Lukiolaisten läppäreistä tarvitaan selkeät ohjeet

Sunnuntai 7.9.2014 klo 9.49 - Ville

Lukioiden vanhempainilloissa eripuolilla maattamme on viimeviikkoina keskusteltu tietokonehankinnoista. Monin paikoin puhetta ovat aiheuttaneet epäselvät käytännöt siitä, että onko lukiolaisen käyttöön nyt hankittava tietokone ja jos on, niin millainen. Yleisradion tuoreen selvityksen mukaan pääosa lukioista toivoo tai edellyttää opiskelijoitaan hankkimaan oman kannettavan tietokoneen opintoja varten. Ylen mukaan osa lukioista kustantaa kaikille omat tietokoneet, mutta suurimassa osassa perheiden on hankittava ne itse.

Lukiolaisten läppärien kohdalla näyttää käyneen hieman niin, että ensin keksitään jokin uudistus ja käytännön toteutuksen pohdinta on jätetty kouluille ja kunnille itselleen. Ylioppilaskirjoituksista osa tehdään sähköisesti jo kahden vuoden päästä, joten koneet ovat välttämättömiä ja niiden käyttö opetuksessa muutenkin nykyisessä tietoyhteiskunnassa hyvin perusteltua.

Yksi vanhempainilloissa vastaan tulleista kysymyksistä on ollut se, että millainen kone pitäisi hankkia. Tietokoneita on suorituskyvyltään hyvin eritasoisia ja erihintaisia, joten niistä ei saa tulla yhtä oppilaita eriarvostavaa tekijää kouluihimme. Jo oppikirjojen hankkiminen on monille pienituloisille perheille merkittävä kuluerä. Esimerkiksi edullinen peruskoneiden yhteishankinta voisi olla yksi mahdollisuus saada kaikille tarvitseville kone, jos koulun ei ole niitä mahdollista kustantaa. Nykyinen tilanne on epäselvä ja opetushallitukselta tarvitaan pian selkeät koko maan kattavat ohjeet, miten tietokonehankintojen kanssa tulee toimia, jotta oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu voidaan varmistaa lukioissamme.

Kansanedustajaehdokkaaksi

Torstai 4.9.2014 klo 19.45 - Ville

Helsingin demareiden eduskuntavaaliehdokkaista käymän jäsenvaalin tulokset tulivat viime maanantaina ja ilokseni saatoin todeta olevani siinä viidentoista ehdokkaan joukossa, jotka virallisesti asetetaan ensi maanantaina Käpylän työväentalolla pidettävässä piirikokouksessa kansanedustajaehdokkaiksi. Lämpimät kiitokset kaikille minulle tukensa antaneille! Arvostan sitä todella paljon!

Olen innoissani lähdössä suunnittelemaan tukiryhmääni ilmoittautuneiden kanssa vaalityötä. Ensimmäisen palaverin pidämme parin viikon päästä. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan tukiryhmääni – itselle sopivilla tavoilla ja ajalla tietenkin – tälle kahdeksan kuukauden matkalle, niin voit laittaa ottaa yhteyttä minuun tämän nettisivun yhteydenottolomakkeen kautta tai lähettää sähköpostia osoitteeseen ville.jalovaara@gmail.com 

Työttömyys on ennen kaikkea henkilökohtainen tragedia

Tiistai 19.8.2014 klo 12.26 - Ville

Nimimerkki Syrjäytynyt kertoi (HS Mielipide 18. 8.) vaikeuksistaan löytää Suomessa töitä korkeakoulutuksestaan huolimatta.

Kirjoittaja ei ole ongelmansa kanssa yksin, vaikka siltä saattaa tuntua. Kesäkuun lopussa työvoimatoimistoihin oli kirjautuneena yli 47 000 työtöntä korkeakoulututkinnon suorittanutta. Vuodessa määrä oli kasvanut yli kuudellatuhannella.

Jos mielipidekirjoittajan tavoin lähettää 500 työhakemusta saamatta useampaan edes vastausta, ihminen ei ole mielestäni silloin vapaaehtoisesti syrjäytynyt. Hän on tehnyt parhaansa ja jäänyt siitä huolimatta vaille työtä. On ymmärrettävää, että meidän työkeskeisessä yhteiskunnassamme yksilö tuntee tällöin itsensä ulkopuoliseksi ja voi masentua.

Työttömyyttä tarkastellaan meillä usein ensisijaisesti sen kansantaloudelle aiheuttaman kuorman kautta, vaikka se on ensi sijassa yksilöiden ja perheiden tragedia.

Työttömyyden henkiseen kuormaan tulisi kiinnittää yhteiskunnassamme paljon enemmän huomiota esimerkiksi työvoimapalveluissa, jotta niin yksilöt kuin koko maamme selviävät nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 19.8.2014.

Diplomatia on Suomen vahvuus jännittyneessä maailmassa

Lauantai 16.8.2014 klo 21.27 - Ville

Suomen presidentti lähti eilen lyhyellä varoitusajalla vakavan kansainvälisen kriisin keskellä tapaamaan naapurimaamme johtoa. Maamme sodan jälkeistä historiaa tunteville palasi mieleen, että vastaavia vierailuja on nähty aiemminkin.  Suomen ja Neuvostoliiton suhteita sodan jälkeen rytmittivät pitkälti valtionpäämiesten huipputapaamiset. Neuvostoliittoa ei enää ole ja moni muukin asia on toisin, mutta yhdistäviä piirteitä naapurimme kanssa asioimisessa yhä on.

Suomen idänsuhteita on viimeisen 70-vuoden ajan syksyn 1944 välirauhasta hoidettu korkean tason henkilösuhteiden avulla. Samaa linjaa on jatkanut myös nykyinen presidenttimme, vaikka ehkä vaalikampanjan aikana joku toista odottikin. Pohdiskelin tätä kysymystä blogissani jo elokuussa 2012 sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö oli antanut Helsingin Sanomien haastattelussa avointa tunnustusta edeltäjänsä Tarja Halosen tavalle hoitaa idän suhteita.

Neuvostoliitto ja myös nyky-Venäjä on autoritäärisesti johdettu maa, jossa asioista on totuttu sopimaan valtionpäämiesten tasolla. Viime vuosikymmeninä presidenttiemme kohtaamisiin ei ole liittynyt eilisen kaltaisia jännitteitä. Kylmän sodan vuosiin näitä vaikeissa tunnelmissa tehtyjä vierailuja osui useita. Tunnetuin niistä oli marraskuussa 1961 presidentti Urho Kekkosen lähtö Siperian Novosibirskiin ratkomaan neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin niin sanottua noottikriisiä. Neuvostoliitto oli väittämäänsä Länsi-Saksan uhkaan vedoten vaatinut vuonna 1948 solmittuun YYA-sopimuksen perustuvia sotilaallisia konsultaatioita.  YYA-sopimukseen sotilasartiklojen aktivoiminen aiheutti Suomessa paniikin, koska neuvostojoukkojen tuleminen ”auttamaan” puolustusvoimiamme tälle puolelle itärajaa koettiin lähinnä miehityksenä.  Se, että missä määrin Kekkonen tiesi etukäteen nootista ja missä määrin se oli tarkoitettu varmistamaan hänen uudelleenvalinta kevään 1962 presidentinvaaleissa, on yhä yli viisikymmentä vuotta myöhemmin pitkälti arvoitus.  

