Väestönkasvu huomioitava kattavammin Helsingin palvelutarpeissa

Keskiviikko 5.11.2014 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään käsittelemään ensi vuoden budjettia, josta kaupunginhallitusryhmien neuvotteluissa päästiin neuvotteluratkaisuun viime viikolla.  Opetuksen osalta, jonka rahoituksesta opetuslautakunnan jäsenen kannoin erityistä huolta, pahimpia puutteita paikattiin neuvotteluissa. Tästä huolimatta valitettavan tiukka vuosi on edessä sekä opetuksessa että Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa. Ensi vuoden alussa käytävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että niin Helsingin ennakoitua nopeamman väestönkasvun kuin kustannusten nousun vaikutukset tullaan Suomen talouden kannalta keskeisessä kasvukeskuksessa nykyistä paremmin huomioimaan. 

Kaikkiin Helsingin kouluihin palovaroittimet?

Itse jätin keväällä budjetin lähetekeskustelun yhteydessä käsiteltäväksi kaksi talousarvioaloitetta, jotka molemmat olivat asianosaisten lautakuntien antamista lausunnoista päätellen ilmeisen perusteluja. Ensimmäinen niistä koski palovaroitinjärjestelmien hankkimista niihin helsinkiläisiin kouluihin, joista se puuttuu. Kiinnitin aiheeseen huomiota kaupunginvaltuuston kyselytunnilla viime helmikuussa Kouvolan tuhoisan koulupalon jälkeen. Palo Kouvolassa eteni nopeasti ja tiukkaa teki, että kaikki ehtivät ajoissa ulos rakennuksesta. Kun Helsingin koulujen palovaroittimien tarpeesta keskusteltiin valtuuston kyselytunnilla helmikuussa, henki oli että varoittimet tulee hankkia mahdollisimman pian. Sekä opetuslautakunta että kiinteistölautakunta kannattivat asiaa. Kaupunginhallituskin oli lausunnossaan myötätuntoinen, mutta silti koulujen paloturvallisuuteen ei olla valmiita antamaan yhtään ylimääräistä euroa, kun lakia ei vaadi palovaroittimia päiväkäytössä olevissa tiloissa.

Pärjääkö 37 000 asukkaan Vuosaari 30 000 mitoitetulla terveysasemalla?

Toinen talousarvio aloitteeni koski Vuosaaren ruuhkautuneen terveysaseman laajentamista. Vuosaaren kaupunginosassa on tällä hetkellä noin 37 000 asukasta ja määrä on jatkuvassa kasvussa. Nykyinen terveysasema on mitoitettu 30 000 asukkaalle. Vuosaaren terveyskeskuksen palveluiden käyttöaste on muuhun kaupunkiin nähden korkea.  Asukkailta tulleen palautteen mukaan lääkäriaikoja on jo nyt vaikea saada. Kiireettömän ajan odotusaika on kaupungin pisin. Jos aikaa pyytää nyt, niin lääkäriin pääsee joulun alla. Henkilöstöpulan ohella tilannetta vaikeuttavat ahtaat tilat.  Lausunnossaan Helsingin sote-lautakunta myöntää ongelman ja pitää laajentamista perusteltuna. Kaupunginhallituksen aloitevastauksessa sen sijaan viitataan vuoteen 2030 ulottuvaan palvelutarkasteluun, mikä on liian pitkä aika odottaa akuuttien ongelmien ratkaisemista.   

Helsingin kasvu huomioitava paremmin palvelujen tarjonnassa

Helsinki kasvaa jatkuvasti. Uutta rakennetaan ja kaupunkiin muuttaa vuodessa tuhansia uusia asukkaita. Kasvu on nykyistä paremmin huomioitava myös terveyspalveluiden tarjonnassa, sillä muuten terveys- ja hyvinvointi erojen kaventaminen, joka on yksi Helsingin keskeinen strateginen tavoite, jää haaveeksi.  Tammikuussa tehtävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on kiinnitettävä terveyspalveluiden tilaan erityistä huomiota ja esitettävä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten niiden saatavuutta voidaan nopeasti kohentaa.

Mitä keskusta kannatuksellaan tekisi?

Maanantai 3.11.2014 klo 13.31 - Ville

Taloustutkimuksen viime viikolla julkistamassa puoluegallupissa Suomen Keskustan kannatus kohosi peräti 25.5 prosenttiin. Hieno tulos, jonka pohjalta äänestäjiä alkaa varmasti vähitellen  kiinnostaa yksityiskohdat siitä mihin suuntaan keskusta pääministeripuolueena Suomea haluaisi luotsata, jos luvut ovat yhtään samansuuntaiset ensi huhtikuussa varsinaisissa vaaleissa.

Erinäisillä useamman kerran kuukaudessa julkaistavilla puolueiden kannatusmittauksilla on huomattava poliittista ilmapiiriämme ohjaava vaikutus. Sen mukaan, että onko kannatus nousussa vai laskussa mennään joko rinta rottingilla tai pää kumarassa. Mittaaminen on niin tiivistä, että välistä miltei tuntuu unohtuvan se, että eduskunnan paikkaluku muuttuu ainoastaan äänestämällä.

Sote-ratkaisu ei parane loputtomalla jahkailulla

Perjantai 31.10.2014 klo 11.08 - Ville

Vuosaaren terveyspalvelut vaativat lisäresursseja

Keskiviikko 22.10.2014 klo 14.07 - Ville

Vuosaari-lehdessä 15.10 julkaistussa kahdessa mielipidekirjoituksessa kiinnitettiin huomiota Vuosaaren terveysaseman ruuhkaisuudesta seuraaviin ongelmiin. Eelis Laajunen pahoitteli aamuruuhkia ja nimimerkki ”vastusta kaipaava” kertoi, ettei takaisinsoittojärjestelmän kautta saa samalle päivälle akuuttiaikaa. Olen keskustellut Vuosaaren aseman resurssipulasta useasti Helsingin sosiaali- ja terveystoimen johdon kanssa ja pyysin heitä jälleen selvittämään, mitä edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi voitaisiin tehdä.

