Neuvontapuhelimen lakkautus toisi ruuhkia

Torstai 20.11.2014 klo 8.38 - Ville

Helsingin Sanomat kertoi (Kaupunki 19. 11.) pääkaupunkiseudun kuntien aikeista lakkauttaa suosittu terveysneuvontapuhelinpalvelu 100 23 vuodenvaihteen jälkeen. On vaikea ymmärtää, millä resursseilla jo ennestään ruuhkautuneissa terveysasemien puhelinpalveluissa ja päivystyspisteissä esimerkiksi Helsingissä hoidettaisiin ne 12 000 puhelua, jotka tulevat numeroon kuukausittain.

Matalan kynnyksen neuvontanumeron lakkautus lisäisi todennäköisesti lääkäriin hakeutumista silloinkin, kun sairaus paranisi kotihoidolla. Neuvontapalvelun lakkautus lisäisi myös tarpeettomia soittoja hätänumeroon ja ruuhkauttaisi sitäkin entisestään.

Vaikka kunnissa eletään tiukan euron vuosia, toivon, että tätä päätöstä ja sen seurauksia harkittaisiin vielä kertaalleen.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 20.11.2014

Rauhoittuuko Venäjän suurvaltakaipuu parhaiten yksin nurkassa?

Sunnuntai 16.11.2014 klo 13.55 - Ville

Presidentti Vladimir Putin lähti Australian Brisbanessa pidetystä G20-maiden huippukokouksesta kotimatkalle ennen kokouksen päättymistä. Vaikka Putin ilmoitti aikaistetun lähtönsä viralliseksi syyksi väsymyksen, on selvää, että kyseessä oli protesti vierailun isäntämaille ja paikalla olleille lännen johtajille.

Uutistoimistojen välittämien tietojen mukaa länsijohtajat olivat sekä sanoin että elein pyrkineet Brisbanessa viestittämään Putinille, että he eivät hyväksy Venäjän toimia Ukrainassa. Isäntämaa Australia lähetti protokollan vastaistesti varapuolustusministerin lentokentälle vastaan Venäjän valtionpäämiestä ja kahdenkymmen maan johtajan yhteiskuvassa Putin oli sijoitettu konkreettisesti nurkkaan. Johtajien kahdenkeskisessä tapaamisessa esimerkiksi Ranskan presidentti François Hollande yritti istahtaa kättelemättä Putinia. Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama puolestaan määritteli puheessaan maansa maailman ainoaksi supervallaksi, joka pyrkii ebolan ja Isiksen ohella vastustamaan Venäjän aggressiota Ukrainassa.  

Venäjän viimeaikaisen sotilaallisen pullistelun, eri puolilla maailmaa tehtyjen ilmatilaloukkauksien, Ukrainan separatisteille annetun tuen, Krimin miehityksen ja niin edelleen, motiiveja on paljon pohdittu. Sikäli, kun niiden takana on pyrkimys palauttaa Venäjälle Neuvostoliiton aikojen suurvaltaidentiteetti, Putin jättäminen kättelemättä ja sijoittaminen nurkkaan ryhmäkuvassa tilannetta tuskin yksin korjaa. Jos ja kun näyttää siltä, että Venäjän talous sen rakenneongelmien ja pakotteiden johdosta päätyy taantumaan, ulkoisten uhkakuvien ja länsimaiden syyttäminen vaikeuksista ja sitä myötä myös tarve uhitteluun todennäköisesti tulee pikemminkin lisääntymään. Meidän Suomessakin on hyvä asennoitua niin, että Venäjän ja länsimaiden välien viilemiseen tuskin on tiedossa nopeaa käännettä parempaan.

Putinin mielenosoituksellinen kotiinlähtö Brisbanesta toi etäisesti mieleen neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin ulosmarssin toukokuussa 1960 Pariisissa pidetystä huippukokouksesta.  Neuvostoliitto oli ampunut alas amerikkalaisen U-2-vakoilukoneen syvällä omassa ilmatilassaan ja vaati Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä. Kun sitä ei tullut, Hruštšov lähti näyttävästi kesken kokousta kotimatkalle ja kylmä sota kääntyi jäätävämpään suuntaan.

Putinin ilmeinen haave on palauttaa Venäjälle Neuvostoliiton suurvalta-aseman mukanaan tuoma kansainvälinen kunnioitus. Brisbanen kokemukset jälleen osoittavat, että tätä lännen johtajat eivät hänelle aio suoda. Haaveeksi se jäänee myös nyky-Venäjän voimavaroilla. Venäjältä puuttuvat Neuvostoliiton jättimäiset asevoimat ja maailmanlaajuinen sosialististen maiden verkosto, joka myötäili Neuvostoliiton tekemisiä ja tarjosi sille sotilaallisia tukikohtia kaikilla mantereilla. Nyt Venäjän on tyydyttävä lähinnä lähettämään kaukotoimintalentokoneitaan kiertelemään ympäri maailmaa muistuttamaan huomattavasti pienempien ja monin paikoin vanhentuneiden asevoimiensa iskukyvystä.

Venäjä - tuttu vai tuntematon itä-naapurimme?