Niin mielenkiintoista kuin kylmän sodan historiasta on hakea vertauksia tähän päivään, on moni asia nyt Suomen ja Venäjän välillä toisin. YYA-sopimus on painunut historiaan ja toisin kuin Kekkosen aikana presidentti Vladimir Putinia kävi eilen tapaamassa Sotshilla EU-maa Suomen presidentti, jolla oli dialogihalukkuudesta huolimatta tuomisinaan oma näkemys siitä, että miten tilanne Itä-Ukrainassa tulisi rauhoittaa. Neuvostoliiton aikana ei vastaavia julkisia näkemyseroja nähty. Suomi oli yleensä mieluummin hiljaa kuin arvosteli avoimesti naapuriamme muiden maiden suvereniteetin loukkauksista.

Suomessa ulkopolitiikka oli koko kylmän sodan ajan vahvasti agendalla. Nyt näyttää, että olemme palaneet takaisin aikaan, jolloin lähialueidemme osalta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on kiinnitettävästi kansallisesti enemmän huomiota. Maamme sisäisistä asioista katse on nostettava Suomen paikkaan maailmassa.  

Sekä presidentti Sauli Niinistön että ulkoministeri Erkki Tuomiojan toiminta Ukrainan kriisissä on noudattanut suomalaisen diplomatian parhaimpia perinteitä pyrkiessään neuvotteluyhteyden rakentamiseen kiistan osapuolten välille. Näitä taitoja tarvitaan todennäköisesti myös jatkossa. Vaikka tilanne Ukrainassa todennäköisesti ennen pitkää rauhoittuu, Krimin miehitystä edeltävään aikaan ei idän ja lännen suhteissa ole  ole nopeaa paluuta, vaan joudumme oppimaan elämään jännittyneessä maailmassa vielä vuosien ajan.

"The War That Will End War"

Sunnuntai 10.8.2014 klo 13.57

Sata vuotta siten näihin aikoihin ensimmäistä maailmasotaa oli käyty muutama viikko. Jotkut sotilaista saattoivat vielä uskoa johtajiensa lupauksiin, että kotiin tullaan jo jouluksi.  Elokuussa 1914 kirjailija H. G. Wells julkaisi lontoolaisissa lehdissä artikkelisarjan, jossa hän syytti keskusvaltoja sodan syttymisestä ja väitti, että saksalaisen militarismin murskaaminen lopettaisi sodat ikiajoiksi. Artikkelit koottiin teokseksi “The War That Will End War.” Nyt me jälkipolvet tiedämme, että Wellsin arvio osoittautui täysin virheelliseksi. 

”Sota, joka lopettaa kaikki sodat”, sanontaa lainasi myöhemmin myös Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson perustellessaan maansa osallistumista ensimmäiseen maailmasotaan. Sota ei päättänyt jouluksi 1914, vaan eloonjääneet pääsivät kotiin vasta neljä vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta 20 vuotta myöhemmin maailma oli jälleen sodassa.

H. G. Wellsin kirjoituksista on nyt vuosisata, eikä sodan ongelmaa oli vieläkään onnistuttu ratkaisemaan. Vaikka arvioiden mukaan valtioiden väliset konfliktit ovat viimeaikoina vähentyneet, sisällissodat ovat lisääntyneet. Useissa nykyisissä sisällissodissa on aineksia myös merkittäville valtioiden välisille konflikteille.

Sodan tielle lähdetään kerta toisensa jälkeen huolimatta siitä, että aseilla on hyvin vaikea löytää mitään pysyviä ratkaisuja konflikteihin. Yksi esimerkki tästä on täydessä kaaoksessa oleva Irak, johon Yhdysvaltojen johtama liittouma hyökkäsi vuonna 2003 viedäkseen sen kansalle – ainakin sotapropagandan mukaan – demokratiaa. Saddam Hussein oli kyllä kansaansa sortava brutaali diktaattori, mutta hyökkäyksen tekosyynä käytettyjä ydinaseita hänen jäljiltään ei löytynyt. Jokin toinen keino hänen valtansa kaventamiseksi olisi varmastikin ollut nykypäivän näkökulmasta parempi.

Toukokuussa 2003 Yhdysvaltojen sen aikainen presidentti George W. Bush julisti lentotukialuksen kannella pitämässään puheessa, että merkittävät sotatoimet Irakissa ovat ohi ja liittouma on voittaja. Aluksen miehistö hurrasi. Nyt kesällä 2014 hänen isänsä presidentti George H. W. Bush nimeä kannalta tukialukselta lähtee amerikkalaisia hävittäjiä pommittamaan Irakin kaaokseen ajaneita terrorijärjestön Isiken joukkoja. Puheista päätellen Irakin sotaa vaalikampanjassaan 2008 arvotellut presidentti Barack Obama ei koe erityistä tyytyväisyyttä siitä, että amerikkalaiset jälleen joutuvat lentämään pommituslentoja Irakissa. Toisin kuin Irakin sodan aloittanut edeltäjänsä George W. Bush Obama myöntää, ettei Yhdysvallat voi sotilasvoimalla vakauttaa Irakia, vaan maan etnisten ryhmien on itse löydettävä ratkaisu sen rauhanomaisempaan tulevaisuuteen.

Historiassa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ulkovallan sekaantuminen jonkin maan sisäiseen konfliktiin vie asioita vain huonompaan suuntaan. Yhtälailla nämä seuraukset on nähtävissä parhaillaan Itä-Ukrainan konfliktissa, johon pätee myös se, että mitä pidempää sota kestää, sitä vaikeampaa on löytää pysyvää ratkaisua.  Rauha voidaan saavuttaa vain, jos Venäjä lopettaa separatistien tukemisen ja ukrainalaiset saadaan neuvottelupöytään. Se, että maailmassa tällä hetkellä niin monia vaikeita konflikteja kertoo, että historian opetuksista on opittu valitettavan vähän. Maapallon viimeistä sotaa ei tulla näkemään ennen kuin lopulta uskotaan, että sotimalla ei tähän maailmaan saada rauhaa. 

