti johdettua metropolihallintoa. Suomi pitää saada liikkeelle ja näillä mittavilla raidehankkeilla on tässä merkittävä roolinsa yhdessä muiden talouden virkistymistä tukevien toimien kanssa.

Omaishoitajien oikeus vapaisiin tulee taata Helsingissä

Keskiviikko 18.6.2014 klo 8.05 - Ville

Helsingin valtuuston kevään viimeisessä kokouksessa käsitellään tänään 18.6. tarkastuslautakunnan vuoden 2013 arviointikertomusta. Yleisvaikutelma on, että Helsingin talous on toistaiseksi vaikeista ajoista huolimatta kohtuullisessa kunnossa, mutta terveyden ja hyvinvoinnin eroihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tarkastuslautakunnan raportin mukaan kaupungin toimet omaishoidon lakisääteisen lomituksen järjestämiseksi eivät ole olleet riittäviä. Määrärahat eivät ole loppuneet, mutta koska hoitajalla ja hoidettavalla ei ole täyttä oikeutta valita vapaan aikaista hoitomuotoa, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa.  Vanhusomaishoitoperheissä olisi tarpeen lisätä erityisesti päivätoimintaa, mutta tarvetta on myös esimerkiksi kehitysvammaisten lyhytaikaiselle laitoshoidolle. Yksi syy ongelmiin on se, ettei omaishoidon palvelusetelikokeilu ole toiminut odotetusti.  

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä läheistensä ja yhteiskuntamme hyväksi, jossa jaksaakseen heillä on oikeus lakisääteisiin vapaisiin.  Tämän vuoksi on tärkeätä, että Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto selvittää viipymättä omaishoidon lomituspalveluiden riittävyyden kaikille omaishoitoperheille ja tekee tarvittavat korjaukset.   

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Uutisissa 18.6.2014.

Puheenvuoro kevään viimeisessä kaupunginvaltuuston kokokouksessa 18.6.14

Keskiviikko 18.6.2014 - Ville

Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran puheenvuoro Vuoden 2013 arviointikertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen käsittelyn yhteydessä Helsingin valtuuston kokouksessa 18.6.14.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet,

Alkuun on paikallaan esittää kiitokset lautakunnalle heidän tärkeästä ja huolellisesta työstään. Asioihin paneutuminen näkyy tässä raportissa. Yleisvaikutelma kokonaisuudesta on se, että Helsingin talous on toistaiseksi vaikeista ajoista kohtuullisessa kunnossa, mutta terveys ja hyvinvoinnin erojen kaupunginosien väliseen kasvuun on yhä syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tarkastuskertomuksessa on tartuttu moniin tärkeisiin asioihin, joita tässä ei voi nyt kaikkia erikseen luetella. Yksi asia, jonka haluan kuitenkin nostaa esille, on nämä omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät. On todella vaikea ymmärtää niiden järjestämiseen liittyviä ongelmia, kun tietää kuinka arvokasta työtä omaishoitajat tekevät. Määrärahat eivät ole ilmeisesti loppuneet, mutta koska perheillä ei ole oikeutta valita vapaan aikaista hoitomuotoa, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohdanneet.  Tämä on epäkohta, joka on vaan korjattava, koska inhimillisten näkökulmien ohella, kyse on myös lain velvoitteesta.  

Toinen asia, minkä haluaisin nostaa lautakunnan kertomuksesta esiin, liittyy valtuustoaloitteiden ja toivomusponsien ohittamiseen kaupungin hallinnossa.  Tästä asenteesta, että niitä noudetaan valikoivasti, on ollut merkkejä aiemmin, mutta nyt tämä toimintakulttuuri on tänne tarkastuskertomukseen selvästi dokumentoitu.  Pyytäisin muistuttamaan siitä, että tämä valtuusto on todellakin Helsingin ydin päättävä elin, jolla viimekädessä sekä valta että vastuu kaupungin asioista. Sen enemmistön kannatuksen saaneita päätöksiä ei vaan voi ikään kuin unohtaa lopullisesti johonkin pöytälaatikkoon.

Toivon, että tarkastuslautakunta voi vuoden päästä todeta, että niin tämä aloite-asia kuin tuo omaishoitajienkin tilanne on merkittävästi parantanut.

