Kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaaran puheenvuoro Helsingin uuden yleiskaavan lähetekeskustelussaTiistai 5.5.2015 klo 19.41 - Ville Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Tulevaisuuteen katsovasta yleiskaavasta päätettäessä historioitsija kääntää mielellään kasvonsa menneisyyteen ja pohtii, että miten kaupungistumisen nimellä tunnettu yhteiskunnallinen ilmiö on Helsingissä edennyt. Historia on hyvä opettaja hyvässä ja pahassa.
Vuonna 1875 helsinkiläisiä oli 23 000. 1970-luvun notkahdusta lukuun ottamatta, kasvu on ollut jatkuvaa. Nyt on yli 600 000. Uuteen yleiskaavaan liittyvien arvioiden mukaan tavoite vuodeksi 2050 on huimat 860 000. Helsingin kasvu on ollut viimeisen 140 vuoden ajan yhä jatkuvaa kilpajuoksua sen kanssa, että saadaanko tänne työn perässä muuttaville uusille asukkaille riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, työpaikkoja ja terveydenhuoltoa. Jos kaupungin väkimäärää halutaan kasvattaa näin merkittävästi, tässä yhteydessä olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, mistä kaikille riittää työpaikkoja ja miten esimerkiksi asumiskulujen arvioidaan kehittyvän.
Nyt jo nähdään, ettei esimerkiksi koulu- ja terveyspalveluiden kapasiteetti tahdo pysyä väestönkasvun perässä. Tarvitaan siis kokonaisvaltaisempaa ajattelua siitä millaista kaupunkia olemme rakentamassa. Palveluntarpeiden huomioiminen ainut tapa, jolla voimme perustella tämän nykyisen täydennysrakentamisen Helsingin nykyisille asukkaille.
Enemmän toivoisin myös pohdintaa siitä, että miten naapurikunnissa tehtävät suunnitelmat heijastuvat Helsinkiin. Tässä koordinaatiossa on tietenkin omat vaikeutensa, kun kaupungin poliittisen ryhmien enemmistö ei ole halunnut edistää metropolihallintoa, joka tekisi pääkaupunkisedun kokonaisvaltaisen suunnittelun helpommaksi. Kuntarajat eivät voi tulevaisuudessa olla tämän alueemme kehittämisessä juoksuhautoja, joten toivottavasti myös metropoliyhteistyön vastustamisen osalta ei jäädä ikiajoiksi jumiin omiin asemiin. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yleiskaava, Helsinki, kaupunginvaltuusto, 2050 |
Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollisesta yhdistämisestäMaanantai 4.5.2015 klo 9.16 - Ville Helsingin kaupunginhallituksen asialistalla on tänään viime viikolla pöydälle jäänyt Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollinen yhdistäminen. Asia on ollut vuoden päivät opetuslautakunnan jäsenenä myös omalla työpöydälläni ja tunnen hyvin sen eri käänteet niin alueen koulujen, vanhempien kuin opetuslautakunnan erinäisten vaiheiden käsittelyjen näkökulmasta. Tämänkaltaiset koulujen arkeen merkittävää epävarmuutta tuovat prosessit eivät saisi venyä näin pitkiksi. Harras toiveeni on, että asiaan vihdoin saadaan koululle työrauhan takaava ratkaisu. En opetuslautakunnassa kannattanut koulujen yhdistämistä ja toivon kaupunginvaltuutettuna ja SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtajana, että myös kaupunginhallituksen enemmistö ymmärtäisi tänään, ettei Tapanilan kouluja ole viisasta lähteä nyt yhdistämään tai luopumaan tiloista alueella. Hallinnolliselle yhdistämiselle eikä koulutiloista luopumiselle ole Tapanilassa faktaperusteluja, koska alueen väestömäärät kasvavat, sillä mittavaa uudisrakentamista on lähitulevaisuudessa suunnitteilla. Erityinen huoleni tässä on kohdistunut siihen, että yhdistämisen myötä Tapanilaan tulisi Helsingin suurin tuhannen oppilaan suurkoulu, jossa yhden rehtorin ja yhden apulaisrehtorin työtaakka ja vastuu muodostuisi kohtuuttoman suureksi. Hallinnollisen yhdistämisen myötä alueelle syntyisi 1000 oppilaan suurkoulu, joka olisi samalla Helsingin suurin.
Yhdistämispaineen taustalla on tietenkin viimekädessä opetusviraston liian tiukaksi vedetty budjetti, joka on pakottanut etsimään säästöjä milloin urheilukisojen lopettamisesta milloin vaikeasti perusteltavista kouluverkkotarkasteilusta. Tämän kaltaisella politiikalla aikaansaadaan marginaalisilla säästöillä lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä enemmän ongelmia kuin mitä sillä ratkaistaan. Helsinki on kasvava kaupunki ja se on huomiotava myös siinä miten opetukseen panostamme. Tämä on muistettava jatkossa, kun neuvotellaan kaupungin budjetista. Näillä perustein siis tänään, ei ole mielestäni viisasta toteuttaa Tapanilan ja Hiidenkiven koulun hallinnollista yhdistämistä tai luopua koulutiloista samalla alueella. |
|
1 kommentti . Avainsanat: Tapanila, Hiidenkivi, opetusvirasto, Helsinki, Kaupunginhallitus |
Kaupunkia ei voi rakentaa palvelut unohtaenSunnuntai 12.4.2015 klo 10.00 - Ville Helsingin Sanomat kertoi tänään Helsingin Meri-Rastilaa koskevista kaupungin täydennysrakentamissuunnitelmista. Kaupunginsuunnitteluviraston jopa lähes 5000 uutta asukasta tuovan ehdotuksen pohjalta näyttää, että kaupunki on toteuttamassa luonnoltaan arvokkaan Meri-Rastilan länsirannan rakentamisen ohella myös aikanaan sen säilyttämiseksi tehdyn Our city -vaihtoehtokaavaa mukailevan suunnitelma, jolle myös itse kannatin Helsingin valtuustossa joulukuussa 2013. Vuosaari on jo nyt 37 000 asukkaalla Helsingin suurin kaupunginosa ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjonta on selvästi jäänyt asumäärän kasvusta jälkeen. Esimerkiksi terveysaseman käyttäjät saavat tämän päivittäin todeta pitkien jonotusaikojen muodossa. On vaikea ymmärtää, ettei varoja terveysaseman laajentamiseen tahdo löytyä kaupungin budjettiin, vaikka sosiaali- ja terveyslautakunnassakin on myönnetty tarve Albatrossin laajentamiselle. Sama koskee myös yhtälailla koulu- ja päivähoitopaikkojen riittävyyttä ja tasoa. Peruspalveluiden epäsuhta asukasmäärän kasvuun nähden ei koske Helsingissä vain Vuosaarta. Jos kaupunki aikoo suunnitelmien mukaan täydennysrakentaa lähiöihin, peruspalvelujen riittävyyden varmistaminen on sitovasti integroitava suunnitelmiin, jotta palvelujen puutteesta seuraavat alueiden eriarvoistumista lisäävät ongelmat voidaan välttää. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Meri-Rastilla, Vuosaari, Helsinki, Helsingin Sanomat, sote |
Miksi tuen Villeä eduskuntavaaleissa?Lauantai 11.4.2015 klo 23.07 - tukitiimiläinen Merja Laukkanen On vain viikko siihen ajankohtaan, kun me suomalaiset äänestämme itsellemme uudet kansanedustajat. Nyt on myös mahdollisuus nuorentaa eduskuntaa, äänestämällä ensikertalaisia, sivistyneitä ja eri elämän aloilta olevia ehdokkaita. Vaalityötä tehdessäni olen useasti sanonut epäröiville kansalaisille, että äänestäkää jokatapauksessa, silloin on sinunkin antamasi ääni huomioitu. Ja se ääni on luomassa uutta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa. Muutos on edessä, emme voi näin jatkaa, työtä ja työntekijöitä on saatava, jotta tuleville sukupolville on muutakin kuin suuret summat meidän velkaa maksettavana. Nämä vaalit ovat ensisijaisesti Suomen vaalit. Oman maan kohtalo muuttuvassa Euroopassa. Turvallisuus, huolenpito, uudistuva peruskoulu ja säännöllinen työ. Me tarvitsemme nyt eduskuntaamme ihmisiä, jotka ymmärtävät arkielämän epävakautta. Juuri siksi on niin tärkeätä äänestää: jokainen ääni merkitsee paljon. Siksi minä kannatan Ville Jalovaaraa. hänellä on aimo annos kokemusta siitä, minkälaista on elää taloudellisesti epävarmassa ja turvattomassa maailmassa. Hän tietää työnteon merkityksen ja miltä se tuntuu, kun ei tiedä, onko huomenna tuloja laisinkaan. Tuo tietoisuus nykyään aivan liian monelle aivan liian tutusta tunteesta on saanut hänet lähtemään politiikkaan mukaan: jos vain antautuu synkkyyden valtaan eikä tee mitään, ei saa muutosta aikaiseksi. Ville ei ole antautunut, vaan työskentelee uutterasti sen paremman huomisen vuoksi, sen puolesta, että kukaan ei jäisi vaille mitään tukea ja turvaa. Hän ymmärtää niin tavallista taloudellista epätietoisuutta kuin laajempaa turvallisuustilannetta, joka on niin monien mielessä tätä nykyä. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän on uurastanut tavallisen ihmisen puolesta osana demarien valtuustoryhmää ja minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö hän jatkaisi tätä työtä.