Vuosaaren aseman henkilökunta tekee varmasti kiireen keskellä parhaansa. Ongelmat johtuvat siitä, että Vuosaaressa on asukasmäärään nähden sekä tiloiltaan että henkilöstöltään liian pieni terveysasema. Albatrossin rakennusvaiheessa 1990-luvun alussa keskuksesta jätettiin rakentamatta säästösyistä kolmas siipi ja nykyiset tilat vastaavat 30 000 asukkaan henkilöpohjaa, kun meitä on täällä Vuosaaressa jo lähes 40 000.

Jätin viime vuonna Albatrossin terveysaseman laajentamisesta valtuustoaloitteen ja tänä keväänä tein ensin vuoden budjettiin talousarvio aloitteen. Kesäkuussa laatimassaan vastauksessa talousarvio-aloitteeseeni sosiaali- ja terveyslautakunta myönsi tilanpuutteen ja ehdotti tilakeskukselle, että Albatrossin laajentaminen otettaisiin mahdollisimman pian rakennushankkeiden ohjelmaan. Kaupunginjohtajan esikunnan syksyllä laatima aloitevastaus ei ollut yhtä rohkaiseva. Siinä viitataan vuoteen 2030 asti ulottuvan palveluverkkosuunnitelman valmisteluun ja luvataan arvioida tilannetta sen edetessä. Tämä vastaus ei ole Vuosaaren aseman todellisuuteen tietäen tyydytyttävä ja aion nostaa asian keskusteluun budjetin valtuustokäsittelyn yhteydessä.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Vuosaari -lehdessä 22.10.2014.

Ruotsin Nato-kannalla on merkitystä Suomelle

Perjantai 17.10.2014 klo 22.14 - Ville

Suomessa ja Ruotsissa on maailman epävakauden lisääntyessä alkanut tänä vuonna aktiivinen keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Ruotsin uusi Stefan Lövenin demarivetoinen hallitus ilmoitti nimittämisensä jälkeen, ettei Ruotsi tule tällä vaalikaudella hakemaan Naton jäsenyyttä ja totesi jatkoksi maansa haluvan tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Tähän tarjoukseen on meillä syytä vastata myönteisesti.

Toisin kuin meidän kokoomuslainen pääministerimme Alexander Stubb kiirehti vakuuttamaan, Ruotsin kielteisellä Nato-kannalla on vaikutusta Suomeen. Koska kansamme enemmistö ei nykyisellään kannata Nato-jäsenyyttä, Naton ulkopuolella pysyvä Ruotsi on meille puolustusyhteistyössä luonteva kumppani.  Maidemme suhteet ovat mutkattomat ja gallup tutkimuksissa on ilmennyt, että sekä meillä Suomessa että Ruotsissa kansa suhtautuu yhteistyön lisäämiseen myönteisesti. Siitä, kuinka syvälle yhteistyötä - jopa turvatakuiden asteelle - Ruotsi on kansamme valmis viemään, on syytä ennakkoluuttomasti keskustella.

Suomen puolustuksen ensi vuosikymmenen suuria haasteita on merivoimien ja ilmavoiminen kaluston uusiminen, jonka toteuttamisessa yhteishankinnat Ruotsin kanssa ovat jo taloudenkin näkökulmasta viisaita. Molemmissa maissa on osaamista merivoimien alusten rakentamisessa. Pohdittaessa F-18 Hornet hävittäjien seuraajia Saabin JAS 39 Gripenin uuden sukupolven versio on hinta-laatusuhteeltaan erittäin mahdollinen vaihtoehto ilmavoimiemme uudeksi torjuntahävittäjäksi. Tässä projektissa olisi mahdollista tehdä läheistä yhteistyötä suomalaisen Patrian lentokoneteollisuuden kanssa.

Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on tämän vuoden aikana muuttunut ja se vaatii myös Skandinaviassa uudelleen arviointia. Sen sijaan, että keskustellaan vaihtoehdoista joille ei nykyisellään löydy kansallista tukea, on viisautta kehittää yhteistyötä sen naapurivaltion kanssa, joka on ilmaissut valmiutta syventää yhteistyötä kanssamme.

Vilnan historialliset paikat muistuttavat kohtalon vuosista

Maanantai 13.10.2014 klo 23.46 - Ville

Pistäydyin viime viikonloppuna Vilnassa, joka on kolmesta Baltian pääkaupungista meillä ehkä vähiten tunnettu. Vaikka Vilnaan on hieman Tallinnaa ja Riikaa pidempi matka, Liettuan kaunista ja historian täyttämään pääkaupunkia suosittelee mielellään käyntikohteeksi. Näköalakukkuloiden, linnojen ja kirkkojen ohella Vilnan kävijän kannattaa pistäytyä myös katsomassa itsenäisyystaistelun tapahtumapaikkana vuonna 1991 ollutta parlamenttitaloa sekä nyt museona oleva KGB:n entistä päämajaa.

Entisissä Neuvostoliiton salaisen poliisin tiloissa Vilnan keskustassa sijaitsee nykyään Kansanmurhan uhrien museo, jonka kellarissa oleviin selleihin kommunistivallan vastustajat päätyivät neuvostomiehityksen vuosina. Museossa on nähtävissä myös teloituskammio, jossa arviolta jopa tuhat liettualaista surmattiin miehityksen aikana. Suurin osa teloituksista tapahtui liettualaisten miehitystä vastaan 1944–1953 käymän partisaanisodan aikana.

Palmia - Day After

Torstai 9.10.2014 klo 11.59 - Ville

Helsingin valtuustolla oli eilen parivuotisen valtuusto-urani ehkä intensiivisin viisituntinen kokous. Pöydällä oli kaksi suurta asiaa: Helsingin lausunto sote-laista ja Palmian tulevaisuus.  Palmiasta käyty äänestys päätyi vihreiden ja kokoomuksen äänin 43–41 ratkaisuun, joka oli  sekä Palmian työntekijöiden että sen tuottamien kunnallisten palvelujen osalta hyppy tuntemattomaan todellisuuteen.

Eilisessä äänestyksessä jäi vähemmistöön sekä SDP:n ryhmän palautusehdotus että vasemmistoliiton ryhmän tekemä hylkäysehdotus, joita molempia kannatin. Palmian puolustus, jos sitä voidaan sellaiseksi kutsua, oli SDP:n valtuustoryhmän näkökulmasta kuukausia, oikeastaan vuosia vireillä ollut prosessi. Itse kirjoitin asiasta mm. helmikuun Helsingin Sanomissa.