Helsingin on tartuttava terveyserojen takana olevaan eriarvoistuuteen

Lauantai 14.6.2014 klo 14.47 - Ville

Helsingin valtuuston kevään viimeiseen kokoukseen tulee ensi keskiviikkona käsittelyymme tarkastuslautakunnan vuoden 2013 arviointikertomus, joka sisältää monesta näkökulmasta merkittävää tietoa kaupunkimme nykytilasta. Yleisvaikutelma on, että kaupunkimme talous on toistaiseksi vaikeista ajoista huolimatta pysynyt kohtuullisena, mutta terveyden ja hyvinvoinnin alueellisiin eroihin on jatkossakin syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Lautakunnan raportissa on arvioitu, että miten Helsingin vuosina 2009–2012 toteuttamat terveyserojen kaventamiseksi toteuttamat hankkeet ovat vähentäneet terveyseroja.  Helsingin peruspiirit ovat lähentyneet sairastavuusindeksin mukaan maan keskiarvoa näinä vuosina, eli kaupunginosien väliset erot ovat jonkin verran kaventuneet, vaikka pitkän aikavälin kasvu on raportin mukaan selvästi todettavissa. Kuten oheisesta kuviosta ilmenee erot sairastavuudessa peruspiirien välillä ovat yhä suuret, eikä tilanne ole yksin sote-viraston terveysprojektien avulla parannettavissa, vaan on tarttuva erojen taustalla olevan lisääntyneen huono-osaisuuden juuriin. 

Helsingin kaupungin aiemmin alueellisista terveyseroista tekemissä selvityksissä on ilmennyt, että sosioekonomisilla eroavuuksilla suuri merkitys saman kaupungin alueiden välisissä terveyseroissa.  Useissa tutkimuksissa on ilmennyt, että koulutuksella, ammattiasemalla ja tuloilla on vaikutusta terveydentilaan. Niillä alueilla, joissa työttömyysaste on korkeampi, on vastaavasti myös sairastavuusindeksi korkeampi.  Viimeaikaiset tutkimustulokset myös osoittavat, että vaikka suomalaisten yleinen terveydentila on kohentunut, ovat sosioekonomiset terveyserot kasvaneet.   

Mitä terveyseroille sitten voitaisiin tehdä pääkaupungissamme? Toimenpide-ehdotuksissaan tarkastuslautakunta suosittelee, että sosiaali- ja terveysvirasto määrittelisi jatkossa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen tähtääville hankkeille aiempaa täsmällisemmät seurantamittarit ja, että viraston tulisi ottaa käyttöön muissa kaupungeissa ja ulkomailla hyviksi todettuja käytäntöjä. Vaikka nämä ovat itsessään tarpeellisia ehdotuksia, ne eivät yksin riitä, vaan on tarttuva alueellisia terveyseroja lisääviin perimmäisiin sosiaaliekonomisiin syihin, joiden kaventamisessa sekä koulutus- että työllisyysasteen kohentamisen on oltava keskeisellä sijalla. Nämä ovat molemmat tekijöitä joihin Helsingin tulee jatkossa kiinnittää elinkeinopolitiikassa entistä suurempaa huomiota.

6.6.1944

Perjantai 6.6.2014 - Ville

Tänään kesäkuun kuudennen aamutunteina on kulunut tasan 70 vuotta siitä, kun liittoutuneiden maihinnousulaivasto ilmestyi natsi-Saksan miehittämän Normandian rannikolle ja alueella alkoi pari kuukautta kestäneet ankarat taistelut. Tapahtuman muistoseremonioihin Normandiaan on tänään lupautunut useiden eurooppalaisten valtionjohtajien ja presidentti Barack Obaman lisäksi Venäjän presidentti Vladimir Putin, joka tapaa lännen johtajat ensimmäistä kertaa Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen.   