Elämme vaikeita aikoja. Tarvitsemme vaikeiden aikojen vaikuttajaa työskentelemään meidän puolestamme, ajamaan tavallisen ihmisen asiaa. Haluatko sinä sellaisen vaikuttajan Helsingissä edustamaan itseäsi, ajamaan taloudellista yhdenarvoisuutta ja rakentamaan turvallisempaa Suomea? Muista vaalinumero 138 Helsingin piirissä ennakkoäänestyksessä 8. - 14.4 sekä varsinaisena vaalipäivänä 19.4. Muista Ville Jalovaara ja osallistu turvallisemman, paremman huomisen rakentamiseen. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, SDP, Helsinki, Ville Jalovaara |
SDP:n ryhmäpuheenvuoro budjetin lähetekeskustelussa 11.2.15Keskiviikko 11.2.2015 klo 20.07 - Valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Ville Jalovaara
Helsingin väkiluku on vuodesta 1875 lisääntynyt 600 000 tuhannella. Arvioiden mukaan meitä on vuonna 2050 860 000. Helsingin kasvu on yhä jatkuvaa kilpajuoksua sen kanssa, että saadaanko tänne työn perässä muuttaville uusille asukkaille riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, työpaikkoja ja terveydenhuoltoa. Tuossa takanani olevassa kuvassa on kaksi maisemaa 1800-luvun lopun Helsingistä. Samaan aikaa, kun Helsingin ydinkeskustassa herrasväki käyskenteli, Punavuoressa elettiin niukkuudessa. Sosiaalinen segrekaatio oli voimakasta ja kuolleisuudessa merkittäviä kaupunginosakohtaisia eroja. Näistä ongelmista emme ole kokonaan päässet yli.
Jottei SDP:tä arvosteltaisi menneeseen jämähtämisestä, ei jäädä 1800-luvulle, vaikka edelleen kamppailemme täällä hyvin pitkälti samojen työhön, asumiseen ja terveydenhoitoon liittyvien ongelmien kanssa kuin yli sata vuotta sitten. Esityslistan liitteenä olevissa aineistoissa maalataan Helsingistä kuva uppoavana Titanicina. Kuten olemme aiemmin todenneet, Helsingin talouden kuva ei kaikilta osin vastaa Suomen varisin synkeää kuvaa. Kaupunkia ei nosteta kukoistukseen toivottomuuteen vajoamalla. Tarvitaan luottamusta ja uusia työpaikkoja. Tässä hengessä SDP:n valtuustoryhmä tulee jättämään tänään merkittävän ryhmäaloitteen kaupungin työllisyyspolitiikan kehittämisestä. Pilvi Torsti kertoo kohta omassa puheenvuorossaan tästä tarkemmin. Hyvinvointivaltio natisee Helsingissä liitoksissaan. Jonot kiireettömään lääkärinhoitoon on lähes kaksi kuukautta. Vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt joutuvat paikkaamaan kaupungin palveluverkon aukkoja. Ne tekevät hienoa työtä, mutta julkisen vallan vastuita peruspalveluista, niille ei voida sälyttää. Yksinäisyyden helpottamisessa on jo riittävästi. Nyt vaalikeväänä kaikki puolueet puhuvat yhteen ääneen koulujen puolesta. Helsingissä tässä on nyt aika siirtyä tekoihin. Yhden prosentin tuottavuustavoite saa aikaan ikävää jälkeä aikaiseksi kaupungin kouluissa muun muassa suurentamalla ryhmäkokoja. Eriarvoistuminen kaupungin ja yksityisten koulujen välillä myös lisääntyy. Väestömäärän kasvaessa koulujen lakkauttamisilla tai rehtorien työtaakkaa lisäävällä hallinnollisten yhdistämisten aallolla ei tukita opetusbudjetin aukkoja.SDP näkee, että kouluverkon kehittämisessä on huomioitava kaupungin kokonaisetu. On pohdittava, että syntyykö oikeasti säästöä, jos jokin tila jää opetusvirastolta tyhjäksi, mutta laskun maksaa tilakeskus? Oikeudenmukaisuus, perheiden "arjen sujuvuus" ja pedagogiikka on meidän mielestämme otettava huomioon kouluverkon kehittämisessä. Hyvinkäällä tietokeskus lupasi meille lisäselvityksiä terveys- ja hyvinvointierojen muutoksista. Jo nyt tiedämme esimerkiksi katsomalla opusta ”Sairastavuusindeksi Helsingissä peruspiireittäin”, että niillä alueilla, jossa työttömyysaste on korkea, myös sairastetaan enemmän. Kaupunginosien välinen segrekaatio on aika pysäyttää.
SDP näkee, että on nyt on toiminnan aika. Tarvitsemme lisää kohtuuhintaista asumista, työpaikkoja ja esimerkiksi mahdollisuuksia panostaa sote:ssa perheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin sen sijaan, että nyt joudutaan keskittymään lähinnä vaurioiden korjaamiseen. SDP näkee, että valtuustokauden puolivälitarkastelu on aito mahdollisuus tehdä korjaava liike terveys- ja hyvinvointierojen kasvuun. Talouskurissa me olimme onnistuneet, kuten Hyvinkäällä kuulimme, varsin hyvin. Tuottavuustavoitetta sekä kaupungin investointikattoa on kriittisesti tarkasteltava ja huomioitava Helsingin todellinen väestökasvu ja väestönkasvun rakenne. Kasvava kaupunki tarvitsee kouluja ja terveyspalveluita. Jos korjaavia liikkeitä ei tehdä, kaupungin kehitys voi kääntyä negatiiviseksi. Emme rakenna tätä kaupunkia itseämme vaan tulevia sukupolvia varten. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, Helsingin kaupunginvaltuusto, budjetti |
Maanpuolustuskurssilla oppii arjenkin arvostamistaPerjantai 6.2.2015 klo 21.02 - Ville Olin tämän viikon arkipäivät Helsingissä Etelä-Suomen alueellisella maanpuolustuskurssilla. Tiivis kurssi vierailukäynteineen antoi pidemmäksi aikaa paljon ajateltavaa erityisesti nykyisen maailmanpoliittiseen tilanteen keskellä maamme kriisioloihin varautumisesta.