Omassa valtuustopuheenvuorossani palautin mieleen sen, että kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2004 samassa salissa oli päädytty vihreiden ja kokoomuksen äänin 53–32 yhtiöittämään HKL:n bussiliikenne. Ne lupaukset, joita työntekijöille ja kaupunkilaisille tuolloin annettiin, eivät toteutuneet ja vaikeudet edelleen jatkuvat. Suosittelin puheenvuorossani, että Palmian yhtiöittämisen kannattajien olisi kannattanut tutustua tämän prosessin vaiheisiin, jotta niistä olisi voitu ottaa jotain opiksi.

Vääntö Palmiasta on nyt valtuuston osalta päättynyt. Uusia debatteja on todennäköisesti piankin edessä sillä yhtiöittämisinto ei kokoomusjohtoisesta Helsingissä todennäköisesti lopu tähän. Myönteistä tässä pitkässä Palmia prosessissa oli SDP:n valtuustoryhmän jäsenen näkökulmasta hyvä yhteistyö vasemmistoliiton ryhmän kanssa, josta haluan heitä vielä kiittää. Arvostan myös hyvin korkealle sen tavan, jolla Palmian työntekijät ja heidän ammattiliittonsa toimivat aktiivisesti työpaikkojensa ja helsinkiläisten toimivien peruspalvelujen eteen. Tätä aktiivisuutta varmasti tullaan tarvitsemaan lähikuukausina ja vuosina yhä edelleen, kun se mitä Palmiasta jäi jäljelle kulkee kohti tuntemattomia vesiä ja edessä on aivan uusia haasteita.

Armeijan entisten saarien virkistyskäytölle selkeät suuntaviivat

Tiistai 7.10.2014 klo 16.02 - Ville

Puolustusvoimat on viime vuosina luopunut tai luopumassa useista Helsingin edustalla sijaitsevista sotilassaarista. Näiden alueiden saamista kaupungin virkistys-, matkailu- ja jopa asumiskäyttöön on toivottu vuosikaudet. Armeija lähtee Isosaaresta ja sen vieressä olevasta Kuivasaaresta vielä kuluvana vuotena.  Kuninkaansaarta ja Vallisaarta siivotaan parhaillaan avattavaksi yleisölle. Vaikka armeija vetäytyy, Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen jatkosuunnitelmat näille sekä luontoarvoiltaan että historialtaan arvokkaille saarille ovat pitkälti auki.  

Puolustusvoimat eivät vetäydy Helsingin edustan ulkosaarilta vain karsiakseen menoja ja tarjotakseen helsinkiläisille uusia ulkoilualueita. Aseteknologian kehitys on viimevuosikymmenien kuluessa johtanut siihen, ettei linnoitettuja asemia saaristossa enää pidetä pääkaupungin puolustukselle välttämättöminä. Rannikkoa voidaan puolustaa liikuteltavilla ohjuksilla ja pyörien päällä kulkevilla kanuunoilla. Linnakkeista on luovuttu myös siksi, että niitä on vaikea kätkeä tiedustelulta ja siksi ne ovat täsmäaseiden aikana tositilanteessa vastustajalle helppoja maaleja.  Kasarmien sulkemisesta huolimatta saariin jää edelleen armeijan miehittämättömiä asemia. 

Muuttolaatikot täyttyvät Isosaaressa

Santahaminasta neljän kilometrin päässä sijaitsevassa 76-hehtaarisessa Isosaaressa on pakattu tämä kesä armeijan tavaroita muuttolaatikoihin.  Saaren linnoittaminen aloitettiin vuonna 1913 osana venäläisten Pietarin suojaksi rakentamaa Pietari Suuren merilinnoitusta. Sisällissodan jälkeen saaressa oli vankileiri, jolla kuoli teloituksiin, tauteihin ja aliravitsemukseen arviolta 350 punakaartilaista ja venäläistä sotilasta. Vainajat kuljettiin pääosin haudattavaksi Santahaminaan. 

Toisen maailmansodan aikana Isosaari oli tärkeä osa etelärannikon meripuolustusta. Sodan jälkeen se tuli tutuksi monelle rannikkotykistön varusmiehelle palveluspaikkana, josta Helsingin näki, mutta jonne pääsi vain lomilla. Varusmiesten koulutus siirtyi jo parivuotta sitten Upinniemeen. Isosaareen jää tämän vuoden jälkeen yhä miehittämätön valvonta-asema sekä tykkipatteri.  Suurin osa saaresta on siis teoriassa ensi vuonna vapaa uuteen käyttöön.  Siitä, että mitä käytön tulisi olla, on erilaisia näkemyksiä. Saareen on kaavailtu esimerkiksi luontopolkuja ja öljyntorjunta-asemaa.  Helsingin Vihreät ovat ehdottaneet sinne tuulivoimalaa.  

Isosaarta pidemmälle armeijan muutossa on tänä kesänä päästy Suomenlinnan päälaiturin kupeessa sijaitsevalla pienellä Lonnan saarella. Vuodesta 1880 vuoteen 1933 Lonna toimi merimiinojen varastona.  Jatkosodan viimeisenä kesänä 1944 saarella aloitti laivojen magneettisuuden poistoon tarkoitettu asema, jonka museoidut laitteet on nyt vierailijoiden nähtävissä. Aina 1950-luvun alkuun toimineen aseman tehtävä oli tehdä raivausalukset immuuneiksi magneettimiinoille. Miinojen raivaus oli valtava urakka, sillä Suomen lähivesille oli kylvetty sodan aikana tuhansia merimiinoja.  

Puolustusvoimat lähti Lonnalta jo 15 vuotta sitten. Vasta tämän vuoden toukokuussa saarelle alkoi lauttaliikenne ja siellä avattiin ravintola. Aivan näin pitkää siirtymäkautta ei muissa saarissa toivota, vaikka sähköttömän ja rapistuneen Lonnan saaminen vierailukuntoon ottikin aikansa.  Työtä Lonnan kunnostamisessa riittää edelleen. Saarelle avatun ravintolan korkea hintataso on herättänyt sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, miten kaikille kaupunkilaisille avoimen retkeilysaaren konsepti nyt toteutuu Lonnalla.