Historiapolitiikka on tänään vahvasti mukana Normandian seremonioissa. Vahvana sovinnon eleenä paikalle on tulossa Saksan liittokansleri Angela Merkel.  Paradoksaalista on se, että eniten jännitteitä valtionjohtajien välillä lienee 70-vuoden takaisten liittolaisen Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien välillä. Toisen maailmansodan aikana vuoden 1941 joulukuusta toukokuuhun 1945 Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat samalla puolella taistelussa suuren osan Eurooppaa valtaansa alistunutta natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton puolelta oli pitkään ennen kesäkuuta 1944  vaadittu ”toisen rintaman” avaamista lännestä Saksaa vastaan itärintaman sotilaallisen paineen helpottamiseksi. Historiantutkimus on sittemmin osoittanut, että idän ja lännen liittoa vaivasi sotilaallisesta yhteistyöstä huolimatta jatkuva epäluulo toista osapuolta kohtaan, jonka seurauksena pian toukokuussa 1945 päättyneen sodan jälkeen entiset liittolaiset löysivät toisensa vastapuolelta konfliktissa, jonka tunnemme kylmän sodan nimellä.

Itse vierailin ensimmäistä kertaa viime kesänä tutustumassa Normandiassa 70-vuoden takaisiin taistelupaikkoihin. Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin niiden läheisyydessä sijaitsevat valtavat hautausmaat, joille tänään lasketaan lukuisia seppeleitä.

Vierailin myös Omaha-rannan lähellä, jossa amerikkalaiset joukot kärsivät 6.6.1944 maihinnousun ensitunteina suuria tappioita, yläpuolella sijaitsevalla suurella hautausmaalla, johon on haudattu kauas kotoa lähes 10 000 kaatunutta amerikkalaista.  Toisaalla on vastaavia valtavia saksalaisten, brittien, kanadalaisten ja ranskalaisten sotilaiden hautausmaita. Kuten sodissa niin usein kesän 1944 aikaisissa pommituksissa sai surmansa myös tuhansia ranskalaisia siviilejä.  Kautta mantereemme levittäytyvät ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset hautausmaat muistuttavatkin meitä siitä, ettei rauha tällä mantereella ole itsestäänselvyys.  

Toivottavaa onkin, että Normandian maihinnousun 70-vuotisjuhla muistuttaisi tänään Eurooppaa sodan aina mukaan tuomasta hirvittävästä inhimillisestä kärsimyksestä ja sitä vietettäisiin eurooppalaisena rauhan juhlana, jossa valtiojohtajien välillä käydyt keskustelut auttaisivat lopettamaan Itä-ukrainan maanosamme turvallisuutta uhkaavan verisen konfliktin.

Palmiaa ei tarvite yhtiöittää

Keskiviikko 4.6.2014 klo 9.34 - Ville

Helsingin kunnallispolitiikan agendalla on tänä keväänä kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämisiä. Tässä prosessissa kaupungimme kokoomusjohto ajaa helsinkiläisille peruspalveluja tuottavan liikelaitos Palmian pilkkomista osiin ja sen henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, siivous- ja turvapalvelujen yhtiöittämistä. Kaupunginhallituksen konsernijaostossa viime viikolla kokoomuksen ja vihreiden edustajat kannattivat hankkeen eteenpäin viemistä SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastuksesta huolimatta.

Yhtiöittäminen ajaisi Palmian ankarasti kilpailuille avoimille markkinoille ja vaarantaisi muutenkin vaikessa työllisyystilanteessa Palmian kolmentuhannen koulujen ruokailuista, siisteydestä ynnä muusta vastaavan ammattihenkilön työpaikat ja johtaisi ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden palkka-aleen. Helsingin Bussiliikenne Oy:n vaikeudet ovat varoittava esimerkki siitä, miten epäonnistunut yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi kaupungin veronmaksajille.

Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyssä on tänään Helsingin Sataman ja Helsingin Energian yhtiöittäminen. Itse näkisin mielelläni myös niiden jatkavan hyvää toimintaansa kunnallisina liikelaitoksina, mutta uusi EU:n kilpailuneutraliteetti säännösten pohjalta korjattu kuntalakimme ei anna tähän mahdollisuutta. Palmian kohdalla tilanne on toinen, sillä viime syksynä muutettu kuntalaki ei edellytä yhtiöittämistä, jos kunnan liikelaitos ei tarjoa palveluitaan avoimille markkinoille ja kilpaile yksityissektorin kanssa.