Torstai 13.11.2014 klo 9.44 - Ville

9.11.1989

Sunnuntai 9.11.2014 - Ville

Berliinin muurin murtumisesta tulee tänään kuluneeksi 25 vuotta. Muistan tuon päivän, koska olin silloin ystävyyskoulumatkalla Tallinnassa ja kuulin tapahtumasta isäntäperheessäni Suomen televisioista. Vaikka aikaa on kulunut, mieleen on jäänyt, että perheessä oli hyvin vaikea uskoa uutista todeksi. Muuri kuitenkin oli avattu ja tapahtumat etenivät nopeasti. Kaksi vuotta myöhemmin Neuvostoliitto oli lakannut olemasta ja Viro jälleen itsenäistynyt.

Berliinin muurista tuli Euroopan toisen maailmansodan jälkeisen jaon symboli. Sodan jälkeen liittoutuneet jakoivat Saksan ja sen pääkaupungin neljään Neuvostoliiton, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliitto miehitti kaupungin itäosaa, kolme länsivaltaa länsipuolta.

1940-luvun lopulla entisten Saksaa vastaan yhdessä taistelleiden liittoutuneiden välit olivat niin tulehtuneet, että Neuvostoliitto saartoi Berliinin länsivyöhykkeet kesäkuussa 1948. Tuon niin sanotun Berliinin saarron aikana elintarvikkeet oli tuotava Berliiniin lentokoneilla toukokuuhun 1949 saakka. Tämän jälkeen vuonna 1949 länsimaiden vyöhykkeistä perustettiin Saksan liittotasavalta ja saman vuoden syksyllä Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Berliinin epäselvä tilanne sai vuonna 1958 ja kesällä 1961 aikaan vakavan maailman rauhaa uhannen kriisin suurvaltojen välille. Berliinin vapaa kauttakulku uhkasi DDR:n olemassa oloa, kun miljoonat – erityisesti nuoret ja koulutetut – itäsaksalaiset pakenivat kaupungin kautta länteen. Neuvostoliitto ja DDR päättivät tämän johdosta 13. elokuuta 1961 sulkea sotavoimalla kulun länteen ja vähitellen varsinaisen betonimuurin rakentaminen erinäisine esteineen ja vartiotorneineen alkoi.

Neuvostoliitossa Mihail Gorbatšovin valtaannousun jälkeen 1980-luvun lopulla alkaneet uudistukset johtivat siihen, että kommunistivalta alkoi vähitellen murtua itä-Euroopan maissa. Sitä, että Romaniaa ja eräitä Baltian maissa tapahtuneita aseellisia välikohtauksia lukuun ottomatta rautaesiripun nouseminen sujui verraten rauhallisesti, voidaan pitää jonkinlaisena ihmeenä.   Sittemmin maasta riippuen kehitys on demokratian näkökulmasta ollut enemmän ja vähän myönteistä. Useissa maiden kohdalla demokraattiset perinteet pitkän kommunistivallan ja sitä edeltäneet natsimiehityksen tai oikeistodiktatuurin johdosta puuttuivat kokonaan ja sen osaltaan on tehnyt demokratisoinnin vaikeaksi. Vaikka Saksassakin idän ja länsialueiden välisiä eroja voi yhä havaita, kokonaisuutena voidaan nähdä, että Saksojen yhdistyminen on pääosin onnistunut varsin hyvin. Euroopassa puhaltaa kuitenkin jälleen idän ja lännen välillä kylmät tuulet Ukrainan tapahtumien johdosta. Toivottavaa on, että vastaavanlainen maita ja kansoja jakaneiden muurien aikakausi ei jälleen palaisi maanosamme, vaan tässä suhteesta historiasta olisi opittu jotain. 

Maksuton joukkoliikenne ei ole mahdollista

Perjantai 7.11.2014 klo 15.31 - Ville

Kaupunginvaltuustokollega Leo Stranius (vihr.) ehdotti kolumnissaan (K&k 29.10.) Helsinkiin Tallinnan mallin mukaista maksutonta joukkoliikennettä. Olen toimivan joukkoliikenteen kannattaja, mutta en pidä Straniuksen ehdotusta kaupungin nykyisessä taloustilanteessa mahdollisena toteuttaa, sillä siihen käytettävät varat olisivat poissa muista palveluista, kuten jo nyt tiukalla olevasta sosiaali- ja terveystoimesta.

Maksuttomuuden vaikutuksista Tallinnan liikenteeseen on kahtalaisia tutkimustuloksia. Ruotsalaisen Kungliga Tekniska högskolan tutkijat ovat arvioineet, että joukkoliikenteen käyttö olisi Tallinnassa maksuttomuuden johdosta lisääntynyt vain kolme prosenttia. Huomattavin muutos on heidän mukaansa ollut se, että lyhyidenkin matkojen käveleminen on vähentynyt. Maksuttomuus johtaisi Helsingissä helposti säästöpaineiden edessä linjaverkoston karsimiseen. Täyden maksuttomuuden sijaan on mielestäni toistaiseksi parempi pyrkiä pitämään lippujen hinnat kohtuullisina ja huomioida vähävaraiset eritysryhmät alennuksin.