Kirje helsinkiläisille SDP:n jäsenille

Torstai 7.8.2014 klo 17.15 - Ville

Jos kannatusta riittää, olen valmis syyskuun alussa lähtemään tekemään täyspainoista vaalikampanjaa. Syksyn 2012 kuntavaalikokemus ja osallistuminen aktiivisesti SDP:n vaalityöhön kaikissa syksyn 2008 jälkeisissä vaaleissa antavat tähän hyvän lähtökohdan. Ilokseni moni on jo ilmoittautunut kiinnostuksensa tulla mukaan tukiryhmään ja kaikki kiinnostuneet mahtuvat mukaan, jos syyskuun alussa ratkeava esivaali näyttää vihreää valoa varsinaiselle ehdokkuudelleni.

Suunnitelmissani on tehdä koko kaupungissa näkyvä kampanja, jossa pyritään luomaan luottamusta siihen, että yhteistyöllä maamme nykyiset ongelmat on ratkaistavissa. Tarkempia vaaliteemoja on tarkoitus hahmotella alkusyksyllä, mutta minulle tärkeitä teemoja on peruspalveluiden ja työelämän laadun parantamiseen liittyvät kysymykset.

Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, mitä olla pätkätyöläinen nyky-Suomessa. Olen tehnyt tutkijan työtäni yliopistolla vuoden ja usein muutaman kuukauden jaksoissa. Väliin on mahtunut myös muutama työttömyysjakso ja toki myös hyviä kokemuksia myös työskentelystä erilaisissa työympäristöissä.

Työttömyys, työn katkonaisuus ja työn menettämisen pelko ovat tänä päivän arkipäivää hyvin monille suomalaisille ammattiin ja koulutukseen katsomatta. Toimeentulon ohella jatkuva työhön liittyvä epävarmuus on henkisesti kuluttavaa. Yhteiskunnan ei mielestäni pidä antautua työelämän ongelmien edessä. Kampanjassani, ja tavoitteen mukaan tulevassa työssäni kansanedustajana, haluan olla paremman työelämän puolestapuhujana ja toimia sen eteen, että yhä useammalla suomalaisella olisi vakituinen työ, jolla tulee myös toimeen.

Työssäni kaupunginvaltuutettuna olen halunnut puolustaa helsinkiläisten oikeutta saada toimivia peruspalveluita. Jokaiselle helsinkiläisellä tulisi olla toimiva terveysasema, johon pääsee inhimillisessä ajassa hoitoon. Lapsiperheitä varten lähellä kotia koulu, jossa on tarjoilla laadukasta opetusta. Ikä-ihmisille on voitava taata oikeus inhimilliseen vahvuuteen. On tärkeätä, että poliitikot huolehtivat siitä, että niin sote-uudistus kuin peruskoulu-uudistuskin toteutuessaan parantavat lähipalveluiden tasoa.

Maailmapoliittiset näkymät ovat kuluneen vuoden aikana synkistyneet ja on selvää, että seuraava eduskunta joutuu ottamaan kantaa moniin Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. On hyvä, että keskustelun pohjaksi ensi vuoden alussa ilmestyy laaja asiantuntija selvitys Suomen turvallisuusympäristön viimeaikaisista muutoksista. Historian opetuksia ei Suomen tämän päivän turvallisuuspolitiikkaa suunniteltaessa pidä myöskään unohtaa. Yliopistotyöni kautta poliittinen historia on minulle tuttua. Olen käsitellyt tutkimuksissani erityisesti kylmän sodan aikaa ja siinä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

SDP:n kannatus ei ole viimeaikaisissa gallupeissa ollut sitä, mitä me monet puolueaktiivit toivoisimme. Mitään helppoa tietä suomalaisten äänestäjien enemmistön luottamuksen saavuttamiseksi ei ole. Jokaista aktiivia tarvitaan mukaan ensi kevään vaalityöhön, jotta saamme aikaiseksi tuloksen, johon voimme ole tyytyväisiä. Omasta puolestani olen valmis laittamaan itseni likoon kampanjansa ja tekemään parhaani sen eteen, että ensi kevään vaaleissa SDP:n kannatus Helsingissä on neljänvuoden takaista tulosta selkeästi parempi.

6.8.1945

Keskiviikko 6.8.2014 - Ville

Tänä aamuna tulee kuluneeksi 69 vuotta siitä, kun amerikkalainen B 29 lentokone pudotti 6.8.1945 atomipommin japanilaiseen Hiroshiman kaupunkiin. Kello 8.16 kaupungin keskustassa tapahtunut räjähdys surmasi 75 000 ihmistä ja vielä vuosia pommin uhreja kuoli radioaktiiviseen säteilyyn. Tuhoista huolimatta Japani ei heti antautunut ja amerikkalaiset pudottivat muutama päivä myöhemmin toisen pommin Nagasakin kaupunkiin lähes vastaavin seurauksin.

Ydinaseiden kehittäminen ja käyttö todennäköisesti aikaistivat yli 60 miljoona kuolonuhria vaatineen toisen maailmansodan päättymistä. Liittoutuneiden Japanin pääsaarten valtaamiseksi suunnittelema maihinnousu olisi todennäköisesti vaatinut enemmän uhreja. Hiroshima ja Nagasaki kuitenkin jättivät monien uhrien ohella ydintuhon uhan varjostamaan elämää maapallollamme. Miltei onnea on, ettei näitä aseita tarkoituksella tai vahingossa käytetty kylmän sodan aikana tuhoisin seurauksin. Historiassa on useita tapauksia, jossa vastapuoli on erehdyksessä luullut olevansa hyökkäyksen kohteena ja valmistautunut vasta-iskuun. Onneksi viime hetkellä on havahduttu virheellisiin tutkahavaintoihin.

Kylmän sodan päättyminen 1990-luvun alussa ei johtanut merkittävän ydinaseiden riisuntaan. Ydinasevaltojen määrä on pikemminkin noussut ja näiden tuhoaseiden päätyminen terroristien käsiin on jatkuva vaara. Maailmassa on parhaillaan arviolta 20 000 ydinasetta. Niistä suuri enemmistö on kahdella valtiolla Yhdysvalloilla ja Venäjällä.

Maailmantilanne enteilee uutta kylmää sotaa ja konfliktit eripuolilla maailmaa nostavat ydinaseiden valvonnan ja neuvottelut niiden rajoittamisen tärkeäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Suomen toista vuotta sitten ehdottama, valitettavasti peruuntunut, Lähi-idän ydinasekokous on esimerkki aktiivisuudesta, jota tarvitaan, jotta ydinaseiden koko ihmiskunnan olemassa ololle muodostamaa uhkaa voidaan 69 vuotta Hiroshiman jälkeen vähentää.

Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen

Tiistai 29.7.2014 klo 16.42 - Ville

Matkustajakoneet ohjusten maalitauluina

Lauantai 19.7.2014 klo 15.47 - Ville

Jokainen lentokoneessa matkustanut varmasti on pohtinut viime päivänä MH 17:sta lennon kohtaloa, joka osoittaa, että nykyaikana melkeinpä kuka tahansa voi joutua sodan siviiliuhriksi. Vastaavia tapauksia on sattunut aiemminkin. Lentomatkustaminen on arkipäivää ja kriisivyöhykkeitä, joissa korkealle tavoittavia ilmantorjuntaohjuksia löytyy, on eripuolilla maailmaa. Konfliktit eivät tunne rajoja, siksi niiden rauhoittaminen on kaikkien kansalaistensa turvallisuudesta huolta kantavien maiden yhteisellä vastuulla.

MH 17:sta alas ampuminen Itä-Ukrainassa on ulkoministeri Erkki Tuomiojan eilistä lausuntoa lainaten joukkomurha, joka on kansainvälisesti tutkittava ja jonka tekijät ja aseiden toimittajat tulisi saattaa teoistaan oikeudelliseen vastuuseen. Se, että tämän päivän uutiset kertovat turmapaikalle saapuneiden ETYJ:n tarkkailijoiden työn estämisestä ei tässä suhteessa lupaa hyvää ja osoittaa, että kansainvälistä painostusta MH 17:sta kohtalon selvittämiseksi ja syyllisten saamiseksi vastuuseen tarvitaan enemmän. Aiemmat vastaavat tapahtumat osoittavat, että mitä enemmän aikaa tapahtuneesta kuuluu, sitä vaikeammaksi syyllisten löytäminen muodostuu. Tragedian uhrit ansaitsevat myös tulla arvokkaasti haudatuksi. Myös Suomen hallitus osoittaa toivottavasti yhdessä muiden EU-maiden kanssa aktiivisuutta siinä, että Itä-Ukrainan konfliktin kaikki osapuolet ja taustavoimat tulevat edesauttamaan tapahtumien selvittämistä ja uhrien kotiuttamista.  

Vastaavia tapauksia, joissa siviilikoneita luultu sotilaskoneiksi ja ammuttu alas on tapahtunut aiemminkin. Eniten nyt sattunutta muistuttaa heinäkuussa 1988 Persianlahdella tapahtunut alas ampuminen, jossa yhdysvaltalainen hävittäjäalus USS Vincennes luuli iranilaisen Airbus 300 matkustajakoneen olevan laivaa vastaan hyökkäysaikeissa oleva iranilainen F-14 hävittäjä ja tuhosi sen ohjuksella. Iran piti tekoa tahallisena, mutta Yhdysvallat myönsi erehdyksensä ja maksoi uhrien omaisille mittavat korvaukset.  Lokakuussa 2001 Ukrainan armeijan sotaharjoituksesta sattunut ohjuksen - ilmeisesti - vahingonlaukaus puolestaan pudotti venäläisen Sibir-yhtiön Tu-154-matkustajakoneen Mustaanmereen. 

Myös suomalainen kone on ilmeisesti ainakin kerran ollut vaarassa saada ohjuksen kylkeensä. Helsingin Sanomat kertoi tammikuussa 2003 vuonna 1994 sattuneesta tapauksesta, jossa Finnairin Helsingistä Rhodokselle lentäneen A300-tilauslennon ohjaajat näki ilmeisesti harjoitustarkoituksessa laukaistun ohjukseksi arvioimansa esineen koneen nokan edessä 10 kilometrin korkeudessa Minskin lähellä Valko-Venäjällä. Suomessa tapausta tutkittiin julkisuudelta suojassa. Valko-Venäjä kielsi jyrkästi tapahtuneen, joten tapahtumien tarkka kulku jäi epäselväksi.  

Maasta laukaistujen ohjusten ohella matkustajakoneet ovat myös useita kertoja joutuneet hävittäjäkoneiden ohjusten maalitauluiksi. Tunnetuin näistä tapauksista sattui syksyllä 1983, kun Suhoi-hävittäjä ampui alas Sahalinin niemimaan lähellä Kaukoidässä Neuvostoliiton ilmatilaansa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajakoneen. Kutein usein siviilikoneiden alas ampumisissa, syistä, jotka johtivat korealaiskoneen tuhoon, on edelleen epäselvyyttä. Sama peittelyn ja kieltämisen kehä uhkaa nyt peittää MH 17:sta kohtalon, jos tutkintaa ei saada pikavauhtia käyntiin kansainvälisessä valvonnassa.

Aiemmin tänä vuonna toisen koneensa Tyynelle valtamerelle kadottaneelle Malaysian Airlinesille MH 17 tuhoutuminen on murhenäytelmä, joka uhkaa koko maan kansallisen lento-yhtiön tulevaisuutta, sillä matkustajat alkavat helposti välttää yhtiön koneita toistuvien menetysten jälkeen.

Itä-Ukrainan, Lähi-idän, Afganistanin konfliktien aikana kuka tahansa sivullinen on vaarassa joutua lentomatkustajana sodan siviiliuhriksi. Erityisesti olkapäältä ammuttavia ilmatorjunta-ohjuksia on myös päätynyt konfliktien kautta merkittävässä määrin terroristien käsiin, jotka ovat jo useasti käyttäneetkin niitä siviilikoneita vastaan. Kansainvälinen yhteisö on viime vuosian epäonnistunut näiden vaarallisten aseiden leviämistä ja käyttöä edesauttavien konfliktien rauhoittamisessa ja on toivottaa, että nyt tapahtuneen lentokonetragedian jälkeen YK:n ja muiden kansainvälisten järjestön kautta käytävien neuvottelujen puitteissa yhteistä tahtoa rauhan aikaansaamiseksi ja asevalvonnan lisäämiseksi alkaisi löytyä nykyistä enemmän. 

Kehäradasta ja luontomatkailusta vauhtia pääkaupunkiseudun turismiin

Keskiviikko 9.7.2014 klo 16.55 - Ville

Kesä on hyvää aikaa pohtia matkailun merkitystä Suomelle ja pääkaupunkiseudulle. Ensi kesänä valmistuvan Kehäradan ansiosta Helsinki-Vantaan lentokentältä pääsee puolessa tunnissa junalla Helsingin päärautatieasemalle. Sen ohella, että tämä parantaa mahdollisuuksia päästä kätevämmin lentokentälle, se tarjoaa myös mahdollisuuksia kehittää pääkaupunkiseudun matkailua ja näin vahvistaa alueemme elinkeinopohjaa sekä voi myös tuoda uusia kaivattuja työpaikkoja.   

Monissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa, kuten Tukholmassa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa, matka kaupungin päälentokentältä kaupungin keskustaan sujuu kätevästi suoraan lentoterminaalista lähtevällä junalla. Helsinki-Vantaan kentällä matkustajan on toistaiseksi vielä valittava auton, taksin ja bussiyhteyden välillä. Varsinkin ensimmäistä kertaa maahamme tulevalle ulkomaiselle jo oikean bussipysäkin löytäminen lentoasemalta saattaa ottaa nykyisin aikaa vievää ja vaivalloista.   

Uusi Kehärata tarjoaa kiintoisia mahdollisuuksia kehittää pääkaupungin turismia, joita kannattaa alkaa ajoissa matkailutoiminnan kehittämisen näkökulmasta ennakkoluuttomasti pohtia. Kehärata nimittäin mahdollistaa esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokenttää läpikulkuväylänä Euroopan ja Aasian välillä käyttävien lyhyen aikaa maamme kamaralla olevien matkalaisten aiempaa helpomman mahdollisuuden pistäytyä tutustumassa Helsingin keskustan nähtävyyksiin. Tämä tarjoaa myös potentiaalia uusille matkailuun keskittyville pieniyrityksille. Kävin joku vuosi sitten Amsterdamin lentokentällä, jossa eräs yritys tarjoisi transit-matkustajille mahdollisuuksia tehdä bussilla muutaman tunnin kierroksen kaupungille ja takasi paluun ajoissa jatkolennolle. Esimerkiksi vastaavaa ideaa voisi lainata myös Helsinkiin.

Ulkomaalaisten ihmisten kanssa keskustellessa käy usein ilmi, että Suomen eksoottinen ja kaunis luonto on se, mitä moni on käynyt täällä katsomassa tai minkä vuoksi moni olisi kiinnostunut tulemaan käymään Suomessa. Tämä on hyvä pitää myös mielessä, kun pohditaan, että miten pääkaupunkiseudun kiinnostavuutta matkailukohteena voitaisiin lisätä. Esimerkkinä heinäkuun Finnarin Blue Wings lehdessä on myönteisellä tavalla nostettu esiin Nuuksion, Sipoonkorven, Vuosaaren Uutelan sekä Helsingin ja Espoon saariston hyvät mahdollisuudet luontomatkailuun. Tämän osalta ulkomaille suunnattu tiedotus ja hyvät liikenneyhteydet luontoalueille ja kunnollinen opastus perillä kohteessa ovat turismin kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Pääkaupunkiseudun viheralueiden ”löytäminen”  on myös mahdollisuus kehittää alueellemme  uutta luontomatkailuun suuntautuvaa pieniyritystoimintaa. 

Sarajevon laukaukset kaikuvat yhä Euroopassa

Lauantai 28.6.2014 - Ville

Sata vuotta sitten Sarajevon kaduilla tapahtui salamurha, jonka historiallista merkitystä eripuolilla maailmaa näin viikkoina pohditaan. Nuo laukaukset aloittivat kehityksen, joka johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen kuukautta myöhemmin. Sodan, jonka piti olla ohi jouluksi, mutta joka kesti neljä vuotta ja vaati arviolta kuusitoista miljoonaa kuolonuhria.

Vierailin helmikuussa 2013 Itävallan pääkaupungissa ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää. Museon tunnetuin esine on alkuperäinen Gräf & Stift henkilöauto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip ampui heitä.

Aiemmin tuon kesäkuun päivän aamulla arkiherttuan autosaattuetta vastaan oli tehty sen matkatessa kohti kaupungintaloa epäonnistunut iskuyritys. Yksi salamurharyhmään kuuluneista oli heittänyt Franz Ferdinandin autoa kohti käsikranaatin, joka oli kuitenkin räjähtänyt vasta perässä tulevan auton kohdalla. Herttuapari vieraili suunnitelmien mukaan kaupungintalolla ja oli matkalla tapaamaan iskussa haavoittuneita, kun heitä kuljettanut auto kääntyi vahingossa väärälle kadulle.  Kuljettajan eksyminen muutti maailmanhistoriaa. Salamurharyhmä jäsen Gavrilo Princip oli sattumalta samassa kadunkulmassa, otti esiin aseensa ja ampui kuolettavan laukaukset kohti Itävallan kruunuperijää ja hänen vaimoansa.

Sytykkeenä laukaukset taustana valtapolitiikka

Tietoa salamurhasta levisi nopeasti ympäri Eurooppaa lehdistön välityksellä. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja ultimaatumien ja vasta ultimaatumien lähettäminen johti Euroopan ajautumiseen sotaan.   Vaikka Sarajevon tapahtumat oli konkreettinen lähtölaukaus sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Yhtälailla jokin toinen vastaava tapahtuma olisi voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen aseelliseksi yhteenotoksi tai toisaalta ei. Historian on täynnä vastaavia tapahtumia, joiden toisenlainen lopputulos, olisi merkittävällä tavalla saattanut muuttaa sitä seurannutta laajempaa kehityskulkua.

Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli valtavat: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomi itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona.Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan.  Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955.

"Sota kuuluu museoihin"

Vaikea historia on ehkä osa syy siihen, että Wienin Heeresgeschichtliches  Museumissä ei monien vastaavien museoiden tavoin ihannoida sotia, vaan motto on: ”Sota kuuluu museoihin”.  Siitä huolimatta, että kaksi maailmansotaa aiheutti maanosamme kymmeniä miljoonia kuolinuhreja, tämä jalo periaate ei ole Euroopassakaan toteutunut. Tapahtumien polttopisteessä sata vuotta sitten ollut Sarajevo joutui 1990-luvun alussa vuosikausiksi Jugoslavian hajoamista seuranneen verisen sisällissodan päänäyttämöksi. Tätä kirjoitettaessa runsaasti kuolonuhreja taistelut Itä-Ukrainassa jatkuvat. Syyrian sisällissodan koulunuhrien määrä on arvioitu olevan jo yli 160 000, eikä loppu ole näköpiirissä, vaan konflikti on pikemminkin levinnyt Irakin suuntaan.

Sota nähtiin 1900-luvun alun Euroopassa eräänlaisena kansainvälisen politiikan usein välttämättömänä jatkeena. Merkkejä tämän inhimillisiltä seurauksiltaan kestämättömän ajattelun yleistymisestä on meidänkin ajassamme nähtävissä. Tätä kehityskulkua ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaan maailmanrauha on aina nähtävä asiana, jonka eteen on väsymättä ponnisteltava.