Palmian kohdalla Helsingin päättäjät eivät siis voi mennä yhtiöittämispäätöksissä sen enempään kuntalain kuin EU:kaan taakse. Kyse on Helsingissä tehtävästä poliittisesta ja ideologisesta linjavalinnasta, josta on oltava valmis kantamaan seuraukset niin kaupunkilaisten kuin Palmian kolmentuhannen työntekijän edessä vuosiksi eteenpäin. 

Puheenvuoro SDP:n puoluevaltuuton kokouksessa Helsingissä 28.5.2014

Perjantai 30.5.2014 klo 13.25 - Ville Jalovaara, puoluevaltuuston jäsen

Arvoisa puheenjohtaja, uuden puoluevaltuuston jäsenet,

SDP:llä on ollut aikamoinen kevät. Vaikeita päätöksiä hallitusvastuussa, puheenjohtajavaali ja nyt tämä eurovaali. Sen tulokseen kovasta vaalityöstä ja kahdesta läpimenneestä hyvästä edustajasta huolimatta tuskin kukaan olemme kovin tyytyväisiä.

Mistä sitten eväät SDP:n nousuun? Helppoja lääkkeitä ei ole, mutta itse uskon vanhanaikaiseen yhdessä tekemisen voimaan. Vuoden päästä tähän aikaan eduskuntavaalit on jo käyty, joten tässä meidän kannattaa aloittaa työt tänään. Eiköhän me saada tällä joukolla paljon aikaiseksikin.

Arvoisat kuulijat,

Meidän on kutsuttu tänne pohtimaan SDP:n kärkiä tuleviin niin sanottuihin minihallitusneuvotteluihin. Oman näkemykseni mukaan, jonka uskon monien puolueessa jakavan, kärkenä tulisi olla uusia työpaikkoja luovat toimet. Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan työttömiä oli viime kuussa kaksisataa neljäkymmentä yksi tuhatta, mikä oli hieman enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste oli 9,0 prosenttia. Näin korkea työttömyys on valtava rasite kansantaloudelle, mutta se on valta inhimillinen taakka kaikille niille ihmisille, jotka ovat näiden lukujen takana.

Paheneva ongelma on myös erinäiset pätkätöiden yleistyminen. Uskon, että pysyvä työ, jolla tulee toimeen, on yhä se ykkösasia, mitä monet yhteiskunnalta toivovat. Tässäkin meidän tulee olla apuna.

Toivotan puoluejohdolle menestystä uuden hallituksen muodostamisesta käytäviin neuvotteluihin. On tärkeätä, että maahan saadaan loppuvaalikaudeksi toimintakykyinen hallitus, joka tarttuu töihin Suomen nostamiseksi ylös taantumasta ja ottaa tavoitteekseen mahdollisimman monen uuden työnpaikan luomisen.   

Äänestämättä jättäneitä kannattaa kuunnella

Tiistai 27.5.2014 klo 11.35 - Ville

Viikonlopun EU-vaalien ylivoimaisesti suurin puolue oli nukkuvien puolue. Äänestysprosentti oli hieman yli neljäkymmentä. Kaikkien poliittisten ryhmittymien tulisi nyt katsoa peiliin ja pohtia, kuinka ne ovat onnistuneet välittämään Eurooppa-politiikan merkitystä kansalaisten tasolle.

Alueelliset erot äänestysaktiivisuudessa olivat niin kansallisesti kuin Helsingissäkin huomattavia. Pääkaupungissa erot vaihtelivat alle kolmenkymmenen ja seitsemänkymmenen prosentin välillä. Kyse ei ole ainoastaan EU-asioiden etäisyydestä, vaan sama alueellinen vaaliaktiivisuuden ero oli havaittavissa myös viime kuntavaaleissa, jossa äänestysaktiivisuus jäi alle kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Tilastoja suurempi huoli on se, jos suuri joukko suomalaisista kokee, etteivät he voi äänestämällä vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntaan. Kaikkien politiikassa mukana olevien tulisi kuulla kotiin jääneiden viesti ja olla valmiita tekemään töitä sen eteen, että yhä useampi voisi uskoa, että tulevaisuudessa kannattaa lähteä äänestämään.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 27.5.2014.