Mielipidekirjoitus Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 3.11.2014 

Apurahansaajien työttömyysturvan ongelmat on aika ratkaista

Torstai 6.11.2014 klo 13.52 - Ville

Itselläni on aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Väittelin tohtoriksi Kekkosen ja kirkon suhteista keväällä 2007 ja olen ollut tämän jälkeen kaksi muutaman kuukauden jaksoa työttömänä. Viimeinen ”läheltä piti” kohtaaminen työttömyyden kanssa sattui tänä syksynä: olin juuri tyhjentänyt huoneeni yliopistolla, kun sain ensimmäisenä työttömyyspäivänä tiedon jatkorahoituksesta. Olen myös kokenut sen, että tutkijakoulutuksella ei ole kovin yksinkertaista hakea töitä yliopistomaailman ulkopuolelta, koska monet työnantajat pitävät tohtoreita ylikoulutettuna. Tämä on asia johon ennakkoluuloja vähentävän julkisen keskustelun ohella voidaan vaikuttaa esimerkiksi lisäämällä työelämävalmiuksia tukevia osia yliopistojen tohtoriohjelmiin.

Suuri osa sekä väitöskirja- että post doc -tutkimuksesta tehdään apurahoilla. Vuoden 2009 alusta voimaan astunut lakisääteinen eläketurva oli merkittävä parannus tämän ryhmän asemaan. Samassa yhteydessä pohdittiin myös apurahansaajien työttömyysturvaa, mutta sen ongelmat jäivät ratkaisematta.

Apurahaa ei katsota työksi, eikä se kerrytä ansiosidonnaisen päivärahan ehtona olevaa työhistoriaa. Jos työhistoriaa ei aikaisemmiltakaan vuosilta löydy, apurahatutkija tippuu työttömäksi jäätyään suoraan Kelan työmarkkinatuelle. Ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua, sillä apurahaa ei useimmissa tapauksissa lueta verotettavaksi tuloksi, eikä siitä makseta työttömyysvakuutusmaksua.

Yksi mahdollinen ratkaisu ongelmaan olisi, että apurahan saajille olisi tarjoilla vapaaehtoinen työttömyysvakuutus esimerkiksi ammatinharjoittajien tai yrittäjien työttömyyskassan kautta. Korkeakoulutettujen työttömyyteen liittyvien perusongelmien ratkaisemisessa on aika edetä sanoista tekoihin ja on tärkeätä, että työttömyysturvan aukot nyt selvitetään ja ratkaistaan.

Mielipidekirjoitus Acatiimi -lehdessä 8/14.

Förvarsamarbetet måste fördjupas

Torstai 6.11.2014 klo 13.32 - Ville

Till vårt försvars stora utmaningar för nästa decennium hör förnyandet av Finlands sjöstriskrafter och flygvapen. I detta sammanhang är gemensamma uppköp med Sverige klokt även ur ekonomiskt perspektiv sett. Båda länderna har kompetens inom marin skeppsbyggnad. Vad gäller  F-18 Hornet-planens efterföljare är Saab JAS 39 Gripens nya version ett möjligt alternativ som nytt jaktflygplan. I detta projekt skulle det vara möjligt för Saab att samarbeta med finländska Patria.

Insändare i Huvudstabladet 4.11.2014.

Väestönkasvu huomioitava kattavammin Helsingin palvelutarpeissa

Keskiviikko 5.11.2014 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään käsittelemään ensi vuoden budjettia, josta kaupunginhallitusryhmien neuvotteluissa päästiin neuvotteluratkaisuun viime viikolla.  Opetuksen osalta, jonka rahoituksesta opetuslautakunnan jäsenen kannoin erityistä huolta, pahimpia puutteita paikattiin neuvotteluissa. Tästä huolimatta valitettavan tiukka vuosi on edessä sekä opetuksessa että Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa. Ensi vuoden alussa käytävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että niin Helsingin ennakoitua nopeamman väestönkasvun kuin kustannusten nousun vaikutukset tullaan Suomen talouden kannalta keskeisessä kasvukeskuksessa nykyistä paremmin huomioimaan. 

Kaikkiin Helsingin kouluihin palovaroittimet?

Itse jätin keväällä budjetin lähetekeskustelun yhteydessä käsiteltäväksi kaksi talousarvioaloitetta, jotka molemmat olivat asianosaisten lautakuntien antamista lausunnoista päätellen ilmeisen perusteluja. Ensimmäinen niistä koski palovaroitinjärjestelmien hankkimista niihin helsinkiläisiin kouluihin, joista se puuttuu. Kiinnitin aiheeseen huomiota kaupunginvaltuuston kyselytunnilla viime helmikuussa Kouvolan tuhoisan koulupalon jälkeen. Palo Kouvolassa eteni nopeasti ja tiukkaa teki, että kaikki ehtivät ajoissa ulos rakennuksesta. Kun Helsingin koulujen palovaroittimien tarpeesta keskusteltiin valtuuston kyselytunnilla helmikuussa, henki oli että varoittimet tulee hankkia mahdollisimman pian. Sekä opetuslautakunta että kiinteistölautakunta kannattivat asiaa. Kaupunginhallituskin oli lausunnossaan myötätuntoinen, mutta silti koulujen paloturvallisuuteen ei olla valmiita antamaan yhtään ylimääräistä euroa, kun lakia ei vaadi palovaroittimia päiväkäytössä olevissa tiloissa.

Pärjääkö 37 000 asukkaan Vuosaari 30 000 mitoitetulla terveysasemalla?