Viiden kurssipäivän aikana käsiteltiin Suomen turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta sekä niin puolustusvoimien, pelastusviranomaisten, terveydenhuollon, sivistystoimen ym. toimialojen varautumista poikkeusoloihin. Luentojen ja ryhmätöiden ohella kurssin ohjelmaan kuuluvat tutustumiskäynnit Kaartin jääkärirykmenttiin Santahaminassa sekä Helsingin pelastuslaitoksen Kallion paloasemalle. Kurssin realistisen oloisessa harjoitusskenaariossa sijaistin pari päivää Aluehallintoviraston ylijohtajaa. Harjoitukseen oli ylimäärisine uutislähetyksineen varsin helppo eläytyä nykyisen monin tavoin jännittyneen maailmantilanteen keskellä. Se, että viisi päivää kuuntelee luentoja niin joukkotuhoaseiden uhista, pääkaupunkiseudun puolustuksen järjestelyistä, ulkopolitiikasta, palo- ja pelastustoimesta kuin huoltovarmuudesta saa pohtimaan sitä, että kuinka helposti haavoittuva moderni yhteiskunta olisi pelkästään pitkäaikaisen sähkökatkon takia. Toisaalta luennot kertoivat, että eri viranomaistahot ovat yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa meillä varsin hyvin varautuneet kohtaamaan tarvittaessa hyvinkin merkittävästi niin sanotusta normaalista poikkeavia tilanteita.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on meillä tällä hetkellä ehkä hieman liaksi keskittynyt vain sotilaalliseen varautumiseen, kun tulisi laajemmin pohtia sitä, että mikä on maamme kokonaiskestokyky mahdollisessa kriisitilanteessa. Miten huoltovarmuutta voidaan lisätä ja miten erityisesti nykyisen vahvan sähköriippuvuuden aikana kestokykyämme voitaisiin vahvistaa tilanteessa, jossa energian saanti vaikeutuu. Viikko erinäisten skenaarioiden äärellä siitä, miten asiat voisivat pahimmillaan mennä huonosti, saa toki myös arvostamaan sitä, miten varsin hyvin monet asiat haasteista huolimatta arjessa sujuvat maassamme päivästä toiseen. Maanpuolustuskursseja on Suomessa järjestetty 1960-luvun alusta. Ajoittain erityisesti valtakunnallisia kursseja on kritisoitu puolustusvoimien lobbausorganisaatioksi. Ehkä osittain näinkin. Kuitenkin se, että niin siviilejä kuin sotilaitakin kootaan samoihin luentosaleihin pohtimaan poikkeusoloihin varautumista, on tunnusomaisesti suomalainen tapa varautua huolehtimaan maastamme myös poikkeusoloissa, oli kyseessä sitten sotilaallinen konflikti tai vakava luonnonkatastrofi. Näin ollen on toivottava, että erityisesti näitä paikallistason vaikuttajia kouluttavia alueellisia kursseja voitaisiin jatkossa lisätä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanpuolustukurssi, puolustusvoimat, Helsinki |
Millaisia kouluja näemme tulevaisuuden Helsingissä?Torstai 22.1.2015 klo 19.07 - Ville Ensi viikonloppuna Helsingissä järjestävät Educa-messut nostavat kouluasiat keskiöön. Helsingin opetuslautakunnassa jatkamme ensi viikolla ennen joulua pöydälle jääneen opetusviraston ”Palveluverkkotarkastelun keskeiset linjaukset ja tavoitteet” käsittelevän linjapaperin käsittelyä. Paperi on Helsingin koulujen tulevaisuuden kehittämisen kannalta merkittävä ja sen johdosta siitä on laajan poliittisen keskustelun ohella hyvä käydä myös kansalaiskeskustelua.
Olen toiminut Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä reilut kaksi vuotta ja saman ajan kaupunginvaltuutettuna. Ensimmäisenä lautakunta vuotenani 2013 ei käynnistetty uusia kouluverkkotarkasteluja, mutta viime vuonna 2014 muun muassa Puistolassa, Tapanilassa ja Käpylässä aloitettiin paljon keskustelua ja ristikkäisiä mielipiteitä herättäneet tarkastelut. Tapanilan kouluverkon osalta asiaa käsitellään jälleen tiistain kokouksessa asian jäätyä yllättäen toistamiseen pöydälle joulukuun lautakunnassa. ”Palveluverkkotarkastelun keskeisiä linjauksista ja tavoitteita” käsittelevä linjapaperi etenee opetuslautakunnasta vielä myös Helsingin kaupunginhallitukseen päätösasiana, joten siellä edustettuina olevat poliittiset ryhmät joutuvat ottamaan kantaa siihen, millaisia kouluja ne toivovat, että Helsingissä tulevaisuudessa on. Helsingin kaupunginvaltuustoryhmät kokoontuvat ensi viikon lopulla Hyvinkäälle kaksipäiväiseen valtuustokauden puolivälitarkastelu seminaariin, jonka yhteydessä opetustoimen tulevaisuuteen liittyvät kysymykset todennäköisesti nousevat myös esille. Helsingin kaupungin yhtenä keskeisenä strategisena tavoitteena on valtuustokaudella 2013–2017 terveys- ja hyvinvointierojen kasvun kaventaminen. Tässä korostuu se, että jokaisessa lähikoulussa jokaisessa kaupunginosassa tulisi tarjota yhtä korkeatasoista opetusta. Palveluverkkotarkastelun keskeisiä linjauksia ja tavoitteita koskevan linjapaperin mukaan Helsingissä olisi vain yli 500 oppilaan suomenkielisiä kouluja ja lukioita, jos opetusviraston suunnitelmat toteutuvat. Sinänsä on ymmärrettävää, että kouluverkon kehittämiselle yritetään löytää joitain yhtenäisiä linjauksia, mutta tiukkojen matemaattisten lukujen kiinni lyöminen siitä minkä kokoisia kouluja kaupungissa voi olla, ei välttämättä ota riittävästi huomioon kaupunginosien eroja ja muita tarpeellisia kysymyksiä. On huomioita se, etteivät kaikki nykyiset koulutilat sijainniltaan todennäköisesti mahdollista tavoitteena olevia suuria opetuksen yksiköitä ja toteutuessaan suunnitelmapaperia saattaa edellyttää joidenkin koulujen lakkauttamisia ja ehkä puolestaan uusien koulurakennusten rakentamista. Kaupungin koulujen oppilaiden tarve vaihtaa koulurakennusta koulupäivien aikana muun muassa teknisen käsityön tai kotitalouden takia saattaa lisääntyä, jos koulujen hallinnolliset yhdistämiset lisääntyvät ja niiden rinnalla tehdään tiloista luopumisia. Koulujen hallinnollisilla yhdistämisillä, vaikka ne eivät johtaisikaan aina tiloista luopumiseen, pyritään samaan aikaan hallinnollisia säästöjä useimmiten yhdistämällä kahden koulun rehtorin toimet. Rehtorin tehtävä on edelleen koulun hyvinvoinnin kannalta keskeinen ja mitä isompi yksikkö on, sitä harvemmin rehtori on käytettävissä yksittäisen opettajan tai oppilaan asioiden hoitamiseksi. Monet rehtorit ovat jo nykyisellään kuormitettuja, joten on myös tarkkaan pohdittava, että miten isommat yksiköt vaikuttavat rehtorien ja sitä kautta heidän alaisinaan olevien opettajien työssä jaksamiseen. Linjapaperin yksi keskeinen kysymys on siinä, että sen muutostoimenpiteet näyttävät kohdistuvan vain kaupungin kouluihin. Erillisellä perusopetuksen järjestämisluvalla toimivat kaupungin sopimuskoulut, valtion koulut ja muut kaupungissa sijaitsevat yksityiset koulut voinevat jatkaa toimintaansa ennallaan yhteiskunnan tuella ilman uusia oppilasmäärävaatimuksia. Paperissa on peruskoulujen ohella myös lukijoiden ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä koskevia muutoksia, joihin kaupungin päättäjien on syytä tarkoin tutustua ennen kuin linjaavat kantansa niihin. Itse näkisin, että niin kaupunkilaisia kuin työntekijäjärjestöjäkin olisi tarpeen myös kuulla ennen merkittävien koulutuspoliittisten linjausten tekemistä. Yhtälailla numeroiden ja faktojen lisäksi tarvittaisiin perusteellisempaa pedagogista keskustelua siitä miten koulun koko vaikuttaa oppimistuloksiin. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, opetusvirasto, kouluverkko |
Millaisia kouluja näemme tulevaisuuden Helsingissä?Torstai 22.1.2015 klo 19.07 - Ville Ensi viikonloppuna Helsingissä järjestävät Educa-messut nostavat kouluasiat keskiöön. Helsingin opetuslautakunnassa jatkamme ensi viikolla ennen joulua pöydälle jääneen opetusviraston ”Palveluverkkotarkastelun keskeiset linjaukset ja tavoitteet” käsittelevän linjapaperin käsittelyä. Paperi on Helsingin koulujen tulevaisuuden kehittämisen kannalta merkittävä ja sen johdosta siitä on laajan poliittisen keskustelun ohella hyvä käydä myös kansalaiskeskustelua.