Mahdollisuutta vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen ei kannata jättää käyttämättä

Perjantai 23.5.2014 klo 0.08 - Ville

Viisi vuotta sitten EU vaaleissa moni suomalainen äänioikeutettu jäi kotiin ja äänestysaktiivisuus oli vain nelisenkymmentä prosenttia. Ensi sunnuntaina vaaleissa suomalaisilla äänestäjillä on yhdessä EU:n 28 jäsenmaan 400 miljoonaan äänioikeutetun kanssa mahdollisuus vaikuttaa Euroopan suuntaan tulevina vuosina. Tämä on mahdollisuus, jota ei kenenkään, jota maanosamme tulevaisuus kiinnostaa, kannattaisi jättää käyttämättä.  

Meillä Suomessa EU-vaalit näyttäytyvät mediassa kotimaisten puolueiden välisenä kannatuskisana matkalla kohti tulevia eduskuntavaaleja. EU-vaalit eivät ole kuitenkaan kuin korkeintaan toissijaisesti kisa puolueittemme keskinäisestä kannatuksesta vaan ennen kaikkia äänestys tulevan europarlamentin poliittisten ryhmien voimasuhteista. Mielipidemittaukset ovat ennakoineet, että parlamentin suurimmasta ryhmästä on muodostumassa erittäin tiukka kilpailu sosialidemokraattien S&D-ryhmän ja nykyisin suurimpana ryhmittymänä olevan keskustaoikeistolaisen EPP:n välille. Tässä kisassa jo muutamalla meppi-paikalla voi olla ratkaiseva merkitys siinä, kumpi ryhmä on suurin.

Suomalaisten puolueiden eurovaalitavoitteiden tutustumisen sijaan kannattaisi mieluummin suunnata huomio siihen, että tutustuu siihen mitä asioita parlamentin eri ryhmät ovat tämän vaalikauden ajaneet ja millä tavoitteilla ne näihin vaaleihin menevät. Hyvää suomalaista meppi-ehdokasta tärkeämpää on, pohtia minkä ryhmän tavoitteet ja arvot vastaavat eniten omaa näkemystäni Euroopan tulevaisuudesta.  Viime vuodet yliote eurooppalaisessa politiikassa on ollut porvaripuolueilla ja talousliberaaleilla. Äänestäjillä on nyt mahdollisuus halutessa muuttaa suuntaa.

Oma valintani näissä vaaleissa on S&D ryhmä, sillä näen, että ennen muuta sen ajaman politiikan kautta muun muassa eurooppalaisia työmarkkinoita on mahdollisuus kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan.  Euroopassa on viimeiset yli 10 vuotta jatkuvasti heikennetty työelämän pelisääntöjä ja sen seuraukset näkyvät kautta koko mantereemme.

Ensi sunnuntaina valitaan myös kasvot EU-komission tulevalle johtajalle. Me suomalaiset äänestäjät pääsemme omalta osaltamme vaikuttamaan tulevan parlamentin voimasuhteiden kautta myös siihen, että kenestä tulee uuden komission puheenjohtaja. Näin olleen puoluevalintaa miettiessä kannattaa pohtia myös, että näkeekö tälla paikalla mieluummin keskustaoikeistolaisen EPP:n Jean-Claude Junckerin vai esimerkiksi sosialidemokraattien Martin Schulzin.  

Demokratia ei ole nykymaailmassa itsestäänselvyys, kuten tänä keväänä esimerkiksi Ukrainasta tai juuri tänään Thaimaan sotilasvallankaappauksesta kertovat uutiset kertovat. Ensi viikonloppuna suomalaisilla äänestäjillä onkin mahdollisuus osallistua maailman suurimpiin monikansallisiin vapaisiin vaaleihin. Tätä oikeutta ei kannata jättää käyttämättä, vaan lähteä vaikuttamaan siihen, että minkä  poliittisen ideologian johdolla kuljemme eteenpäin Eurooppaa yhä ravistelevasta vuonna 2008 alkaneesta yliliberaalista talouspolitiikasta seuranneesta ja nyt suurtyöttömyyden aiheuttaneesta talouskriisistä. 