Julkaistu kolumnina Demokraatti -lehdessä 27.6.2014

Tarvitaan toimiva metropolihallinto

Maanantai 23.6.2014 - Ville

Minihallitusneuvotteluissa päätetty länsimetron jatko Kivenlahteen ja periaatekirjaus Pisararadan rakentamisesta Helsingin keskustaan ovat pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta merkittäviä hankkeita. Niiden mukanaan tuomien myönteisten elinkeinopoliittisten vaikutusten lisäämiseksi on tärkeätä, että metropolihallintosuunnitelma viedään maaliin työnsä aloittavan Alexander Stubbin (kok) hallituksen aikana.

Helsingin seutu on koko maamme taloudelle ensiarvoisen tärkeä. Siksi täällä tarvitaan kilpailun sijaan nykyistä tiiviimpää yritystoimintaa ja arjen hyvinvointia vahvistavaa, kuntarajat ylittävää yhteistyötä niin maankäytössä, asumisessa kuin liikenteessäkin. Koska kuntarajojen muutoksille ei näytä olevan pääkaupunkiseudulla valmiutta, on tärkeätä, että myös Helsinki on myönteisesti mukana tukemassa demokraattisen metropolihallinnon aikaansaamista seudullemme.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 23.6.2014.

Työttömyyden vähentäminen on uuden hallituksen tärkein tehtävä

Sunnuntai 22.6.2014 klo 15.00 - Ville

SDP:n puoluevaltuustossa kokoonnumme huomenna päättämään tämän viikon minihallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja osallistumisesta uuteen hallitukseen. SDP:n tavoitteena neuvotteluihin lähdettäessä oli nostaa esille erityisesti työllisyyttä vahvistavia toimia ja on ilmeisestä, että näitä on saatu hyvin mukaan uuden hallituksen ohjelmaan. Kun hallituksen jatkosta on neuvoteltu viiden eripuolueen edustajien kanssa, mikään ryhmä ei voi tietenkään saada läpi kaikkia omia tavoitteitansa.  Kyky sopia erilaisista lähtökohdista tulevien puolueiden välillä on vuosikymmenien saatossa muodostunut suomalaisten poliittisen järjestelmän vahvuudeksi ja on hyvä, että tätä perinnettä jatketaan myös nyky-aikana.  

Perustellusti voitaneen sanoa, että Suomen työllisyysasteen kääntäminen nousuun on uuden hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Työ- ja elinkeinoministeriön viimeksi huhtikuussa julkaisemien työnvälitystilastojen mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopussa 307 300 työtöntä työnhakijaa, mikä on 27 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Näin korkea työttömyys on valtava rasite kansantaloudelle, mutta se on suuri inhimillinen taakka kaikille niille ihmisille, jotka ovat näiden lukujen takana. Lisäksi jatkuvan työn menettämisen pelko aiheuttaa tällä hetkellä huolta huomisesta suurelle joukolle suomaisia.  Tämän vuoksi on tärkeätä, että minihallitusneuvotteluista päätettiin aloittaa lukuisia hankkeita työllisyyden parantamiseksi ja uusien merkittävien työpaikkoja tuovien yksityisten investointien aikaansaamiseksi.

Minihallitusneuvottelutuloksessa merkittäviä ovat niin pääkaupunkiseutua kuin Tamperettakin koskevat uudet raideliikennehankkeet: Tampereen kaupunkiraitiotie, Helsingin pisararata ja Länsimetron jatko Espooseen. Helsingin seudun ja koko maan talouden kannalta on tärkeätä, että Pisara-radan ja länsimetron myönteisten talousvaikutusten aikaansaamiseksi myös metropolihallintosuunnitelma viedään maaliin uuden hallituksen aikana. Kilpailun sijaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä tarvitaan aiempaa parempaa yhteistyötä liikenteestä, maankäytössä ja asumisessa ja tätä varten tarvitaan demokraattisesti johdettua metropolihallintoa. Suomi pitää saada liikkeelle ja näillä mittavilla raidehankkeilla on tässä merkittävä roolinsa yhdessä muiden talouden virkistymistä tukevien toimien kanssa.

Omaishoitajien oikeus vapaisiin tulee taata Helsingissä

Keskiviikko 18.6.2014 klo 8.05 - Ville

Helsingin valtuuston kevään viimeisessä kokouksessa käsitellään tänään 18.6. tarkastuslautakunnan vuoden 2013 arviointikertomusta. Yleisvaikutelma on, että Helsingin talous on toistaiseksi vaikeista ajoista huolimatta kohtuullisessa kunnossa, mutta terveyden ja hyvinvoinnin eroihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tarkastuslautakunnan raportin mukaan kaupungin toimet omaishoidon lakisääteisen lomituksen järjestämiseksi eivät ole olleet riittäviä. Määrärahat eivät ole loppuneet, mutta koska hoitajalla ja hoidettavalla ei ole täyttä oikeutta valita vapaan aikaista hoitomuotoa, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa.  Vanhusomaishoitoperheissä olisi tarpeen lisätä erityisesti päivätoimintaa, mutta tarvetta on myös esimerkiksi kehitysvammaisten lyhytaikaiselle laitoshoidolle. Yksi syy ongelmiin on se, ettei omaishoidon palvelusetelikokeilu ole toiminut odotetusti.  

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä läheistensä ja yhteiskuntamme hyväksi, jossa jaksaakseen heillä on oikeus lakisääteisiin vapaisiin.  Tämän vuoksi on tärkeätä, että Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto selvittää viipymättä omaishoidon lomituspalveluiden riittävyyden kaikille omaishoitoperheille ja tekee tarvittavat korjaukset.   

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Uutisissa 18.6.2014.

Puheenvuoro kevään viimeisessä kaupunginvaltuuston kokokouksessa 18.6.14

Keskiviikko 18.6.2014 - Ville

Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran puheenvuoro Vuoden 2013 arviointikertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen käsittelyn yhteydessä Helsingin valtuuston kokouksessa 18.6.14.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet,

Alkuun on paikallaan esittää kiitokset lautakunnalle heidän tärkeästä ja huolellisesta työstään. Asioihin paneutuminen näkyy tässä raportissa. Yleisvaikutelma kokonaisuudesta on se, että Helsingin talous on toistaiseksi vaikeista ajoista kohtuullisessa kunnossa, mutta terveys ja hyvinvoinnin erojen kaupunginosien väliseen kasvuun on yhä syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Tarkastuskertomuksessa on tartuttu moniin tärkeisiin asioihin, joita tässä ei voi nyt kaikkia erikseen luetella. Yksi asia, jonka haluan kuitenkin nostaa esille, on nämä omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät. On todella vaikea ymmärtää niiden järjestämiseen liittyviä ongelmia, kun tietää kuinka arvokasta työtä omaishoitajat tekevät. Määrärahat eivät ole ilmeisesti loppuneet, mutta koska perheillä ei ole oikeutta valita vapaan aikaista hoitomuotoa, kysyntä ja tarjonta eivät aina kohdanneet.  Tämä on epäkohta, joka on vaan korjattava, koska inhimillisten näkökulmien ohella, kyse on myös lain velvoitteesta.  