Olen toiminut Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä reilut kaksi vuotta ja saman ajan kaupunginvaltuutettuna. Ensimmäisenä lautakunta vuotenani 2013 ei käynnistetty uusia kouluverkkotarkasteluja, mutta viime vuonna 2014 muun muassa Puistolassa, Tapanilassa ja Käpylässä aloitettiin paljon keskustelua ja ristikkäisiä mielipiteitä herättäneet tarkastelut. Tapanilan kouluverkon osalta asiaa käsitellään jälleen tiistain kokouksessa asian jäätyä yllättäen toistamiseen pöydälle joulukuun lautakunnassa. ”Palveluverkkotarkastelun keskeisiä linjauksista ja tavoitteita” käsittelevä linjapaperi etenee opetuslautakunnasta vielä myös Helsingin kaupunginhallitukseen päätösasiana, joten siellä edustettuina olevat poliittiset ryhmät joutuvat ottamaan kantaa siihen, millaisia kouluja ne toivovat, että Helsingissä tulevaisuudessa on. Helsingin kaupunginvaltuustoryhmät kokoontuvat ensi viikon lopulla Hyvinkäälle kaksipäiväiseen valtuustokauden puolivälitarkastelu seminaariin, jonka yhteydessä opetustoimen tulevaisuuteen liittyvät kysymykset todennäköisesti nousevat myös esille. Helsingin kaupungin yhtenä keskeisenä strategisena tavoitteena on valtuustokaudella 2013–2017 terveys- ja hyvinvointierojen kasvun kaventaminen. Tässä korostuu se, että jokaisessa lähikoulussa jokaisessa kaupunginosassa tulisi tarjota yhtä korkeatasoista opetusta. Palveluverkkotarkastelun keskeisiä linjauksia ja tavoitteita koskevan linjapaperin mukaan Helsingissä olisi vain yli 500 oppilaan suomenkielisiä kouluja ja lukioita, jos opetusviraston suunnitelmat toteutuvat. Sinänsä on ymmärrettävää, että kouluverkon kehittämiselle yritetään löytää joitain yhtenäisiä linjauksia, mutta tiukkojen matemaattisten lukujen kiinni lyöminen siitä minkä kokoisia kouluja kaupungissa voi olla, ei välttämättä ota riittävästi huomioon kaupunginosien eroja ja muita tarpeellisia kysymyksiä. On huomioita se, etteivät kaikki nykyiset koulutilat sijainniltaan todennäköisesti mahdollista tavoitteena olevia suuria opetuksen yksiköitä ja toteutuessaan suunnitelmapaperia saattaa edellyttää joidenkin koulujen lakkauttamisia ja ehkä puolestaan uusien koulurakennusten rakentamista. Kaupungin koulujen oppilaiden tarve vaihtaa koulurakennusta koulupäivien aikana muun muassa teknisen käsityön tai kotitalouden takia saattaa lisääntyä, jos koulujen hallinnolliset yhdistämiset lisääntyvät ja niiden rinnalla tehdään tiloista luopumisia. Koulujen hallinnollisilla yhdistämisillä, vaikka ne eivät johtaisikaan aina tiloista luopumiseen, pyritään samaan aikaan hallinnollisia säästöjä useimmiten yhdistämällä kahden koulun rehtorin toimet. Rehtorin tehtävä on edelleen koulun hyvinvoinnin kannalta keskeinen ja mitä isompi yksikkö on, sitä harvemmin rehtori on käytettävissä yksittäisen opettajan tai oppilaan asioiden hoitamiseksi. Monet rehtorit ovat jo nykyisellään kuormitettuja, joten on myös tarkkaan pohdittava, että miten isommat yksiköt vaikuttavat rehtorien ja sitä kautta heidän alaisinaan olevien opettajien työssä jaksamiseen. Linjapaperin yksi keskeinen kysymys on siinä, että sen muutostoimenpiteet näyttävät kohdistuvan vain kaupungin kouluihin. Erillisellä perusopetuksen järjestämisluvalla toimivat kaupungin sopimuskoulut, valtion koulut ja muut kaupungissa sijaitsevat yksityiset koulut voinevat jatkaa toimintaansa ennallaan yhteiskunnan tuella ilman uusia oppilasmäärävaatimuksia. Paperissa on peruskoulujen ohella myös lukijoiden ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä koskevia muutoksia, joihin kaupungin päättäjien on syytä tarkoin tutustua ennen kuin linjaavat kantansa niihin. Itse näkisin, että niin kaupunkilaisia kuin työntekijäjärjestöjäkin olisi tarpeen myös kuulla ennen merkittävien koulutuspoliittisten linjausten tekemistä. Yhtälailla numeroiden ja faktojen lisäksi tarvittaisiin perusteellisempaa pedagogista keskustelua siitä miten koulun koko vaikuttaa oppimistuloksiin. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, opetusvirasto, kouluverkko |
Laajasalon päiväkotien tilaongelmat ratkaistava viipymättäKeskiviikko 21.1.2015 klo 18.48 - Ville Jalovaara, Mari Holopainen Helsingin Uutiset (14.1.) kertoi viiden Laajasalossa ja Jollaksessa olevan päiväkodin tilanahtaudesta, jonka johdosta lasten vanhemmat ovat ilmaisseet huolensa Helsingin varhaiskasvatuslautakunnalle. Viraston tilamitoitusohjeen tulkinnan seurauksena 21 lapselle mitoitetussa tilassa on hoidossa lähes 30 lasta. Se, että osa päivästä vietetään eri ryhmissä, ei riitä poistamaan tilanahtaudesta aiheutuvaa rasitusta. Hyväksyessään erityisesti uusia tiloja koskevat varhaiskasvatuksen tilanormien muutokset vuonna 2013 Helsingin valtuusto edellytti, että lasten terveyttä ja hyvinvointia ei saa huonontaa. Vastakkaista lupauksista huolimatta näin näyttää nyt käyneen. Varhaiskasvatuslakiluonnos takaisi yli 3-vuotiaille 21 lapsen ryhmät. Helsingin esimerkit osoittavat, että selkeille ryhmäkokomääräyksille on tarve. Helsingin on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin päiväkodeissa havaittujen ryhmäkoko- ja tilaongelmien ratkaisemiseksi. Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu (vihr) Ville Jalovaara, kaupunginvaltuutettu (sd) Mielipidekirjoitus Helsingin Uutisissa 21.1.2015 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pävähoito, Laajasalo, Helsinki |
Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen Helsingissä vaatii tekojaSunnuntai 11.1.2015 klo 15.24 - Ville Helsingin Sanomat on viime päivinä uutisoinut Helsingin päivystyssairaaloiden ruuhkaisuudesta ja henkilökunnan työssä jaksamisesta. Joulupyhät ja uuden sairaalan avaaminen Malmille on varmasti kärjistänyt ongelmia, mutta uusia asia pitkät jonotusajat päivystykseen ja myös terveyskeskuslääkärin vastaanotolle Helsingissä eivät ole. Perusterveydenhuollon akuutin resurssikriisin selvittäminen vaati nyt kaupungin päättäjiltä toimenpiteitä.