Arvokkaiden saarten tulevaisuudelle selkeät suuntaviivat

Helsingin edustan suljetuilla saarilla on säilynyt Suomen oloissa ainutlaatuinen luonto, jonka suojelusta on kannettava huolta, kun pohditaan alueiden tulevaa käyttöä.  Tämän vuoksi saarilta löytyy monia harvinaisia kasvi-, lintu- ja perhoslajeja.  Helsingin edustan historiallisten sotilassaarien asteittainen vapautuminen sotilaskäytöstä on ollut vuosikaudet tiedossa, mutta siitä huolimatta selkeät suunnitelmat niiden tulevasta käytöstä puuttuvat. Hyvin opastettuna, riittävillä palveluilla varustettuina ja toimivien vesiliikenne yhteyksien päässä saaret tarjoavat hyvä mahdollisuuden kehittää Helsingin saaristomatkailua. Näitä saaria kannattaa tulla katsomaan kauempaakin.  Helsingin kaupungin tulisi yhteistyössä Metsähallituksen ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa laatia kokonaissuunnitelma siitä, miten näitä historialtaan ja luontoarvoiltaan arvokkaita saaria tullaan jatkossa kehittämään.   

Korkeakouluihin työelämävalmennusta

Sunnuntai 5.10.2014 klo 16.06 - Ville

Helsingin Sanomat kertoi (3. 10.) lähes tuhanteen kohonneesta tohtorien työttömyydestä. Tämän joukon tilanne on tärkeä nostaa esille, sillä monet heistä ovat jääneet työttömäksi apurahakauden jälkeen, eikä heillä ole edes kunnollista työttömyysturvaa.

Toisin kuin menneinä vuosina, pitkä koulutus ei nykyään takaa työtä. Kyse on laajasta ilmiöstä, sillä korkeakoulututkinnon suorittaneita on työttöminä nykyään jo noin 50 000.Koulutuksen merkityksestä ansiona työkokemuksen rinnalla on näiden lukujen valossa syytä keskustella.

Vuosien opiskelun jälkeen työttömäksi jääminen on iso henkinen kolaus, joka vie toimeentulohuolien ohella monet pohtimaan myös uravalintaa. Usein kuulee, että tohtorin ja jopa maisterin paperilla töitä hakeva kohtaa työnhaun yhteydessä ylikoulutukseen liittyviä ennakkoluuloja.

Akateemisen työttömyyden voittamiseksi tarvitaan uusia keinoja

Lauantai 4.10.2014 klo 13.49 - Ville

Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on noin 320 000 työtöntä työnhakijaa, lähes 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömyys on ammattiin ja koulutukseen katsomatta vaikea asia kenelle tahansa työpaikan puutteesta kärsivälle. Toisin kuin menneinä vuosina, pitkäkään koulutus, ei edes tohtorin tutkinto, nykyään takaa työtä. Kyse on laajasta erityistoimia vaativasta ilmiöstä, sillä korkeakoulututkinnon omaavien työttömyys on tällä hetkellä 50 000 luokkaa. 

Hong Kongin kaduilla on kyse Kiinan suunnasta

Keskiviikko 1.10.2014 klo 20.55 - Ville

Viimepäivinä Hong Kongin katujen tapahtumat ovat nousseet otsikkoihimme. Kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittaa eripuolilla Kiinan erityishallintoaluetta mieltään vaatien lisää demokratiaa. Vuosi sitten syksyllä vieraillessani Hong Kongissa tulevasta ei ollut vielä merkkiään. Vaikka Hong Kong on kuulunut vuodesta 1997 Kiinaan, kahden ”maan” ero on niin kulttuurissa kuin yhteiskunnan rakenteessakin on suuri. Brittivallasta luovuttuaan Hong Kongin kansalaisyhteiskunta on pyrkinyt kehittymään, ei niinkään kiinalaiseen tai pelkkää Britti-perinteitä ylläpitävään, vaan omaan suuntaansa kohti demokratiaa, alleviivaten sanavapautta ja erillisyyttä manner-Kiinasta.

Hong Kong päätyi 1800-luvun oopiumsotien johdosta vuonna 1897 epäoikeudenmukaisesti sadaksi vuodeksi vuokralle Iso-Britannialle. Vuonna 1984 pitkien neuvottelujen jälkeen Kiina ja Britannia sopivat alueen suvereniteetin siirtämistä vuonna 1997. Tässä yhteydessä tehdyllä, ”yksi maa, kaksi järjestelmää” sopimuksella taattiin erityisalueen taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hong Kongissa toisin kuin manner-Kiinassa on edelleen brittiläiseen perinteeseen perustuva oikeusjärjestelmä, poliisivoimat ja merkittävä lehdistövapaus.

On huomattava, että nykyisissä protesteissa Hong Kongin asukkaat vaativat enemmän demokratiaa kuin mitä heillä oli brittiläisen siirtomaavallan aikana. Vaikka brittiläisen Hong Kongin viimeisenä kuvernöörinä toiminut poliitikko Chris Paten, pyrki vuosina 1992–1997 kansanvaltaistamaan Hong Kongin hallintoa, kuvernööriä ei valittu vaaleilla, vaan hänet valitsi brittihallitus Lontoossa ja nimitti kuningatar Elisabeth.  Se, että erityishallintoalueen johtaja valittaisiin demokraattisesti 2017, olisi näin ollen uusi askel alueen historiassa, jota Kiinan luonnollisesti varoo ottamasta peläten demokratia kuilun kasvua alueiden väillä.

Brittivallan viimeiset vuosikymmenet muistetaan Hong Kongissa hyvänä aikana jatkuvan talouskasvun ja myös demokratian vähäisenkin lisääntymisen johdosta. Se, että vielä 1950- ja 1960-lukuvuilla siirtomaassa usein mellakointiin, esimerkiksi vuoden 1967 mellakoissa kuoli viitisen kymmentä ihmistä, ja elinolot esimerkiksi nykyisen Kowlonin puiston paikalla sijaitsevalla kerrostalo alueella olivat ankeat, usein unohtuu.