Toinen asia, minkä haluaisin nostaa lautakunnan kertomuksesta esiin, liittyy valtuustoaloitteiden ja toivomusponsien ohittamiseen kaupungin hallinnossa.  Tästä asenteesta, että niitä noudetaan valikoivasti, on ollut merkkejä aiemmin, mutta nyt tämä toimintakulttuuri on tänne tarkastuskertomukseen selvästi dokumentoitu.  Pyytäisin muistuttamaan siitä, että tämä valtuusto on todellakin Helsingin ydin päättävä elin, jolla viimekädessä sekä valta että vastuu kaupungin asioista. Sen enemmistön kannatuksen saaneita päätöksiä ei vaan voi ikään kuin unohtaa lopullisesti johonkin pöytälaatikkoon.

Toivon, että tarkastuslautakunta voi vuoden päästä todeta, että niin tämä aloite-asia kuin tuo omaishoitajienkin tilanne on merkittävästi parantanut.

Helsingin on tartuttava terveyserojen takana olevaan eriarvoistuuteen

Lauantai 14.6.2014 klo 14.47 - Ville

Helsingin valtuuston kevään viimeiseen kokoukseen tulee ensi keskiviikkona käsittelyymme tarkastuslautakunnan vuoden 2013 arviointikertomus, joka sisältää monesta näkökulmasta merkittävää tietoa kaupunkimme nykytilasta. Yleisvaikutelma on, että kaupunkimme talous on toistaiseksi vaikeista ajoista huolimatta pysynyt kohtuullisena, mutta terveyden ja hyvinvoinnin alueellisiin eroihin on jatkossakin syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Lautakunnan raportissa on arvioitu, että miten Helsingin vuosina 2009–2012 toteuttamat terveyserojen kaventamiseksi toteuttamat hankkeet ovat vähentäneet terveyseroja.  Helsingin peruspiirit ovat lähentyneet sairastavuusindeksin mukaan maan keskiarvoa näinä vuosina, eli kaupunginosien väliset erot ovat jonkin verran kaventuneet, vaikka pitkän aikavälin kasvu on raportin mukaan selvästi todettavissa. Kuten oheisesta kuviosta ilmenee erot sairastavuudessa peruspiirien välillä ovat yhä suuret, eikä tilanne ole yksin sote-viraston terveysprojektien avulla parannettavissa, vaan on tarttuva erojen taustalla olevan lisääntyneen huono-osaisuuden juuriin. 

Helsingin kaupungin aiemmin alueellisista terveyseroista tekemissä selvityksissä on ilmennyt, että sosioekonomisilla eroavuuksilla suuri merkitys saman kaupungin alueiden välisissä terveyseroissa.  Useissa tutkimuksissa on ilmennyt, että koulutuksella, ammattiasemalla ja tuloilla on vaikutusta terveydentilaan. Niillä alueilla, joissa työttömyysaste on korkeampi, on vastaavasti myös sairastavuusindeksi korkeampi.  Viimeaikaiset tutkimustulokset myös osoittavat, että vaikka suomalaisten yleinen terveydentila on kohentunut, ovat sosioekonomiset terveyserot kasvaneet.   

Mitä terveyseroille sitten voitaisiin tehdä pääkaupungissamme? Toimenpide-ehdotuksissaan tarkastuslautakunta suosittelee, että sosiaali- ja terveysvirasto määrittelisi jatkossa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen tähtääville hankkeille aiempaa täsmällisemmät seurantamittarit ja, että viraston tulisi ottaa käyttöön muissa kaupungeissa ja ulkomailla hyviksi todettuja käytäntöjä. Vaikka nämä ovat itsessään tarpeellisia ehdotuksia, ne eivät yksin riitä, vaan on tarttuva alueellisia terveyseroja lisääviin perimmäisiin sosiaaliekonomisiin syihin, joiden kaventamisessa sekä koulutus- että työllisyysasteen kohentamisen on oltava keskeisellä sijalla. Nämä ovat molemmat tekijöitä joihin Helsingin tulee jatkossa kiinnittää elinkeinopolitiikassa entistä suurempaa huomiota.

6.6.1944

Perjantai 6.6.2014 - Ville

Tänään kesäkuun kuudennen aamutunteina on kulunut tasan 70 vuotta siitä, kun liittoutuneiden maihinnousulaivasto ilmestyi natsi-Saksan miehittämän Normandian rannikolle ja alueella alkoi pari kuukautta kestäneet ankarat taistelut. Tapahtuman muistoseremonioihin Normandiaan on tänään lupautunut useiden eurooppalaisten valtionjohtajien ja presidentti Barack Obaman lisäksi Venäjän presidentti Vladimir Putin, joka tapaa lännen johtajat ensimmäistä kertaa Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen.   

Historiapolitiikka on tänään vahvasti mukana Normandian seremonioissa. Vahvana sovinnon eleenä paikalle on tulossa Saksan liittokansleri Angela Merkel.  Paradoksaalista on se, että eniten jännitteitä valtionjohtajien välillä lienee 70-vuoden takaisten liittolaisen Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien välillä. Toisen maailmansodan aikana vuoden 1941 joulukuusta toukokuuhun 1945 Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat samalla puolella taistelussa suuren osan Eurooppaa valtaansa alistunutta natsi-Saksaa vastaan. Neuvostoliiton puolelta oli pitkään ennen kesäkuuta 1944  vaadittu ”toisen rintaman” avaamista lännestä Saksaa vastaan itärintaman sotilaallisen paineen helpottamiseksi. Historiantutkimus on sittemmin osoittanut, että idän ja lännen liittoa vaivasi sotilaallisesta yhteistyöstä huolimatta jatkuva epäluulo toista osapuolta kohtaan, jonka seurauksena pian toukokuussa 1945 päättyneen sodan jälkeen entiset liittolaiset löysivät toisensa vastapuolelta konfliktissa, jonka tunnemme kylmän sodan nimellä.

Itse vierailin ensimmäistä kertaa viime kesänä tutustumassa Normandiassa 70-vuoden takaisiin taistelupaikkoihin. Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin niiden läheisyydessä sijaitsevat valtavat hautausmaat, joille tänään lasketaan lukuisia seppeleitä.

Vierailin myös Omaha-rannan lähellä, jossa amerikkalaiset joukot kärsivät 6.6.1944 maihinnousun ensitunteina suuria tappioita, yläpuolella sijaitsevalla suurella hautausmaalla, johon on haudattu kauas kotoa lähes 10 000 kaatunutta amerikkalaista.  Toisaalla on vastaavia valtavia saksalaisten, brittien, kanadalaisten ja ranskalaisten sotilaiden hautausmaita. Kuten sodissa niin usein kesän 1944 aikaisissa pommituksissa sai surmansa myös tuhansia ranskalaisia siviilejä.  Kautta mantereemme levittäytyvät ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset hautausmaat muistuttavatkin meitä siitä, ettei rauha tällä mantereella ole itsestäänselvyys.  