Päivystyksen myös joulunpyhien ulkopuolella ilmenevän ruuhkaisuuden taustalla on meillä Helsingissä osittain se, että terveyskeskukset ovat osassa kaupunkia pahoin ruuhkautuneet. Helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna saan tästä aiheesta eniten kansalaispalautetta. Olen ottanut asian useaan kertaan esille kaupunginvaltuustossa muun muassa jättämällä huhtikuussa 2013 asiasta kirjallisen kysymyksen silloiselle sosiaali- ja terveystoimesta vastaavalle apulaiskaupunginjohtajalle. Hoitoon pääsyn epätasaisuus näkyy siinä, että lääkäriajan Laajasalossa saa viikossa, kotikulmillani Vuosaaressa, kiireettömälle vastaanotolle pääsyä joutuu nyt odottamaan lähes kaksi kuukautta. Huomattavat erot johtuvat resurssien epätasaisen jakautumisen ohella siitä, että julkisten terveyspalveluiden kysynnässä on kaupunginosien sosioekonomisesta rakenteesta johtuvia eroja. Käytön volyymit ovat 620 000 asukkaan kaupungissa suuria. Vuonna 2013 Helsingissä oli 470 232 käyntiä terveyskeskuslääkärillä. Helsingissä sote-uudistuksen yhteydessä on liioittelematta elämän ja kuoleman kysymys vahvistaa ja kehittää terveysasemaverkkoamme, jotta yksilönterveyttä uhkaavat jonot voidaan purkaa ja jonotusajat saadaan inhimillisiksi sekä potilaille että kovan paineen alla työskentelevälle henkilökunnalle
Päivystyssairaaloiden ruuhkien osalta ei ole aikaa odottaa sote-uudistuksen toteumista vaan toimivia tarvitaan nyt. Suunnitelmat siirtää psykiatrinen päivystys tänä keväänä Aurorasta Malmin ruuhkien keskelle herättää erityistä huolta. Omalta osaltani olen valtuutettuna jälleen kerran pyytänyt kaupungilla näistä toiminnoista vastaavilta tahoilta selvitystä siitä, mitä tilanteen helpottamiseksi voidaan tehdä. Annettujen resurssien ollessa rajatut, on tietenkin ymmärrettävää, että sote-viraston mahdollisuudet toimia on rajalliset. Toivonkin siksi, että kun Helsingin valtuustoryhmät kokoontuvat tämän kuun lopussa Hyvinkäälle valtuustokauden puolivälitarkasteluseminaariin siellä yhteisenä huolenamme on pohtia sitä, miten perusterveydenhuoltomme tilannetta voidaan seuraavan kahden vuoden aikana korjata.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, sote, |
Metropolihallinnon valmistelua jatkettava Suur-Helsinki puheista huolimattaLauantai 3.1.2015 klo 15.23 - Ville Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen jatkoi tänään Helsingin Sanomissa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistön alkuviikosta aloittamaa keskustelua, jossa ehdotetaan pääkaupunkiseudun metropolihallinnon korvaamista suurkaupungilla. Siihen nähden, että Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö kesäkuussa ja Alexander Stubbin hallitus elokuussa ovat linjanneet edistää metropolihallinto hanketta nämä kannanotot sen kuoppaamisesta herättävät hämmennystä. Alkuviikosta julkaisin asiasta yhdessä kaupunginhallituksen jäsen Kaarin Taipaleen kanssa kannanoton, jossa esittämämme toivomus siitä, että nyt kaikesta jarrutuksesta huolimatta lopulta kalkkiviivoille edenneen metropolihallintosuunnitelman valmistelua jatkettaisiin, on hyvä jälleen toistaa. On hyvin valitettavaa, jos vuosikaudet valmistelu metropolihallintohanke jää Stubbin hallitukselta puolitiehen, kuten nyt vaalikauden lopun lähestyessä ja jarrutuksen yhä jatkuessa uhkaavasti näyttää. Helsingin naapurikunnista tuoreeltaan kuullut Helsingin Sanomien uutisoimat lausunnot kertovat, että pääkaupunkiseudun kuntaliitosten toteuttaminen Helsingistä annettavalla ohjeistuksella ei jälleen kerran ole omiaan rakentamaan sitä luottamusta, mitä kuntien tiiviimpi yhteistyö täällä koko Suomen talouden kannalta keskeisellä alueella edellyttäisi. Vaikka metropoli ja kuntaliitos asiat vietäisiin kansanäänestyksen, mikä sinänsä on mahdollista, ei ole mitään takeita siitä, että kaikkien mukaan toivottujen kuntien asukkaista löytyy niiden valtuustoja suurempaa kannatusta metropolikaupunki hankkeella. Huonoimmassa tapauksessa tässä voisi käydä niin, että kuntaliitokset jäävät toteutumatta ja myös metropolihallinto on jäädytetty. Silloin olemme alueemme yhteistyön kehittämisessä takaisin lähtöruudussa. Tämä ei ole kenenkään etu. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, Vantaa, Espoo, Jussi Pajunen, Helsingin kaupunki, metropolihallinto |
Kaupungin asukastaloja tarvitaan myös jatkossaPerjantai 2.1.2015 klo 15.21 - Villle Helsingin Uutiset kertoi tänään verkkosivullaan, että Helsingin kaupungin asukastaloja ollaan edelleen lakkauttamassa. Toisin kuin uutisessa todetaan, tämä asia ei ole vielä ensi keskiviikon 7.1 kaupunginhallituksen kokouksen esityslistalla. Helsingin demarien kanta tässä asiassa ei ole muuttunut, eli kannatamme näiden talojen säilyttämistä kaupungin oman toimintana edelleen. Toivon, että saamme tähän kaupungin muilta puolueilta riittävän tuen kaupunginhallituksen käsittelyssä. Olen käynnyt viime vuonna tutustumassa asukastalotoimintaan Helsingissä ja näen, että sillä on edelleen tarvetta. Yhteistyöllä järjestöjen kanssa on keskeinen rooli asukastalojen toiminnassa, mutta yksin järjestöjen vastuulle asukastaloja ei tulisi siirtää. Mielestäni on tärkeätä, että asukastalon arjen pyörittämisessä on jatkossakin mukana Helsingin kaupungin sosiaali- terveysviraston ammattihenkilökuntaa. Asukastaloilla on merkittävä rooli kaupungin ennaltaehkäisevässä sosiaalityössä ja syrjäytymisen vastustamisessa sekä yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Taloudellisesti vaikeina aikoina työttömyyden ja siitä seuraavien ongelmien lisääntyessä asukastalojen kaltaisen toiminnan tarve pikemmekin korostuu. |
|
1 kommentti . Avainsanat: Helsinki kaupunki, asukastalot, |
Metropolia ei kannatta jäädyttää kalkkiviivoillaMaanantai 29.12.2014 klo 16.13 - Kaarin Taipale, Ville Jalovaara ”Koko pääkaupunkiseutu on kuin kottikärryistä kaadettu sieluton epäjärjestys. Ei ole näköpiirissä mitään yhteisesti hyväksyttävää ratkaisua pääkaupunkiseudun yhteisiin, yhä kipeämmäksi muodostuviin ongelmiin.” Näin totesi Helsingin kaupunginjohtaja Teuvo Aura vuonna 1982. Ratkaisua on etsitty vuosikymmeniä ja samaan aikaan pääkaupunkiseutu on kasvanut yhä laajemmalle alueelle. Viimein on saatu aikaan lakiesitys metropolihallinnosta, jota Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö on päättänyt tukea ja jonka maan hallitus on sopinut vievänsä eduskuntaan. Mutta ei. Nyt pääkaupunkiseudun kehittämisen jarrumiesten joukkoon on liittynyt hallituspuolue kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistö. Männistö vetoaa kansanäänestykseen, joka järjestettäisiin metropolikaupungista. Kyseessä on joulukuun alussa julkistettu kuntajakoselvittäjien ehdotus, että metropolialueen viisi kuntaa yhdistettäisiin uudeksi metropolikaupungiksi. Mukana olisivat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Sipoo ja Vantaa. Lisäksi metropolikaupunkiin liitettäisiin Tuusulan eteläisin, Helsinki-Vantaan lentokenttään rajoittuva osa. Männistö