Hong Kongin katujen tapahtumat ovat Pekingin näkökulmasta levottomuutta herättävä ilmiö, jossa suurin huoli on demokratialiikehdinnän leviäminen erityishallintoalueen ulkopuolelle. Nettisensuurista ja rajamuodollisuuksista huolimatta Hong Kongin tapahtumista tiedetään jo laajalti Kiinassa. Suuri kysymys on nyt se, että mitä Kiinan johto, joka viime kädessä päättää Hong Kongin kohtalosta, nyt tekee.

Kovien voimatoimien käyttämien mielenosoittajia vastaan aiheuttaisi diplomaattisen ongelmien, Brittien kanssa 1984 tehty sopimus on yhä voimassa, ohella pahan kolauksen Hong Kongin maineelle vakaana ja turvallisena talousalueena.   Toisaalta periksi antaminen mielenosoittajille tulkittaisiin Pekingin heikkouden osoitukseksi. Se, mitä Hong Kongin kaduilla nyt tapahtuu, onkin ehkä suurin haaste Kiinan johdolle sitten 1990-luvun alun Tian'anmen-aukion tapahtumien.

Palmian yhtiöittäminen ei ole Helsingin etu

Lauantai 13.9.2014 klo 19.01 - Ville

Helsingin kaupunginvaltuusto tekee puolentoistoviikon päästä yhden tämän valtuustokauden merkittävimmistä linjavedoista päättäessään kaupungin kunnallisen liikelaitoksen Palmian ja sen kolmentuhannen työntekijän kohtalosta. Helsingin kokoomusjohto ajaa peruspalveluja tuottavan liikelaitoksen pilkkomista osiin ja sen henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, siivous- ja turvapalvelujen yhtiöittämistä. Yhtiöittäminen ajaisi Palmian ankarasti kilpailuille markkinoille ja vaarantaisi nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa pienipalkkaisten palmialaisten työpaikat.   

Helsingin kaupunginvaltuusto joutui ennen kesää yhtiöittämään Helsingin Sataman ja Energian, koska EU:n kilpailuneutraliteetti säännösten pohjalta uudistettu kuntalaki tätä edellytti.  Palmian kohdalla tilanne on toinen: laki ei edellytä Palmian kiinteistö-, siivous-, ja turvapalveluiden yhtiöittämistä. Palmian toimintaa kaupungin liikelaitoksena on viimeaikoina tehostettu ja kehitetty. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Toisin kuin Kauppalahden blogisti  Kyösti Jurvelin muutama päivä sitten väheksyen totesi, palmialaiset eivät ”kölli” verorahoilla, vaan tekevät päivittäin tärkeää työtä tämän kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin eteen.

Yhtiöittämisen seurauksena henkilöstön työehtosopimuksia heikennettäisiin ja jo nyt pienipalkkaisten työntekijöiden palkat laskisivat tasolle, jolla on vaikea tulla toimeen Helsingin hintatasossa. Helsingin kaupunki ei vastuullisena yhteiskunnallisena toimijana voi lähteä mukaan tällaiseen palkkojen polkemiseen. Helsingin Bussiliikenne Oy:n vaikeudet ovat esimerkki siitä, miten epäonnistunut yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi myös veronmaksajille.

Palmian näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Kaupunginhallituksen konsernijaostossa 8.9. kokoomuksen ja vihreiden edustajat kannattivat yhtiöittämistä SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastustaessa. Palmian kohdalla on kyse tämän valtuustokauden yhdestä merkittävimmästä poliittisesta linjavalinnasta. Valtuutetuille asiasta avattu kysely antaa ymmärtää, että moni valtuutettu vielä pohtisi asiaa. Oma kantani on ollut jo pitkään selvä, enkä tule kannattamaan Palmian yhtiöittämistä valtuustossa.  Tästä tilanteessa on vedottava kantaansa pohtiviin valtuutettuihin, että he miettisivät niin päivittäisen palvelutason kuin pienipalkkaisten ihmisten työpaikkojen näkökulmasta, että millaista tulevaisuuden Helsinkiä he haluavat olla rakentamassa.  

Ville Pitäjänmäessä 14.9

Torstai 11.9.2014 klo 0.50

Sunnuntaina 14.9 Ville on 12-14 mukana Pitäjänmäki päivässä Pitäjänmäen peruskoulun, kirjaston, nuorisotalon ja urheilukentän alueella. Tervetuloa keskustelemaan kaupungin ajankohtaisista asioista!

Lukiolaisten läppäreistä tarvitaan selkeät ohjeet

Sunnuntai 7.9.2014 klo 9.49 - Ville

Lukioiden vanhempainilloissa eripuolilla maattamme on viimeviikkoina keskusteltu tietokonehankinnoista. Monin paikoin puhetta ovat aiheuttaneet epäselvät käytännöt siitä, että onko lukiolaisen käyttöön nyt hankittava tietokone ja jos on, niin millainen. Yleisradion tuoreen selvityksen mukaan pääosa lukioista toivoo tai edellyttää opiskelijoitaan hankkimaan oman kannettavan tietokoneen opintoja varten. Ylen mukaan osa lukioista kustantaa kaikille omat tietokoneet, mutta suurimassa osassa perheiden on hankittava ne itse.

Lukiolaisten läppärien kohdalla näyttää käyneen hieman niin, että ensin keksitään jokin uudistus ja käytännön toteutuksen pohdinta on jätetty kouluille ja kunnille itselleen. Ylioppilaskirjoituksista osa tehdään sähköisesti jo kahden vuoden päästä, joten koneet ovat välttämättömiä ja niiden käyttö opetuksessa muutenkin nykyisessä tietoyhteiskunnassa hyvin perusteltua.