Toinen talousarvio aloitteeni koski Vuosaaren ruuhkautuneen terveysaseman laajentamista. Vuosaaren kaupunginosassa on tällä hetkellä noin 37 000 asukasta ja määrä on jatkuvassa kasvussa. Nykyinen terveysasema on mitoitettu 30 000 asukkaalle. Vuosaaren terveyskeskuksen palveluiden käyttöaste on muuhun kaupunkiin nähden korkea.  Asukkailta tulleen palautteen mukaan lääkäriaikoja on jo nyt vaikea saada. Kiireettömän ajan odotusaika on kaupungin pisin. Jos aikaa pyytää nyt, niin lääkäriin pääsee joulun alla. Henkilöstöpulan ohella tilannetta vaikeuttavat ahtaat tilat.  Lausunnossaan Helsingin sote-lautakunta myöntää ongelman ja pitää laajentamista perusteltuna. Kaupunginhallituksen aloitevastauksessa sen sijaan viitataan vuoteen 2030 ulottuvaan palvelutarkasteluun, mikä on liian pitkä aika odottaa akuuttien ongelmien ratkaisemista.   

Helsingin kasvu huomioitava paremmin palvelujen tarjonnassa

Helsinki kasvaa jatkuvasti. Uutta rakennetaan ja kaupunkiin muuttaa vuodessa tuhansia uusia asukkaita. Kasvu on nykyistä paremmin huomioitava myös terveyspalveluiden tarjonnassa, sillä muuten terveys- ja hyvinvointi erojen kaventaminen, joka on yksi Helsingin keskeinen strateginen tavoite, jää haaveeksi.  Tammikuussa tehtävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on kiinnitettävä terveyspalveluiden tilaan erityistä huomiota ja esitettävä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten niiden saatavuutta voidaan nopeasti kohentaa.

Mitä keskusta kannatuksellaan tekisi?

Maanantai 3.11.2014 klo 13.31 - Ville

Taloustutkimuksen viime viikolla julkistamassa puoluegallupissa Suomen Keskustan kannatus kohosi peräti 25.5 prosenttiin. Hieno tulos, jonka pohjalta äänestäjiä alkaa varmasti vähitellen  kiinnostaa yksityiskohdat siitä mihin suuntaan keskusta pääministeripuolueena Suomea haluaisi luotsata, jos luvut ovat yhtään samansuuntaiset ensi huhtikuussa varsinaisissa vaaleissa.

Erinäisillä useamman kerran kuukaudessa julkaistavilla puolueiden kannatusmittauksilla on huomattava poliittista ilmapiiriämme ohjaava vaikutus. Sen mukaan, että onko kannatus nousussa vai laskussa mennään joko rinta rottingilla tai pää kumarassa. Mittaaminen on niin tiivistä, että välistä miltei tuntuu unohtuvan se, että eduskunnan paikkaluku muuttuu ainoastaan äänestämällä.

Sote-ratkaisu ei parane loputtomalla jahkailulla

Perjantai 31.10.2014 klo 11.08 - Ville

Vuosaaren terveyspalvelut vaativat lisäresursseja

Keskiviikko 22.10.2014 klo 14.07 - Ville

Vuosaari-lehdessä 15.10 julkaistussa kahdessa mielipidekirjoituksessa kiinnitettiin huomiota Vuosaaren terveysaseman ruuhkaisuudesta seuraaviin ongelmiin. Eelis Laajunen pahoitteli aamuruuhkia ja nimimerkki ”vastusta kaipaava” kertoi, ettei takaisinsoittojärjestelmän kautta saa samalle päivälle akuuttiaikaa. Olen keskustellut Vuosaaren aseman resurssipulasta useasti Helsingin sosiaali- ja terveystoimen johdon kanssa ja pyysin heitä jälleen selvittämään, mitä edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi voitaisiin tehdä.

Vuosaaren aseman henkilökunta tekee varmasti kiireen keskellä parhaansa. Ongelmat johtuvat siitä, että Vuosaaressa on asukasmäärään nähden sekä tiloiltaan että henkilöstöltään liian pieni terveysasema. Albatrossin rakennusvaiheessa 1990-luvun alussa keskuksesta jätettiin rakentamatta säästösyistä kolmas siipi ja nykyiset tilat vastaavat 30 000 asukkaan henkilöpohjaa, kun meitä on täällä Vuosaaressa jo lähes 40 000.

Jätin viime vuonna Albatrossin terveysaseman laajentamisesta valtuustoaloitteen ja tänä keväänä tein ensin vuoden budjettiin talousarvio aloitteen. Kesäkuussa laatimassaan vastauksessa talousarvio-aloitteeseeni sosiaali- ja terveyslautakunta myönsi tilanpuutteen ja ehdotti tilakeskukselle, että Albatrossin laajentaminen otettaisiin mahdollisimman pian rakennushankkeiden ohjelmaan. Kaupunginjohtajan esikunnan syksyllä laatima aloitevastaus ei ollut yhtä rohkaiseva. Siinä viitataan vuoteen 2030 asti ulottuvan palveluverkkosuunnitelman valmisteluun ja luvataan arvioida tilannetta sen edetessä. Tämä vastaus ei ole Vuosaaren aseman todellisuuteen tietäen tyydytyttävä ja aion nostaa asian keskusteluun budjetin valtuustokäsittelyn yhteydessä.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Vuosaari -lehdessä 22.10.2014.