tietää vallan hyvin, mikä olisi lopputulos. Helsinkiläisten vastaus olisi todennäköisesti kyllä, espoolaisten ja kauniaislaisten jyrkkä ei, vantaalaisista ei tiedä. Mutta alueen yhteiselle suunnittelulle ja avoimelle päätöksenteolle saataisiin taas stoppi. Sote-ratkaisun sotkeminen metropoliin on pelkkää hämäystä. Nytkin sairaanhoitopiirillä on omat päätöksentekoelimensä. Metropolihallinnon torjumiseksi sanotaan, ettei tarvita enempää ’hallintoa’. Tämä perustelu ei pidä, koska metropolihallinto tarkoittaisi kahta päätöksentekotasoa kuten nytkin: kunnat ja metropolin, joka korvaisi maakunnan. Metropolikaupunki taas tarkoittaisi kolmiportaista hallintoa: maakunnan, kaupungin ja 15-20 ’kotikaupunkia’. On vaikea kuvitella, etteivät esitetyt 15-20 ’palvelualuetta’ vaatisi omaa päätöksentekojärjestelmäänsä. Näitä sadantuhannen asukkaan kaupunginosavaltuustoja olisi nykyisen Helsingin alueella ehkä viisi. Oleellisimpia eroja näiden kahden ratkaisun välillä on, että metropolihallinto käsittäisi 14 kuntaa eli maantieteellisesti laajemman alueen kuin metropolikaupunki. Metropolihallinnolla olisi rajoitetumpi toimivalta kuin metropolikaupungilla, ja kunnat säilyisivät itsenäisempinä. Metropolihallinto korvaisi maakunnan roolin, metropolikaupunki ei. Metropolikaupungilla olisi verotusoikeus, metropolihallinnolla ehkä ei. Yksi asia on selvä. Pääkaupungin nopeasti kasvavalla vaikutusalueella ei kuntien vapaaehtoinen ja sattumanvarainen yhteistyö enää riitä. Seutu on kansainvälisesti verrattuna joka tapauksessa vain taskukokoinen metropoli. Asumisen, liikkumisen, työnteon, maahanmuuton ja elinkeinopolitiikan kysymyksien ratkaisemiseksi pöydälle on levitettävä omia etujaan vahtivien kuntien rajat ylittävä kartta. On pakko voida tehdä sitovia päätöksiä. Hurskaat toivomukset eivät johda toteutukseen. Kaarin Taipale, Helsingin kaupunginhallituksen jäsen (sd) Ville Jalovaara, valtuustoryhmän varapuheenjohtaja (sd) |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metropolihallinto, Helsinki, Vantaa, Espoo, kokomus, SDP |
Elämää on somen ulkopuolellakinTiistai 9.12.2014 klo 6.23 - Ville  Pidin viime viikonlopun molemmin puolin täystauon sosiaalisen median käytöstä. Jo muutama päivä ilman Facebookkia ja Twitteriä sai pohtimaan näiden meillä Suomessa aktiivisesti käytettyjen sosiaalisen median työkalujen laajempaa vaikutusta nyky-yhteiskuntaamme. Somettaminen on viimeisen kuuden vuoden aikana kasvattanut suosiotaan niin, että sen vaikutukset tapaamme kommunikoida ovat selkeästi merkittäviä, vaikka aiheesta on toistaiseksi tehty ilmeisen vähän vakavasti otettavaa tutkimusta.Facebookin kautta pysymme ajan tasalla siitä, mitä päällisin puolin tuttavillemme lähellä ja kaukana kuuluu. Päivittäisten tekemisten ohella kuulemme uusista työpaikoista ja matkoista. Kommunikaatiotapamme on muuttunut varsin paljon sitten 1990-luvun alun, jolloin kirje tai puhelinsoitto silloin kuin vastaaja sattui olemaan kotona, olivat pääasiallisia yhteydenpidon muotoja. Kasvokkain käytävän keskustelun tapaista interaktiivista kommunikaatiota somettaminen ei korvaa. Facebook lienee vähentänyt monia perinteisempiä kanssakäymisen muotoja, kuten kyläilyä ja pidempien kuulumisten vaihtamista puhelimessa.
Tilastoja ei ole, mutta joskus helsinkiläisissä lähiöissä liikkuessa tuntuu, että nykysin pihoilla näkee vähemmän lapsia leikkimässä ja naapureita vaihtamassa kuulumisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Yhä vaativammaksi muuttuneen työelämän ohella myös muuttuneet vapaa-ajan viettotavat todennäköisesti ovat tähän vaikuttaneet.
Sosiaalisella medialla on toki myös ollut paljon myönteisiä vaikutuksia maailmaamme. Sen johdosta uutistoimistoilla ja muulla perinteisellä medialla ei ole enää tiedonvälityksen monopolia ainakaan niissä maissa, joissa Internetin käyttöä ei pyritä rajoittamaan. Auktoritaarisesti johdetuissa maissa, kuten Kiinassa, viranomaisten on yrityksistä huolimatta vaikea aukottomasti kontrolloida netin käyttöä. Pienellä nettiosaamiselle viranomaispalomuureja voi kiertää. Yhden ainoan ehdottomaan totuuden ylläpitäminen on Pohjois-Korean kaltaisia diktatuureja lukuun ottamatta nykyisin vaikeaa. Kansalaisten mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat meillä Suomessa somen ansiosta lisääntyneet. On tultu pitkä matka siitä, kun lehden toimituksen julkaisemaksi hyväksymä mielipidekirjoitus oli ainoita tapoja kansalaiselle toimia mielipidevaikuttajana. Somen ansioista erilaisista mielipiteistä ei Suomessa ole pulaa. Itselle tärkeän uutisen tai näkökulman löytäminen valtavasta tietomäärästä ja kokonaisnäkemyksen muodostaminen sen sijaan saattaa jo olla haastavampi tehtävä. Oma some-taukoni oli siinä määrin myönteinen kokemus, että suosittelen muillekin. Täystauon ohella toki voi toki pohtia myös, kuinka tiivisti puhelimen tai tietokoneen kautta on tarpeen käydä päivän aikana katsomassa, että mitä somessa juuri parhaillaan tapahtuu. Metromatka ulos katsellen omissa ajatuksissaan voi olla joskus virkistävämpi tapa siirtyä töistä kotiin, kun Facebookin selailu älypuhelimen näytöltä. Näkemisenarvoista elämää on myös somen ulkopuolella. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen media, Facebook, Twitter, media, yhteiskunnan muutos, kaupunki, Helsinki |
Neuvontapuhelimen lakkautus toisi ruuhkiaTorstai 20.11.2014 klo 8.38 - Ville Helsingin Sanomat kertoi (Kaupunki 19. 11.) pääkaupunkiseudun kuntien aikeista lakkauttaa suosittu terveysneuvontapuhelinpalvelu 100 23 vuodenvaihteen jälkeen. On vaikea ymmärtää, millä resursseilla jo ennestään ruuhkautuneissa terveysasemien puhelinpalveluissa ja päivystyspisteissä esimerkiksi Helsingissä hoidettaisiin ne 12 000 puhelua, jotka tulevat numeroon kuukausittain. Matalan kynnyksen neuvontanumeron lakkautus lisäisi todennäköisesti lääkäriin hakeutumista silloinkin, kun sairaus paranisi kotihoidolla. Neuvontapalvelun lakkautus lisäisi myös tarpeettomia soittoja hätänumeroon ja ruuhkauttaisi sitäkin entisestään. Vaikka kunnissa eletään tiukan euron vuosia, toivon, että tätä päätöstä ja sen seurauksia harkittaisiin vielä kertaalleen. Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 20.11.2014 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 10023, Helsinki, sote, neuvota, pääkaupunkiseutu |