Samaan aikaan toisaalla

Lauantai 26.4.2014 klo 19.55 - Ville

Suomessa on seurattu viime kuukaudet tiivisti tapahtumia Ukrainassa. Se, että hieman kauempana Syyriassa yhä jatkuva avoin sota on vaatinut jo yli parisataatuhatta uhria, ei samalla tavalla ole pysynyt otsikoissa, vaikka hirvittävälle konfliktille ei näy loppua.  Mikä siis valikoi sen, mikä meitä kulloinkin kiinnostaa ja mistä asioista uutistoimittajat näkevät tarpeelliseksi meille kertoa? Mitä kaikkea siis jää pimentoon, kun mediatilan täyttää yksi tietty aihe?

Siitä mitä tapahtuu oman elinympäristön lähellä, ollaan luonnollisesti aina ja kaikkina aikoina oltu paremmin tietoisia kuin tapahtumista toisella puolin maailmaa.  Muutamassa kymmenessä vuodessa tiedonvälitys on Internetin myötä muuttunut enemmän kuin sitten 1800-luvun lopulla   sähköisen lennättimen keksimisen, joka mahdollisti ensimmäistä kertaa sähköisen tiedonvälityksen jopa mannerten välillä.

Sosiaalisen median ja älypuhelimien uutisvahtien aikana uutiskiinnostuksemme on aiempaa helpompaa kanavoida vain itseä kiinnostaviin aiheisiin. Tässä on tultu pitkälle siitä ajasta, kun Suomen television molemmat kanavat lähettivät puoli yhdeksän uutiset samaan aikaan, jotta uutislähetyksen sijaan ei voinut hairahtua katsomaan viihdeohjelmaa kakkoskanavalta.  Tällaiseen yhtenäisyyskulttuuriin ei ole paluuta , vaan monipuolisesta ja laadukkaasta uutistarjonnasta olisi syytä pyrkiä pitämään jatkuvasti kiinni.  

Kouluissa ja oppilaitoksissa olisi ehkä syytä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että tulevaisuuden nuoret oppivat itsenäisiä ja kriittisiä medianlukutaitoja, jotta he pystyvät muodostaan riittävän laajan kokonaiskuvan siitä mitä maailmassa kulloinkin tapahtuu. 

Hajotusvaaleja ei tule palauttaa maan tavaksi

Sunnuntai 13.4.2014 klo 21.03 - Ville

Ajatus aikaistetuista vaaleista saattaa kuulostaa kiehtovalta, mutta on hyvä huomata, että viimeksi näin on tehty vuonna 1975 presidentti Urho Kekkosen aikana, jolloin laki salli presidentille vapaan oikeuden ennen aikaisten vaalien määräämiseen silloin, kun hän näki sen tarpeelliseksi.  Vuoden 1975 keväällä Ety-kokouksen alla tapahtuneen eduskunnan hajottamisen takana oli pitkälti kotimaan valtapoliittiset syyt. Kekkonen totesi niille, jotka olivat huolissaan siitä, että miten Keijo Liinamaan virkamieshallitus selviäsi Suomen historian tärkeimmästä kansainvälisestä kokouksesta, että ”Talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan”.   

Edelliset hajotusvaalit oli käyty vuoden 1972 alussa ja niiden taustalla oli pitkälti se, että vuoden 1970 vaalit voittaneet puolueet SMP ja kokoomus eivät olleet tuon ajan Suomessa Neuvostoliiton ja Tamminiemen näkökulmasta hallituskelpoisia ja hallitus oli muodostettava ilman heitä. Ensimmäinen Kekkosen kauden eduskunnanhajotus tapatti marraskuun 1961 noottikriisin aikana ja liittyi suoraan tuohon ajankohtaiseen ulkopoliittiseen kriisin ja seuraavan tammikuun presidentinvaaleihin.  Ennen Kekkosen aikaan ennen aikaiset vaalit oli järjestetty neljä kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi).