Ruotsin Nato-kannalla on merkitystä Suomelle

Perjantai 17.10.2014 klo 22.14 - Ville

Suomessa ja Ruotsissa on maailman epävakauden lisääntyessä alkanut tänä vuonna aktiivinen keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Ruotsin uusi Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen, ettei Ruotsi tule tällä vaalikaudella hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maansa haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Tähän tarjoukseen on meillä syytä vastata myönteisesti.

Toisin kuin meidän kokoomuslainen pääministerimme Alexander Stubb kiirehti vakuuttamaan, Ruotsin kielteisellä Nato-kannalla on vaikutusta Suomeen. Koska kansamme enemmistö ei nykyisellään kannata Nato-jäsenyyttä, Naton ulkopuolella pysyvä Ruotsi on meille puolustusyhteistyössä luonteva kumppani.  Maidemme suhteet ovat mutkattomat ja gallup tutkimuksissa on ilmennyt, että sekä meillä Suomessa että Ruotsissa kansa suhtautuu yhteistyön lisäämiseen myönteisesti. Siitä, kuinka syvälle yhteistyötä - jopa turvatakuiden asteelle - Ruotsi on kansamme valmis viemään, on syytä ennakkoluuttomasti keskustella.

Suomen puolustuksen ensi vuosikymmenen suuria haasteita on merivoimien ja ilmavoiminen kaluston uusiminen, jonka toteuttamisessa yhteishankinnat Ruotsin kanssa ovat jo taloudenkin näkökulmasta viisaita. Molemmissa maissa on osaamista merivoimien alusten rakentamisessa. Pohdittaessa F-18 Hornet hävittäjien seuraajia Saabin JAS 39 Gripenin uuden sukupolven versio on hinta-laatusuhteeltaan erittäin mahdollinen vaihtoehto ilmavoimiemme uudeksi torjuntahävittäjäksi. Tässä projektissa olisi mahdollista tehdä läheistä yhteistyötä suomalaisen Patrian lentokoneteollisuuden kanssa.

Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on tämän vuoden aikana muuttunut ja se vaatii myös Skandinaviassa uudelleen arviointia. Sen sijaan, että keskustellaan vaihtoehdoista joille ei nykyisellään löydy kansallista tukea, on viisautta kehittää yhteistyötä sen naapurivaltion kanssa, joka on ilmaissut valmiutta syventää yhteistyötä kanssamme.

Vilnan historialliset paikat muistuttavat kohtalon vuosista

Maanantai 13.10.2014 klo 23.46 - Ville

Pistäydyin viime viikonloppuna Vilnassa, joka on kolmesta Baltian pääkaupungista meillä ehkä vähiten tunnettu. Vaikka Vilnaan on hieman Tallinnaa ja Riikaa pidempi matka, Liettuan kaunista ja historian täyttämään pääkaupunkia suosittelee mielellään käyntikohteeksi. Näköalakukkuloiden, linnojen ja kirkkojen ohella Vilnan kävijän kannattaa pistäytyä myös katsomassa itsenäisyystaistelun tapahtumapaikkana vuonna 1991 ollutta parlamenttitaloa sekä nyt museona oleva KGB:n entistä päämajaa.

Entisissä Neuvostoliiton salaisen poliisin tiloissa Vilnan keskustassa sijaitsee nykyään Kansanmurhan uhrien museo, jonka kellarissa oleviin selleihin kommunistivallan vastustajat päätyivät neuvostomiehityksen vuosina. Museossa on nähtävissä myös teloituskammio, jossa arviolta jopa tuhat liettualaista surmattiin miehityksen aikana. Suurin osa teloituksista tapahtui liettualaisten miehitystä vastaan 1944–1953 käymän partisaanisodan aikana.

Palmia - Day After

Torstai 9.10.2014 klo 11.59 - Ville

Helsingin valtuustolla oli eilen parivuotisen valtuusto-urani ehkä intensiivisin viisituntinen kokous. Pöydällä oli kaksi suurta asiaa: Helsingin lausunto sote-laista ja Palmian tulevaisuus.  Palmiasta käyty äänestys päätyi vihreiden ja kokoomuksen äänin 43–41 ratkaisuun, joka oli  sekä Palmian työntekijöiden että sen tuottamien kunnallisten palvelujen osalta hyppy tuntemattomaan todellisuuteen.

Eilisessä äänestyksessä jäi vähemmistöön sekä SDP:n ryhmän palautusehdotus että vasemmistoliiton ryhmän tekemä hylkäysehdotus, joita molempia kannatin. Palmian puolustus, jos sitä voidaan sellaiseksi kutsua, oli SDP:n valtuustoryhmän näkökulmasta kuukausia, oikeastaan vuosia vireillä ollut prosessi. Itse kirjoitin asiasta mm. helmikuun Helsingin Sanomissa.

Omassa valtuustopuheenvuorossani palautin mieleen sen, että kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2004 samassa salissa oli päädytty vihreiden ja kokoomuksen äänin 53–32 yhtiöittämään HKL:n bussiliikenne. Ne lupaukset, joita työntekijöille ja kaupunkilaisille tuolloin annettiin, eivät toteutuneet ja vaikeudet edelleen jatkuvat. Suosittelin puheenvuorossani, että Palmian yhtiöittämisen kannattajien olisi kannattanut tutustua tämän prosessin vaiheisiin, jotta niistä olisi voitu ottaa jotain opiksi.