Maksuton joukkoliikenne ei ole mahdollistaPerjantai 7.11.2014 klo 15.31 - Ville Kaupunginvaltuustokollega Leo Stranius (vihr.) ehdotti kolumnissaan (K&k 29.10.) Helsinkiin Tallinnan mallin mukaista maksutonta joukkoliikennettä. Olen toimivan joukkoliikenteen kannattaja, mutta en pidä Straniuksen ehdotusta kaupungin nykyisessä taloustilanteessa mahdollisena toteuttaa, sillä siihen käytettävät varat olisivat poissa muista palveluista, kuten jo nyt tiukalla olevasta sosiaali- ja terveystoimesta. Maksuttomuuden vaikutuksista Tallinnan liikenteeseen on kahtalaisia tutkimustuloksia. Ruotsalaisen Kungliga Tekniska högskolan tutkijat ovat arvioineet, että joukkoliikenteen käyttö olisi Tallinnassa maksuttomuuden johdosta lisääntynyt vain kolme prosenttia. Huomattavin muutos on heidän mukaansa ollut se, että lyhyidenkin matkojen käveleminen on vähentynyt. Maksuttomuus johtaisi Helsingissä helposti säästöpaineiden edessä linjaverkoston karsimiseen. Täyden maksuttomuuden sijaan on mielestäni toistaiseksi parempi pyrkiä pitämään lippujen hinnat kohtuullisina ja huomioida vähävaraiset eritysryhmät alennuksin. Mielipidekirjoitus Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 3.11.2014 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joukkoliikenne, Helsinki, Tallinna, Vihreät, Kirkko, kaupunki |
Väestönkasvu huomioitava kattavammin Helsingin palvelutarpeissaKeskiviikko 5.11.2014 - Ville Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään käsittelemään ensi vuoden budjettia, josta kaupunginhallitusryhmien neuvotteluissa päästiin neuvotteluratkaisuun viime viikolla. Opetuksen osalta, jonka rahoituksesta opetuslautakunnan jäsenen kannoin erityistä huolta, pahimpia puutteita paikattiin neuvotteluissa. Tästä huolimatta valitettavan tiukka vuosi on edessä sekä opetuksessa että Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa. Ensi vuoden alussa käytävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että niin Helsingin ennakoitua nopeamman väestönkasvun kuin kustannusten nousun vaikutukset tullaan Suomen talouden kannalta keskeisessä kasvukeskuksessa nykyistä paremmin huomioimaan. Kaikkiin Helsingin kouluihin palovaroittimet? Itse jätin keväällä budjetin lähetekeskustelun yhteydessä käsiteltäväksi kaksi talousarvioaloitetta, jotka molemmat olivat asianosaisten lautakuntien antamista lausunnoista päätellen ilmeisen perusteluja. Ensimmäinen niistä koski palovaroitinjärjestelmien hankkimista niihin helsinkiläisiin kouluihin, joista se puuttuu. Kiinnitin aiheeseen huomiota kaupunginvaltuuston kyselytunnilla viime helmikuussa Kouvolan tuhoisan koulupalon jälkeen. Palo Kouvolassa eteni nopeasti ja tiukkaa teki, että kaikki ehtivät ajoissa ulos rakennuksesta. Kun Helsingin koulujen palovaroittimien tarpeesta keskusteltiin valtuuston kyselytunnilla helmikuussa, henki oli että varoittimet tulee hankkia mahdollisimman pian. Sekä opetuslautakunta että kiinteistölautakunta kannattivat asiaa. Kaupunginhallituskin oli lausunnossaan myötätuntoinen, mutta silti koulujen paloturvallisuuteen ei olla valmiita antamaan yhtään ylimääräistä euroa, kun lakia ei vaadi palovaroittimia päiväkäytössä olevissa tiloissa. Pärjääkö 37 000 asukkaan Vuosaari 30 000 mitoitetulla terveysasemalla? Toinen talousarvio aloitteeni koski Vuosaaren ruuhkautuneen terveysaseman laajentamista. Vuosaaren kaupunginosassa on tällä hetkellä noin 37 000 asukasta ja määrä on jatkuvassa kasvussa. Nykyinen terveysasema on mitoitettu 30 000 asukkaalle. Vuosaaren terveyskeskuksen palveluiden käyttöaste on muuhun kaupunkiin nähden korkea. Asukkailta tulleen palautteen mukaan lääkäriaikoja on jo nyt vaikea saada. Kiireettömän ajan odotusaika on kaupungin pisin. Jos aikaa pyytää nyt, niin lääkäriin pääsee joulun alla. Henkilöstöpulan ohella tilannetta vaikeuttavat ahtaat tilat. Lausunnossaan Helsingin sote-lautakunta myöntää ongelman ja pitää laajentamista perusteltuna. Kaupunginhallituksen aloitevastauksessa sen sijaan viitataan vuoteen 2030 ulottuvaan palvelutarkasteluun, mikä on liian pitkä aika odottaa akuuttien ongelmien ratkaisemista. Helsingin kasvu huomioitava paremmin palvelujen tarjonnassa Helsinki kasvaa jatkuvasti. Uutta rakennetaan ja kaupunkiin muuttaa vuodessa tuhansia uusia asukkaita. Kasvu on nykyistä paremmin huomioitava myös terveyspalveluiden tarjonnassa, sillä muuten terveys- ja hyvinvointi erojen kaventaminen, joka on yksi Helsingin keskeinen strateginen tavoite, jää haaveeksi. Tammikuussa tehtävässä valtuustokauden puolivälitarkastelussa on kiinnitettävä terveyspalveluiden tilaan erityistä huomiota ja esitettävä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten niiden saatavuutta voidaan nopeasti kohentaa. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, valtuusto, palvelut, sote, Vuosaari |
Vuosaaren terveyspalvelut vaativat lisäresurssejaKeskiviikko 22.10.2014 klo 14.07 - Ville Vuosaari-lehdessä 15.10 julkaistussa kahdessa mielipidekirjoituksessa kiinnitettiin huomiota Vuosaaren terveysaseman ruuhkaisuudesta seuraaviin ongelmiin. Eelis Laajunen pahoitteli aamuruuhkia ja nimimerkki ”vastusta kaipaava” kertoi, ettei takaisinsoittojärjestelmän kautta saa samalle päivälle akuuttiaikaa. Olen keskustellut Vuosaaren aseman resurssipulasta useasti Helsingin sosiaali- ja terveystoimen johdon kanssa ja pyysin heitä jälleen selvittämään, mitä edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi voitaisiin tehdä. Vuosaaren aseman henkilökunta tekee varmasti kiireen keskellä parhaansa. Ongelmat johtuvat siitä, että Vuosaaressa on asukasmäärään nähden sekä tiloiltaan että henkilöstöltään liian pieni terveysasema. Albatrossin rakennusvaiheessa 1990-luvun alussa keskuksesta jätettiin rakentamatta säästösyistä kolmas siipi ja nykyiset tilat vastaavat 30 000 asukkaan henkilöpohjaa, kun meitä on täällä Vuosaaressa jo lähes 40 000.
Vuosaaren terveysaseman laajentaminen vaati sekä Vuosaaren asukkailta että meiltä poliittisilta päättäjiltä yli puoluerajojen asian esillä pitämistä siihen saakka kunnes näemme, että laajennusosan rakentaminen käynnistyy.
Julkaistu mielipidekirjoituksena Vuosaari -lehdessä 22.10.2014. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuosaari, terveyskeskus, Helsinki, sote, terveyasema, |
Palmia - Day AfterTorstai 9.10.2014 klo 11.59 - Ville Helsingin valtuustolla oli eilen parivuotisen valtuusto-urani ehkä intensiivisin viisituntinen kokous. Pöydällä oli kaksi suurta asiaa: Helsingin lausunto sote-laista ja Palmian tulevaisuus. Palmiasta käyty äänestys päätyi vihreiden ja kokoomuksen äänin 43–41 ratkaisuun, joka oli sekä Palmian työntekijöiden että sen tuottamien kunnallisten palvelujen osalta hyppy tuntemattomaan todellisuuteen.
Se, että tappio eilisessä äänestyksessä tuli kahdella äänellä, tuntuu kieltämättä seuraavana päivänä yhä karvaalta kalkilta. Eniten tässä prosessissa minua jäi ihmetyttämään Helsingin vihreiden ajama politikka, joka johti nyt Palmian toimivan ja taloudellisti vahvan liikelaitoksen pilkkomiseen. Vihreiden ryhmä antoi neljää poikkeusta lukuun ottamatta tälle linjalle oman tukensa. Markkinahenkinen ja kunnallisten palveluiden yksityistämisiä jatkuvasti toivova kokoomus ajoi loogisesti ideologiansa mukaan vielä laajempaa yhtiöittämistä, mutta päätyi tekemään vihreiden kanssa nyt nähdyn kaltaisen sekavan kompromissin. Tämän päätöksen kaikki seuraukset palmialaisten työpaikoille ja helsinkiläisten palveluille tullaan todennäköisesti näkemään vasta viiden vuoden päästä, vaikka moni sen kannattajista eilen kovasti vakuutteli, että yhtään työntekijää ei irtisanota.