Yksi vanhempainilloissa vastaan tulleista kysymyksistä on ollut se, että millainen kone pitäisi hankkia. Tietokoneita on suorituskyvyltään hyvin eritasoisia ja erihintaisia, joten niistä ei saa tulla yhtä oppilaita eriarvostavaa tekijää kouluihimme. Jo oppikirjojen hankkiminen on monille pienituloisille perheille merkittävä kuluerä. Esimerkiksi edullinen peruskoneiden yhteishankinta voisi olla yksi mahdollisuus saada kaikille tarvitseville kone, jos koulun ei ole niitä mahdollista kustantaa. Nykyinen tilanne on epäselvä ja opetushallitukselta tarvitaan pian selkeät koko maan kattavat ohjeet, miten tietokonehankintojen kanssa tulee toimia, jotta oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu voidaan varmistaa lukioissamme.

Kansanedustajaehdokkaaksi

Torstai 4.9.2014 klo 19.45 - Ville

Helsingin demareiden eduskuntavaaliehdokkaista käymän jäsenvaalin tulokset tulivat viime maanantaina ja ilokseni saatoin todeta olevani siinä viidentoista ehdokkaan joukossa, jotka virallisesti asetetaan ensi maanantaina Käpylän työväentalolla pidettävässä piirikokouksessa kansanedustajaehdokkaiksi. Lämpimät kiitokset kaikille minulle tukensa antaneille! Arvostan sitä todella paljon!

Olen innoissani lähdössä suunnittelemaan tukiryhmääni ilmoittautuneiden kanssa vaalityötä. Ensimmäisen palaverin pidämme parin viikon päästä. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan tukiryhmääni – itselle sopivilla tavoilla ja ajalla tietenkin – tälle kahdeksan kuukauden matkalle, niin voit laittaa ottaa yhteyttä minuun tämän nettisivun yhteydenottolomakkeen kautta tai lähettää sähköpostia osoitteeseen ville.jalovaara@gmail.com 

Työttömyys on ennen kaikkea henkilökohtainen tragedia

Tiistai 19.8.2014 klo 12.26 - Ville

Nimimerkki Syrjäytynyt kertoi (HS Mielipide 18. 8.) vaikeuksistaan löytää Suomessa töitä korkeakoulutuksestaan huolimatta.

Kirjoittaja ei ole ongelmansa kanssa yksin, vaikka siltä saattaa tuntua. Kesäkuun lopussa työvoimatoimistoihin oli kirjautuneena yli 47 000 työtöntä korkeakoulututkinnon suorittanutta. Vuodessa määrä oli kasvanut yli kuudellatuhannella.

Jos mielipidekirjoittajan tavoin lähettää 500 työhakemusta saamatta useampaan edes vastausta, ihminen ei ole mielestäni silloin vapaaehtoisesti syrjäytynyt. Hän on tehnyt parhaansa ja jäänyt siitä huolimatta vaille työtä. On ymmärrettävää, että meidän työkeskeisessä yhteiskunnassamme yksilö tuntee tällöin itsensä ulkopuoliseksi ja voi masentua.

Työttömyyttä tarkastellaan meillä usein ensisijaisesti sen kansantaloudelle aiheuttaman kuorman kautta, vaikka se on ensi sijassa yksilöiden ja perheiden tragedia.

Työttömyyden henkiseen kuormaan tulisi kiinnittää yhteiskunnassamme paljon enemmän huomiota esimerkiksi työvoimapalveluissa, jotta niin yksilöt kuin koko maamme selviävät nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 19.8.2014.

Diplomatia on Suomen vahvuus jännittyneessä maailmassa

Lauantai 16.8.2014 klo 21.27 - Ville

Suomen presidentti lähti eilen lyhyellä varoitusajalla vakavan kansainvälisen kriisin keskellä tapaamaan naapurimaamme johtoa. Maamme sodan jälkeistä historiaa tunteville palasi mieleen, että vastaavia vierailuja on nähty aiemminkin.  Suomen ja Neuvostoliiton suhteita sodan jälkeen rytmittivät pitkälti valtionpäämiesten huipputapaamiset. Neuvostoliittoa ei enää ole ja moni muukin asia on toisin, mutta yhdistäviä piirteitä naapurimme kanssa asioimisessa yhä on.

Suomen idänsuhteita on viimeisen 70-vuoden ajan syksyn 1944 välirauhasta hoidettu korkean tason henkilösuhteiden avulla. Samaa linjaa on jatkanut myös nykyinen presidenttimme, vaikka ehkä vaalikampanjan aikana joku toista odottikin. Pohdiskelin tätä kysymystä blogissani jo elokuussa 2012 sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö oli antanut Helsingin Sanomien haastattelussa avointa tunnustusta edeltäjänsä Tarja Halosen tavalle hoitaa idän suhteita.

Neuvostoliitto ja myös nyky-Venäjä on autoritäärisesti johdettu maa, jossa asioista on totuttu sopimaan valtionpäämiesten tasolla. Viime vuosikymmeninä presidenttiemme kohtaamisiin ei ole liittynyt eilisen kaltaisia jännitteitä. Kylmän sodan vuosiin näitä vaikeissa tunnelmissa tehtyjä vierailuja osui useita. Tunnetuin niistä oli marraskuussa 1961 presidentti Urho Kekkosen lähtö Siperian Novosibirskiin ratkomaan neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin niin sanottua noottikriisiä. Neuvostoliitto oli väittämäänsä Länsi-Saksan uhkaan vedoten vaatinut vuonna 1948 solmittuun YYA-sopimuksen perustuvia sotilaallisia konsultaatioita.  YYA-sopimukseen sotilasartiklojen aktivoiminen aiheutti Suomessa paniikin, koska neuvostojoukkojen tuleminen ”auttamaan” puolustusvoimiamme tälle puolelle itärajaa koettiin lähinnä miehityksenä.  Se, että missä määrin Kekkonen tiesi etukäteen nootista ja missä määrin se oli tarkoitettu varmistamaan hänen uudelleenvalinta kevään 1962 presidentinvaaleissa, on yhä yli viisikymmentä vuotta myöhemmin pitkälti arvoitus.  

Niin mielenkiintoista kuin kylmän sodan historiasta on hakea vertauksia tähän päivään, on moni asia nyt Suomen ja Venäjän välillä toisin. YYA-sopimus on painunut historiaan ja toisin kuin Kekkosen aikana presidentti Vladimir Putinia kävi eilen tapaamassa Sotshilla EU-maa Suomen presidentti, jolla oli dialogihalukkuudesta huolimatta tuomisinaan oma näkemys siitä, että miten tilanne Itä-Ukrainassa tulisi rauhoittaa. Neuvostoliiton aikana ei vastaavia julkisia näkemyseroja nähty. Suomi oli yleensä mieluummin hiljaa kuin arvosteli avoimesti naapuriamme muiden maiden suvereniteetin loukkauksista.