Vääntö Palmiasta on nyt valtuuston osalta päättynyt. Uusia debatteja on todennäköisesti piankin edessä sillä yhtiöittämisinto ei kokoomusjohtoisesta Helsingissä todennäköisesti lopu tähän. Myönteistä tässä pitkässä Palmia prosessissa oli SDP:n valtuustoryhmän jäsenen näkökulmasta hyvä yhteistyö vasemmistoliiton ryhmän kanssa, josta haluan heitä vielä kiittää. Arvostan myös hyvin korkealle sen tavan, jolla Palmian työntekijät ja heidän ammattiliittonsa toimivat aktiivisesti työpaikkojensa ja helsinkiläisten toimivien peruspalvelujen eteen. Tätä aktiivisuutta varmasti tullaan tarvitsemaan lähikuukausina ja vuosina yhä edelleen, kun se mitä Palmiasta jäi jäljelle kulkee kohti tuntemattomia vesiä ja edessä on aivan uusia haasteita.

Armeijan entisten saarien virkistyskäytölle selkeät suuntaviivat

Tiistai 7.10.2014 klo 16.02 - Ville

Puolustusvoimat on viime vuosina luopunut tai luopumassa useista Helsingin edustalla sijaitsevista sotilassaarista. Näiden alueiden saamista kaupungin virkistys-, matkailu- ja jopa asumiskäyttöön on toivottu vuosikaudet. Armeija lähtee Isosaaresta ja sen vieressä olevasta Kuivasaaresta vielä kuluvana vuotena.  Kuninkaansaarta ja Vallisaarta siivotaan parhaillaan avattavaksi yleisölle. Vaikka armeija vetäytyy, Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen jatkosuunnitelmat näille sekä luontoarvoiltaan että historialtaan arvokkaille saarille ovat pitkälti auki.  

Puolustusvoimat eivät vetäydy Helsingin edustan ulkosaarilta vain karsiakseen menoja ja tarjotakseen helsinkiläisille uusia ulkoilualueita. Aseteknologian kehitys on viimevuosikymmenien kuluessa johtanut siihen, ettei linnoitettuja asemia saaristossa enää pidetä pääkaupungin puolustukselle välttämättöminä. Rannikkoa voidaan puolustaa liikuteltavilla ohjuksilla ja pyörien päällä kulkevilla kanuunoilla. Linnakkeista on luovuttu myös siksi, että niitä on vaikea kätkeä tiedustelulta ja siksi ne ovat täsmäaseiden aikana tositilanteessa vastustajalle helppoja maaleja.  Kasarmien sulkemisesta huolimatta saariin jää edelleen armeijan miehittämättömiä asemia. 

Muuttolaatikot täyttyvät Isosaaressa

Santahaminasta neljän kilometrin päässä sijaitsevassa 76-hehtaarisessa Isosaaressa on pakattu tämä kesä armeijan tavaroita muuttolaatikoihin.  Saaren linnoittaminen aloitettiin vuonna 1913 osana venäläisten Pietarin suojaksi rakentamaa Pietari Suuren merilinnoitusta. Sisällissodan jälkeen saaressa oli vankileiri, jolla kuoli teloituksiin, tauteihin ja aliravitsemukseen arviolta 350 punakaartilaista ja venäläistä sotilasta. Vainajat kuljettiin pääosin haudattavaksi Santahaminaan. 

Toisen maailmansodan aikana Isosaari oli tärkeä osa etelärannikon meripuolustusta. Sodan jälkeen se tuli tutuksi monelle rannikkotykistön varusmiehelle palveluspaikkana, josta Helsingin näki, mutta jonne pääsi vain lomilla. Varusmiesten koulutus siirtyi jo parivuotta sitten Upinniemeen. Isosaareen jää tämän vuoden jälkeen yhä miehittämätön valvonta-asema sekä tykkipatteri.  Suurin osa saaresta on siis teoriassa ensi vuonna vapaa uuteen käyttöön.  Siitä, että mitä käytön tulisi olla, on erilaisia näkemyksiä. Saareen on kaavailtu esimerkiksi luontopolkuja ja öljyntorjunta-asemaa.  Helsingin Vihreät ovat ehdottaneet sinne tuulivoimalaa.  

Isosaarta pidemmälle armeijan muutossa on tänä kesänä päästy Suomenlinnan päälaiturin kupeessa sijaitsevalla pienellä Lonnan saarella. Vuodesta 1880 vuoteen 1933 Lonna toimi merimiinojen varastona.  Jatkosodan viimeisenä kesänä 1944 saarella aloitti laivojen magneettisuuden poistoon tarkoitettu asema, jonka museoidut laitteet on nyt vierailijoiden nähtävissä. Aina 1950-luvun alkuun toimineen aseman tehtävä oli tehdä raivausalukset immuuneiksi magneettimiinoille. Miinojen raivaus oli valtava urakka, sillä Suomen lähivesille oli kylvetty sodan aikana tuhansia merimiinoja.  

Puolustusvoimat lähti Lonnalta jo 15 vuotta sitten. Vasta tämän vuoden toukokuussa saarelle alkoi lauttaliikenne ja siellä avattiin ravintola. Aivan näin pitkää siirtymäkautta ei muissa saarissa toivota, vaikka sähköttömän ja rapistuneen Lonnan saaminen vierailukuntoon ottikin aikansa.  Työtä Lonnan kunnostamisessa riittää edelleen. Saarelle avatun ravintolan korkea hintataso on herättänyt sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, miten kaikille kaupunkilaisille avoimen retkeilysaaren konsepti nyt toteutuu Lonnalla.