Suomi siirtyi Kekkosen ajan jälkeen Mauno Koiviston ja hänen seuraajiensa toimesta vahvasta presidentinvallasta parlamentaariseen demokratiaan, jossa hallitukset ovat lähtökohtaiset istuneet koko vaalikauden. Sen, että valtioneuvostossa ajoittain vaihtuu jäseniä, ei muuttaa tätä laajempaa kuvaa. Samalla on kuitenkin todettava, että hallituksen vetäjänä pääministerin rooli on keskeinen ja nyt toistamiseen tapahtunut pääministeripuolueen intresseihin sopiva taktinen johtajanvaihdos vuosi ennen vaaleja ei toivottavasti vakiinnu tavaksi. Viiden ja puolenmiljoonan asukkaan Suomen vahvuus on maailmanpolitiikan laineilla ollut poliittinen vakaus ja tätä arvoa ei kannata alkaa romuttaa sillä, että ennenaikaisista vaaleista alettaisiin jälleen palauttaa maan tavaksi.

Aloite pysäköintipaikkojen lisäämisestä Rastilan metroasemalle

Perjantai 11.4.2014 klo 16.28 - Ville

Vuosaaren Rastilan metro-aseman liityntäpysäköintipaikat ovat havaintojeni ja alueen asukkailta saamani palautteen mukaan usein arkipäivisin täynnä, eikä kaikille paikkaa etsiville autoille yksinkertaisesti löydy tilaa. Epävarmuus pysäköintipaikan löytymisestä Rastilan metroasemalta saattaa johtaa siihen, että moni luopuu kokonaan liityntäpysäköinnin käytöstä ja matkaa joukkoliikenteen sijaan keskustaan autolla.

Tämän johdosta jätin Helsingin valtuuston kokouksesessa 9.4,2014 valtuustoaloitteen, että Helsingin kaupunki selvittäisi Rastilan metroaseman liityntäpysäköintipaikkojen riittävyyttä ja harkitsisi esimerkiksi Vuosaaren suuntaan menevien junien raiteen kattamista, jotta sen päälle voitaisiin sijoittaa lisää autopaikkoja.

Ehdokkaiden dialogia kaivataataan

Torstai 10.4.2014 - Ville

Kuukauden päästä SDP:n puoluekokousedustajat kokoontuvat Seinäjoelle valitsemaan puolueellemme seuraavaa puheenjohtajaa. Olen nyt muutaman kuukauden ajan odottanut näkeväni puheenjohtajaehdokkaat samalla työväentalolla tai samassa tv-studiossa käymässä paljon kaivattua ja luvattua linjakeskustelua SDP:n tulevaisuudessa. 

Sen sijaan, että ehdokkaat kiertävät ympäri Suomea tapaamassa tukijoitaan näkisin mieluummin heidät yhdessä samalla, vaikkapa puoluetoimiston järjestämällä, kiertueella keskustelemassa hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, SDP:n järjestökentän uudistamisesta ja muista tärkeistä teemoista. 

Uskon, että myös mikä tahansa television ajankohtaisohjelma tarjoaisi mielellään puitteet ehdokkaidemme kohtaamiselle, jos kiinnostusta tähän on. Linjakeskustelua edellyttää ehdokkaiden avointa dialogia. Sen aika on nyt, eikä vasta Seinäjoella juuri ennen puheenjohtoäänestystä.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Demokraatti -lehdessä 10.4.2014.

Draama palasi suomalaiseen hallituspolitiikkaan

Sunnuntai 6.4.2014 klo 17.42 - Ville

Jyrki Katainen ilmoitti eilen jättävänsä kokoomuksen puheenjohtajuuden ja sitä myötä pääministerin tehtävät kesäkuussa. Päätös oli yllätys tai ei niin suuri yllätys, sillä spekulaatioita Kataisen mahdollisesta erosta on liikkunut jonkin aikaa. Suomen hallituspolitiikassa on vasemmistoliiton näyttävän hallituksesta lähdön ja nyt Kataisen eron myötä riittänyt viimeaikoina draamaa melkeinpä enemmän kuin tarpeeksi.