Suomessa ulkopolitiikka oli koko kylmän sodan ajan vahvasti agendalla. Nyt näyttää, että olemme palaneet takaisin aikaan, jolloin lähialueidemme osalta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on kiinnitettävästi kansallisesti enemmän huomiota. Maamme sisäisistä asioista katse on nostettava Suomen paikkaan maailmassa.  

Sekä presidentti Sauli Niinistön että ulkoministeri Erkki Tuomiojan toiminta Ukrainan kriisissä on noudattanut suomalaisen diplomatian parhaimpia perinteitä pyrkiessään neuvotteluyhteyden rakentamiseen kiistan osapuolten välille. Näitä taitoja tarvitaan todennäköisesti myös jatkossa. Vaikka tilanne Ukrainassa todennäköisesti ennen pitkää rauhoittuu, Krimin miehitystä edeltävään aikaan ei idän ja lännen suhteissa ole  ole nopeaa paluuta, vaan joudumme oppimaan elämään jännittyneessä maailmassa vielä vuosien ajan.

"The War That Will End War"

Sunnuntai 10.8.2014 klo 13.57

Sata vuotta siten näihin aikoihin ensimmäistä maailmasotaa oli käyty muutama viikko. Jotkut sotilaista saattoivat vielä uskoa johtajiensa lupauksiin, että kotiin tullaan jo jouluksi.  Elokuussa 1914 kirjailija H. G. Wells julkaisi lontoolaisissa lehdissä artikkelisarjan, jossa hän syytti keskusvaltoja sodan syttymisestä ja väitti, että saksalaisen militarismin murskaaminen lopettaisi sodat ikiajoiksi. Artikkelit koottiin teokseksi “The War That Will End War.” Nyt me jälkipolvet tiedämme, että Wellsin arvio osoittautui täysin virheelliseksi. 

”Sota, joka lopettaa kaikki sodat”, sanontaa lainasi myöhemmin myös Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson perustellessaan maansa osallistumista ensimmäiseen maailmasotaan. Sota ei päättänyt jouluksi 1914, vaan eloonjääneet pääsivät kotiin vasta neljä vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta 20 vuotta myöhemmin maailma oli jälleen sodassa.

H. G. Wellsin kirjoituksista on nyt vuosisata, eikä sodan ongelmaa oli vieläkään onnistuttu ratkaisemaan. Vaikka arvioiden mukaan valtioiden väliset konfliktit ovat viimeaikoina vähentyneet, sisällissodat ovat lisääntyneet. Useissa nykyisissä sisällissodissa on aineksia myös merkittäville valtioiden välisille konflikteille.

Sodan tielle lähdetään kerta toisensa jälkeen huolimatta siitä, että aseilla on hyvin vaikea löytää mitään pysyviä ratkaisuja konflikteihin. Yksi esimerkki tästä on täydessä kaaoksessa oleva Irak, johon Yhdysvaltojen johtama liittouma hyökkäsi vuonna 2003 viedäkseen sen kansalle – ainakin sotapropagandan mukaan – demokratiaa. Saddam Hussein oli kyllä kansaansa sortava brutaali diktaattori, mutta hyökkäyksen tekosyynä käytettyjä ydinaseita hänen jäljiltään ei löytynyt. Jokin toinen keino hänen valtansa kaventamiseksi olisi varmastikin ollut nykypäivän näkökulmasta parempi.

Toukokuussa 2003 Yhdysvaltojen sen aikainen presidentti George W. Bush julisti lentotukialuksen kannella pitämässään puheessa, että merkittävät sotatoimet Irakissa ovat ohi ja liittouma on voittaja. Aluksen miehistö hurrasi. Nyt kesällä 2014 hänen isänsä presidentti George H. W. Bush nimeä kannalta tukialukselta lähtee amerikkalaisia hävittäjiä pommittamaan Irakin kaaokseen ajaneita terrorijärjestön Isiken joukkoja. Puheista päätellen Irakin sotaa vaalikampanjassaan 2008 arvotellut presidentti Barack Obama ei koe erityistä tyytyväisyyttä siitä, että amerikkalaiset jälleen joutuvat lentämään pommituslentoja Irakissa. Toisin kuin Irakin sodan aloittanut edeltäjänsä George W. Bush Obama myöntää, ettei Yhdysvallat voi sotilasvoimalla vakauttaa Irakia, vaan maan etnisten ryhmien on itse löydettävä ratkaisu sen rauhanomaisempaan tulevaisuuteen.

Historiassa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ulkovallan sekaantuminen jonkin maan sisäiseen konfliktiin vie asioita vain huonompaan suuntaan. Yhtälailla nämä seuraukset on nähtävissä parhaillaan Itä-Ukrainan konfliktissa, johon pätee myös se, että mitä pidempää sota kestää, sitä vaikeampaa on löytää pysyvää ratkaisua.  Rauha voidaan saavuttaa vain, jos Venäjä lopettaa separatistien tukemisen ja ukrainalaiset saadaan neuvottelupöytään. Se, että maailmassa tällä hetkellä niin monia vaikeita konflikteja kertoo, että historian opetuksista on opittu valitettavan vähän. Maapallon viimeistä sotaa ei tulla näkemään ennen kuin lopulta uskotaan, että sotimalla ei tähän maailmaan saada rauhaa. 

Kirje helsinkiläisille SDP:n jäsenille

Torstai 7.8.2014 klo 17.15 - Ville

Jos kannatusta riittää, olen valmis syyskuun alussa lähtemään tekemään täyspainoista vaalikampanjaa. Syksyn 2012 kuntavaalikokemus ja osallistuminen aktiivisesti SDP:n vaalityöhön kaikissa syksyn 2008 jälkeisissä vaaleissa antavat tähän hyvän lähtökohdan. Ilokseni moni on jo ilmoittautunut kiinnostuksensa tulla mukaan tukiryhmään ja kaikki kiinnostuneet mahtuvat mukaan, jos syyskuun alussa ratkeava esivaali näyttää vihreää valoa varsinaiselle ehdokkuudelleni.