Arvokkaiden saarten tulevaisuudelle selkeät suuntaviivat

Helsingin edustan suljetuilla saarilla on säilynyt Suomen oloissa ainutlaatuinen luonto, jonka suojelusta on kannettava huolta, kun pohditaan alueiden tulevaa käyttöä.  Tämän vuoksi saarilta löytyy monia harvinaisia kasvi-, lintu- ja perhoslajeja.  Helsingin edustan historiallisten sotilassaarien asteittainen vapautuminen sotilaskäytöstä on ollut vuosikaudet tiedossa, mutta siitä huolimatta selkeät suunnitelmat niiden tulevasta käytöstä puuttuvat. Hyvin opastettuna, riittävillä palveluilla varustettuina ja toimivien vesiliikenne yhteyksien päässä saaret tarjoavat hyvä mahdollisuuden kehittää Helsingin saaristomatkailua. Näitä saaria kannattaa tulla katsomaan kauempaakin.  Helsingin kaupungin tulisi yhteistyössä Metsähallituksen ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa laatia kokonaissuunnitelma siitä, miten näitä historialtaan ja luontoarvoiltaan arvokkaita saaria tullaan jatkossa kehittämään.   

Korkeakouluihin työelämävalmennusta

Sunnuntai 5.10.2014 klo 16.06 - Ville

Helsingin Sanomat kertoi (3. 10.) lähes tuhanteen kohonneesta tohtorien työttömyydestä. Tämän joukon tilanne on tärkeä nostaa esille, sillä monet heistä ovat jääneet työttömäksi apurahakauden jälkeen, eikä heillä ole edes kunnollista työttömyysturvaa.

Toisin kuin menneinä vuosina, pitkä koulutus ei nykyään takaa työtä. Kyse on laajasta ilmiöstä, sillä korkeakoulututkinnon suorittaneita on työttöminä nykyään jo noin 50 000.Koulutuksen merkityksestä ansiona työkokemuksen rinnalla on näiden lukujen valossa syytä keskustella.

Vuosien opiskelun jälkeen työttömäksi jääminen on iso henkinen kolaus, joka vie toimeentulohuolien ohella monet pohtimaan myös uravalintaa. Usein kuulee, että tohtorin ja jopa maisterin paperilla töitä hakeva kohtaa työnhaun yhteydessä ylikoulutukseen liittyviä ennakkoluuloja.

Akateemisen työttömyyden voittamiseksi tarvitaan uusia keinoja

Lauantai 4.10.2014 klo 13.49 - Ville

Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on noin 320 000 työtöntä työnhakijaa, lähes 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömyys on ammattiin ja koulutukseen katsomatta vaikea asia kenelle tahansa työpaikan puutteesta kärsivälle. Toisin kuin menneinä vuosina, pitkäkään koulutus, ei edes tohtorin tutkinto, nykyään takaa työtä. Kyse on laajasta erityistoimia vaativasta ilmiöstä, sillä korkeakoulututkinnon omaavien työttömyys on tällä hetkellä 50 000 luokkaa. 

Hong Kongin kaduilla on kyse Kiinan suunnasta

Keskiviikko 1.10.2014 klo 20.55 - Ville

Viimepäivinä Hong Kongin katujen tapahtumat ovat nousseet otsikkoihimme. Kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittaa eripuolilla Kiinan erityishallintoaluetta mieltään vaatien lisää demokratiaa. Vuosi sitten syksyllä vieraillessani Hong Kongissa tulevasta ei ollut vielä merkkiään. Vaikka Hong Kong on kuulunut vuodesta 1997 Kiinaan, kahden ”maan” ero on niin kulttuurissa kuin yhteiskunnan rakenteessakin on suuri. Brittivallasta luovuttuaan Hong Kongin kansalaisyhteiskunta on pyrkinyt kehittymään, ei niinkään kiinalaiseen tai pelkkää Britti-perinteitä ylläpitävään, vaan omaan suuntaansa kohti demokratiaa, alleviivaten sanavapautta ja erillisyyttä manner-Kiinasta.

Hong Kong päätyi 1800-luvun oopiumsotien johdosta vuonna 1897 epäoikeudenmukaisesti sadaksi vuodeksi vuokralle Iso-Britannialle. Vuonna 1984 pitkien neuvottelujen jälkeen Kiina ja Britannia sopivat alueen suvereniteetin siirtämistä vuonna 1997. Tässä yhteydessä tehdyllä, ”yksi maa, kaksi järjestelmää” sopimuksella taattiin erityisalueen taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hong Kongissa toisin kuin manner-Kiinassa on edelleen brittiläiseen perinteeseen perustuva oikeusjärjestelmä, poliisivoimat ja merkittävä lehdistövapaus.

On huomattava, että nykyisissä protesteissa Hong Kongin asukkaat vaativat enemmän demokratiaa kuin mitä heillä oli brittiläisen siirtomaavallan aikana. Vaikka brittiläisen Hong Kongin viimeisenä kuvernöörinä toiminut poliitikko Chris Paten, pyrki vuosina 1992–1997 kansanvaltaistamaan Hong Kongin hallintoa, kuvernööriä ei valittu vaaleilla, vaan hänet valitsi brittihallitus Lontoossa ja nimitti kuningatar Elisabeth.  Se, että erityishallintoalueen johtaja valittaisiin demokraattisesti 2017, olisi näin ollen uusi askel alueen historiassa, jota Kiinan luonnollisesti varoo ottamasta peläten demokratia kuilun kasvua alueiden väillä.