Toivottavaa onkin, että Normandian maihinnousun 70-vuotisjuhla muistuttaisi tänään Eurooppaa sodan aina mukaan tuomasta hirvittävästä inhimillisestä kärsimyksestä ja sitä vietettäisiin eurooppalaisena rauhan juhlana, jossa valtiojohtajien välillä käydyt keskustelut auttaisivat lopettamaan Itä-ukrainan maanosamme turvallisuutta uhkaavan verisen konfliktin.

Palmiaa ei tarvite yhtiöittää

Keskiviikko 4.6.2014 klo 9.34 - Ville

Helsingin kunnallispolitiikan agendalla on tänä keväänä kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämisiä. Tässä prosessissa kaupungimme kokoomusjohto ajaa helsinkiläisille peruspalveluja tuottavan liikelaitos Palmian pilkkomista osiin ja sen henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, siivous- ja turvapalvelujen yhtiöittämistä. Kaupunginhallituksen konsernijaostossa viime viikolla kokoomuksen ja vihreiden edustajat kannattivat hankkeen eteenpäin viemistä SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastuksesta huolimatta.

Yhtiöittäminen ajaisi Palmian ankarasti kilpailuille avoimille markkinoille ja vaarantaisi muutenkin vaikessa työllisyystilanteessa Palmian kolmentuhannen koulujen ruokailuista, siisteydestä ynnä muusta vastaavan ammattihenkilön työpaikat ja johtaisi ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden palkka-aleen. Helsingin Bussiliikenne Oy:n vaikeudet ovat varoittava esimerkki siitä, miten epäonnistunut yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi kaupungin veronmaksajille.

Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyssä on tänään Helsingin Sataman ja Helsingin Energian yhtiöittäminen. Itse näkisin mielelläni myös niiden jatkavan hyvää toimintaansa kunnallisina liikelaitoksina, mutta uusi EU:n kilpailuneutraliteetti säännösten pohjalta korjattu kuntalakimme ei anna tähän mahdollisuutta. Palmian kohdalla tilanne on toinen, sillä viime syksynä muutettu kuntalaki ei edellytä yhtiöittämistä, jos kunnan liikelaitos ei tarjoa palveluitaan avoimille markkinoille ja kilpaile yksityissektorin kanssa.

Palmian kohdalla Helsingin päättäjät eivät siis voi mennä yhtiöittämispäätöksissä sen enempään kuntalain kuin EU:kaan taakse. Kyse on Helsingissä tehtävästä poliittisesta ja ideologisesta linjavalinnasta, josta on oltava valmis kantamaan seuraukset niin kaupunkilaisten kuin Palmian kolmentuhannen työntekijän edessä vuosiksi eteenpäin. 

Puheenvuoro SDP:n puoluevaltuuton kokouksessa Helsingissä 28.5.2014

Perjantai 30.5.2014 klo 13.25 - Ville Jalovaara, puoluevaltuuston jäsen

Arvoisa puheenjohtaja, uuden puoluevaltuuston jäsenet,

SDP:llä on ollut aikamoinen kevät. Vaikeita päätöksiä hallitusvastuussa, puheenjohtajavaali ja nyt tämä eurovaali. Sen tulokseen kovasta vaalityöstä ja kahdesta läpimenneestä hyvästä edustajasta huolimatta tuskin kukaan olemme kovin tyytyväisiä.

Mistä sitten eväät SDP:n nousuun? Helppoja lääkkeitä ei ole, mutta itse uskon vanhanaikaiseen yhdessä tekemisen voimaan. Vuoden päästä tähän aikaan eduskuntavaalit on jo käyty, joten tässä meidän kannattaa aloittaa työt tänään. Eiköhän me saada tällä joukolla paljon aikaiseksikin.

Arvoisat kuulijat,

Meidän on kutsuttu tänne pohtimaan SDP:n kärkiä tuleviin niin sanottuihin minihallitusneuvotteluihin. Oman näkemykseni mukaan, jonka uskon monien puolueessa jakavan, kärkenä tulisi olla uusia työpaikkoja luovat toimet. Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan työttömiä oli viime kuussa kaksisataa neljäkymmentä yksi tuhatta, mikä oli hieman enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste oli 9,0 prosenttia. Näin korkea työttömyys on valtava rasite kansantaloudelle, mutta se on valta inhimillinen taakka kaikille niille ihmisille, jotka ovat näiden lukujen takana.

Paheneva ongelma on myös erinäiset pätkätöiden yleistyminen. Uskon, että pysyvä työ, jolla tulee toimeen, on yhä se ykkösasia, mitä monet yhteiskunnalta toivovat. Tässäkin meidän tulee olla apuna.

Toivotan puoluejohdolle menestystä uuden hallituksen muodostamisesta käytäviin neuvotteluihin. On tärkeätä, että maahan saadaan loppuvaalikaudeksi toimintakykyinen hallitus, joka tarttuu töihin Suomen nostamiseksi ylös taantumasta ja ottaa tavoitteekseen mahdollisimman monen uuden työnpaikan luomisen.   

Äänestämättä jättäneitä kannattaa kuunnella

Tiistai 27.5.2014 klo 11.35 - Ville

Viikonlopun EU-vaalien ylivoimaisesti suurin puolue oli nukkuvien puolue. Äänestysprosentti oli hieman yli neljäkymmentä. Kaikkien poliittisten ryhmittymien tulisi nyt katsoa peiliin ja pohtia, kuinka ne ovat onnistuneet välittämään Eurooppa-politiikan merkitystä kansalaisten tasolle.

Alueelliset erot äänestysaktiivisuudessa olivat niin kansallisesti kuin Helsingissäkin huomattavia. Pääkaupungissa erot vaihtelivat alle kolmenkymmenen ja seitsemänkymmenen prosentin välillä. Kyse ei ole ainoastaan EU-asioiden etäisyydestä, vaan sama alueellinen vaaliaktiivisuuden ero oli havaittavissa myös viime kuntavaaleissa, jossa äänestysaktiivisuus jäi alle kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Tilastoja suurempi huoli on se, jos suuri joukko suomalaisista kokee, etteivät he voi äänestämällä vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntaan. Kaikkien politiikassa mukana olevien tulisi kuulla kotiin jääneiden viesti ja olla valmiita tekemään töitä sen eteen, että yhä useampi voisi uskoa, että tulevaisuudessa kannattaa lähteä äänestämään.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 27.5.2014.