Omassa valtuustopuheenvuorossani palautin mieleen sen, että kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2004 samassa salissa oli päädytty vihreiden ja kokoomuksen äänin 53–32 yhtiöittämään HKL:n bussiliikenne. Ne lupaukset, joita työntekijöille ja kaupunkilaisille tuolloin annettiin, eivät toteutuneet ja vaikeudet edelleen jatkuvat. Suosittelin puheenvuorossani, että Palmian yhtiöittämisen kannattajien olisi kannattanut tutustua tämän prosessin vaiheisiin, jotta niistä olisi voitu ottaa jotain opiksi. Vääntö Palmiasta on nyt valtuuston osalta päättynyt. Uusia debatteja on todennäköisesti piankin edessä sillä yhtiöittämisinto ei kokoomusjohtoisesta Helsingissä todennäköisesti lopu tähän. Myönteistä tässä pitkässä Palmia prosessissa oli SDP:n valtuustoryhmän jäsenen näkökulmasta hyvä yhteistyö vasemmistoliiton ryhmän kanssa, josta haluan heitä vielä kiittää. Arvostan myös hyvin korkealle sen tavan, jolla Palmian työntekijät ja heidän ammattiliittonsa toimivat aktiivisesti työpaikkojensa ja helsinkiläisten toimivien peruspalvelujen eteen. Tätä aktiivisuutta varmasti tullaan tarvitsemaan lähikuukausina ja vuosina yhä edelleen, kun se mitä Palmiasta jäi jäljelle kulkee kohti tuntemattomia vesiä ja edessä on aivan uusia haasteita. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palmia, Helsinki, SDP, valtuusto, kokoomus, vihreät, vasemmistoliitto, yhtiöittäminen |
Armeijan entisten saarien virkistyskäytölle selkeät suuntaviivatTiistai 7.10.2014 klo 16.02 - Ville Puolustusvoimat on viime vuosina luopunut tai luopumassa useista Helsingin edustalla sijaitsevista sotilassaarista. Näiden alueiden saamista kaupungin virkistys-, matkailu- ja jopa asumiskäyttöön on toivottu vuosikaudet. Armeija lähtee Isosaaresta ja sen vieressä olevasta Kuivasaaresta vielä kuluvana vuotena. Kuninkaansaarta ja Vallisaarta siivotaan parhaillaan avattavaksi yleisölle. Vaikka armeija vetäytyy, Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen jatkosuunnitelmat näille sekä luontoarvoiltaan että historialtaan arvokkaille saarille ovat pitkälti auki. Puolustusvoimat eivät vetäydy Helsingin edustan ulkosaarilta vain karsiakseen menoja ja tarjotakseen helsinkiläisille uusia ulkoilualueita. Aseteknologian kehitys on viimevuosikymmenien kuluessa johtanut siihen, ettei linnoitettuja asemia saaristossa enää pidetä pääkaupungin puolustukselle välttämättöminä. Rannikkoa voidaan puolustaa liikuteltavilla ohjuksilla ja pyörien päällä kulkevilla kanuunoilla. Linnakkeista on luovuttu myös siksi, että niitä on vaikea kätkeä tiedustelulta ja siksi ne ovat täsmäaseiden aikana tositilanteessa vastustajalle helppoja maaleja. Kasarmien sulkemisesta huolimatta saariin jää edelleen armeijan miehittämättömiä asemia. Muuttolaatikot täyttyvät Isosaaressa Santahaminasta neljän kilometrin päässä sijaitsevassa 76-hehtaarisessa Isosaaressa on pakattu tämä kesä armeijan tavaroita muuttolaatikoihin. Saaren linnoittaminen aloitettiin vuonna 1913 osana venäläisten Pietarin suojaksi rakentamaa Pietari Suuren merilinnoitusta. Sisällissodan jälkeen saaressa oli vankileiri, jolla kuoli teloituksiin, tauteihin ja aliravitsemukseen arviolta 350 punakaartilaista ja venäläistä sotilasta. Vainajat kuljettiin pääosin haudattavaksi Santahaminaan. Toisen maailmansodan aikana Isosaari oli tärkeä osa etelärannikon meripuolustusta. Sodan jälkeen se tuli tutuksi monelle rannikkotykistön varusmiehelle palveluspaikkana, josta Helsingin näki, mutta jonne pääsi vain lomilla. Varusmiesten koulutus siirtyi jo parivuotta sitten Upinniemeen. Isosaareen jää tämän vuoden jälkeen yhä miehittämätön valvonta-asema sekä tykkipatteri. Suurin osa saaresta on siis teoriassa ensi vuonna vapaa uuteen käyttöön. Siitä, että mitä käytön tulisi olla, on erilaisia näkemyksiä. Saareen on kaavailtu esimerkiksi luontopolkuja ja öljyntorjunta-asemaa. Helsingin Vihreät ovat ehdottaneet sinne tuulivoimalaa. Lonna avasi ovensa tänä kesänä
Isosaarta pidemmälle armeijan muutossa on tänä kesänä päästy Suomenlinnan päälaiturin kupeessa sijaitsevalla pienellä Lonnan saarella. Vuodesta 1880 vuoteen 1933 Lonna toimi merimiinojen varastona. Jatkosodan viimeisenä kesänä 1944 saarella aloitti laivojen magneettisuuden poistoon tarkoitettu asema, jonka museoidut laitteet on nyt vierailijoiden nähtävissä. Aina 1950-luvun alkuun toimineen aseman tehtävä oli tehdä raivausalukset immuuneiksi magneettimiinoille. Miinojen raivaus oli valtava urakka, sillä Suomen lähivesille oli kylvetty sodan aikana tuhansia merimiinoja. Puolustusvoimat lähti Lonnalta jo 15 vuotta sitten. Vasta tämän vuoden toukokuussa saarelle alkoi lauttaliikenne ja siellä avattiin ravintola. Aivan näin pitkää siirtymäkautta ei muissa saarissa toivota, vaikka sähköttömän ja rapistuneen Lonnan saaminen vierailukuntoon ottikin aikansa. Työtä Lonnan kunnostamisessa riittää edelleen. Saarelle avatun ravintolan korkea hintataso on herättänyt sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, miten kaikille kaupunkilaisille avoimen retkeilysaaren konsepti nyt toteutuu Lonnalla.  Arvokkaiden saarten tulevaisuudelle selkeät suuntaviivat Helsingin edustan suljetuilla saarilla on säilynyt Suomen oloissa ainutlaatuinen luonto, jonka suojelusta on kannettava huolta, kun pohditaan alueiden tulevaa käyttöä. Tämän vuoksi saarilta löytyy monia harvinaisia kasvi-, lintu- ja perhoslajeja. Helsingin edustan historiallisten sotilassaarien asteittainen vapautuminen sotilaskäytöstä on ollut vuosikaudet tiedossa, mutta siitä huolimatta selkeät suunnitelmat niiden tulevasta käytöstä puuttuvat. Hyvin opastettuna, riittävillä palveluilla varustettuina ja toimivien vesiliikenne yhteyksien päässä saaret tarjoavat hyvä mahdollisuuden kehittää Helsingin saaristomatkailua. Näitä saaria kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Helsingin kaupungin tulisi yhteistyössä Metsähallituksen ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa laatia kokonaissuunnitelma siitä, miten näitä historialtaan ja luontoarvoiltaan arvokkaita saaria tullaan jatkossa kehittämään. Kirjoitus Stadin Ruusu 3/14 lehdessä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lonna, Helsinki, saaristo, matkailu, puolustusvoimat, |
Kaupungistuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jonka myötä kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa. Suomen kaupungistuminen alkoi jo keskiajalla ja tänään illan teemana on, miten Suomen pääkaupunki suhtautuu tähän yhä jatkuvaan kehityskulkuun vuonna 2016.