Suunnitelmissani on tehdä koko kaupungissa näkyvä kampanja, jossa pyritään luomaan luottamusta siihen, että yhteistyöllä maamme nykyiset ongelmat on ratkaistavissa. Tarkempia vaaliteemoja on tarkoitus hahmotella alkusyksyllä, mutta minulle tärkeitä teemoja on peruspalveluiden ja työelämän laadun parantamiseen liittyvät kysymykset.

Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, mitä olla pätkätyöläinen nyky-Suomessa. Olen tehnyt tutkijan työtäni yliopistolla vuoden ja usein muutaman kuukauden jaksoissa. Väliin on mahtunut myös muutama työttömyysjakso ja toki myös hyviä kokemuksia myös työskentelystä erilaisissa työympäristöissä.

Työttömyys, työn katkonaisuus ja työn menettämisen pelko ovat tänä päivän arkipäivää hyvin monille suomalaisille ammattiin ja koulutukseen katsomatta. Toimeentulon ohella jatkuva työhön liittyvä epävarmuus on henkisesti kuluttavaa. Yhteiskunnan ei mielestäni pidä antautua työelämän ongelmien edessä. Kampanjassani, ja tavoitteen mukaan tulevassa työssäni kansanedustajana, haluan olla paremman työelämän puolestapuhujana ja toimia sen eteen, että yhä useammalla suomalaisella olisi vakituinen työ, jolla tulee myös toimeen.

Työssäni kaupunginvaltuutettuna olen halunnut puolustaa helsinkiläisten oikeutta saada toimivia peruspalveluita. Jokaiselle helsinkiläisellä tulisi olla toimiva terveysasema, johon pääsee inhimillisessä ajassa hoitoon. Lapsiperheitä varten lähellä kotia koulu, jossa on tarjoilla laadukasta opetusta. Ikä-ihmisille on voitava taata oikeus inhimilliseen vahvuuteen. On tärkeätä, että poliitikot huolehtivat siitä, että niin sote-uudistus kuin peruskoulu-uudistuskin toteutuessaan parantavat lähipalveluiden tasoa.

Maailmapoliittiset näkymät ovat kuluneen vuoden aikana synkistyneet ja on selvää, että seuraava eduskunta joutuu ottamaan kantaa moniin Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. On hyvä, että keskustelun pohjaksi ensi vuoden alussa ilmestyy laaja asiantuntija selvitys Suomen turvallisuusympäristön viimeaikaisista muutoksista. Historian opetuksia ei Suomen tämän päivän turvallisuuspolitiikkaa suunniteltaessa pidä myöskään unohtaa. Yliopistotyöni kautta poliittinen historia on minulle tuttua. Olen käsitellyt tutkimuksissani erityisesti kylmän sodan aikaa ja siinä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

SDP:n kannatus ei ole viimeaikaisissa gallupeissa ollut sitä, mitä me monet puolueaktiivit toivoisimme. Mitään helppoa tietä suomalaisten äänestäjien enemmistön luottamuksen saavuttamiseksi ei ole. Jokaista aktiivia tarvitaan mukaan ensi kevään vaalityöhön, jotta saamme aikaiseksi tuloksen, johon voimme ole tyytyväisiä. Omasta puolestani olen valmis laittamaan itseni likoon kampanjansa ja tekemään parhaani sen eteen, että ensi kevään vaaleissa SDP:n kannatus Helsingissä on neljänvuoden takaista tulosta selkeästi parempi.

6.8.1945

Keskiviikko 6.8.2014 - Ville

Tänä aamuna tulee kuluneeksi 69 vuotta siitä, kun amerikkalainen B 29 lentokone pudotti 6.8.1945 atomipommin japanilaiseen Hiroshiman kaupunkiin. Kello 8.16 kaupungin keskustassa tapahtunut räjähdys surmasi 75 000 ihmistä ja vielä vuosia pommin uhreja kuoli radioaktiiviseen säteilyyn. Tuhoista huolimatta Japani ei heti antautunut ja amerikkalaiset pudottivat muutama päivä myöhemmin toisen pommin Nagasakin kaupunkiin lähes vastaavin seurauksin.

Ydinaseiden kehittäminen ja käyttö todennäköisesti aikaistivat yli 60 miljoona kuolonuhria vaatineen toisen maailmansodan päättymistä. Liittoutuneiden Japanin pääsaarten valtaamiseksi suunnittelema maihinnousu olisi todennäköisesti vaatinut enemmän uhreja. Hiroshima ja Nagasaki kuitenkin jättivät monien uhrien ohella ydintuhon uhan varjostamaan elämää maapallollamme. Miltei onnea on, ettei näitä aseita tarkoituksella tai vahingossa käytetty kylmän sodan aikana tuhoisin seurauksin. Historiassa on useita tapauksia, jossa vastapuoli on erehdyksessä luullut olevansa hyökkäyksen kohteena ja valmistautunut vasta-iskuun. Onneksi viime hetkellä on havahduttu virheellisiin tutkahavaintoihin.

Kylmän sodan päättyminen 1990-luvun alussa ei johtanut merkittävän ydinaseiden riisuntaan. Ydinasevaltojen määrä on pikemminkin noussut ja näiden tuhoaseiden päätyminen terroristien käsiin on jatkuva vaara. Maailmassa on parhaillaan arviolta 20 000 ydinasetta. Niistä suuri enemmistö on kahdella valtiolla Yhdysvalloilla ja Venäjällä.

Maailmantilanne enteilee uutta kylmää sotaa ja konfliktit eripuolilla maailmaa nostavat ydinaseiden valvonnan ja neuvottelut niiden rajoittamisen tärkeäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Suomen toista vuotta sitten ehdottama, valitettavasti peruuntunut, Lähi-idän ydinasekokous on esimerkki aktiivisuudesta, jota tarvitaan, jotta ydinaseiden koko ihmiskunnan olemassa ololle muodostamaa uhkaa voidaan 69 vuotta Hiroshiman jälkeen vähentää.