Brittivallan viimeiset vuosikymmenet muistetaan Hong Kongissa hyvänä aikana jatkuvan talouskasvun ja myös demokratian vähäisenkin lisääntymisen johdosta. Se, että vielä 1950- ja 1960-lukuvuilla siirtomaassa usein mellakointiin, esimerkiksi vuoden 1967 mellakoissa kuoli viitisen kymmentä ihmistä, ja elinolot esimerkiksi nykyisen Kowlonin puiston paikalla sijaitsevalla kerrostalo alueella olivat ankeat, usein unohtuu.

Hong Kongin katujen tapahtumat ovat Pekingin näkökulmasta levottomuutta herättävä ilmiö, jossa suurin huoli on demokratialiikehdinnän leviäminen erityishallintoalueen ulkopuolelle. Nettisensuurista ja rajamuodollisuuksista huolimatta Hong Kongin tapahtumista tiedetään jo laajalti Kiinassa. Suuri kysymys on nyt se, että mitä Kiinan johto, joka viime kädessä päättää Hong Kongin kohtalosta, nyt tekee.

Kovien voimatoimien käyttämien mielenosoittajia vastaan aiheuttaisi diplomaattisen ongelmien, Brittien kanssa 1984 tehty sopimus on yhä voimassa, ohella pahan kolauksen Hong Kongin maineelle vakaana ja turvallisena talousalueena.   Toisaalta periksi antaminen mielenosoittajille tulkittaisiin Pekingin heikkouden osoitukseksi. Se, mitä Hong Kongin kaduilla nyt tapahtuu, onkin ehkä suurin haaste Kiinan johdolle sitten 1990-luvun alun Tian'anmen-aukion tapahtumien.

Palmian yhtiöittäminen ei ole Helsingin etu

Lauantai 13.9.2014 klo 19.01 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto tekee puolentoistoviikon päästä yhden tämän valtuustokauden merkittävimmistä linjavedoista päättäessään kaupungin kunnallisen liikelaitoksen Palmian ja sen kolmentuhannen työntekijän kohtalosta. Helsingin kokoomusjohto ajaa peruspalveluja tuottavan liikelaitoksen pilkkomista osiin ja sen henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, siivous- ja turvapalvelujen yhtiöittämistä. Yhtiöittäminen ajaisi Palmian ankarasti kilpailuille markkinoille ja vaarantaisi nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa pienipalkkaisten palmialaisten työpaikat.   

Helsingin kaupunginvaltuusto joutui ennen kesää yhtiöittämään Helsingin Sataman ja Energian, koska EU:n kilpailuneutraliteetti säännösten pohjalta uudistettu kuntalaki tätä edellytti.  Palmian kohdalla tilanne on toinen: laki ei edellytä Palmian kiinteistö-, siivous-, ja turvapalveluiden yhtiöittämistä. Palmian toimintaa kaupungin liikelaitoksena on viimeaikoina tehostettu ja kehitetty. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Toisin kuin Kauppalahden blogisti  Kyösti Jurvelin muutama päivä sitten väheksyen totesi, palmialaiset eivät ”kölli” verorahoilla, vaan tekevät päivittäin tärkeää työtä tämän kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin eteen.

Yhtiöittämisen seurauksena henkilöstön työehtosopimuksia heikennettäisiin ja jo nyt pienipalkkaisten työntekijöiden palkat laskisivat tasolle, jolla on vaikea tulla toimeen Helsingin hintatasossa. Helsingin kaupunki ei vastuullisena yhteiskunnallisena toimijana voi lähteä mukaan tällaiseen palkkojen polkemiseen. Helsingin Bussiliikenne Oy:n vaikeudet ovat esimerkki siitä, miten epäonnistunut yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi myös veronmaksajille.

Palmian näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Kaupunginhallituksen konsernijaostossa 8.9. kokoomuksen ja vihreiden edustajat kannattivat yhtiöittämistä SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastustaessa. Palmian kohdalla on kyse tämän valtuustokauden yhdestä merkittävimmästä poliittisesta linjavalinnasta. Valtuutetuille asiasta avattu kysely antaa ymmärtää, että moni valtuutettu vielä pohtisi asiaa. Oma kantani on ollut jo pitkään selvä, enkä tule kannattamaan Palmian yhtiöittämistä valtuustossa.  Tästä tilanteessa on vedottava kantaansa pohtiviin valtuutettuihin, että he miettisivät niin päivittäisen palvelutason kuin pienipalkkaisten ihmisten työpaikkojen näkökulmasta, että millaista tulevaisuuden Helsinkiä he haluavat olla rakentamassa.  

Ville Pitäjänmäessä 14.9

Torstai 11.9.2014 klo 0.50

Sunnuntaina 14.9 Ville on 12-14 mukana Pitäjänmäki päivässä Pitäjänmäen peruskoulun, kirjaston, nuorisotalon ja urheilukentän alueella. Tervetuloa keskustelemaan kaupungin ajankohtaisista asioista!