Nyt kävi jo toistamiseen niin, että pääministeri luopuu tehtävistään ja sitä kautta toimiensa poliittisesta vastuusta kesken vaalikauden ja siirtyy kokonaan kotimaan politiikan ulkopuolelle. Edellinen vastaava tapaus on keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen ero joulun alla 2009, jonka viralliseksi syyksi ilmoitettiin Vanhasen tuleva polvikeikkaus.  Mitä kaikkea muuta eron takana oikeasti oli, poliittisen historian tutkimusta toivottavasti joskus tulevaisuudessa kertoo. Jyrki Kataisen tunnustukseksi on nyt sanottava se, että hänen kohdallaan ”toimituspääministerin” kausi jää reiluun kahteen kuukauteen, siinä missä Vanhanen jatkoi vakavan talouskriisin keskellä pääministerinä peräti puolivuotta eroilmoituksensa jälkeen.

Jyrki Kataisen eroilmoituksen jälkeen useissa medialausunnoissa on korostettu pääministerin vaihdoksen dramaattisuutta ja spekuloitu hallituksen kokoonpanossa tapahtuvien muutosten johtavan syksyllä mahdollisesti jopa ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin. Historiaa kannattaa kuitenkin katsoa hieman pidemmälle, jotta näkee, että poliittista draamaa ollut maassamme aiemminkin.

Hieman yli kolmekymmentä vuotta sitten päättyneellä presidentti Urho Kekkosen kaudella niin ministerit kuin hallituksetkin vaihtuivat jatkuvasti, eikä yksikään hallitus istunut koko vaalikautta. Virkamieshallitukset ja vähemmistöhallitukset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä vaalien tuloskaan välttämättä vaikuttanut siihen, mitkä puolueet olivat hallituksessa. Kolme kertaa Kekkonen myös hajoitti eduskunnan ja määräsi ennen aikaiset vaalit.

Maailma on muuttunut Kekkosen ajoista valtavasti. Viiden ja miljoonan asukkaan Suomen etu taloudellisesti ja ulkopoliittisesti epävarmana aikana on kuitenkin vakaus ja vaalikausien säännöllisyys. Urho Kekkosen ajan hallitus- ja ministeriralliin emme voi palata. Ennenaikaiset vaalit eivät siis ole nyt erityisesti tavoittelemisen arvoisia.  Jatkossa vaalikeskusteluissa kannattaa myös kysyä, että ketkä pääministeriehdokkaista ovat lähtökohtaisesti käytettävissä tehtävään koko vaalikaudeksi.

Lapsilisien leikkausta voi vielä harkita

Torstai 27.3.2014 - Ville

Hallitus teki kehysriihessään joukon ratkaisuja maamme vaikeuksiin joutuneen talouden tasapainottamiseksi. Olisi syytä pysähtyä ja pohtia sitä, miten asiat Suomessa ovat ajoissa tekemättä jätettyjen ratkaisujen myötä päätyneet tähän pisteeseen.

Viime loppukesään asti olimme huolissamme etupäässä siitä, miten Etelä-Euroopassa olevat maat ovat hoitaneet taloutensa, ja katsoimme kuuluvamme niihin hyvin asiansa hoitaneiden maiden joukkoon, jolla oli varaa opettaa muita. Siihen, että omassa taloudessamme oli jo samaan aikaan suuria ongelmia, ei kiinnitetty riittävästi huomiota.

Joitakin hallituksen päätöksiä voidaan pitää kutakuinkin perusteltuina. Joitakin on mahdonton hyväksyä. Jälkimmäisiin kuuluu erityisesti lapsilisien seitsemän prosentin juustohöyläkeikkaus, joka on samanlainen monien oikeudenmukaisuuden tuntoa koetteleva toimi kuin vuosi sitten kehysriihessä tehty osinkoveropäätös, jota hallitus päätyi kritiikin jälkeen korjaamaan.

Alhainen väestönkasvu on pitkällä aikavälillä yksi Suomen myönteistä tulevaisuutta uhkaavista tekijöistä, joten sitäkin taustaa vasten ratkaisua on vaikea ymmärtää.

Lapsilisien leikkaus tulisi palauttaa uuteen tarkasteluun. Jos päätöstä ei voida perua, leikkaus pitäisi vähintään porrastaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, sillä erityisesti pienituloisissa perheissä lapsilisät ovat tärkeä osa toimeentuloa.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 27.3.2014.